1. Riikka Alaharjan En Saab tapahtumapaikkana on Siikainen ja tie pääkaupunkiseudulle. Siikaisissa löytyy Saab-korjaamo ja Muikkeli, joka lähtee mukaan. Alaharja lienee asunut lapsena Siikaisissa, ja jos oikein muistan, hänen isänsä ensimmäisiä seurakuntapiirejä Siikaisissa oli kotonani pidetyt. Veikkaan, että jäi hänenkin mieleensä.
2. Johanna Hulkon Vähäisiä tyyppivikoja kirjaan törmäsin uudehkona, kun katsoin olisiko Hulkolta ilmestynyt uutta Geoetsivät kirjaa. Löytyihän sellainenkin, kuten joka vuosi, mutta lisäksi löytyi kirja keski-ikäisen miehen perheestä ja Saabeista.
Kirjan Mikalla on Saab, vaimo, lapsi ja kuntosalilla tavattu nainen joka voisi olla enemmänkin kuin kuntosalilla tavattu ihminen.
Kirjassa kuvataan mielestäni hyvin rakkautta siihen, mitä on tottunut omistamaan, vaikeutta puhua tärkeistä asioista sen kanssa, jonka on valinnut aikanaan tärkeimmäksi puhekumppanikseen ja vaaroja joita piilee siinä, että alkaa jakaa elämäntarinaansa jonkun uuden kanssa.
Kirja ei mitenkään kuulunut lempigenreihini, mutta tykkäsin. Paljon. Vähäisiä tyyppivikoja on Saabien ja muidenkin autojen ohella meissä kaikissa.
3. Jukka Takalon Kuoleman nimi on Saab 96 kertoo elämästä vuoden pimeimpänä päivänä 1985. Itse olin silloin opiskelemassa, tai luultavasti sinä päivänä jo vanhempien luona joulun vietossa, mutta joka tapauksessa elin eräänlaista yliopistoelämään. Eräänlaista siksi, että olen monesti miettinyt, että kävin kyllä yliopistoa 5,5 vuotta, mutta ellei osakuntaa ja ainejärjestöä lasketa, aika vähäiseksi se opiskelijaelämä jäi.
Tunnistan kirjasta asioita, mutta en siis niinkään elämäntapaa.
En muista myöskään että kellään likimain ikäiselläni olisi ollut Saab 96 autoa, kavereilla oli polkupyörä tai Fiat tai Talbot, itse ajoin isän Datsun Cherryllä, kun jonnekin halusin ajaa. Yhdellä vanhemmalla insinööriopiskelijatutulla oli Volvo, mutta yliopistolla kellään tutulla ei ollut autoa tuona vuonna, en ainakaan muista että olisi ollut.
Kirja on osittain yhtä sekoilua. Osittain siinä on jopa järkeä tämmöisen täti-ihmisen mielestä, joka ei tainnut koskaan olla nuori ja huoleton.
🎶Kanootin kapean vesille laskin,Seuraan nyt majavaa vaeltavaa🎶
Lehdestä löytynyt puhelinnumero pelastaa paleltumiskuolemalta, kun Saab 96 ei lämpeä, kuski on kaljoissa ja bensaa riittää vaan tunniksi.
Pelastus löytyy ja nuorten elämä jatkuu.
Veikkaan, että hieman räväkämpää nuoruutta viettäneet tykkäävät tästä kirjasta kovasti.
En ole koskaan ajanut Saabia, mutta kyydissä sentään olen ollut, mustan ysitonnisen turbo-Saabinkin kyydissä, joskaan en muista oliko se kurssikaverini perheauto, luultavasti. Kesällä 1988 kun olin valtiolla töissä olisin saanut ajaa valtion Saabia, jos olisin tehnyt valtion autojen ajoluvan. Ajatus luvan hankkimisesta tuli liian myöhään mieleen, joten silläkin kerralla istuin vieressä ja katselin Lestijoen maisemia... Ja hämmästelinauton virta-avaimen paikkaa.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset usein päätyvät valitsemaan saman automerkin kuin aiemminkin. Niinpä ei ole ihme, että saabisti on ollut vannoutunut saabisti. Jatkossa se ei liene mahdollista, sillä autoja ei tehdä nykyisin.
