Viikon verran olen jännitänyt kaveri kanssa, mikä lopulta tulee olemaan toiseksi viimeinen naisen nimeen perustuva kunta. Viisi ensimmäistä oli helppoja, samoin seitsemäs, jota tarkoituksella säästin Kirsin päivälle. Ongelmana ei ollut kunnan nimen keksiminen. Heti Kristiinan jälkeen mieleen tuli Aura. Auran ongelmana on, että sieltä ei juuri kirjoja löydy. Viimeistään tässä vaiheessa päätin, että jos seitsemättä kuntaa ei löydy Suomesta, mikään ei estä valitsemasta esimerkiksi Sofiaa. ChatGpt ehdotti myös Janakkalaa, joka sen mielestä oli todella vanha suomalainen naisen nimi. Jos niin oli, en löytänyt vahvistusta asialle, ja ChatGpt itsekin oli sitä mieltä, että keksi sen asian ihan itse. Jotkut tuhat vuotta vanhat nimet kyllä ovat olleet nykypäivän näkökulmasta kummallisia, joten olisi se jonkun naisen nimi joskus saattanut olla Janakkalakin... Ja melkeinhän tuo on Jaana, mutta ei ollut siitäkään apua. Kaveri keksi yhtenä iltana sängyssä ennen nukahtamista Sievin ja heräämisen jälkeen vielä yhden — Ullavan. Kumpikaan ei tullut minun mieleeni, entinen kunta Maaria kyllä. Sievin ja Ullavan kohtalo oli sama kuin Auran, ei dekkareita, ei romaaneita, ei elämäkertaa, eikä edes tunnettua runoilijaa.
Eilen illalla myöhään tajusin,, että en ollut tarkistanut vielä entisten kuntien listaa. Sieltä löytyikin Impilahti. Miten olin sen unohtanut?
Impilahti sijaitsee Laatokan-Karjalassa Laatokan pohjoisrannalla. Kunnan nimi olisi kyllä pitänyt muistaa, sillä olen reilun vuoden sisällä lukenut useammankin Pentti Saarikosken kirjoittaman tai hänestä kertovan kirjan. Saarikoski (1937-1983) oli yksi kuuluisimmista impilahtelaista. Toinen kuuluisuus oli Taina Elg, josta tuli Suomen ensimmäinen Hollywood- ja Broadway-tähti. Nykyisin tunnetuin impilahtelainen taitaa olla Jorma Saahko, joka tunnetaan Lotta-Sofia Saahko pappana Youtubesta ja Lotta-Sofia Saahkon kirjoista, eritoten Papan kanssa kahvilla -kirjasta.
Myöhemmin selailin ja kiinnostavimmilta kohdin luin töitä varten kaikki luovutetun Karjalan pitäjäkirjat, mitä Mikkelistä löysin. Keräsin niistä marttayhdistysten tietoja. Impilahteenkin tutustuin.
Impilahden isoin kylä oli Pitkäranta, missä ennen sotaa asui parituhatta ihmistä. Koko kunnassa asukkaita oli hieman alle 13000, eli likimain saman verran, mitä Kankaanpäässä tai Lapualla nykyisin. Jos ajatellaan nykyistä Kankaanpäätä, Pitkärannassa oli tuolloin enemmän asukkaita ja teollisuutta kuin Kankaanpään Honkajoella nykyisin. Pitkärannasta kuulin ensimmäisinä Mikkelin vuosinani, sillä yksi marttatuttavani Kuopion suunnalta kävi siellä talkoissa jokaisella lomallaan. En osannut kyllä yhdistää Pitkärantaa Impilahteen silloin. Jorma Saahko on muuten kotoisin nimenomaan Pitkärannasta.
Kuvat: Esimerkki 1900-luvun alun vauraammasta kodista, Impilahti Kirkonkylä ; Valokuva Impilahden Kirkonkylän nimismies Bruno Soldanin ja Hilma Soldanin kodin salista vuodelta 1904, Museovirasto.
vanha rantamökki, Backman, Impi , kuvaaja 1890–1899, Museovirasto.
Laila Hietamiehen (myöhemmin 2000-luvulla Laila Hirvisaari) vuonna 1986 aloitetussa Laatokka-sarjassa yhtenä keskeisenä tapahtumapaikkana läpi sarjan on Impilahti. Muita paikkoja on m. Valamo, Sortavala, Pietari ja Moskova. Sarjaan kuuluu kirjat: Pilvissä taivaanlaiva, Maan kämmenellä, Valamon yksinäinen, Jäiden soitto, Valkeat yöt ja Valoa kohti.
Ensimmäisessä kirjassa eletään 1910 tienoilla ja kirjan keskeisin päähenkilö, Vuokiniemestä kotoisin oleva Eeva Maria on jäänyt leskeksi vauraaseen taloon. Tytär Katri on aikuistumassa, poika Johannes on teini-iässä.
Toinen kirja palaa päähenkilöiden nuoruuteen, 1890-luvulle impilahtelaisessa ortodoksikylässä. Päähenkilöinä on kolme nuorta: Eeva Maria (=Maša), veljensä Petja (=Nikolai) ja Petja ystävä, Mašan rakastettu Mitja (Dimitri), joiden kohtalot kietoutuvat yhteen. Herkkä, pohdiskeleva ja hengellinen Mitja sekä kunnianhimoinen ja määrätietoinen Petja kasvavat ystävinä, mutta heidän luonteensa ovat hyvin erilaiset. Lähistöllä oleva Valamon luostari houkutella Mitjaa jo nuorena. Mutta Eeva Marian ja kahden miehen välille syntyy jännitteitä, mm. uskonnon vuoksi. Petjalla on säpinää Palakan (=Anna) kanssa, joka on perheineen yksi loppukirjojen päähenkilöistä.
Hiukan lukemista häiritsi nimien vaihtuminen, mutta selviää siitä.
Kolmannessa osassa ollaan päästy ensimmäiseen maailmansodan aattoon, vuoteen 1913 saakka. Se, mikä jäi kesken ensimmäisissä kirjoissa kohdataan nyt. Yhtenä tapahtumapaikkana tässä kirjassa on Krasnostokin nunnaluostariin Puolan rajalla.
Neljäs kirja kattaa ensimmäisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen, Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan.
Tänne asti en ole lukemiselta ehtinyt milloinkaan minkään muunkaan kirjan kanssa, eli siihen, miten itsenäistyminen ja sisällissota koettiin nykyisen rajan takaisessa Karjalassa. Itsekin olen tuosta vähän yllättynyt, sillä ainoa, mitä olen asiasta lukenut on Terijoelta, missä iso osa huviloista jäi tyhjilleen kun rajamuodollisuudet Terijoen ja Neuvostoliiton välisellä rajajoella alkoivat.
Viidennessä kirjassa yritetään sopeutua muutoksiin 1920-1930-luvulla. Viimeinen kirja alkaa 1930-luvun lopusta ja jatkuu evakossa nyky-Suomen rajojen sisällä mm. Uudessa Valamossa.
Tämä sarja kertoo täysin erilaisen karjalaisen tarinan kuin aiemmin samalta aikakaudelta lukemani kirjat. Esimerkkinä kivennapalainen Unto Seppäsen Iloisten ukkojen kylä, jonka pääosissa on Kivennavan lukuisat vossikkakuskit, jotka mm. kuljettivat huvilalaisia kyläilemään ja juhlimaan toistensa luo pitkät kesäpäivät ja -yöt tai lukuisat kuvaukset terijokelaisesta huvilaelämästä, missä vossikkakuskeille riitti töitä pilvin pimein kuten Kivennavallakin. Aiemmin olen kirjoittanut rajan takaa ainakin Jaakkimasta.
* * * * *
Kirsikonttuurissa pistäydytään tällä viikolla muutamissa kunnassa naiskirjailijoiden seurassa. Kaupungit ja kunnat olen valinnut naisten nimien mukaan ja viikon teemaksi Kuntasarjani sloganeineen.
Aiemmin olen onitellut blogissa naistenviiikolla niimipäiviään viettäviä porilaisia kirjailijoita, joita yllätyksekseni löytyikin joka päivälle.
