Runo ja suven päivä osui tänä vuonna maanantaille ja parin viikon lomailun päätteeksi. Kotimatkalle olin valinnut kuunneltavaksi vajaa pari viikkoa sitten edesmenneen Eeva Kilpeä (1928-2026).
Viikon runokirjoista Eeva Kilven Animalia ja Paavo Haavikon Tiet etäisyyksiin olivat entuudestaan tuttuja.
Animalian päätösruno, jossa kerrotaan mummojen kuoleman jälkeisestä ajasta on toinen niistä runoista, jotka Kilven tuotannosta tulee mieleen aina ensimmäisenä.
"Kun mummot kuolevat heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää... "
Siinä toisessa mieleen tulevassa runossa ollaan enemmänkin pisteessä, missä elämä saattaa alkaa.
Paavo Haavikon esikoisrunoteoksen Tiet etäisyyksiin luin nyt kolmannen kerran. Huomasin nimittäin eilen sattumalta, että olin lukenut sen myös 2018. Edellinen kerta oli viime tai toissa vuonna. Osa runoista on kuin olisi kotiin tullut, eikä loputkaan huonoja. Luulen että tartun kirjaan lähivuosina uudestaan.
"Kaikki maa,/ kunnes sillat kaareutuvat barbaaristen jokien ylitse,/ kunnes meret päättyvät syvyyksien portilla,/kaikki maa, joka vastaa malmisten kellojen kumuun/ laaksosta laaksoon,/ Eurooppa, synnyinmaa, miksi en ylistäisi sinua."
Katja Meriluodon Mehiläisten paino oli itselleni täysin uusi tuttavuus. En ollut edes kuullut aiemmin hänen nimeään, vaikka tämä esikoisteos on ollut ehdolla mm. Runeberg-palkinnon saajaksi.
”Minä olen laidun. / Sydämeni paikalla laulaa mehiläinen."
Tykästyin erityisesti kirjan yhtenäisyyteen. Kautta koko kirjan taustalla pörräsi siellä täällä - tai oli pörräämättä - mehiläisiä. Ei häiritsevästi, mutta riittävästi. Ilmeisesti tykkään siitä, että yksittäiset osat kertovat samasta teemasta, sillä kuukausi pari sitten ihastuin novellikokoelmaa, jossa jokaisessa novellissa vilahti sama mies.
Neljäs heinäkuussa lukemani suomalainen runokirja on ollut niin ikään itselleni tuntemattoman, Kristiina Möllerin Maiseman halkaisemalla hämärä.
Tässäkin kirjassa teema on yhtenäinen — hämärä, mutta ei yhtä yhtenäinen, mitä edellisessä.
"Portailla läikkyy rantujen lomasta,/ kohta maa on paljas, /pilven raosta leikkaa pieni aurinko hauraan jään”
* * * * *
Ps. ChatGpt antoi tällä kertaa heti ensimmäisellä yrittämällä kuvan tukevasta täti-ihmisestä. Hyvä niin. Viimeksi oikein säikähdin, että näinkö avatarien jatkoksi meille tarjoillaan myös tekoälyn tuottamina vain solakoiden ihmisten kuvia.
