Kaisu Tuokko on kirjoittanut mielenkiintoista cozy crime sarjaa kristiinalaisesta toimittajasta. Eevi Mantere en seurassa ollaan kuljettu Kristiinankaupungin katuja jo viiden kirjan verran. Kuudes, Aamun varjot ilmestyy jälleen joulukalenterikirjana joulukuussa.
Ajallusesti ensimmäiseksi kirjaksi sijoittuu Pimeän hetket, missä Eevi on vielä nuori ja tutustuu Mats Bergholmin, josta tulee myöhemmin poliisi. Kirjan voi lukea/kuunnella myös joulukalenterins tai milloin vaan, kun odottaa jotain 24 päivän ajan.
Sitä seuraa Aamun varjot, missä Mats opiskelee poliisiksi, mutta palaa kotiin joululomalla.
Kosto, Yksin ja Valhe kirjoissa päähenkilöt toimivat ammatissaan ja ovat tahoillaan parisuhteessa. Kirjojen rikokset ovat sellaisia, joita voi hyvin kuvitella tapahtuvan missä tahansa pikkukaupungissa.
Uusin, hiljattain ilmestynyt Petos jatkaa rikoksen suhteen samalla linjalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kristiinan kesämarkkinoille. Itse en tosiaan ole sinne osunut, mutta sukua siellä on käynyt, esimerkiksi isä oli joskus kauan sitten myymässä siellä mustikoita.
Petoksessa tapahtuu useampiakin petoksia, joista viimeinen paljastuu aivan kirjan lopussa. Kannattaa lukea itse.
Olen tykännyt sarjasta kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin on mukava lukea tapahtumista, joissa ollaan tutuilla paikoilla. Toisekseen Eevi Mantereeseen on helppo samaistua, paitsi niihin kohtiin, jossa hän lähtee ehdoin tahdoin yksin paikkoihin, mihin en itse lähtisi edes kaverin kanssa. Mutta sellaisiahan tarinat ovat. Ilman rohkeutta ei synny sankareita. 
Kirjojen tapahtumapaikat kuljettavat asiasta kiinnostuneen kaupungin kivoimpien nähtävyyksien luo, mutta ei mielestäni vaivoiksi asti. Itse en ole kokenut kirjoja mitenkään kaupungin matkailumainoksena. Enemmänkin kaupunki itse on yksi päähenkilöistä samaan tapaan kuin vaikka Reijo Mäen Turku tai Seppo Jokisen Tampere.
Kävimme vuosi sitten kesäkuussa neljän kirjan tapahtumapaikoilla. Ruumiita emme nähneet. Tällä kertaa ihailimme kirkkoja vain autosta käsin sekä tuulimyllyn luota mäeltä, sillä molemmissa olemme käyneet pari kertaa aiemmin.
Raumalainen Kitugränni on entuudestaan tuttu, mutta kävelimme nyt ensi kertaa Kissanpiiskaajan kujalla. Satakuntalaisen olen tietty sitä mieltä, että Kitugränni on kapeampi, mutta kauneudessa Kissanpiiskaajankatu vei voiton. Kissojakin nähtiin.
Mertakin käytiin ihailemassa tällä kertaa muuallakin kuin sillanpielen kahvilassa, missä vanhasta huoltoasemasta oli sitten viimekäynnin tehty todella viihtyisä. Onneksi Kristiinaa on matkaa sen verran paljon, että si ne ei pääse usein. Jos asuisin lähellä, se olisi kantakuppilani.
Kävimme siis katsomassa myös rantakallioita, missä nuoret viettivät yhdessä kirjassa kesäyötä.
Naisten viikon lukuhaastetta emännöi tänä vuonna Yöpöydän kirjat. Kiitos. Kirsikonttuurissa pistäydytään tällä viikolla muutamissa kaupungeissa naiskirjailijoiden seurassa. Aiemmilta vuosilta löytyy mm. tällä viikolla nimipäiväänsä viettävien porilaisten naiskirjailijoiden lista.
