Lotta
Vietin viime toukokuussa toukokuista pidennettyä naisten viikkoa lukemalla tietokirjoja. Aina välillä on kiva lukea niitäkin, mutta tällä kertaa aiheeksi valikoitui tietokirjailijat siksi, etten löytänyt yhdelle päivälle yhtään romaanikirjailijaa. Tänään vietetään myös J.V.Snellmanin ja suomalaisuuden päivää.
Lotta nimestä tulee ensimmäisenä mieleen Lotta-järjestö, mutta sitä en muistele tänään.
Kirjallisuudesta ensimmäinen Lotta-mielikuvani on Merri Viking (oikealta nimeltä Ester Ringnér-Lundgren 1907-1993) Lotta kirjat. Totta puhuakseni olen lukenut niistä vain yhden, Aika hassua, Lotta, mikä on sarjan 44.osa. Siinä Lotta taisi olla jo yliopistoikäinen. Houkuttelisi kyllä lukea koko sarja, kaikki 47-kirjaa.
Tietokirjailijoista oli Lotta-Sofia Saahko luonnollinen valinta. Kuten monet muutkin suomalaiset, tutustuin häneen somessa koronabreikin aikaan kuusi vuotta sitten, kun hän lauloi pappansa kanssa.
Myöhemmin luin
Papan kanssa kahvilla, Kahvia ja karjalanpiirakoita sekä
Koti kulttuurien välissä.
Nyt oli vuorossa vuonna 2023 ilmestynyt Matkalaukkulapsuus, missä Saahko kertoo muutaman nuoren aikuisen silmin mitä on kasvaa useassa kulttuurissa.
Ideaali tapauksessa se olisi sitä, että lapsi verkostoituu kansainvälisesti ja oppii useita kieliä ja kulttuureita.
Aina (ja itse veikkaan, että usein) ei ole niin.
Saahko kertoo muutaman erilaisen tarinan juurettomuudesta, tunteesta, että ei kuulu mihinkään. Kirjassa on esim. Ruotsissa syntynyt Sofia, jonka äiti on suomalainen ja isä tunisialainen. Kanadassa asuessaan Sofia pidettiin ruotsalaisen, koska hän oli putkahtanut maailmaan siellä.
Itse aiheessa on tuttua. Kirjoitin opettajankoulutuksen aikana esseen, missä pohdin myös maahan takaisin palaneita suomalaislapsia opiskelijoina. Paluumuutto saattaa olla suurempi kulttuurishokki kuin itse muutto ulkomaille...
...mutta entä jos ei koe mitään maata kotimaaksi?
