keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Viisikko eläkeiässä

Joku aika sitten pohdiskelin, että joku voisi kirjoittaa Tiina-kirjoista kirjan Tiina saa rollaattorin. En tiedä mistä tuo tuli mieleen, sillä en ole juuri ollut Tiina-kirja fani. Nykyään Tiinakin olisi jo ikä-ihminen. Samaa voi sanoa Viisikosta. 
Erilaisia kansia Viisikko Aarresaarella

Tänä vuonna tulee 65 vuotta ensimmäisen Enid Blytonin Viisikko osan julkaisemisesta. Se tarkoittaa sitä, että nykyään Annekin alkaa olla 75-vuotias. Mitähän heille kuuluu nyt? 

Koronan vuoksi matkustelu on ollut jäissä, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa luontumaan. Nummilla on tilaa, joten porukka pakannee syyslomaa varten paljon kuivamuonaa ja telttaan paksut ilmapatjat. Maatiloilta ei enää saa ostaa munia ja leipää, eikä koronan vuoksi viitsi mihinkään poiketakaan. Ilmapatjat painavat, mutta niiden päällä saa paremmat unet. Olutta ostetaan maalaispubeista, näin syksyllä voi juoda ulkona. Vai lähtisivätkö he kuitenkin reissuun asuntoautolla? 

Porukka ei ole enää pelkkä viisikko, vaan mukaan on tullut puolisoita ja uusia koiria. Puoliso löytynee ainakin Annelta ja Leolta. 

Seikkailuja löytyy eläkeläisillekin, mutta jatkaisiko porukka salakuljettajien ja varkaiden kiinniottamista, vai olisivatko he siirtyneet huumekaupan ja murhien tutkintaan. Veikkaan edellistä, sillä Annea pelottanee edelleen ja Leo katsoisi vastuun painavan liikaa jos seurannassa olisi vaarallisempia rikollisia. 

Vaikea kuvitella Viisikon jäseniä työssä poliisina tai kokopäiväisinä yksityisetsivinä, mutta eläkkeellä on aikaa harrastaa. Ehkä he tutkivatkin True crime - tutkijaporukkana vanhoja rikoksia? Britanniastakin löytynee omat kyllikkisaarensa. Jotenkin tuntuu siltä, että näin olisikin. Silloin ei tarvitsisi etsiä seikkailuja sattumakaupalla. 

* * *
Heinäkuun 2021 vietin seikkaillen erilaisilla saarilla ympäri maailmaa. Sen vuoksi tuli kuunneltua myös Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella

Olen viimeaikoina kuunnellut silloin tällöin uudelleen käännetyn Viisikon. Muutama vuosi sitten yritin lukea vanhaa käännöstä, mutta niiden kieli ei imaissut mukanaan. Nyt nämä uudet käännökset ovat saaneet minut jälleen ihastumaan lasten retkeilyhenkisiin seikkailuihin. 

Luin ala-asteella Viisikot vähintään kerran vuodessa ja 1990-luvulla luin suurimman osan uudestaan, joten nyt lienee menossa vähintään 8 kerta. Aarresaaresta kertovaa kirjaa en yhtään muistanut, vaikka itsellänikin näkyy olleen Fantti-kirjakerhosta kyseinen kirja. Ala-asteen koulun kirjastossa oli painos, jonka takakansi oli vaalean sininen. Uuden painoksen kannesta on sama tunnelma kuin siinä, joten nostalginen fiilishän tästäkin tuli. 

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Ovi auki vai lukossa?

Joku vinkkasi, että ennen uuden James Bondin katselua kannattaisi lukea yksi kirja. Jonkinlaisena lukuhaasteyllytyshulluna tartuin asiaan oi...