Sunnuntaina starttaa maailman ympäri purjehdus kisa, jossa on jälleen suomalainen miehistö. Edellisen kerran seurasin isomman miehistön omaavan veneen purjehdusta reilu 40 vuotta sitten. Skopbank of Finland oli lehdistössä hyvin esillä ja meille tuli Hesari. Nyt ajattelin seurata tätä purjehdusta silmät tarkkana. Someaikana seurattavaa lienee enemmän.
Hyvää matkaa!
Odotellessa luin muutaman maailman ympäri purjehdus kirjan.
1930-luku
Favell : 3-mastoparkin viimeinen purjehdus maapallon ympäri 1933-1934 oli vanhin maailman ympäri purjehdus, josta luin tältä erää. Kirjan on kirjoittanut Nils A. Holmberg, ja parkki haki vehnälastin Australiasta.
Sauli Piipari : Purjelaiva s/v "Pommer'illa" maailman ympäri 1936-1937 : merikapteeni Sauli Piiparin päiväkirjoista. Nykyisin museolaivana Maarianhaminassa oleva Pommern on teräsrunkoinen nelimastoparkki.
Sauli Piipari oli Pommernin vehnänhakureissulla Australiassa saadakseen puuttuvan purjelaivakokemuksen jotta saisi yliperämiehen kirjan ja pääsisi opiskelemaan merikapteeniksi. Ennen reissua hän kihlasi Hellinin Viipurissa. 20.11.1936.
Pasaatituulialueella Kanariansaarten jälkeen Sauli putosi mastosta. Päähän tuli haava ja tajukin meni välillä ja kroppa kramppasi tämän tästä. Aika pahasti siinä kävi, mutta päällikkö sai lääkitty ajan kanssa, vaikka haava haisi mädältä.
Kokin työpäivä oli pitkä aamu viidestä ilta kahdeksaan kivihiilihellan äärellä. Välillä oli tarjolla pilaantuneita elintarvikkeita kuten härskiä suolasilakkaa tai huonoa juomavettä. Joskus oli näkkileivässä matoja, mutta ne sai kopautettua pois naputtamalla leipää pöytään. Tuoretta vehnäleipää oli paluumatkalla paljon, sillä laiva oli vehnälastissa.
Ärjyvät nelikymppiset ja ulvovat viisikymppiset saivat kädet halkeilemaan suolaisen veden vuoksi. Muualla merivesi jätti iholle suolakerroksen, eikä siihen tepsinyt saippua. Peseytyä voi kunnolla vain vesisateessa.
1980-luku
Luin Alpo Ruuthin kirjoittaman 158 vuorokautta : kertomus matkasta Bernt Hartwallin päiväkirjan mukaan -kirjan heti Pommern-kirjan perään ja huvitti, kuinka samanlaiselta reissu kuulosti. Vehnän kuljetuksessakin pyrittiin purjehtimaan nopeasti, kuten kilpaillessa.
Bernt oli Skopbank of Finland laivalla purjehuoltajana ja seurasi sivusta kokin töitä. Tällä laivalla ruoka ei ollut pilaantunutta ja sitä oli runsaasti, mutta kaikki ruuat eivät miehistölle maistuneet.
Valjun näköinen pastaruoka ei saanut gourmetpisteitä, eikä maistunut luksukselta, vaikka kokki antoi kerran sille uuden nimenkin. Saksalainen nötkötti oli pahaa eikä varmuudeksi tosi huonoa säätä varten hankittu sissimuonakaan maistunut. Hyvääkin oli, ainakin hernesoppa ja veneeseen hypännyt lentokala.
Menomatkalla vettä säännösteltiin Afrikan rannikolla niin, että kokki jakoi sen päiväannoksin ja viimeiseksi päiväksi ennen rantautumista vettä sai enää 3 dl. Sadevettäkin yritettiin kerätä, mutta keruussa käytetyt purjekankaat saivat veteen maistumaan suolaiselta. Mietin, miksi seuraavalla sateella ei vain kerätty vettä kattiloihin.
Pahoilta loukkaantumisilta vältyttiin, vaikka mm. Bengtin jalka turposi ja monet sairasti flunssaa, mutta yksi matkalainen, pappa kyllä kuoli. Tilalle saatiin varamies Suomesta.
Kilpaillessa on kiire, ja purjeenhoitajalla oli työtä. Skopbankilta ja muilta sponsoreilta saatiin ilmeisesti rahaa niin, että purjeita riitti. Rikkinäisimmät heitettiin mereen ja touhusta tuli kieltämättä mieleen Karl Strömstenin toteamus Favell-kirjasta:
On parempi selviytyä satamaan ehjin purjein ja maistoin, kuin yrittää suuren purjepinta-alan avulla voittaa pari päivää. Kuka tahansa voi purjehtia niin, että menettää takilansa, mutta on oltava tosi merimies kyetäkseen pitämään purjeet ylhäällä juuri niin pitkään, että saa ne vielä alas. Karl Strömsten
Miehistön välit tuntuu näissä merikirjoissa samoilta, oli laiva mikä laiva. - - - Sekä hyvässä että pahassa.
Yksi miehistön jäsen oli vahtipäällikkönä toiminut Tapio Lehtinen, joka nyt on lähdössä kipparin ominaisuudessa uuteen kisaan reilu 40 vuotta myöhemmin.
Kenneth ja Stefan Gahmbergin Purjehduskilpailu maailman ympäri -kirjassa edellisestä kirjasta tuttu Skopbank of Finland -tiimi purjehti toisin sanoin.
Heli ja Heikki Ervi seilaavat huvikseen maailman ympäri. Osan matkasta mukana on kolmaskin henkilö. Oli kiva lukea yksi kirja hitaastikin matkustamisesta.
Maailman ympäri vastatuuleen -kirjassa kaipasin sen kirjan ja muiden lukemieni kirjojen karttoja vierekkäin. Olivat kuulemma kiertäneet vastatuuleen, mutta musta tuntui, että sama suunta oli muillakin.... Vaikka oli jo toinen kerta kun luin tämän kirjan, en silti viitsinyt tarkastaa, mutta ehkä kyse oli vuodenajoista.
Kirjassa oli kivasti myös muuta kuin miehistön välisiä suhteita tai myrskystä selviämistä. Nyt tiedän, kuinka käyttäytyä, jos lähden uimasille haivesiin. On parempi sukeltaa kuin uida.
Hait joita täällä on runsaasti voivat kiertää uteliaana sukeltajan. Niillä on niin paljon parempaa ravintoa saatavana, että ne harvoin käyvät sukeltajan kimppuun. Toista on uimarin kanssa. Jos haluaa välttämättä uida korallimerellä, niin kurkista ensin pinnan alle, ui sitten hitain ja rauhallisin liikkein äläkä koskaan kauaksi veneestä, sillä hain on vaikeata olla maistamasta haukkapalaa pinnalla räpiköivästä ihmisestä.
Tämä ohje on peräisin ohjekirjasta, joka vastatuuleen matkaavilla oli veneen käsikirjastossa mukana reissulla.
Aikamoisen purjehdusporukan, tai oikeammin lukuisia seuralaisporukoita oli Seppo Häyrinen koonnut Sy Lady Rosen miehistöksi kirjassa Savolainen odysseija : Sy Lady Rosen purjehdus maailman ympäri. Laivalla kävi luultavasti 'puoli sukua ja kaikki tutut' lyhyemmän tai pidemmän jakson. Mikä mielenkiintoinen toteutus. Wau.
Ja sitten lopuksi toisenlainen meriseikkailu maapallon ympäri...
1866
Jules Verne, Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Sukellusvene oli päälle 100 m pitkä, ja ensin puhuttiin, että se on valasta isompi merihirviö.
Jules Verne oli kyllä aika velho keksimään seikkailuja, jotka toteutuivat myöhemmin, kun mielikuvitusrikkaat, teknisesti taitavat ihmiset alkoivat tavoitella Vernen seikkailujen toteuttamista. Tiettävästi maapallon keskipisteeseen ei ole vielä sentään matkattu...
