maanantai 11. syyskuuta 2023

Soffamatkalla ruskaretkellä Lapissa

Syksyn tullen moniin tuttaviin iskee vaellushalu. Lappiin on päästävä. Itse en ole käynyt Rovaniemeä pohjoisempana ja toinen toistaan upeampia reissu kuvia katseltuani alan aina miettiä, että pitäisi itsekin lähteä - - - päiväksi meren rannalle. Niin monissa paikoissa ihmisen sielu voi levätä. 

Se, että erämaat eivät viettele, ei tarkoita sitä, että en ihastelisi itse asiaa: vaeltelua tunturissa tai erämaissa. Ja kun ei pääse itse reissuun, aina voi lukea. 

Luin viime viikolla Paul-Erik Haatajan Jenkin ja ajattelin, että sen luettua erämaavaellus ei heti onnistuisi. Mutta dekkarille annan täydet viisi tähteä ja plussan kirjan nimestä. On suomi vaan upea kieli. 

Kirjassa rikosetsivä lähtee puolisonsa kanssa vaeltamaan Lappiin. Puoliso on tottunut vaeltaja, ja muistan hänen vaeltaneen aiemmissakin kirjoissa, mutta poliisi itse on ensikertalainen. Matkaa tehdään sopivasti tottumattoman kunnon mukaan. Täydellinen reissu. Tai olisi ilman pikku häiriötekijä. 

Jenkin jälkeen tartuin Mauri Sariolan Koltan uneen, jota olen säästellyt tätä aikaa varten. Koltan uni on perho, ja kaunis sellainen onkin. Niinpä on selvää, että kirjassa kalastetaan Lapin erämaissa. 

Kirja alkaa 30 kilometrin päiväkävelyllä. Itseltäni olisi aina jäänyt tekemättä. Oma ennätys on reilu 20 km Vaasassa muutaman vuoden takaa, jolloin vietin Vaasassa 24 tuntia yksillä silmillään, istuin kahdeksan tuntia Työhyvinvointikorttikoulutuksessa ja loppuajan kävelin etsien geokötköjä. No, pidin myös 1,5 tunnin geomiitin melkein yksikseni aamuyöstä. 

Tykkään Sariolan dekkareista, ja olen lukenut niitä viime aikoina pari, kolme vuodessa. Sen verran on kirjoitustyyli muuttunut Sariolan päivistä, että väkisinkin huomaa, että ihmisiä kuvataan dekkarissa huomattavasti ylimalkaisemmin nykyään. Hehkeät kurvit ja miellyttävät nykerönenät jäävät nykyään mainitsematta. 

Liekö syynä se, että kirjailija toivoo kirjastaan elokuvaa/sarjaa, eikä halua rajoittaa näyttelijävalintaa. Tosin, vahvat mielikuvat ei kyllä näytä rajoittavan nykyohjaajia, sillä esimerkiksi Koskinen sarjan Ullan en ole vielä kuullut kenenkään kirjasarjaa lukeneen mielikuvia vastaavan. 

Joka tapauksessa Koltan uni on kelpo dekkari edelleen. 

Aikakin pari tuttavaa ovat käyneet vuosittain Lapissa kullanhuuhdonta merkeissä. Sitä aihetta sivuaa hiljattain lukemistani kirjoista Timo Sandbergin Kullanhuuhtoja. Kuten muutkin Sandbergin Heittola-kirjat, myös tämä ei tuota fanille pettymystä. 

Kullanhuuhdonta ja kalastus on aiheena myös Christian Rönnbackan Ruska-dekkarissa, jossa Hautalehto lähtee pitkään haaveilemalleen ruskaretkellä, mutta joutuukin työtehtäviin kesken matkan ja kaitsee kiinalaismiljardöörejä heidän Lapin lomallaan. Helpolla ei Hautalehto kirjan esittelyn mukaan pääse tälläkään kertaa. 

Itselläni on Rönnbackan Haitalehto-sarjan lukeminen edennyt perin verkkaisesti. Ensimmäiset olen lukenut yli 12 vuotta sitten ja sen jälkeen vain yhden kirjan Hautalehdon kalastuslomasta majakkasaaren tuntumassa. Nyt ajattelin lukea seuraavaksi tämän kirjan. 

Markku Ropposen Kuhala-kirjat sen sijaan olen lukenut kaikki. Myös Ropponen on lähettänyt etsivänsä Lappiin. Kirjassa Suruaika päättyy, Kuhala, Otto Kuhala palaa Lappiin tutkimaan, miten hänen hautajaisiin päättynyt kihlajaismatkansa oikein Lapissa sujui.

Olen pitänyt Kuhala-sarjasta erityisesti siksi, että Kuhala on ikäisensä mies ja jos hän loukkaa itsensä takaa-ajossa, kuten usein käy, hän myös kärsii kipuja eikä ole täydessä tämmissä seuraavana päivänä, niin kuin monissa muissa dekkarissa ollaan. Tosin Kuhalalle kyllä sattuu ja tapahtuu...

Mainittakoon lopuksi vielä Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren Veto-kirja, joka on niin ikään lukupinoni huipulla. Kuulin kirjasta vasta viime viikolla, joten en ole vielä ehtinyt sen pariin. 

Olen tykännyt Nuotion dekkareista ja tämäkin vaikuttaa jonkinlaiselta jännityskirjalta, vaikka pääpaino taitaakin olla sellaisessa Lapin lumossa, josta edesmennyt ystäväni totesi erään keskeyttämänsä hiihtoreissunsa jälkeen, että hän totesi 7 hengen kimppakämpässä kaksi yötä seuranneena olevansa aikuinen ihminen, joka voi lähteä kesken loman seuraavalla bussilla kotiin, koska ei vaan jaksa kuunnella, miten naimisissa olevat suunnittelevat puolisonsa pettämistä iltapalalla ja lähtevät sitten toteuttamaan aikeensa. 

Kirjan päähenkilö, nelikymppinen nainen on käsittääkseni sinkku eikä tilivelvollinen kenellekään, mutta tuon tuttavani huomio matkakumppaniensa matkakäyttäytymisestä antaa viitteitä siitä, mitä tällaisella reissulla saattaa tapahtua. 

Toisenlaisissa seurapiireissä liikutaan Liisa Nevalaisen dekkarissa Riikinkukko, jossa Antti Karpalo joutuu tutkimaan Levillä tapahtunutta seurapiirimurhaa, jonka yhteydessä katoaa kaunis rintakoru.

Itse en enää muistanut kirjan yksityiskohtia, ja siksi olikin oivallinen sattuma, että päätimme kaverin kanssa lukea kaikki Nevalaisen dekkarit läpi tänä syksynä. Olin varma, että niitä oli vain 5-6 kirjaa, mutta kun viime viikolla tarkastelimme tilannetta, kirjoja olikin kahdeksan.

Kirjassa on mukana tuttuja hahmoja. Äänensä menettänyt oopperalaulaja, Karpaloiden tuttava, matkustaa tutustumaan Kittilään Ahmavaaran pikkuhotelliin kevään puhjettua ja päätyy hotellin johtajaksi. Jonkin aikaa kaikki meneekin hyvin... Karpalot ratkovat tapauksen tälläkin kertaa. 

Levistä tuli vielä mieleen Kari Kaulasen Kuuramäki 1 Tunturin tuolla puolen -kirja, joka alkaa äidin ja pienen tytön matkalla uuteen kotikylään Länsi-Lappiin, jonne he vähitellen juurtuvat. Muutaman vuoden päästä kylän tuntumaan aletaan rakentaa Lapin ensimmäistä matkailukohdetta. 

Itse sijoitin kirjan ensin Aavasaksan tuntumaan, mutta googlaamalla selvisi, että tapahtumapaikkana olikin nykyisessä Kolarin kunnassa Äkäslompolon kylä ja matkailukohteena Yllästunturin. Oikeastaan tuo olisi kyllä pitänyt hoksata jo kirjailijan sukunimi kaiman, Sampo Kaulasen kaikille tutuksi tekemästä Jounin kaupasta, josta Kaulanen luopui taannoin. 

Tähän kirjaan on kaksi jatko-osaakin, mutta niitä en ole vielä lukenut. 

Lisää lukuvinkkejä Lapista löytyy esimerkiksi saamelaiskirjahaasteen raportistani ja tulevaisuuskirjojen koosteestani.

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Kirja joka kunnasta haasteen tilanne

Kirja joka kunnasta haaste on innostanut lukemaan kirjoja muualtakin kuin isoista kaupungeista. Päivittelen tilannetta tämän tästä ja nostel...