Tammikuun alussa niin innoissani aloitin neetainari:n laatiman lukuhaasteen, joulukuussa yhtä innoissani ja paljon oppineena lopetin. Siinä välissä oli 11 kuukautta, jolloin luin noin 368 muuta kirjaa... Mutta nyt se on valmis 🤗
1. Kirja, jota saamelainen suosittelee
Kerttu Vuolab, Valon airut, suositteli ystäväni Maarit, joka myös antoi upean kirjalistan, joka oli helppo suorittaa, ja josta jäi luettavaa ensi vuodellekin ♥️.
Kirjassa on monta lyhyttä tarinaa, joita voisi olla kiva kertoilla Lapissa erätulilla, jos nyt ikinä sellaiselle reissulle lähtisin. Pidän kävelystä ja pidän nuotiolla istumisesta, mutta luultavasti preferoin liikaa kunnon sänkyä, mieluummin sellaista, johon noustaan eikä laskeuduta, sama alkaa päteä näin vanhemmiten autoihinkin, kuten Mikko-Pekka Heikkinen kirjassa Jääräpää taisi laittaa jonkun poromiehen suuhun pistää.
2. Kirja, jonka saamelainen on haukkunut
Kurt Martti Wallenius Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä kirja ei välttämättä ole ollut niin pidetty kuin muut, ja se on käynyt ilmi muidenkin haaste listasta.
Kirja on vuodelta 1933 ja sen kirjoittaja esiintyy myös tuoreemmassa kirjassa yhdessä Moskun kanssa. Moskuhan on elokuvasta tuttu mies. Kannen kuvaan ihastuin. Jotenkin siinä on vaan niin loistava väritys (no, ei loista, ja juuri se onkin se juttu) - kivasti murrettua harmaata, sinistä ja ruskeaa, kiva talvimaisema. Edessä lienee pohjois-suomalainen varastoaitta, jonka nimikin löytyisi varmasti Paulaharjun kirjoista.
3. Kirja, jossa yhtenä hahmona on Áillohaš
Áillohaš= Nils Aslak Valkeapään taiteilijanimi.
Kirjan muut runoilijat ovat Rawdna Carita Eira, Sara Margrethe Oskal, Rose-Marie Huuva, Inghilda Tapio, Synnøve Persen ja Rauni Magga-Lukkari.
4. Kirja, jonka kannessa on poro, taimen tai muu saamelaisille tärkeä eliö
Ante Aikio Jänkäjärven syöverit on saamelaisiin tarinoihin pohjautuva fantasiakirja. Sen kannessa on poronsarvinen kala. Sen lisäksi tärkeitä eläimiä on ollut muutamassa muussakin kirjassa, vaikkeivät kaikki nuo saamelaiskirjoja olekaan. Joulukirjankin kirjoittaja on Ranskasta. Ainakin yksi porokuvallinen kirjankansi tuosta puuttuu, nimittäin Milla Ollikaisen Veripailakat, mutta se on perinteinen dekkari ja kannen poro on sangen kuollut.
Mainittakoon, että en muista lukeneeni yhdessäkään kirjassa taimenista. Lohista ja pikkukaloista kyllä.
5. Saamenkielinen kirja — tai kirja, joka on käännetty saamesta, jos et osaa saamea
Nils Aslak Valkeapää, Aurinko, isäni jonka rinnalla katselin kuvia alkuperäisteoksesta Beaivi Ahcazan.
Ihastuin niin, niin Valkeapään runoihin, että näitä on pakko lukea uudestaan ja lisää.
Kirjan runot olivat vähintäänkin yhtä ihania kuin Lauri Viidan runot. Viita on ollut lukioajoista lähtien yksi runoilijasuosikeistani ja jollain tapaa saman tapainen, vaikka Valkeapää kertoo runonsa luonnonkuvin ja Viita rakennustyömaan tapaan. Jotenkin heti tuli mieleen näistä, että kuinka mahtava olisi kuulla näitä samaan tapaan esitettynä isoissa konserttisaleissa, kuten Tapani Kansa esitti Lauri Viidan Betonimylläri-runot joskus 1980-luvun lopulla. Tuo esitys on vieläkin yksi mahtavimmista esityksistä, joita olen konsaan nähnyt, ja aika paljon kulttuuria olen kuluttanut näinä vuosikymmeninä. Se kilpailee vahvasti ykkössijasta ensimmäisen näkemäni Shakespeare tulkinnan kanssa. Se oli Porin Teatterin Myrsky-näytelmä, jonka upean, ulkoseinään saakka levittäytyvän valaistuksen oli tehnyt Claude Naville ja pääosassa esiintyi Lasse Pöysti.
6. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen perinteiselle saamelaisalueelle
'Perinteistä aamelaisaluetta' Suomessa ovat käsittääkseni Utsjoki, Inari ja Enontekiö sekä tietty alue Sodankylästä.
Jovnna-Ande Vest Poropolku sammaloituu. Lisäksi tuli luettua myös Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia, joka sijoittuu Utsjoelle ja tapahtuu poronhoitoon keskittyvissä piireissä.
7. Kirja, jonka nimessä on sana ”perinne”
Tämä oli vaikea, ainoa perinne sanalla varustettu kirja oli Kaija Ahvenjärven Päivitettyä perinnettä - saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastoja väitöskirja, joka haasteen myötä taisi kerätä paljon lukijoita. Itse olisin otaksunut löytäväni jonkun perinne koru tai kansaperinnekirjan, mutta ei löytynyt perinne sanaa edes Samuli Paulaharjulta. Lukukokemus oli kyllä muita kirjoja tukeva.
Kuuntelin Yle Areenasta Paulaharjun Tunturien yöpuolta - novellikokoelman, joka on mielestäni erinomainen kansaperinteen kokoelma vanhoja kerättyjä tarinoita, vaikka itse perinne-sanaa nimessä ei siis olekaan.
8. Jonkun saamelaisen muistelmat tai elämänkerta
Siiri Magga-Miettunen Siirin kirja. Hyvä kirja ja onneksi sille löytyi jatkoakin. Luin molemmat peräkkäin. Ajattelin illalla kirjaa aloittaessani, että kirja on helppo jättää kesken, koska se perustuu parin sivun tarinapätkistä, mutta aika väärässä olin. Onneksi seuraava päivä ei ollut työpäivä, sillä luin kirjan melkein loppuun asti ennen kuin nukahdin sen kanssa.
Muistelupätkät olivatkin siis koukuttavia. Osa kiehtovuudesta tulee itselleni siitä, että kirja nivoo yhteen aiempia tietosirpaleita tuoden nippelitietoni ympärille syventävää tietämystä.
Olin esimerkiksi kuullut tiestä, jonka Urho Kekkonen sai hommattua Lappiin, mutta minulla ei ollut mitään mielikuvaa, missä kyseinen tie sijaitsee, se tie vie Kutturaan, minna Maggan perhe asettui asumaan kun Venäjän vallan aikana ei enää voinut harjoittaa poronhoitoa koko saamelaisella alueella, vaan piti noudattaa valtioiden rajoja.
9. Pedar Jalvin tai Áillohašin kirjoittama kirja
Pedar Jarvi Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita kirjassa oli myös Jarvin lyhyt elämäkerta hänen lyhyeksi jääneestä elämästään. Jarvi ehti juuri valmistua ammattiin, ja saada ensimmäisen työpaikan, kun hän kuoli.
Kirjassa on mukana Jarvin kirjoittamia kertomuksia, runoja ja hänen opiskeluaikoinaan kirjoittamia, lehdissä julkaistuja pakinoita.
10. Kirja, joka käsittelee Pedar Jalvia tai Áillohašta
Jorma Lehtola Laulujen Lappi kirjan lukeminen jäi tältä vuodelta vähän kesken, sillä kirja painoi turkasen paljon liikaa jotta olisin jaksanut kantaa sen joululomalle mukaan etenkin kun en ollut varma, voinko palauttaa sen mökki kunnan kirjastoon. Luettuna on reilusti yli puolet, joten hyvällä omatunnolla merkkaan nyt kirjaan luetuksi.
Kirjassa esitellään Lappia eri näkökulmista. Nils Aslak Valkeapään uuden runouden ohella kirjassa esitellään Lappia monenlaisten laulujen näkökulmista. On virsiä, joikuja, rillumareitä ja oopperaa ja kaikkea siltä väliltä. Kirjassa on kivasti kuvia ja kirjan ainoa huono puoli onkin, että se täytyy lukea pöydän ääressä, sillä kirja todellakin painaa sangen paljon.
11. Kirja joka kertoo saamelaisen/saamelaisten asuntolaelämästä
Kukka Ranta ja Saana Kanninen Vastatuuleen, oli väitöskirjan ohella ainoa kirja näistä, jota en saanut lainattua, vaan se piti lukea kännykällä BookBeatista. Kirja on vielä vähän kesken, sillä en tykkää lukea E-kirjoja ja siksi onkin tullut aina mieleen lukea jotain muuta, vaikka kirja onkin ihan mukaansa tempaava.
Asuntolaelämää oli myös Siiri Magga-Miettusen molemmissa kirjoissa.
12. Kirja joka kertoo etelään muuttamisesta
Siiri Magga-Miettusen Siirin elämä kirjassa Siiri muuttaa pohjoisesta Varkauteen opettajaksi. Kirjassa kerrotaan muiden sisarusten opiskelusta ja Siirin työstä opettajana ja äitinä. Kirja päättyy leskeyteen.
