2.12. Joulu ainainen

Joulu on hyväntekeväisyyden kulta-aikaa. Siksi ei ole ihme, että myös joulukirjoja tehdään hyväntekeväisyystarkoituksissa.

En tiedä, mistä kotiini on tullut Bradley Trevevor Greiven Joulu ainainen kirja. Sen tekijä on suuri eläinten ystävä ja tukee australialaista Taronga-säätiötä. Kirja taitaakin olla kotini ainoa australialaiskirja, jos oikein muistan, vaikka toisaalta, en vielä marraskuussa tiennyt, että omistin tämän kirjan.

Kirjassa on 111 hauskan hellyyttävää mustavalkoista eläinkuvaa. Valokuvatähdeksi on päässyt koirien ja kissojenohella mm. kana, pöllö, siili, norsu ja sammakko. Jokaisen valokuvan alla on pari riviä tekstiä, joka etenee positiivisena joulun mieltä suitsuttavana tarinana läpi koko kirjan.

Kirja on keveä lukea, mutta ajatuksia voi makustella pidempäänkin. Miltä kuulostaa esimerkiksi ajatus:

Jotta joulusta saisi kaiken irti, meidän on pakko ylittää itsekeskeisyyden muuri.

Osa yhdestä kirjan sivusta. 

Kirjassa kehotetaan viettämään joulumieltä 365 päivää vuodessa. Itse virittäydyn joulun tunnelmaan vähitellen marraskuun lopusta laskiaiseen, mutta tiedän niitäkin, jotka aloittavat aiemmin ja lopettavat vasta pääsiäisenä. Tänä vuonna päätin edetä päivä kerrallaan koristeita lisäten. Katsotaan sitten, onnistuuko se.

Parhaita kansainvälisiä joululauluja voin kuunnella milloin vain, mutta kotimaiset tonttulaulut jätän kotona jouluviikolle. Juuri nyt soi Mario Lanzan Joy to the World (1954) italialaisesta jouluradiosta.

Eilen kaivoin työpöydälle Italiasta ostetut jouluiset soittorasiani. Joulukuusirasia soi O tannenbaum -laulua, mutta toinen esiin ottamani soittorasia on näemmä lakannut soittamasta kesän aikana. 

- Kukahan on vienyt jääkarhulta ja pakkaukolta kielen (tai tässä tapauksessa soittorasian vieterin)?