Huhtikuussa luetut kirjat

Maaliskuussa luin kasan runokirjoja. Piti lukea enemmän Pohjois-Aasiasta, mutta en löytänyt juuri mitään, joka olisi innostanut. Kiinalaisten ja japanilaisten runojen ohella taisin lukea vain yhden kirjan Japanista ja yhden itäisimmältä Venäjältä, Vladivostokin tienoilta. Lukupinon päällä kyllä keikkui joku kiinalainen Robert van Gulikin dekkari, mutta ei tullut avattua sitä... Ja Paimenkello moukui sen alla edelleen odottavasti. Ei uusia maita. Muuta uusi kunta sentään. Mutta oli kiva lukea eri maiden runoja. 

Aigin Gennadi (s.1934) Tuntematon tuli. Aigi on kerännyt paljon Tšuvassian perinnettä ja hänen runoutensa noudattaa osin vanhaa tsuvassilaista kansanperinnettä, osin 1990-luvun neuvostoliittolaista kokeilevampaa runoutta. 

Tšuvassia sijaitsee itselleni lukemattomille alueilla, 500 kilometriä Moskovasta itään. Melkein sama matka on Kazakstanin rajalle. Väestöstä iso osa on kristityiksi kääntyneitä turkkilaisperäisiä tataareita. Alueella on oma kieli. Tšuvassia/Venäjä

"Antakaa minun olla 

Mitätön kolikko seurassanne

Kahisevat setelit kirkkaassa silkkitaskussa

Tilanteella kiihkeästi

Osumatta mihinkään kilahtaa..." (11.4.) 🌟

Amihai Jeduha Jerusalem. Runoja Israelista. Yritin googlata mutta löytyi enemmän tietoa Yehuda Amichai (1924-2000) nimellä. Runoissa kerrotaan myös teknisistä jutuista kuten tankeista. Tykkäsin, mutta vaikea kuvitella näitä laulettuna suomeksi. Jostain syystä tykkään monista israelilaisista lauluista, erityisesti jiddišillä lauletuista. 

" Saksalaispariskunta sovittaa 

hiljaisella keskustelullaan 

muualla tehtyä syntiä. 

Avaimet taskussa kilisevät, 

Kutsuvat yksityiseen rukoukseen. 

Kolikot vaikenevat kädessäni. 

Jos elämä on sota, miksi minä elän? 

Kahvia, teetä ja ja kuumas sahlamia. 

Kyyneleet ovat ilmaisia. 

Itsepalvelu." (1.4.)

Anhava Jaakko Sateen ääni sillalla : japanilaista runoutta  sisältää parisataa ennen julkaisematonta runoa Tuomas Anhavan käännösjäämistöstä. Japani. 

Vuoden 844 jKr syntynyt waka-runoilija Sosei on runoillut keväästä: 

" Kevään rinteitä 

lähden nyt vaeltamaan

Jos ilta ehtii

On kirsikankukkia

Joiden alle levähtää." 🌟🌟

Bashoo Alati matkalla. Japanilaisen Bashoon (n. 1644-1694) ketjurunoja, haikuja ja matkakertomuksia. Osa runoista on Bashoon matkakumppaneiden tekemiä. Suomentaja Kai Nieminen. En ole ennen paneutunut ketjurunouteen, nyt ihastuin ideaan kirjoittaa yhdessä. Vitsit kun olis kiva osallistua haikai-partyihin! Saa kutsua.

"Luminen aamu:

tuiottelen kaikkea, 

hevosiakin" (vuodelta 1684) (9.4.) 🌟🌟🌟

Bellman Carl Michael Fredmanin epistoloita. Nämä on kyllä parempia yksi kerrallaan luettuna/laulettuna, mutta tykkäsin. Ruotsi. 

Fedmanin epistolassa 38:

"Freyan mailla, symbaaleilla 

Soi laulu kauneudesta

Saat ylistyksen sävelein 

Kuin vestaaleilta Vesta." (10.4.) 🌟

Breitholtz Monsen Anna Salaisuuksien ranta aloittaa Lina Lantz sarjan. CozyCrimeä, mutta paikoitellen pois mukavuusalueeltani. Ruotsi.

"Jos Peter oli häipynyt, mitä hän oli ilman Peteriä." (24. 4.) 🌟

Blyton Enid Viisikko löytää jäljen. En olekaan tätä ennen lukenut. Vähän erilainen tarina, sillä alussa Anne, Pauli ja Tim on kolmistaan ja Timillä on raapimiskaulus. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Ensimmäinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen sisäoppilaitos, jonka tarkoitus on kasvattaa reippaita ja kohtelijaita tyttöjä. Mietin, oliko Rowling lukenut tätä ennen Pottereita. Englanti. (26.4.)

Blyton Enid Toinen vuosi Mallory Towerissa. Tyttöjen seikkailut jatkuu. Kiva, että kirjan tytöistä löytyy rehtiä puolia. Englanti (27.4.)

Carofiglio Giabrico Todennäköinen

syyllinen. Italian Bariin sijoittuva asianajajavetoinen dekkari. Kirjassa puolustetaan senegalilaista kulkukauppiasta, jota syytetään pojan murhasta, ja etsitään oikeaa syyllistä. Olen lukenut aiemmin Silmät ummessa. Kirjailija itse on tuomari ja ollut myös senaatin jäsen. 

"Pyysin häneltä kohtuuttoman suuren ennakon. Hän otti housuntaskustaan tukon rullalle käärittyjä 50.000 ja 100.000 liiran seteleitä. Älkää nyt ainakaan niitä antako, jossa on majoneesitahroja, ajattelin alistuneesti. Hän laski peukalon ja etusormen välissä summan, jonka olin pyytänyt." (29.4.) 🌟🌟

Christie Agatha Kohtalokas viikonloppu. Kuvittelin, että tämä Poirot-kirja olisi lukematta, ja niin varmasti olikin, mutta heti kun puhuttiin Edda-taruston puun piirtämisestä pöytään, tarina muistui mieleen muulta kuin syyllisen osalta. Englanti. (17.4.)

Christie Agatha Kuolleen miehen huvimaja. Kirjassa Ariana Oliver kutsuu Poirotin jakamaan palkintoa murhakilpailuun ja samalla tarkkailemaan josko perheessä olisi rikos mielessä. Ja olihan siellä. Englanti. 🌟🌟 (17.4.)

Christie Agatha Neiti Pinkertonin salaisuus. Aasiasta Englantiin eläkkeelle palaava poliisi tapaa junassa neiti Pinkertonin, joka kertoo epäilevänsä että hänen kotikylällään liikkuu sarjamurhaaja. Kun neiti ja neidin seuraavaksi uhriksi epäilevä ihminen kuolee, lähtee rentonomi-poliisi tutkailemaan asiaa. (18.4.) 🌟

Christie Agatha Lomahotellin murha. Neiti Marple Karibialla kuvitteellisella St.Honorén saarella. Tuttu tarina, mutra halusin varmistua, että paikka todella on kuvitteellinen. Oli se. 

"Ei kaikki ole niin huomaaavaisia että käyttäisivöt arsenikkia."  (19.4.) 🌟

Christie Agatha Odottamaton vieras. Näytelmästä jälkikäteen tehty romaani. Olis kiva nähdä näytelmänä, mutta toimi näinki. Englanti. (20.4.)

Christie Agatha Rakkauskirjeiden salaisuus. Pätkätyöläinen pestautuu viemään paketin Englantiin. Samalle reissulle osuu toinenkin paketin toimitus. Asiasta kehittyy selkkauksia ja murhia. (19.4.)

Christie Agatha Ruskeapukuinen mies. Kirjan murha tapahtuu Lontoossa, mutta muuten kirjassa ollaan Etelä-Afrikassa tai matkustetaan sinne laivalla. Etsivänä on nuori nainen. 🌟 (16.4.)

Christie Agatha Väärän vänkyrä talo. Kirja on julkaistu myös nimellä Murhaaja kujeilee. Murhatun lapsenlapsi Sophie on Charlesin rakkauden kohde. Rakkaudesta huolimatta Sophie kuitenkin torjuu Charlesin murhan jälkeen joten Charlesin on pakko tutkia tapausta. Englanti. 

"Ei ole kyse rahasta, hänen huulillaan häivähti hymy. Uskon, että huolisit minut vaikka alushameisillani, kuten vanha sanonta kuuluu." Diplomaatti Charles Hayward ratkaisee kreikkalaisen maahanmuuttaja-ravintoloitsijan ja yritysten omistajan murhaa poliisi-isänsä kanssa. (16.4.) 🌟🌟

Englund Peter Murha Sunnuntaitiellä. TrueCrime murhasta vuodelta 1965 Tukholman lähiöstä. Parhaiten kurjoitettu TrueCrime, jonka olen lukenut, vaikka aiiemminkin on tullut luettua hyviä. Englund on historian Tutkija (todellakin iso T),  ja se näkyy tässä kirjassa. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Pultavan, josta myös tykkäsin. (28.4.) 🌟🌟🌟

Hafiz Muhammed Semseddin Hafizin runoja. (s.1320-luku). Hafiz eli nykyisen Iranin alueella Persiassa. Tykkäsin kuten muistakin persialaisista runoista. (9.4.) 🌟

Hjulström Carin Pikku murha vain. Uusi Taimitarhamurhat-sarja. Pääosissa pikkurikollinen ja hänen työttömäksi jäänyt näyttelijätäti. Ruotsi. (23.4.) 🌟🌟

Johansson Peter Murha taukopaikalla 58,  TrueCrime murhasta matkalla työpaikkahaastatteluun Pohjois-Ruotsiin. Jos en olisi just lukenut aiemmin Murha Sunnuntaitiellä, joka oli kymppi plus, niin tämä sai nyt "vaan" yhden. Jällivaara. 

"Sitten jätin hänet kuin perunasäkin." 🌟

Johnson Kirk Wallace Sulkavaras

Voi jösses. En voi muuta sanoa.... Mitä hulluutta muoti onkaan ollut! Titanicin kalleimmin vakuutettu rahti oli 40 laatikkoa höyheniä naisten hattuihin. Eikä siinä vielä kaikki. Naiset hurahtivat hattuihin ja koristeisiin, mutta jotkut miehet sekosivat yhtälailla höyhenistä perhojen sidonnan materiaalina. Todella mielenkiintoinen kirja, jossa puhutaan mm. sulkakuumeesta 1800-luvulla. Englanti. (3.4.) 🌟🌟🌟

Kataja Väinö Vallesmannina :Kuvia Perä-Pohjolasta. Katajan isä oli nimismies, ja Väinö Kataja toimi muutaman vuoden isänsä sairastellessa vt. nimismiehenä Ylitorniossa. Kirjassa muistellaan joitain tapahtumia siltä ajalta. Kirja on ilmestynyt 1906 eli heti nimismiespestin päätyttyä. Työ vallesmannina oli moninaista. Piti tuntea laki ja ihmiset. Kirjan tapahtuma-aikana, 1902-06, oltiin vielä Venäjän vallan alla ja osa kertomuksista liittyykin noihin tapahtumiin. Esimerkiksi arvannosto (johti Venäjän armeijaan). Rikollista metsästä etsiessä todettua:

"Ei se ole lintu silti häkissä, vaikka sen metsässä laulavan kuulee." (8.4.) 🌟🌟

Kolu Siri Me Rosvolat ja nolo fani. Olen odottanut jatko-osaa niin, että meni uuden kirjan julkkarit sivu suun. Nyt nautiskelin. 

"Sano sinä nyt jotain, Vilja, elämäni valo."  (22.4.) 🌟🌟🌟

Kunnas Noora, Kaheli sakki ja mysteeri majatalossa. Vappuaattoa vietetään tässä kirjassa ja reikäkauha on hukassa, on ollut edellus vapusta lähtien. Taloudessa ei näemmä tehdä usein munkkeja. Kirjassa on nokkelaa sanailua, kuten esim. ruumiin löytymisen jälkeen muistellaan että Rigori Mortensonin biisi on Kaikki paitsi juhliminen on turhaa... 

"Vuoden vitsikkäin tekari." (30.4.)

Kurkov Andrei Harmaat mehiläiset. Kun sodan alettua kuin reilut 30 kirjaa Ukrainasta, Kurkovin Kuolema ja pingviini nousi helmenä esiin. Samaa tasoa on tämä donetskilainen mehiläisfarmarikirjakin. Mehiläispesiä oli 6. Opin, että mehiläispesien päällä nukkuminen voi olla parantava kokemus (googlasin, sitä todellakin tehdään, sieluni silmin näin Ville Haapasalon sitä kokeilemassa...). Kirjassa käytiin vähän kaikkien osapuolien luona, myös Krimillä tataarikodissa. Säästelin kirjaa huhtikuun lukupiiriä varten. 

"Maaliskuun kahdeksannen jälkeen päivät lähtivät kiitämään nopeammin. Siihen asti ne olivat  venyneet kuin pikaliimaputkilosta puristaen."  (5.4.) 🌟🌟🌟

Kuronen Kirsti Vili Voipio ulvoo ja unelmoi. Toukokuun viimeisenä kirjana tarina siitä kuinka 15 vuotias Breikkikoulun apuopettaja lähtee vappuna ensi kertaa elämässään larppaamaan. Kasnäs (Kemiönsaari, aiemmin Hiittinen). 

"Miten voi olla, että lähes 15-vuotiaan urhon syvimmät ajatukset voi kiteyttää kolmeen kysymykseen:

1. Milloin saa lihapullia? 

2. Onko windmill vaikeampi breikkiliike kuin turtle? 

3. Pussaako Aada mua enää ikinä? 

No, okei, on myös neljäs kysymys:  Jäänkö mä alle 170-senttiseksi?"

Pakkaaminen retkelle on äidin mielestä taitolaji:

" Aina pitää varautua, äiti perustelee, hirmumyrskyyn, horkkaan ja hyytäviin hallaöihin."

(30.4.)🌟

Lind Jakob Isoisän pistooli : tositarina häpeästä, rakkaudesta ja fiaskosta Suomen sisällissodassa. Sodassa kuoli yhteensä 38.400 ihmistä, joista 35 kuului ruotsalaiseen prikaatiin, kertoo kirja. 12.000 suomalaista jäi leskeksi.  

"Kaikilla meillä on luurankoja kaapeissaan. Ensimmäinen sukupolvi koittaa unohtaa, toinen ottaa vanhempiin etäisyyttä tai puolustaa heitä. Minä olen kolmatta sukupolvea. Sanotaan, että se kantaa menneisyyttä mukanaan ymmärtämättä sitä, mutta elää kuitenkin esivanhempien odotusten mukaan. Ja siksi kolmas sukupolvi tahtoo tietää ja ottaa selville."🌟🌟🌟 (26.4.)

Miller C. L. Antiikinmetsästäjän murhaopas. En oikein ymmärtänyt kirjan nimeä, tykkäsin tarinasta, mutta en kerrontatyylistä, joten vähän ristiriitainen fiilis. Kirja on kuitenkin sarjan ensimmäinen, joten luen varmasti toisenkin. Usein sarjat paranevat edetessään. (4.4.) 

Mustonen Enni Verenpisara ikkunalaudalla kirja aloittaa Oittiin sijoittuvan Koskivuori-sarjan. Kirjassa eletään sisällissodan aikaa. Kirja aloitettiin pääsiäispalapelin kanssa. Nyt jatkettiin uuden pelin parissa. (20.4.)

Mustonen Enni Ruiskukkaseppele. Koskivuori-sarjan toinen kirja sijoittuu vuoteen 1928. 🌟

Nevander Erik Uotilan isäntä. Ison talon isäntä nai hyvän työihmisen. Lasta ei tule ja hyvä piika alkaa kiinnostaa. Kirja on julkaistu ensi kerran ruotsiksi 1863. Nyt kirjasta on otettu uusi versio, jossa on myös toinen rikostarina Kaisasta. Suomen eka rikoskirja. Harjavalta. (1.4.) 🌟🌟

Ohlsson Kristina Korkein tarjous kuolemasta. Sattumalta toinen asianajaja dekkari perään. Mutta kyllä oli niin erilainen asianajaja tämä kuin Carofiglion kirjassa. Ruotsi (30.4.) 🌟🌟

Oksanen Aulikki Tryffelikoira on toinen lukemani Oksanen. Kirjan keskiössä on antiikki. Rikoskin tapahtuu. Tästäkin tarinasta pidin kovasti, mutta tyylissä on jotain joka ei sytytä. Ehkä lyhyet lauseet. Ehkä lapsena koetut asiat. Nostalgiaa toi ajan kuvaus. Kirjassa käytiin mm. Urpo Leppäsen omistamassa kapakassa ajalta jolloin Ana oli kuvioissa. Helsinki. 

"Oli harvinaisen hiljaista. Sitten joku alkoi ulvoa metron suunnalla: koira, ihminen tai auton varashälytin." (5.4.)

Rupikonnakultin jälkiä : uuden liettualaisen runouden antologia. Kirjassa esitellään 14 runoilijan runoja ja lyhyesti runoilijoita itseäänkin. Vanhin näistä nykyrunoilijoista on syntynyt 1943. Useimmissa runoissa oli itselleni mieluisa poljento, joten niitä oli kiva lukea. Arnas Ališauskas (s. 1970) mm. on todennut ”Joskus täytyy uskaltaa muistaa – tai unohtaa” 

ja kirjoittanut runon:

"Tyttö

Omapa syyni on, kun taikauskoisesti omin käsin temmoin huovan syrjään

Kotien takana toiset, mitä sitten paljastui

Näin pahalta ei ennen tuntunut mikään

Avaimet hukkasin

Nyt itken - en avaimia varmasti

Mutta ympyrä sulkeutuu.  (3.4.)🌟

Škvorecký Josef Luutnantti Boruvkan murheet. Tsekkiläinen poliisiluutnantti Josef Boruvka tutkii kirjassa useampaa rikostapausta. Ihan alussa tuli mieleen tsekkiläinen kunnon sotamies Švejk, mutta aika pian siirryttiin poliisilaitosmoodiin ja Boruvka osoittautui ihan tavalliseksi poliisiksi. Nuorempi poliisi Pavel Malekin into on välillä liikaa Boruvkalle. 

"-Meillä on käytössä uudenaikaisin tiede, se on mahtava ase. Sille hän ei pärjää. Kutsuttiin koira. 

-Koiran, kauhistui luutnantti. 

-Niin, meidän Ajaxin tunnethan sen Josef, upea elukka. Koiran ja suden ristytys. Mikä purenta! Yhtä satumaista purentaa en ole nähnyt koskaan. 

-Aivan, sanoi luutnantti ankeasti. Satumaisen Ajaxin leukatyö ei ollut hänelle tuntematonta. Kehuttu eläin oli yrittänyt esitellä sitä vain hetkeä aikaisemmin hänen takamukseensa matkalla autosta pihan poikki teon tapahtumapaikalle. Oli tarvittu kahden kokeneen kouluttajan rajuja otteita ennen kuin luutnantin ruumiista tunkeutuvan hajun korkeimpaan työkykyyn  kiihoittama peto oli saatu taltutettua." (11.4.)

Summanen Juhani Lähtö Äänislinnasta. 

Veteraanipäivän kunniakau luin sotamuistoja Äänislinnasta. Kelpo kirja. Sodittiin ja rakastettiin. 

"Vanha ruuna antaa hyvän vauhdin kun mennään kotiin päin."  (27.4.)

Sund Lars Aamu-unisen lintubongarin vuosi. Kirjassa kerrotaan vuonna 2020 nähdyistä linnuista ja korona-pandemian etenemisestä Ruotsin Uppsalassa. (4.4.) 🌟

Tennilä Esko Juhani Torppari Arkadianmäellä. Proosarunon muotoon kirjoitettu elämäkerta. En ollut nuorena innostunut politiikasta, mutta tykkäsin Tennilä ja Ilkka Kanervan äänestä. Tämä elämäkertakin oli kiva. Tässä pätkä muistoista Sevettipubin Sergeistä. Jännä sattuma, että tämä odotti pinossa lukuvuoroa Tennilän kuoleman aikaan. Tennilän metsäaiheisen kirjan luin viikkoa aiemmin. 

(7.4.) 🌟

Tóth Erzsébet  Aamut, hiukset hajallaan : valikoima runoja, nykyrunoilijatar Unkarista, (s. 1951). 

Variksenpelätin-runo alkaa:

"Vähin sanoin niin kuin kevättalvinen maisema, 

Ahkerasti kuten sen pakanalliset korut, varikset, 

Anna anteeksi Herra, että niin harvoin puhun sinulle, 

Mutta minä näen enää kuin valtavan röntgenkuvan kun katson isänmaatani. 

Lääke on kassakaapissa heti mafiapääliköiden kassatalletusten vieressä... " (12.4.) 

Valentine Carla Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin. Tämä taisi olla ensimmäinen kirja ikinä, joka vei ruokahalut. Rikostutkimuksen vaiheita kuvailtiin hyvin, mutta lounastani ajatellen liiankin pikkutarkasti. Annan tähdet ajattelematta ruokaa. (15.4.) 🌟🌟🌟

Vuori Katariina, Merireittejä menneisyyteen. 

"Heidän [A. E. Nordrnskiöldin Koilisväylä-löytöretkeläisten] 

ohittaessaan Beringin saarta miehistö huomasi valaanpyytäjien leirin, josta lähti joku soutelemaan kohti Vegaa. Se oli ensimmäinen laivan ulkopuolinen  ihmiskontakti moniin kuukausiin. Mahtoivat laivalla miesten suut loksahtaa auki, kun veneen viereen soutanut mies sitten huusi: 'Onko se Nordenskiöld? Täällä Andersson Kemiöstä. Tervetuloa! 

Nordenskiöldin ja Anderssonin kohdatessa Suomen väkiluku oli juuri ylittänyt nipin napin kahden miljoonan rajan, ja silti meitä riitti soutelemaan Beringinsalmellekin."

Hupaisa ajatus joka on helppo luoda silmien eteen... Mutta eikös Nordenskiöldin talvileirillä tavattu paikallisia alkuasukkaita ja Vega oli jotain muuta kuin vene... se oli jäät kestävä laiva. Venäjä. 🌟

Vuoristo Aira Hiisi vieköön hengen. Rovaniemellä  löytyy hiidenkirnusta ruumis. Jäljet johtavat menneisyyteen, muttei sentään hiidenkirnujen syntyajoille. (29 4.)

Westmacott Mary Ruusun aika. 

Mielenkiintoinen kirja erilaisista rakkauksista. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen aikakeskustelu:

"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät."  (23.4.)

Yögi Emi Tyhjyyspäiväkirja. No olipas mielenkiintoinen idea. Viikko viikolta toppausmäärät kasvaa ja kuviteltu synnytys lähenee. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta ajatus hieman liian omaperäinen minun makuuni. Jotain kuvaa sekin, että viikon päästä en enää muistanut lukeneeni tätä. Japani. 

"Hampaat kuin aatelisella." (13.4.) 🌟

Tammikuussa luetut kirjat

Tammikuussa 2024 luetut kirjat 

54 kpl, uusia maita tuli Costa Rica. Luetuista mausta puuttuu viitisentoista. 

Aalto Ilari ja Helkala Elina Vuosi Keskiajan Suomessa: Kirjassa eletään vuotta 1480, aikaa, jolloin ikaalislaiset ensi-isäni aloittelivat eränkäyntiä Pohjois-Satakunnan asumattomilla erämailla. Melko tuttua oli sisältö itselleni, mutta paketti oli sujuva ja kiinnostava. Entuudestaan tiesin ohjeen, että kesällä kannattaa juoda viilentävää kaljaa, talvella lämmintä kaljaa. Uutta oli, että talvella papit seisoivat alttarilla karhuntaljan päällä joka eristi maan kylmyyttä pitkän toimituksen aikana. En myöskään ollut kuullut, että majavan virtsa auttoi synnytyksessä. Mitenkähän sitä käytettiin. (25.1.)

Amnell Anna Kyynärän mittainen tyttö. 1500-luvulla kyynärän mittaiset olivat painonsa arvosta kultaa. Tämä Lucia-tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabeth I hoviin. Kun matka on tehty, on hyvä todeta:

"Täällä kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta minä olen muuttunut." 

Kirjaan näyttää olevan jatkoakin. (31.1.)

Arhippa, Pirkko, Katso koiraa syvälle korvaan, Naantali. Muistin heti alkusivuilla lukeneeni kirjan kauan sitten, mutta luin sen silti. Kirja on vuodelta 1997 ja Pia on päässyt työllisyystöihin kenneliin. Aikanaan oli helppo samaistua Pian työttömyysjaksoihin ja pätkätöihin. Olisi kiva kuulla, vieläkö Pia tekee niitä, vai saiko vihdoin vakituisen paikan ja vakaan elämän. Tässä kirjassa se on vielä kaukana. Itselleni kennelin olisi ollut kauhistus. 

" Koira on erittäin merkittävä osa meidän nykyistä yhteiskuntaamme. Kylmässä ja kovenevassa, keinotekoisessa maailmassamme se edustaa lämpöä ja aitoa pysyvyyttä. Avioliitot hajoavat, ihmissuhteet ovat hauraita, mutta koira on uskollinen, siihen voi luottaa." (6.1.)

Bruce, Leo, Murha kävelykadulla, Englanti. Eka kirja, mistä luen herrasmiesetsivä Carolus Deenestä. Huvittaa, kun niin monissa kirjan takakansiteksteissä kerrotaan kirjailijan olevan maansa parhaimpia. Kirja on vuodelta 1961, joten ehkei ole ihme, etten ole kuullut aiemmin. Ulkona oli pakkasta - 24° ja kirjassa myrskytuulta ennen joulua. 

"Kuolema laskee kylmän kätensä myös kuninkaan olkapäälle." (6.1.)

Doyle, Sir Arthur Conan, Der Gouverneur von St. Kitts, St. Kitts. Utrechtin rauhan, 1713, jälkeen monet sotilaat jäivät työttömiksi. Osa ryhtyi merirosvoiksi. Tuo aika vaati kauppalaivojen kapteeneilta paljon. Yksi heistä oli Jack Sparrow, joka oli lähdössä sokeri ja pippurilastissa St Kittsin satamasta Englantiin Morning Star -laivallaan.... Mutta kaikkihan Sparrown tuntee elokuvasta. Sitä en tiennyt, että tarina perustuu Doylen novelliin. 

"No niin!, huudahti kapteeni hieman hämmentyneenä: Olen tavallinen merimies, enkä tunne paljoakaan kuvernöörejä ja paronetteja ja heidän tapojaan. En muista, että olisin koskaan puhunut kenellekään. Mutta jos se on kuningas Yrjön palveluksessa, ja hän pyytää päästä Morning Starissa Lontooseen asti, teen mitä voin hänen hyväkseen." oma käännös (5.1.)

Eddings, David Velhojen taistelu, Belgarionin taru 3. Alornit saa Kiven takaisin.  (11.1.) 🌟

Eddings, David, Rivan kuningatar, Belgarionin taru 4. Melkein Rivan kuningatar toteuttaa oman osansa ennustuksesta. (12.1.) 🌟

Eddings, David, Kohtalon täyttymys, Belgarionin taru 5. Tarina päättyy. Sankari saa ikiaikaisen palkintonsa, puolison. (14.1.) 🌟

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Atlantille - Alaskasta. 

Heikki Haapavaara on itse todennut:

 "Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma."

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan. 

Haapavaara Heikki Luoteisväylä. Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Datchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Luoteisväylän löysi Armurdsen Gjøa-laivalla 1903-1906. Sitä kirjaa en lukenut, mutta Haapavaara kertoo matkasta mielenkiintoisen kuvauksen:

Hannula, Päivi, Väärän auton kyytiin, Suomi, eri kuntia. True crime -kirja kadonneista. Iso osa tarinoista oli pääosin tuttuja entuudestaan, mutta esim. Pia Ristikankareen tapauksen yhteydessä oli uutta perheen arkielämää käsittelevä osuus. Jokainen tapaus oli erilainen, joten kirjasta saa monipuolisen kuvan katoamisista, ellei ne ole entuudestaan tuttuja. 

"Ei tässä sitten mitään." sanoi Pia ja lähti ulos eikä koskaan palannut. (4.1.)

Indriðason Arnaldur  Hyytävä kylmyys. Tammikuun alussa oli kylmä, Islannissa on kylmä, mutta millaista kylmyytyä on kirjan hyytävä kylmyys. Poliisi kartoittaa itsekseen outojen katoamisten ja itsemurhien taustoja. (27.1.) 🌟

Irjala Auli. Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta 2001-2005. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huviveneen, joka rantautui Grönlantiin 2001. Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Kirjaa lukiessa muistan lukeneeni Irjalan blogia kun he olivat Tyynellä valtamerellä. Nytkin luin blogia samalla kun kirjaa, koska kirja tuntui liian suppealta. Ps. Tonga mainittu. (16.1.) Kirja+bloginyhdessä=🌟

Kallio, Aino Marjatta, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun, Pomarkku. Raimo Tanskanen oli lukiossa musiikinopettajana, mutta itse en musiikkia opiskellut. Omat kokemukset Tanskasen musiikista jäi vuotuiseen yhteiseen Hoosiannaan koulun aulassa. Muistan ihmetelleen tuolloin, miksi Hoosiannaa laulettiin adventtina. Nyt muistelmia lukiessa harmittelen, että olisi ollut hienoa oppia esperantoa tuolloin. Yllätyin sävellysten määrästä. 

"2. Saitko korvasi auki, mitä uinailet siellä, tokko kukunnan kaukaisen kuulit? 

Oli peipponen työs, metsäkirvinen myös, sinä kelloksi käkeä luulit."

 (Tanskasen keväisellä, lenkillä Pomarkussa syntyneen runon toinen säkeistö). Ihastuin runoon niin, että se jäi korvamadoksi. (6.1.)

Katajavuori Maria Valas lasimaljassa oli tammikuun kirja Marttojen lukupiirissä. Tästä tuli mieleen SuomiAreenan keskustelut. Vaikka SA keskustelujen sisältö lähtee joka vuosi alkeista ja on siksi aina jotenkin pintaraapaisu, niin sisältöä kuunnellessa tulee hyvä fiilis, mutta jälkeenpäin mitään ei tapahdu. Siltä tuntui tämäkin kirja. 

Itse aloin miettiä työmatkajuttuja, vaikka olen aina kieltäytynyt lentämästä, ellei ole todellakin pakko, mutta Katajavuori toteaa, että tutkijan on pakko lentää jotta kerää CV:tä ja pysyy verkostoissa sekä apurahageimeissä mukana. (17.1.)

Kiiskinen, Jyrki, Nenän edessä vuori. Runokirja.  Alussa toistava rakenne puhutteli, mutta loppua kohti ärsytti, vaikka periaatteessa tykkäsin. (5.1.)

Koivisto Aura, Mies ja merilehmä, luonnontutkija Stellerin kohtalokas merimatka. Mies ja merilehmä kertoo samaa tarinaa Alaskasta kuin Elolliset. 

Jälkimmäisestä tykkäsin enemmän, mutta hyvä oli tämäkin. Mutta vähänkö oli huono reissu 🙃:

"Revontulia näin yhden ainoan kerran."  (18.1.) 🌟🌟

Kontio Tomi, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi. Hyvin toimi edelleen tämä 12 vuotta vanha kirja. (20.1.) 🌟

Kristensen Monica, Amundsenin viimeinen matka. 

Amundsenin lähti etsimään Huippuvuorille 1928 kadonnutta ilmalaiva Italiaa. Kun sen miehistö oli löytynyt, etsittiin Amundsenia, muttei löydetty. En tiennyt, että pohjoisnavalle lennettiin ilmalaivalla ja kun googletin 100 vuotta vanhat lentovene et oli nekin ihan uutta. (9.1.)🌟🌟

Lampedusa, Giuseppe Tomasi di Tiikerikissa, Sisilia, Italia. Selätetty klassikko (7.1.-29.1.) 🌟

Lang Maria Ei enää murhia! Täsmäkirja Ruotsista, jonka nimessä on muutakin kuin kirjaimia, että on vaikea löytää hakukoneella 🤔 Mutta Langit on aina hyviä. Tässä seikkaili Puck ja Einar ja Crister Wiik oli mukana, hänkin lomalla. 🌟 (27.1.)

Liuksiala, Antti, Vuoret meren takana, Merimatka Trømsasta Karhusaaren ohi Huippuvuorille. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Kirjan alussa maininta suomalaisista, jotka olivat käyneet Huippuvuorilla 1955. Pekka Virolaisen muistot tuolta reissulta olenkin lukenut aiemmin. 

"Kaikkialla minne silmä kantoi, oli vettä eri olomuodoissa... Virtaavan ja seisovan veden lisäksi näkyi kaikkialla kyseisen nesteen toista olomuotoa: jäätä." (4.1.) 🌟🌟

Louko Eeva Pakene ennen aamua. Parista edellisestä kirjasta tuttuja hahmoja matkustaa syksyiselle majakkasaarelle Bengtskärin, Kemiön saareen. Syysmyrsky saapuu, ja lisää jännitystä, jossa vilahtelee keltaisia takkeja ha punaisia pipoja. 🌟 (25.1.)

Lybeck, Sebastian, Latte-siili Lofooteilla, Lofootit, Norja. Kirjassa on eläinten ohella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Lastenkirja, missä on lentävä Matto, ja opitaan, että yhteistyössä on voimaa.

"Kun minulla oli yskä, hän antoi minulle käenkaalitippoja, rouva teeri kertoi, ja paranin samantien." (4.1.)

Maltese Corto, Herra presidentin voodoo. Vähän oli pitkässä juoksussa tämän lukeminen. Tykkään näistä, mutta ei vaan tullut tätäkään aiemmin alettua. (24.1.) 🌟

Marklund Lisa Myrskyvuori. Ruotsalaisen Napapiiri-sarjan kolmas osa, Vikingin sukutarina. Tykkään sukujutuista, mutta nyt ei vaan imaissut mukaansa. Parani loppua kohti. Joko kirja tai mun fiilis. (25.1.)

MacLean Alistair, Loputon yö. englantilainen lentokone putoaa tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. On pakko lähteä ihmisten ilmoille, vaikka on kylmä. (22.1.) 🌟🌟

Mäkelä Petri et.al. Arktisia kertomuksia. Huippuvuorilta Pohjoisnavalle ja muita kertomuksia. 

Kirjassa on koottuna lyhyitä muistelmia suomalaisten arktisista retkeilystä molemmilla napa-alueilla. Suomen Arktiseen klubiin kuuluu nykyisin yli 150 jäsentä. Jäseneksi voi yrittää, kun on ollut vähintään 2 viikon vaelluksella tundran yläpuolella tai etelämantereella. Klubi perustettiin 1983. Tarkoitus oli jakaa yhdistyksessä tietoa hiljaisesta tiedosta. Kertomukset ovat sangen lyhyitä pitkistä matkoista, eli pintapuolisia, mutta ummikolle hyvä katsaus monipuolisesti retkistä arktisille alueille. Tähtiä olisiropissut, jos tarinat olisivat olleet edes hiukan pidempiä, vaikka melkein puolet oli tuttuja. 

"Aloittakaa aina hyvässä säässä, huono tulee kyllä vastaan." (10.1.) 

Mäki Reijo Tolvana. Kelpo dekkari, ei missään nimessä Mäen huonoimpia, mutta minä tolvana luin tämän etsien joukkuelajin pelaamista. Aika niukasti jääkiekosta puhuttiin. Ajankohtainen kirja, ajatellen 2022 tapahtumia, vuodelta 2019. Mainittiinpa kirjassa myös pesäpallo!

" Maru huokaisi:

- Mä olen aina ollut tosi suuri metsän ystävä. Mänty hieno, kuusi bueno, haapakin kelpaa, mutta tämä Härkmeri on kyllä yhtä umpipuuta kuin Kankaanpään Maila." (27.1.)

Nelimaa Mikko Meidän kimppa kirjan on kirjoittanut ryhmä Porin Työväenopiston kirjallisuuspiirin opiskelijoita vuonna 1971. Kirja on Tammen kustantama nuorten kirja. Yksi kirjoittajista on porilainen elokuvamies Reijo Varpainen, johon itse tutustuin ensi kerran hänen ja kuvaamataidonopettajani vetämässä elokuvakerhossa 1980-luvulla. Kirjan teksti on yllättävän tuoretta edelleen, vaikka aika on vienyt hellahuoneet. Kännyköitä ei ole, mutta puhelimessakin tieto leviää:

"Reiskan äiti nousee joka aamu viideltä ylös. Mut se on kumma ettei se tee siitä numeroa. Se ei tee mistään numeroa. Jos mun äiti nousi joskus viideltä ylös niin se alkais kaikki puheli juttunsa viikkoja sillä että 'tiätsä mä nousin sillo ja sillo viideltä ylös'." (29.1.) 🌟

Nemo August, Lyra Carmen, Troyo Rafael Angel, Gagini Carlos , Conzález-Magón Manuel , Fernández-Guardian Ricardo, 7 mejores cuentos - Costa Rica. Costa Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

Nore, Aslak, Meren hautausmaa, Hurtigruten-laivareitti, Lofootit, Norja, Höyrylaiva upposi Lofoottien lähellä. Yli 140 laivalla ollutta pystyttiin pelastamaan. Kirja olisi ollut selkeämpää ilman Lähi-Itää, eli jos olisi keskitytty vaan hylkyyn liittyviin asioihin. Tietty tämä on sarjan eka osa, ja Lähi-Itään päädyttäneen enemmän jatkossa. 

"Historia painoi häntä kuin ies." (3.1.) Ilman Lähi-Itää olisin antanut kolme tähteä. 🌟

Nutti, Ella-Maria, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, Jällivaara, Pohjois-Ruotsi . Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei minun genreä. Äidillä on tytölle tärkeää sanottavaa, mutta sen sanominen on vaikeaa. Kahvia kuluu. Mustana. Jaloissa pyörii koira, joka ei osaa pidättää pitkään. 

"Hän taipuu Angnetan tahtoon kuin olisi voista koko mies." (2.1.)

Piekkarin Eila Pako portin alta kirjassa hirvimiehet ampuu hirven, joka kellistyy naisen ruumiin päälle Hollolassa. Elon ihanat naapurit, jotka elävät TrueCrimellä, palaavat asumaan kylälle. Kristiina Elo sarjan 3.osa.

"– Näetkö?

 – Ei voi olla näkemättä.

Kaatuneen eläimen alta pilkisti jalka, naisen jalka, hoikka ja siro, vaaleanruskean sukan verhoama, housunlahje oli noussut ylös. Kenkä oli pudonnut viereen." (25.1.) 🌟

Pirkola Matti Tämä on viimeinen yösi. Komisario tulee Turun junalla lomailemaan viikoksi sukulaisiin, on talovahtina ja hoitaa koiraa, jonka nimi on Kissa. Kirjasampo kertoi, että ollaan Satakunnassa, mutta kirjan mukaan ollaan kuitenkin Salon seudulla. Baarin jukeboxi soittaa Pekka Himankaa.

"Olo oli kuin supikoiran aivastus." Välillä dekkari on sanojen ilotulitusta, mutta juonessa pysytään. 

"Sinä olisit ollut upea jossain Aarne Tarkaksen filmissä yhdessä Uljas Kandolinin kanssa kirjoittamassa raporttia kaksisormijärjestelmällä yksi sormi kummaltakin. 

–Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 

–Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkuja osuuskaupan portailla tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta. Tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamassa lihapiirakkaa kahdella nakilla kioskilla. 

–Sinä olet hullu! " (30.1.)

Pirttimaa, Tuomo, Hete, Itä-Lappi, Suomi. Kaksi lukijaa kirjassa, silti alussa hieman sekava ennen kuin pääsi juonesta kiinni niin että toivoin että lukijoita olisi ollut enemmänkin. Sen jälkeen, kun pääsin alkuun, en malttanutkaan taukoa pidellä. Lestadiolaisuuden ääri-ilmiöitä, hyvin käärityssä paketissa. (1.1.)

Pohjanen, Bengt, Jopparikuninkaan poika, Pajala, Ruotsi. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Bengt syntyi jatkosodan aikaan 1944. Lapsuusmuistot perustuvat suvun muistiinpanoihin. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Mielenkiintoinen elämäntarina. (1.1.) 🌟

Rafaelsen, Ellinoor, Katja Huippuvuorilla, Huippuvuoret. Katja lensi saarelle Norjan mantereelta. Ensimmäinen lukemani Katja-dekkari. Ohuehko, mutta mielenkiintoinen vähästä sivumäärästä huolimatta. Lukenen muutkin Katja-kirjat.  (5.1.) 🌟🌟

Rafaelsen Ellinor Katja tuntureilla. Aika saman tyylinen tarina tämä oli kuin Katjan Norjan kesäkin. Kirjat ei ole lempeää Viisikko-tasoa, vaan Katja kohtaa väkivaltaa ja käy lähellä kuolemaa. 

"Katjan mieleen muistui eräs toinen samanlainen tilanne, johon hän oli joutunut kesällä Tromsassa. Mutta silloin hän oli ollut yksin, nyt sentään Ajax oli hänen kanssaan. Ajax alkoi haukkua vimmatusti." (30.1.)

Refaelsen Ellinor Katja Norjan kesässä. Edellinen lukemani Katja kirja oli Huippuvuorelta. Siitä tykkäsin. Tämä kirja oli selkeästi nuoremmille suunnattu, mutta ei nyt kovin huono. 

"Se ei huku, joka on määrätty hirtettäväksi." (30.1.)

Ramsey Henrik, Nordenskiöld - merenkulkija. Suomalainen, venäläisten Ruotsiin karkoittama tutkimusmatkailija löysi Koillisväylän 1878-1879 moottorilaiva Vegalla, jossa oli myös purjeet. (20.1.)

Sairanen Petter Naali kulki tundran halki. Nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin ja takaisin ja takaisin ja takaisin. Kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta ei puhutellut, puhutellut minua. Mutta pääsin pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 

"Edessä näkyy Tanskan rannikko niin kuin horisonttiin olisi noussut helmi yö. Vene näyttää suuremmalta kuin rannikon kaukainen hahmo. Aurinko on pienempi kuin purje, niin kuin purje olisi suurinta maailmassa. 

Edessä taas on rantaa. Tuuli kääntyy styyrpuurin puolelle. Se tuulee edelleen takaa ja pullistaa purjeita. Puoli päivää, niin olemme kotisatamassa. Miten ommella purjehdus, että se saataisiin syntymään uudelleen ja olisi taas olemassa. Matkalla loppuu tuuli ja viriää uudelleen." (24.1.)

Sandberg, Riikka Ørja, Norjan rannikko, Lofooteilta koilliseen. Ei mennyt hyvin norjalaisillakaan naisilla ja pikkulapsilla sodan jälkeen. Nykyajassa esitetään elokuvaa ja kuunnellaan 1940-1950-luvulla äänitettyjä muistoja. Tältä kirjalta odotin paljon, sain hieman vähemmän. Näin lehtijutun joskus siitä, kun kirjailija oli pienessä mökissä kirjoittamassa saarella. (2.1.)

Sarkkinen Esko, Lumi. Huippuvuoret. Sarkkinen lensi Huippuvuorilla Helsingistä niin ikään Karhusaaren ohi. Sarkkinen kuvailee lumen ja valon maalaamista ja muistelee samalla menneitä. 

"Pitääkö käydä kaukana, että oppii näkemään lähelle, mutta kuinka kaukana?" (7.1.) 🌟

Shakespeare, William, Loppiaisaatto, Illuvia, nykyinen Albania. Luulin etten ollut lukenut, mutta olinhan mä jo 1980-luvulla.

"Tekisin pajumajan portillenne, kutsuisin armaintani, joka asuu täällä. Tekisin lauluja torjutusta rakkaudesta ja laulaisin niitä ääneen joka yö. Huutaisin nimeänne kaikuville vuorille ja itse kaiutar minulle vastaisi: Oi Vivian."(5.1.)

Skeslien Charles Janet  Kirjasto Pariisin sydämessä. Odliella on unelmatyö Ranskassa Pariisin amerikkalaisessa kirjastossa (se täytti 100 v 2020 ja sitten tulee sota ja natsit marssivat Pariisiin. Mitä Odilelle ja kirjastolle käy ja miten hän on päätynyt Lilyn naspuriksi 1983 Montanaan? 

"Olin kuullut keltaisista tähdistä, mutta tämä oli ensimmäinen, jonka näin."  Toisaalta: 

"Kengät kuluvat, mutta hatut eivät." sanottiin muotilehdessä sodan aikana. (31.1.)

Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. En yleensä ihastu novellien lukemiseen koska ne on liian lyhyitä, mutta tykkäsin näistä. En nyt ihan kaikista, mutta melkein kaikista. 

"Punainen on elämän ja kotilieden väri. Vaaleanpunaiset pilkut siinä on järviä ja jokia, vettä. Keltainen hyvä ja ilahduttaa silmää, kuin auringonsäde tunkeutuisi raosta. Kuvion täydentää valkoinen väri kuin timantti, siinä paitsi toteutuu koivut ja kuuset." Elviira Gartne (26.1.)

Thórarinsson Arní Ylitse muiden - rikosromaani kirjassa perustetaan sanomalehden toimistoa Pohjois-Islantiin. Toimittaja kirjoittaa juttuja ja tutkii samalla outoja kuolemia. Tämä taisi olla ensimmäinen islantilaisen kirjailijan kirja, josta tykkäsin. (22.1.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Suurpyytäjä. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana rakkaus. 

Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista. (15.1.)

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki Japanista, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Funiculì Funiculà -kahvilassa kerrotaan olevan tuoli, jossa voi matkata menneisyyteen. Kirjassa kerrotaan neljä tarinaa tuolissa istumisesta. Sääntöjä on monia. Tässä tärkeimmät:

"1. Menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet kyseisessä kahvilassa.

2. Nykyhetki ei muutu, vaikka menneisyyteen palattuaan kuinka ponnistelisi.

3. Mikäli tuolilla istutaan jo: tuolille voi istua vasta, kun edellinen henkilö on noussut paikalta.

4. Menneisyyteen palattuaan tuolilta ei voi siirtyä.

5. Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä."

Säännöistä huolimatta jotain tapahtuu silti. (26.1.) 🌟🌟

Tuomola Olavi  Konsuli Hallan murhaa oli selvittelemässä kaupungin nimismies, tuomari Korpela, ja kirjan kertoja. Paikkakuntaa ei ole mainittu, mutta kyseessä on pienehkö kaupunki, jonka elämää leimaa tehdaa. Järvi on lähettyvillä ja rautatie kulkee kahteen suuntaan. Tällainen paikkakunta voisi olla esimerkiksi Nokia tai Forssa, jossa tosin rautatie kulkee vain Jokioisten suuntaan. Kolmikko kerää faktoja, joista osa sekoittaa ajatuksia. 

"Jättiläishongallakin saattaa olla laho sydän, Korpela virkkoi hiljaisesti, —mutta sitä ei huomata, ennen kuin puu on kaatunut." (29.1.)

Uusma Bea Naparetki Minun rakkaustarinani. Uusma ihastuu 1897 tapahtuneeseen kuumailmapallolento-tarinaan niin, että päättää tutkia sen pohjamutia myöten Huippuvuorilla. Mielestäni hän löytää loogisen ratkaisun sille, mitä ruotsalaiselle miehistölle samppanjapulloineen kaikkineen tapahtuu (no oli niillä mukana myös 3 rekeä ja kangasvene railojen ylitykseen).🌟🌟🌟 (17.1.)

Virtanen Rauha S.  Seljan Tuli ja Lumi. Kitja on sarjan kuudes ja viimeinen. Chileen muuttanut seljalaisen sukua ja heitä sekä seljalaisten tuttavia on Suomessa paossa syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen. 

"Intiaanien eivät hermostu. Intiaanit eivät ole heikkoja." -mantra auttoi Suomessa elämiseen sopeutumisessa. (29.1.)

Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jään. Petrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. (15.1.)

*. *. *. *. *

Ps. Tähdet on vähän hetken lapsia. Melkein kaikista tykkäsin, sillä huonoja kirjoja tulee aloitettua harvoin, vaikka bloigia varten tulee kerättyä lukupinoon monta kirjaa pelkän nimen perusteella. 

Soffamatka Trinidad ja Tobagoon

Sateinen päivä innosti soffamatkalle Karibialle. Kirjallisemmaksi kohteeksi valitsin Trinidad ja Tobagon, mutta muuallakin tuli käytyä Ville Haapasalon lomareissua (Haapasalo goes lomalle kausi 1 jakso 8/8) katsellen. Olen tykännyt Villen ohjelmista koska niissä tavataan useimmiten tavallisia ihmisiä ja tutustutaan paikallisiin erikoisuuksiin.  

    

Trinidadissa Ville tutustui mm. Finlandstreet -kadun autiuteen. Sen vastapainona oli jengien valtaama kaupunginosa, jotka oli aidattu erilleen, ettei sinne vahingossa voisi joutua. Ville kävi bongaamassa lintuja ja tutustumassa paikallisten merikilpikonnien pesintäpaikkoihin. Jälkimmäiset ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, sillä poikaskuolemat ovat 90% luokkaa.  

Entisenä lintubongarina Villen lintukommentit huvittivat. Lintuja on kuulemma viittä lajia: mm. pikkulintuja, isoja lintuja ja lokkeja. Matkan varrella nähtiin mm. Pikkuisia pöllöjä, jotka Ville luokitteli taskupöllöiksi. Taskuun nuo olisivatkin mahtuneet. Vihdoin päästiin sykähdyttävämpienkin lintunäkymien kohdalle, kun vene lähestyi rantaa, jossa vihreän kasvuston peitti vähitellen sadat ja tuhannet punaiset, ibiksen sukuiset linnut. Näkymää Ville kuvaili tuhkarokon kaltaiseksi, mutta myönsi vaikuttuneensa.   

Haapasalo goes lomalle ja kokeilee steel pot rumpuja

Pääosissa ohjelmassa taisi kuitenkin olla karnevaalit ja muut paikalliset juhlat. Trinidad ja Tobagon karnevaalit (laskiaisen aikaan) ovat maailman toiseksi isoimmat heti Rio de Janeiron jälkeen. Näistä karnevaaleista on kirjoitettu kirjakin, Robert Antoni Karnevaalit, jota tosin en vielä ole lukenut.

Hienoja karnevaalipukuja olen nähnyt ennenkin, mutta tämä oli ensi kerta, kun näin steelpot musiikkia soitettavan. Aika käsittämätöntä on, että terästynnyrin pohjasta tehdyillä “rummuilla” voi soittaa mitä tahansa säveltä. Huikeaa. 

Samalla, kun sain tuon kirjoitettua, että taisin sittenkin nähdä livenä steel pot rummun soittoa viime syksynä Puolan reissulla. Silloin en vielä tiennyt, mikä tällainen soitin oikein on. 

Ville Haapasalon ohjelmajakson pääosissa oli karibialaisuuden latinolaisempi osa. Saaren intialaisista juurista ei puhuttu. Itselleni se osa oli tuttua V.S. Naipaulin (Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaul) kirjasta Täysin oppinut hieroja.  

Kirjassa intialaiseen sukuun syntynyt Ganesh Ramsumair päättää muuttaa elämänsä suuntaa ja ryhtyy mystikoksi, jolta käydään hakemassa apua erilaisiin vaivoihin.   

Naipaulia on luonnehdittu satyyrikoksi, joka osaa kuvailla ihmisluontoa taiturimaisesti. Itse nautin tavasta, millä Naipaul kuvasi niin helteistä päivää, hyvien ystävien suhteita kuin pienyrittäjän elämääkin.   

Oikeastaan täysin oppinut hieroja Ramsumair voisi olla esimerkki kaikille somesta elantonsa saaville nykyihmisille. Menestyäkseen pitää luoda maine ja saada ihmiset tulemaan yhä uudelleen. Tuo oivallukseni on siinä mielessä hämmästyttävä, että Naipaul kirjoitti kirjan vuonna 1957.   

V. S. Naipaul voitti Nobel-palkinnon vuonna 2001. Itselläni on useasti Nobel-palkintojen julkaisua seuratessani tunne, että palkittu kirjailija on täysin outo. Onpa viime aikoina ollut sellaisiakin palkittuja  kirjailijoita, joiden teoksia ei ole käännetty aiemmin suomeksi. Naipaulin kohdalla tämä ei pätenyt, sillä Täysin oppinut hieroja käännettiin suomeksi jo 1970-luvulla ja muitakin käännettyjä teoksia oli palkinnon saannin aikaan jo seitsemän.