tiistai 31. joulukuuta 2024
Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2
sunnuntai 29. marraskuuta 2020
Me Rosvolat
Kesän ja syksyn paras lastenkirjasarja on ollut Me Rosvolat. Ensimmäiset kirjat luin alkukesästä ja viimeiset kaksi lokakuussa. Jotenkin sarjan henkilöt ja letkeä huumori kolahtivat heti.
Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarja alkaa siitä, kun kesälomamatkailuun ja siskoonsa kyllästynyt kymmenvuotias Vilja-tyttö ryöstetään maantierosvojen toimesta auton takapenkiltä Rosvoloiden perheeseen ja opetetaan maantierosvojen tavoille.
Nämä maantierosvot eivät ryövää autoja tai matkustajien koruja vaan karamellejä ja herkkuruokaa ja joskus siinä sivussa nuortenlehtiäkin tai mitä nyt rosvot kulloinkin sattuvat tarvitsemaan, mutta ei rikkauksia. Vilja merkitsee kaikki muistiin muistikirjansa sivuille ja myöhemmin kirjoittaa tarinat kirjoiksi.
Kirjasarjan myötä havaitaan, että vaikka Viljan ryöstö oli Hurja-Kaarlo Rosvolalta pelkkä päähänpisto, niin se oli selkeästi myös Viljan ja hänen perheensä kohtalo. Vilja onkin enemmän, mitä kirjan alkumetreillä voisi kuvitella. Selkeästi sankariainesta.
Romantiikkaakin on vähän ilmassa, sillä eräs pörssikursseja tutkiva salarikas rosvo saa Viljan, jos ei kuumaksi, niin ainakin älyllisesti ihastumaan. Myös Viljan sisko ihastuu, mutta jätettäköön kertomatta keneen, jotta tulee yllätyksenä. Häätkin yhdessä kirjassa on ja se olikin ensimmäinen kirja, jonka sarjasta luin, sillä tarvitsin lukuhaasteeseen kirjan, jossa on häät ja Ryöväriliitto oli ensimmäinen sellainen, joka osui Google-haulla silmiini ja jota en ollut lukenut aiemmin.
Nyt on sitten kaikki kuusi kirjaa luettuna, ja todellakin toivon, että rosvosukujen tarinat jatkuisivat tulevina vuosina. Taisin jäädä vähän koukkuun minäkin.
Lukiessani mietin, että kirjasarja on mainio sinnäkin mielessä, että sen tarinan voi lukea niin monien silmälasien läpi. Aikuinen löytänee sanallisista vitseistä paljon enemmän kuin lapsi, mutta ei lapsetkaan osattomiksi jää. Vanhemmilta vaatii ehkä rohkeutta hankkia kotiin kirja, jossa kannustetaan rosvoukseen, mutta voittaa se aina kirjat, joissa opetetaan tappamaan tai ainakin tönimään kavereita pois tieltä. Toisaalta Vilja jatkaa koulun käyntiä ja viulun soiton opettelua.
Ekasta kirjasta on tehty elokuva vuonna 2015, ja sattumalta se täytyi sitten katsastaa samoin tein. Kaarlo Rosvolana elokuvassa on Kari Väänänen, joka kieltämättä sopi hyvin rooliin samoin Rosvoloiden äiti Lotta Lehtikari, sen sijaan Jussi Vatanen Kulta-Kallena tuntui oudolta, kun olin mieltänyt Kallen tukevammaksi mieheksi ja likimain saman ikäiseksi kuin Hurja-Kaarlon. Hyvät näkyi olevan sapuskat elokuvassakin. Nälkäkin tuli.
lauantai 14. marraskuuta 2020
Heiniä hatussa ja huopatossut jalassa
Luin ensimmäiset Heinähattu ja Vilttitossu kirjat ystäväni suosituksesta reilu 20-vuotta sitten. Tykkäsin, mutta jotenkin loppujen kirjojen lukeminen on jäänyt. Lokakuinen lukujumi pakotti etsimään kirjoja, joita muuten ei ole tullut luettua ja niinpä lukaisin pötköön kaikki 18 kirjaa tähän mennessä ilmestynyttä kirjaa.
Sarjaa on tehty niin kauan, että Sinikka ja Tiina Nopola ovat ehtineet tässä ajassa jo uudelleen kirjoittaa ensimmäiset kirjat. Aluksi vierastin hieman ajatusta, sillä käsittääkseni kirjoja on fiksailtu enemmänkin elokuvien tarinaa kohti, mutta jos kirjailijat itse tykkäävät, niin mikä ettei. Paljon on maailma muuttunut vuodesta 1989, jolloin ensimmäinen kirja julkaistiin. Reilussa 30 vuodessa on ehtinyt kasvaa uusi kirjan kuuntelijoiden sukupolvi (no, jotkut lukevat sitä itsekin).
Olen lukenut vuosien saatossa joitain Nopoloiden haastatteluja ja ollut vähän kateellinen siitä, että heillä on pari, jonka kanssa kirjoittaa. Opettajakoulutuksessa toivoin, että jos minusta tulee opettaja, saisin työskennellä toisen opettajan kanssa parina kuin symbioosissa. Kun yksi aloittaa lauseen, toinen jatkaa. Se olisi eri hienoa, kuten vanhoissa lasten kirjoissa sanottiin. Nopolan sisaruksilla työnjako on kuulemma sellainen, että Sinikka hallitsee Heinähattua ja Tiina Vilttitossua.
Vilttitossu on kyllä aika viikari ja Heinähatulla on sangen pitkä pinna. Naapurin neidit ja lähistöllä asuvat poliisimiehet luovat tarinaan mukavia seikkailuita silloin, kun Vilttitossu ei niitä keksi. Jotenkin kummeksuin sitä, että vaari se ilmeisesti jaksaa vain hoivata sydänkohtauksista huolimatta vuodesta toiseen tyttöjen villiä pikkuveljeä. Pikkuveljeä ei näy eikä kuulu ensimmäisten kirjojen jälkeen. Jännä nähdä palaako veli aikanaan kouluun mentyään isovanhempien luota kotiin, vai jatkaako elämäänsä kasvattipoikana muualla. Sitä aikaa taidetaan joutua odottamaan vielä pitkään, sillä vielä Vilttitossukaan ei ole päässyt ekalle luokalle.
Vuosien myötä Matti-isän tutkimukset ovat jääneet yhä vähemmälle ja perhe-elämä on tullut hänellekin tutummaksi. Hanna-äidistäkin on alkanut löytyä äidillisempiä piirteitä. Ehkä alkukirjoissa korostui se, että lapsia oli kolme ja ne olivat pienempiä, eikös se lapsiperhe-elämä jollain tapaa helpotu lasten kasvaessa.
Parhaiksi kirjoiksi luokittelisin Rubensin veljekset ja Kielletty kampela -kirjat, joiden seikkailut vei tytöt hieman etäämmälle kotikadulta. Oli kyllä aika hauska projekti kuunnella kaikki kirjat putkeen, niinhän lapsetkin varmasti tekevät, jos tähän kirjasarjaan tarttuvat, ja miksikäs ei tarttuisi. Kelpokirjoja kaikki tyynni!
Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit
-
Kirja joka kunnasta haaste on innostanut lukemaan kirjoja muualtakin kuin isoista kaupungeista. Päivittelen tilannetta tämän tästä ja nostel...
-
Aloitin Kirja joka maasta -haasteen toteutuksen 2017 tammikuun alkupäivinä, koska olin perin juurin kyllästynyt skandinaavisten dekkareiden...
Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua
Elokuussa 2026 luetut
Syyskuu meni lomaillessa, perhehuolissa ja geokätköillessä, joten jäi elokuun luetutkin julkaisematta. Lokakuulle on luvassa aktiivisempaa o...


