31.5. YK:n Kansainvälinen tupakaton päivä

Törmäsin alkuviikosta tietoon, että Ruotsi on saavuttanut ensimmäisenä maana tupakoimattoman maan statuksen. Sen saa, kun tupakoivia kansalaisia on alle 5 prosenttia. Tieto sattui silmiin kansainvälisistä uutisista. Ajankohta oli sopiva, sillä tänään vietetään kansainvälistä tupakatonta päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1987 alkaen. Jännä juttu, sillä itse en ole koskaan nähnyt yhtään uutista asiasta niin, että se olisi jättänyt muistijälkiä. Saattaa olla, että asia ei vain ole kiinnostanut, koska kaikki elämäni yli 22500 päivää ovat olleet tupakoimattomia. 

Miksi sitten kirjoitan aiheesta tänään? No tietenkin siksi, että tupakointia ei juuri nykyisin näy kirjoissa, mutta aiemmin näkyi melkeinpä kaikissa vanhoissa kirjoissa: dekkareissa tupakantumppi ja siinä ollut huulipuna olivat usein johtolankoja, hieman rohkeammissa romaaneissa tupakan sytyttäminen kuvasti aktin päätöstä ja jopa lastenkirjoissa isät saattoivat polttaa piippua tai sikaria. 

Itsekin olen elänyt tuota aikaa, joten en heitä kirjaa nurkkaan, kun Sherlock Holmes sytyttää piipun... Sen sijaan aktiivinen, nykyisin ehkä tupakointia enemmän valtavirtaa oleva nikotiinin käyttö, saattaa olla se piste, jolloin päätän, että kirjasarjan seuraavaa osaa en enää lue. Saman kohtalon on saaneet myös esimerkiksi kirjasarjat, joissa tissutellaan joka ilta, joissa poliisi käyttäytyy siviilissä kuin teinibissis, tai kirjasarjan taustalla kulkeva sivujuoni nostaa karvat pystyyn esim. huonon työilmapiirin vuoksi.

Koska tupakointi ei ole itselleni mitenkään tärkeä juttu, en listaa tähän dekkareita, missä tupakoidaan. En edes vertaile kuinka savuisia oli ennen muinoin ottomaanien kahvilat, maailman satamien kapakat, matkahuollon baarit ja boheemimpien nuorten aikuisten illanvietot. 

Kissaten

Se johdattaakin ajatukset Japaniin. Japanilainen kissaten estetiikka on säilynyt, vaikka tupakointi on Japanissakin siirtynyt pääasiassa tupakkakoppeihin. 

Yksi Japanin erityisistä kulttuuriasioista on kissatenit. Kissaten on hämyinen teehuone, missä joskus aiemmin leijui tupakansavu ja äänimaailma täyttyi lähinnä jazzista lp-levyiltä soitettuna. Savua lukuun ottamatta näin on edelleen. Kellään ei ole kiire ja toisin kuin meillä, missä moititaan kahvilassa työskenteleviä usein liiasta viipyilystä. 

Olen aiemmin yrittänyt lukea vain yhtä Murakamin teosta. Se ei innostanut, mutta jatkoin sinnikkäästi puoleen väliin. Kun nyt etsin kissatenin tunnelmaan sopivaa kirjaa, löysin Haruki Murakamin Pimeän jälkeen -kirjan. Ajattelin sen sopivan kaltaiselleni yö ihmiselle, ja sopiihan se. Kirja oli suorastaan täydellinen. Aloitin kuuntelun illalla, enkä malttanut nukahtaa ennen kuin kirja loppui. Nykyisin sitä tapahtuu enää harvoin. 

Kirja kertoo yhdestä yöstä. Tyttö istuu kahvilassa lukemassa kahvin äärellä. Vihreä kermasooda (vihreä meloonilimsa, jäitä, vaniljainen kermajäätelöpallo ja punainen kirsikka korkeassa lasissa) istuisi miljööseen ehkä klassisimmin, mutta ei kahvissa mitään vikaa ole. 

Poika tilaa tytölle toisen kahvin samalla kun tilaa itselleen salaatin. Tyttö ehkä söi kahvinsa kanssa kissateniinkin loistavasti sopivan tamago sandon, pilvimäisen kevyen kananmuna-majoneesisandwichleivän, missä on runsaasti majoneesista ja kananmunista tehtyä tahnaa kahden ohuen, reunattoman paahtoleivän välissä. (Kotikokille vinkkinä, 2-3 rkl majoneesia ja 4 keitettyä kananmunaa todella pieneksi murskattuna, ripaus suolaa, hieman sokeria ja valkopippuria. Kaksi paahtoleipää, leipää ei paahdeta, ja täytettä on paksumpi kerros kuin 2 leipää yhteensä). 

Yön aikana tapahtuu kaikenlaista. Moni asia muuttuu yhdessä yössä, kuten nuorten aikuisten elämässä usein käy. Kohdataan oikeita ihmisiä. Tehdään päätöksiä tai ajaudutaan uusille urille. Itselleni tästä yöstä tuli mieleen luokkaretkiyö Maarianhaminassa kauan sitten, vaikka itse tapahtumat olivat kovasti toisenlaiset. 

Kissatenit ovan levollisia paikkoja. Niissä viihtyyvät ihmiset, jotka eivät ehdi tai tahdo mennä kotiin. Olipa kyseessä myöhään töistä lähtevä salaryman tai kotioloja karttava nuori aikuinen, paikka sopii kaikille. Musiikki soi vain taustalla, keskusteluun on mahdollisuus, mutta useat haluavat vain uppoutua yksinoloon niin, että muita on lähellä. 

Voisin kuvitella tuollaisen paikan kantakuppilakseni. Sääli, että lähiössäni ei sellaista ole... Tai, no, tuskin missään Suomessa. Kissateniin tullaan viipymään kahvin, teen tai soodan äärellä. Alkoholia ei ole tarjolla. 

Kissatenit kuuluvat myös Murakamin henkilöhistoriaan. Nuorempana hän oli sellaisessa töissäkin. 

Kuvitteellinen kirje kissatenistä ystävälle

31.5.2026, Tokio — Suomessa kai vielä 30.5.

Kuljin tänään pitkään pitkin Kandan ja Jinbōchōn vanhoja kirjakatuja. Tiedät sen tunteen, kun ei oikeastaan etsi mitään tiettyä kirjaa, mutta silti jokainen kellastunut selkämys tuntuu hetken tärkeältä. Löysin yhdestä pienestä liikkeestä vanhan japanilaisen jazzlehden vuodelta 1978. Kannessa oli Bill Evans, ja sivujen väliin oli jäänyt kuivunut vaahteranlehti. Ostin sen vain siksi, että joku oli joskus pitänyt sitä tarpeeksi tärkeänä säästääkseen lehden väliin lehdenkin.

Illalla kävelin sateen jälkeen Shinjukun sivukujille. Tokio on kummallinen sateella — neonvalot eivät oikeastaan näy ilmassa vaan asfaltissa. Kaikki heijastuu maasta takaisin ylös. Kadut näyttävät siltä kuin kaupunki olisi maalattu vesiväreillä.

Löysin tämän kissatenin melkein vahingossa. Kadulta näkyy vain pieni kellertävä kyltti ja kapea portaikko alas kellarikerrokseen. Oven avatessa kuuluu sellainen pieni messinkinen kilahdus, joka tuntuu olevan Japanissa pakollinen kaikissa vanhoissa paikoissa.

Täällä tuoksuu kahvilta, pölyltä, vanhalta puulta ja aivan vienosti tupakalta, vaikka sisällä ei enää saa polttaa. Luulen, että savu on vain imeytynyt vuosikymmenten aikana seiniin. Sellainen tuoksu ei enää koskaan lähde kokonaan pois.

Kaiuttimista soi juuri nyt Bill Evansin Waltz for Debby. Levy rahisee vähän hiljaa taustalla. Ei häiritsevästi, vaan niin että huomaa kuuntelevansa oikeaa levyä eikä digitaalista kopiota. Omistaja — ehkä seitsemänkymppinen mies valkoisessa paidassa — käy aina välillä kääntämässä levyn. Hän tekee sen samalla vakavuudella kuin joku sytyttäisi kynttilän kirkossa.

Tilasin meloninvihreän kermasoodan vain siksi, että se näytti niin täydellisen epäaidolta. Kirkas vihreä lasi, vaniljajäätelöpallo ja päällä punainen cocktailkirsikka. Se näyttää enemmän muistilta kuin oikealta juomalta. Jäätelö sulaa hitaasti limonadiin ja tekee pinnasta vaaleanvihreän pilven.

Ja ne munaleivät. Nyt ymmärrän täysin miksi japanilaiset puhuvat niistä melkein hellästi. Leipä on niin pehmeää, että sitä tuskin tarvitsee pureskella. Munatäyte maistuu vähän makealta ja hyvin rauhalliselta, jos ruoasta voi niin sanoa.

Minulla on mukana Murakamin Pimeän jälkeen. Luin juuri kohdan, jossa hän kirjoittaa:

“Yö on kuin syvä kaivo.”

Se tuntuu sopivan tähän paikkaan täydellisesti. Tämä kahvila on vähän kuin kaivo kaupungin alla. Täällä aika ei oikein liiku samalla tavalla kuin ulkona.

Muistin täällä istuessani, että Murakamihan pyöritti nuorena jazzbaaria nimeltä Peter Cat. Olen yrittänyt kuvitella, oliko se tällainen paikka. Ehkä hieman äänekkäämpi silloin, enemmän savua ilmassa, enemmän opiskelijoita ja liian myöhään venyneitä keskusteluja. Mutta ehkä juuri tällainen kuitenkin: raskaat puutuolit, himmeät valot ja tunne siitä, ettei kukaan halua vielä mennä kotiin.

Ja tuli hassu ajatus — entä jos Murakamin kirjojen jazzkahvilat eivät olekaan mitään yksittäisiä paikkoja? Ehkä ne ovat juuri tällaisten kellarikahviloiden yhteinen muisto. Tokio on täynnä paikkoja, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat unohtuneet ajan ulkopuolelle.

Viereisessä pöydässä istuu nuori mies puvussa. Hänellä on salkku lattialla ja kirja auki, mutta hän ei ole kääntänyt sivua ainakaan kahteenkymmeneen minuuttiin. Luulen, että hän tuli tänne vain olemaan hetken yksin ennen viimeistä junaa.

Täällä ei puhuta juuri lainkaan. Kupit kilisevät hiljaa. Joku yskähtää välillä. Espressokone sihahtaa kaukana tiskin takana. Ja kaiken päällä kelluu jazz, kuin savu jota ei enää ole.

On jotenkin lohdullista ajatella, että Suomessa on vielä eilinen ja täällä jo huominen. Että istun tässä sunnuntaiyössä samaan aikaan kun siellä ehkä vasta lauantai vaihtuu hiljalleen myöhäiseksi illaksi.

Ajattelin jäädä tänne siihen asti, että uni alkaa painaa silmiä. Hotelli on vain muutaman kadun päässä. Mutta juuri nyt en halua vielä takaisin huoneeseen. Tässä paikassa on sellainen tunne, että jos lähtee liian aikaisin, jokin tärkeä keskustelu jää kuulematta — vaikka kukaan ei edes puhu.

Ehkä juuri sitä ihmiset tarkoittavat, kun he puhuvat Tokion yksinäisyydestä kauniina asiana.

*  *. *

Lopputilastot

Ja lopuksi vielä palataan tilastoihin. Ruotsi siis johtaa tupakoimattomuustilastoa. Ruotsin prosenttimäärä taisi olla jo viime vuonna 4,8% (vertailun vuoksi Suomi, missä noin 10 % tupakoi säännöllisesti.) Paljon on muuttunut nuoruuteni päivistä, jolloin tupakkaa kului melkein joka perheessä. 

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Pohjoismaissa nikotiinin saanti on edelleen yleistä. On nuuskaa, nikotiinipusseja, - purukumia, -suihkeita ja vapetusta. Taitaakin olla niin, että terveellisemmin tupakan ja sen kaltaisten tuotteiden käytön suhteen etetään maapallon toisella puolen, Australiassa ja Uudessa Seelannissa, missä osa tupakkaa korvaavista tuotteista on kielletty. Myös tupakan suhteen epäterveellisimmät maat löytyvät Oceaaniasta: tilastoja johtaa Nauru, missä noin puolet aikuisista savuttelee säännöllisesti. 

Japanissa tupakoivien prosenttimäärä on noin 15. Korvaavina tuotteina käytetään kuumennettavia tupakkatuotteita (ei vapetus). 

Sukuhistoriastani kiinnostuneille vielä yksi nippelitieto: suvustani löytyy jo 1700-luvun Kurikasta yksi esi-isä, jonka taloudessa ei tupakkaveroa maksettu (oli ainoa kurikkalainen isäntä laatuaan). Talossa maksettiin kuitenkin jousitetuista kieseistä ylellisyysveroa, joten veronkierrosta tuskin oli kyse. Isäntämiehelle ei vaan tupakka maistunut, eikä ilmeisesti sallinut sitä nautintoa rengeillekään.

Itseäni on kutkuttanut viimeaikoina Reelsit, missä entiset tupakoivat lähtevät ulos puhaltamaan saippuakuplia, kun mieli tarvitsee tupakan mittaista taukoa työstä. Ei huono idea. 

Naisten viikko 12.-20.5. yhdeksäs päivä

Lilja 

Kukkien nimestä oli puhetta viikko sitten Floran päivänä. Yllättäen tälle viikolle on osuntu pari muutakin kukkasta. Erika ja nyt lopuksi Lilja. Kauniita nimiä molemmat. Ja kauniita on kukatkin. 

Liljasta tulee aina mieleeni entinen naapuri, gruusialainen kansantaloustieteilijä, joka oli luennoinut 1980-luvulla myös amerikkalaisissa yliopistoissa. Me molemmat olimme silloin Suomen työmarkkinoille yhtä hyödyttömiä. Hän oli erikoistuntu vääriin aiheisiin (sosialistinen taloustiede ei ollut kovassa huudossa 1990-luvulla) ja minä olin vasta valmistuntu, enkä ollut siksi kovassa huudossa minäkään tuohon lama-aikaan. 

Hän tulee liljoista mieleen siksi, että hän maalaisi upeasti kukkatauluja. Erityisesti ihastuin hänen syreeneihinsä, mutta liljatkin olivat upeita. Lisäksi hän kirjoitti monien kulttuuripersoonien tapaan runoja ja soitti pianoa. 

Maalaisin itsekin tuolloin posliinia, mutta pianon soittajaa minusta ei olisi tullut.... vaikka pakko myöntää, että vieläkään ei ole liian myöhäistä. Samaisella 1990-luvulla tunsin naisen, joka oli käynyt hiljattain taidekoulun ja silloin opiskeli pianonsoiton alkeita. Hän oli noin 90-vuotias. 

Vaikka pianonsoitosta en ole varma, niin siitä olen 100% varma, että kätilöksi en olisi koskaan opiskellut, sillä en kestä nähdä juoksevaa verta ja veren tuoksun vuoksi en pystynyt edes vispaamaan kulhossa ollutta tuoretta lampaan verta jäähdyttääkseni sitä ilman, että silmäni peitettiin. Ah sitä lammasfarmarin elämää.... Tuokin tapahtui 1990-luvulla, mutta olen minä melkein pyörtynyt nähtyäni SPR:n ensiapunäytökseen maskeeratun polkupyöräonnettomuuden uhrin työpaikan lattialla... 

Päivän kirja oli Lilja Rajajärvi, Kaari Elämää eli erään kätilön muistelmat. Ja voi että kun oli mielenkiintoinen kirja, oikea nappivalinta pidennetyn naistenviikon päätteeksi. 

Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain, kuten mainitsin jo Mailan päivänä. 

Naisten viikko 12.-20.5. kahdeksas päivä

Emma

Tämän päivän kirjan matkaan ei kannata tehdä juuri nyt, sillä matkan loppupäässä on sangen levotonta sotatilan vuoksi. 

Emma Vepsä Tie Teheraniin kuulosti etukäteen hyvin houkuttelevalta päivän kirjaksi. Odotin lukemista riemulla ja itse aloitin viikon lukemisen tästä kirjasta. 

En kadu, että tartuin siihen, sillä matkakirjoja on aina kiva lukea ja automatkoista on ihan liian vähän kirjoitettu Suomeksi. 

En ehkä sitten kuitenkaan ollut tälle kirjalle oikeaa kohderyhmää. Haluan mieluummin keskittyä yhteen maahan ja vielä mielummin yhteen maakuntaan.

Vaihtoehtoisesti kirjan pitää tarjota todellisia elämyksiä matkalta. Jotain mikä saisi itseni hinkumaan lähteämään vastaavalle matkalle. 

Aiemmin olen seilannut Kyllikki Villan matkassa rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan, matkaillut hitaasti Matti Rämön kanssa Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ja Jukka Salmisen kanssa pohjoisesta etelään läpi Australian (Polkupyörällä maailman ympäri) ja vähän nopeammin ollut 1920-luvun alussa Lady Warren: Algerian ja Tunisian halki moottoripyörällä -kirjan matkassa.  

Ne ovat olleet mielenkiintoisia retkiä, sillä päivästä toiseen hitaan menon lisäksi aina on tapahtunut jotain joko matkan varrella tai kulkijan päässä. Tästä kirjasta minä en valitettavasti itse saanut irti kumpaakaan tunnelmaa. Ehkä olen liian vanha vain rupattelemaan kuskin kanssa savolaisittain kertomatta ja saamatta mitään. Näkemättä mitään, kokematta mitään erityistä. 

Tai sitten minulla oli vain huono päivä tai kirjoittaja itse on kokenut aiemmin niin paljon parempia hetkiä lukuisilla matkoillaan, että ei tullut enää kertoneeksi asioita tässä kirjassa samalla innolla. En tiedä. Ei kirja huonokaan ollut, luultavasti annan mahdollisuuden edelliselle ja myös mahdollisesti tuleville kirjoille. 

Naisten viikko 12.-20.5. seitsemäs päivä

Erika 

Kalenterista löytyy useampia naisten ja miesten viikkoja. Toukokuussa on peräti 9 perättäistä naisten nimipäivää, joskin seitsemäntenä päivänä juhlii myös Erkki, Erkka, Eero, Eerik ja Eerikki. 2000-luvulla on tullut nimittäin muitakin päiviä kuin jouluaatto, jolloin on sekä naisen että miehen nimipäivä. Perinteisesti tämä päivä on ollut Erkin päivä. Eerika on kalenterin uusi tulokas. 

Päivän tietokirjailijaksi valitsin suomenruotsalaisesta nimipäiväkalenterista Erikan. 

Norjalaisen Erika Fatlandin Sovjetistan : matka Turkmenistaniin, Kazakstaniin, Tadžikistaniin, Kirgisiaan ja Uzbekistaniin kestää useammankin lukemisen. 

Toimittajaa Fatland matkusti kiertomatkalle Keski-Aasian valtioihin, jotka itsenäistyivät Neuvostoliitosta 1991. 

En tiedä kuinka virallinen termi Sovjetistan on, mutta ainakin matkailun merkeissä sitä näkyy käytettävän. 

Kirjan parasta antia on, että se kertoo erilaisista paikoista ja erilaisista kohtaamisista. Jossain vaiheessa unelmani oli junamatka halki Siperian, mutta koska en osaa venäjää, päätin aikanaa unohtaa sen ajatuksen. Ajattelin, ja ajattelen edelleen, että ummikkona viikko junassa vastaa maisemia lukuun ottamatta sitä, että istun yksin parvekkeella päivät, nukun siellä yöt ja välillä käyn keittiössä ja vessassa. 

Sen sijaan Fatlandin kaltaiselle kiertomatkalle lähtisin mielelläni jonkun ryhmän mukana vaikka heti. Tällainen matka ei tarvitse tulkkia vaan oppaan, tai aimoannoksen omatoimimatkailijan tahtoa. 

Tykkäsin siitä, että kirja loi pikaisena katsauksena parhaat tunnelmat ja erityispiirteet viidestä eri maasta. Kuitenkin niin, että joku oli oikeasti kokenut maiden tunnelmat. 

Naisten viikko 12.-20.5. kuudes päivä

Maila, Maisa

Päivän itseoikeutettu kirjailija olisi ollut Maila Talvio, jonka kootut teokset olen joskus omistanut, mutta en lukenut. Talviokin olisi tähän päivään sopinut, sillä hän on kirjoittanut ainakin yhden tietokirjan, Johan Ludvig Runebergistä, mutta valitsin kuitenkin toisin. Annetaan Talvion vielä odottaa lukuvuoroaan. 

Maila Henriksson on kirjoittanut kirjan Miinan murju ja muita kirjoituksia. 

Kirjassa on nimensä mukaisesti erilaisia kertomuksia. Taustalla on Henrikssonin miehen sukuhistoria, mutta kirja ei ole sukuhistoriikki. 

Tarinoissa on hivin erilaisia elämänkokemuksia. Siitä löytyy mm. kieltolain aikaista trokaamista ja Lapin sotaa. 

Itse tykkäsin erityisesti Lapin sodasta kertovasta osasta, sillä se nivoutui sopivasti hiljaittain lukemiini Lapin sodan erilaisista kotirintama tunnelmista ja evakkomuistoista kertoviin kirjoihin. 

Erään entisen työkaverini sanontaa siteerataksenii: "Ei tämä mitään korkeakirjallisuutta ollut", mutta ei myöskään mitenkään huonoin lukukokemus tässä genressä. 

Tavallisten ihmisten elämäkerroissa on sitä jotain. Ei ole montaa päivää, kun luin siitä, kuinka Virginia Woolf on aikanaa ollut samaa mieltä. 

Naisten viikko 12.-20.5. viides päivä

Esteri

Esteriä sanotaan sadepisaroiden tytöksi. Olen aina pitänyt Esteri nimestä, se kuulostaa jotenkin romanttisen runolliselta. Ehkä juuri siksi Esteri on tyttö sadepisarain... Italian matkoilla opin iltauutisista, että esteri tarkoittaa ulkomaan asioita. 

Ester Ståhlberg (1870-1950) oli Suomen ensimmäinen maan äiti. 

Ester Ståhlbergin kauniit, katkerat vuodet : presidentin rouvan päiväkirja 1920-25 -kirja on ilmestynyt 1980-luvulla ja olen lukenut sen ilmestymisen jälkeen. Viime aikoina olen lukenut useampiakin presidentin rouvien kirjoja tai heistä kertovia teoksia. 

Tällä viikolla olen lukenut tietokirjoja joita nimipäiväsankari on kirjoittanut. Tässä teoksessa yksi tekijöistä on Ester Ståhlberh, muut Hilkka ja Olli Vitikka. Päiväkirjat on luonnollisesti kirjoittanut aikaana Ester, toimitustyön tekivät Vitikat. 

Tästä kirjasta jäi jo ensimmäisellä lukukerralla mieleen erityisesti se, kuinka paljon ponnisteluja vaati uusperheen perustaminen tuolloinkin - aikana, jolloin monet naiset kuolivat synnytykseen ja monilapsisten uusperheiden perustaminen oli arkea monissa suvuissa. 

Tätä kirjoittessani tajusin, että Reitkallin puutarhaoppilaitoksen puutarhaopettajana toiminut Jenny Elfving, jonka kirjoittaman puutarhakirjan Suomalaista puutarhataidetta olen lukenut Mikkelin vuosinani. Elfving liittyy läheisesti myös marttahistoriaan, sillä hän innosti Alma Forströmin marttoihin ja Forströmhän tunnetaan Reitkallin puutarhaoppilaitoksen johtajuuden ohella mm. Sippolan Marttayhdistyksen tarmokkaana perustajana ja Emäntälehden (nykyisin Martat) alkusanojen lausujana... ja kun nyt eksytiin sangen kauas Esteristä, kerrottakoon myös että olen lukenut Forströmin elämkerran Soivat sireenit.  

Mutta palataksemme päivän kirjaan, Ester Ståhlbergin elämäkerta sai jatkoa kahden osan verran. Niillä päästiin vuoteen 1947, eli lähelle Ester Ståhlbergin kuolemaa. Itseäni kiinnostaisi myös kirja Ståhlbergin ensimmäisestä 50 vuodesta, joiden aikana hän aloitti kirjailijan uransa. 

Ester Ståhlbergin kirjoittamista kirjoista olen lukenut aiemmin Sunnuntain., joka ilmestyi pari vuotta Ståhlbergien häiden jälkeen. Sitäkin voin suositella. 

Naisten viikko 12.-20.5. neljäs päivä

Sonja 

Sonja O kävi täällä ... tai no, Kirsi V. kävi täällä ja kirjoitti Sonjan päivänä lukemastaan kirjasta. Sonjasta tulee kyllä aina mieleen Anja Kaurasen (nykyisin Snellman) kirjoittama kirja. Tällä naistenviikolla ei kuitenkaan lueta nimipäiväsankareista eikä romaaneita, vaan keskitytään nimipäiväsankareihin tietokirjailijoina. 

Sonja Hellmanin Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta oli tämän päivän kirja. 

Kuten kirjan nimikin kertoo, kirjassa kerrotaan viidentoista Suomeen muualta muuttaneen naisen tarinat. Pistäydytään heidän lähtömaassaan ja palataan Suomen vuosiin. 

Maahanmuuttajan elämä ei ole aina ruusuinen, vaikka lähtömaan olot olisivat kurjat ja hurjat. Se tuli taas selkeästi ilmi tästäkin kirjasta. 

Entuudestaan tiesin, että verkostoituminen on usein vaikeaa ja kieli vielä vaikeampaa, sillä harva puhuu sitä kieltä, mitä oppikirjat opettavat ja monet suomalaiset haluavat puhua muualta muuttaneille englantia, vaikka tarve kuulla ja puhua suomea olisi valtaisa. Harva haluaa ystävystyä, eikä edes suomalainen puoliso aina auta integroitumaan yhteiskuntaan... 

Tässä kirjassa oli monta surullista tarinaa, mutta myös iloisempia ja onnistuneita kotoutuistarinoita. 

Naisten viikko 12.-20.5. kolmas päivä

Tuula 

Jos oli eilinen Kukka vaikea, niin oli Tuulakin, vaikkakin täysin toisesta syystä. Niin moni Tuula on kirjoittanut kirjoja, joita haluaisin lukea lisää. 

Valitsin Tuula Saarikosken kirjailijaksi siksi, että luinex-puolisonsa Pentti Saarikosken Prahan muisteluita vähän aikaa sitten. 

Saarikosken Kaaos ja kirkkaus - muistelmat oli mielenkiintoinen lukukokemus, sillä en tietänyt aiemmin juuri mitään Saarikoskista. En edes tiennyt viitisentoista vuotta sitten, että olisin Valamossa voinut käytä Pentti Saarikosken haudalla, jonne "kaikki" käytät viemässä kynänsä. Itse vien kyniä lähinnä marttapiirin toimistolle, mistä kyniä häviää tämän tästä.  

Toisin kuin monet minua muutaman vuoden vanhemmat tytöt, en koskaan fanittanut Pentti Saarikoskea. Sen sijaan toinen runoilija Pentti, Pentti Saaritsa vei sydämeni 1970-luvun lopussa, jolloin ostin runokirjat Mitä näenkään ja Poskillani nautinnon suola. Pitäisikin ottaa ne jälleen luettavaksi kirjahyllystä...

Kuten sanottu, Saarikosket ovat minulle outoja. Siksi en odottanut mitään. Tiedän, että jotkut toivoivat kirjalta enemmän runoilija Saarikosken elämästä, mutta tämä oli Tuulan muistelmat, ei Pentin. Ja luultavasti hyvä niin, sillä käsittääkseni moni muukin on kirjoittanut runoilijan muistelmat. Ensimmäisen vaimon ei enää tarvinnut sitä tehdä. 

Jossain kohtaa kirjaa mietin, että jos ikinä kirjoittaisin muistelmani omasta elämästä, niin tämä ei olisi huono esimerkki. Oma elämäni on ollut toisenlainen, mutta monia vaiheita siihenkin on kuulunut. 

Mitä olisivat olleet ne muut Tuulat? Ainakin Tuula Sariola, Tuula Kalliomäki, Tuula T. Matintupa,  Tuula-Liina Varis tulevat ihan etsimättä mieleen. Kaikkien heidän kirjojaan olen lukenut aiemmin. 

Tätä kirjoittaessani tajusin lukeneeni Tuula Saarikoskea aiemminkin, 1980-luvulla luin Tauno Palon tuoreen elämäkerran, Tauno Palo : kolmen sukupolven sankari. Olen lukenut myös osan Saarikosken kääntämästä Umberto Econ Faucoultin heilurista, mikä on ollut kesken ilmestymisestään saakka. Nyt kirjaa voisi ehkä kokeilla uudelleen. Ostin kirjan aikanaan, koska ihastuin syvästi aiemmin ilmestyneeseen Ruusun nimeen. 

Naisten viikko 12.-20.5. toinen päivä

 Kukka ja Floora 

Flooran-päivä oli aiemmin ylioppilaiden keväinen juhlapäivä, jota vietettiin 1800-luvulla Helsingin yliopiston piireissä Kumtähden kentällä Kumpulassa. Kevään juhlimiseen ajankohta sopiikin paljon paremmin, kuin usein kylmä kostea, joskus jopa räntäsateinen vappu, mutta niin vain vapusta on jäänyt perinne. Floran-päivää vietetään enää harvoin akateemisissa piireissä. Porissa Akavan järjestämät Floran-päivät loppuivat noin 7 vuotta sitten. 

Erityisen mieleenpainuvaa kemut pidettiin Kumtähden kentällä 1848, jolloin esitettiin ensi kertaa J.L.Runebergin ja Frederik Paciuksen Maamme-laulu. 

Päivän kirjaksi valikoitui Kukka Rannan ja Jaana Kannisen Vastatuuleen. 

En lukenut kirjaa nyt uudestaan, mutta tämä oli lähes pakko valita, koska oli ainoa Kukan kirjoittama kirja, jonka löysin. 

Monenlaisia kukkien nimiä naisilla on, nykyisin tosin Orvokki. Lehdokki, Vuokko ja moni muu eivät ole kovinkaan suosittuja. Vanamoja näkyy kastetuissa silloin tällöin. Omassa tuttavapiirissä on löytynyt myös Talvikki ja Ruusu. Määrällisesti Vuokko vie voiton ystävälistalla. Yhtään Kukkaa en tunne, enkä kyllä Floraakaan. 

Luin kirjan aikoinaan saamelaisen ystäväni suosituksesta tehdessäni saamelaiskirjojen haastetta. 

Kirjan kirjoittajat ovat tietokirjailijoita. Yleensä pidän tämän tyylisistä kirjoista paljonkin, mutta tältä olisin toivonut kevyempää kynänjälkeä, vaikka itse aiheet eivät aina kevyitä olleetkaan. Kulttuurihistorian opintoja suorittaessani tajusin, että tietokirjankin voi kirjoittaa niin, että sitä voi ahmia kuin romaania. 

Toukokuussa luetut 2025

Toukokuussa pistäydyin soffamatkalla Prahassa, koska "kaikki" geotuttavat olivat siellä fyysisesti. Olipa mielenkiintoinen reissu! Piti tehdä myös päivitys soffamatkasta Egyptiin, mutta onnistuin taas hävittämään Bloggerista keskeneräisen tekstin. Pitäisiköhän oikeasti siirtyä kirjoittamaan Wordiin muistiinpanoja 🙃 Vietin instassa toukokuusta naistenviikkoa. Tänne kirjoittaneen niistä ensi vuonna, sillä valitsemani kirjat oli yllättävän hyviä. 

Aarnipuro Marja Murha toimituksessa - Kaarina Riikonen ratkaisee 8. Yksinhuoltaja Antti Pasanen mainittu. Toimistossa tulossa muutoksia. Mikä harvoin tietää yksilöille hyvää. Helsinki. (7.5.) 🌟🌟

Brigatti Ella Sängynaluskansa Egyptissä on yli 3-vuotiaille suunnattu kirja Vilkaista ja Metri-kissasta Egyptissä. (14.5.) 

Blyton Enid  Karanneen vangin salaisuus. Arpinaamainen vanki on karannut ja poliisipäällikkö pyytää apua Pullalta ja kumppaneilta. Englanti (9.5.) 🌟

Bovil (Bo Vilson 1910-1949) Sinuhe Egyptiläinen. Mika Waltari seuran kymmenen vuotta sitten julkaisema sarjakuvakirja Bovilin kuoleman vuoksi kesken jääneestä Sinuhesta. Viimeiseksi sivuksi Bovililta jäi Sinuhen aika Babyloniassa. Loppu romaani on tiivistetty sivun loppuun tekstinä. Kiva, mutta tummahko kuvitus. Suomennetussa versiossa on kirjan mukaan aitoa Waltarin tekstiä tiivistettynä. Egypti (1.5.) 🌟🌟

Dolan Penny Kissapatsaan arvoitus. Kirja on Hyppää kirjan kyytiin -sarjan kirja suuraakkosin. Kirja kertoo museon egyptiläisestä kissapatsaasta. Historia tietoja kirjasta ei juuri opi, mutta muuten mukava ja sopivasti mielikuvitusta herättävä tarina. Kirjasta tuli mieleen hieman isommille lapsille suunnattu Maijaliisa Dieckmannin Sigismund Virtanen Troijan sodassa. Molemmissa kirjoissa ollaan yhtäkkiä seikkailemassa menneisyydessä. Luin kirjan kaupunginosa tapahtumassa, kun lämmitteli kirjastossa. Egypti (18.5.) 🌟

Garam Sami ja Tervomaa Raija Boltsin södeimmä runot. Stadin slangi ei ole mun juttu, vaikka murteista tykkään muuten. Garamin stadin murrekirjoihin törmäsin syksyllä kun tehtiin esitelmää Aleksis Kivestä. Parhaiten runoista avautui ne, jotka tunsin entuudestaan. Niitä oli varmaan 3/4 runoista. Kahvia löytyi Eino Leinon runosta Yks muisto vaan Berliinistä (Garamin stadinnos):

"Snadi kuppila Charlooen kartsalla! /  Ku skriivaan muistelmia, on sust monta rivii.../ ....Mun tsufeeki sit jäähty, ku ajatus suhun pysähtyy./ Sit aloin täs mä spiidaa ja öögist valu vodaa..." (2.5.) 🌟

Granauskas Romualdas Elämä vaahtera alla. Maaseutu katoaa vähitellen ja tuo muutosta, joka ei välttämättä ole hyvää: välinpitämättömyyttä töistä ja ympäristöstä, juurettomuutta ja alkoholiongelma. Niin kävi Suomessakin. Liettua. (23.5.) 🌟

Grimaldi Virginie Hyvä elämä. Kaksi siskosta viettää viikon yhdessä isoäidin asunnossa tämän kuoleman jälkeen ja muistelee menneitä. Baskimaa (Espanja)

"En oikein tykkää Aku Ankasta, se on aina niin kiukkuinen." Emma 10v.

"Entä sinä ja Alex, kuinka pitkään te olette olleet yhdessä? 19 vuotta koossa ja kaikki hampaat suussa. Tuo sanonta kiellettiin jo vuonna 1925. Meneekö teillä hyvin?" Emma nyt.

"You are safe, sinä olet kassakaappi." Tyttöjen sisäpiirivitsi Titanic-elokuvasta (4.5.) 🌟

Hammett Dashiell (1894-1961) Maltan haukka. 1980-luvulta tuttu, kovaksikeitetty dekkari ilmestyi vappuna äänikirja palveluun ja olihan se otettava heti kuunteluun. (2.5.) En muista enää, mitä tykkäsin kirjan päähenkilöiden nimistä vajaa 40 vuotta sitten, mutta nyt en lähtisi lukemaan paperikirjaa, jossa esiintyy Brigid O'Shaughnessy. Aivot menee solmuun pelkästä ajattelemisesta, että tuo pitäisi lausua ääneen, mutta Lars Svedberg selviytyy siitä kelpolailla. 1920-luvun San Francisco, Kalifornia, Usa.

"Te olette voimakas, olette kekseliäs, olette rohkea. Teiltä varmaan liikenee tuota voimaa ja neuvokkuutta ja rohkeutta vähän minullekin. Auttakaa minua, herra Spade. Auttakaa minua, sillä tarvitsen niin kipeästi apua..."  (3.5.) 🌟

Hellman Sonja Naiset ilman maata viisitoista kertomusta. Maahan muuttaneiden naisten tarinoita. (11.5.) 🌟🌟

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau : kotona Sveitsissä. 14 vuotta sveitsiläisenä kotirouvana ja costaricalaisen puolisona, mutta myös etätyöläisenä. Sveitsi. (22.5.)

Henriksson Maila Miinan murju ja muita kirjoituksia. Kirjoitus on kuvitteellinen, vuonna 1925 syntyneen miehen sukututkimus. Se lupaus tulee hyvin täytettyä. Kirja kuulostaa hyvinkin omaelämäkerralliselta sukutarinalta. Kirjassa on kaksi "muisteloa" ja lopussa muutama runo. Miinan murju on tarina kieltolain vaikutuksesta. Toinen tarina, Lapin sota kertoo jatkosodan saksalaisista ja Lapin sodasta Raumon kylässä, missä Maila on syntynyt ja itsekin kokenut evakkoonlähdön 13-vuotiaana. Tornio, Lappi. (2.5.) 🌟

Hill Antonio Kuolleiden lelujen kesä : Komisario Salgado osa 1. Kuukauden toinen tai kolmas espanjalainen kirja. Ihan vain koska en muistanut, että olin jo lukenut vuoden espanjalaisen. Etsivän Héctor Salgado.. Espanja/ Barcelona. (23.5.)

Hjulström Carin Yksi ruumis liikaa :Taimitarha murhat 3. Siri ja Anton jatkavat puuhiaan taimitarhan ja sukututkimuksen parissa. Siinä sivussa ratkotaan murha ja Anton löytää jotain, missä on lähes luonnon lahjakkuus. Ruotsi. (21.5.) 🌟🌟

Huovinen Veikko (1927-2009) Puukansan tarinoita. Metsäpalo, puut siementää, horsmat, eläimet, sodat, nälät, pakolaiset... Lopulta metsää aletaan käyttää muuhun kuin metsästykseen ja marjastukseen. Tuli metsänhoitaja, joka katseli vankkoja puita.  Metsänhoitaja ei yksinkertaisesti malttanut kaadattaa näin jykevää saloa. Kaadettiin maltillisesti sieltä täältä, jotta metsä kasvaisi edelleen, niin, että ihmiset voisi tulla ihailemaan vankkaa metsää. Kuuntelin Veikko Huovisen syntymäpäiväksi Kainuun museon järjestämän lukumaratonin, joka kesti kuutisen tuntia. Sotkamo (7.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Suuren pyramidin arvoitus. Osa 1, Manethon papyrus sarjakuva kirjoissa Blake ja Mortimer seikkailevat Egyptissä. Tarina jatkuu katkeamatta toisessa kirjassa.  (1.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Osa 2, Horuksen kammio. Ensimmäisen kirjan alussa kerrataan Gizan isoimman pyramidin rakennetta ja esitellään Gizan nekropolia. Seikkailussa löytyy papyruspala muumioiden käärinliinoista, missä kerrotaan pyramidin salaisuudesta. Aarteiden perässä on myös pahoja miehiä. Amon-jumalan palvelijakin liittyy asiaan. Egypti (1.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Saalistetut - Näkijä 2. Näkijä lähtee Lappiin hotellin ennustajaksi. Hotellin siivoojalle alkaa tapahtua monia murheita. Tässäkin kirjassa surmatyö on tapahtunut kauan sitten. Kuuntelin kirjan vahingossa toisen kerran, aloitettuani päätin jatkaa, mutta ei tämä ollut yhtään parempi toisellakaan kertaa; ei vaikka lukijan ääni sopii mielestäni loistavasti lappilaisiin tarinoihin. Eka osasta tykkäsin paljon. Lappi (18.5.)🌟

Kanto Anneli Kaivatut - Näkijä 3. Näkijän tarina etenee. Tässäkin murha on vanha juttu. Kirjan tapahtumat ei ole kevyitä, mutta Kanto osaa kirjoittaa lempeästi. Tässä kirjassa maahanmuutto on yksi teemoista. Tästä osasta tykkäsin taas täysillä. Helsinki/Savo-Karjala

"Rouvasta tulis hyvä huijari." (18.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Häntähoiva ja Pätkä. Löysin tämän Kirjakärpänen-sarjan kirjan kirjaston vaihtolaatikosta muutama päivä ennen Anneli Kanto aiheista lukupiiriä. Kirjan on kuvittanut Tuire Siirtäminen. Kirjassa kolme lasta perustaa Häntähoiva osuuskunnan, jonka tarkoituksena on hoitaa ja ulkoiluttaa eläimiä. (19.5.) 🌟

Karolina Anna Toinen meistä kuolee tänään. Lukupiirin kirja, mitä en muuten olisi valinnut. Toisaalta tykkäsin... mutta... Voi sitä viinan määrää. Muutenkaan ei kovin sykähdyttänyt. Loppukin oli sekava, vaikka syylliset arvasin pitkästä aikaa tosi varhain. Ruotsi (21.5.)

Kohout Pavel Kysytään Klaaralta : Jelena Masinovan käsikirjoitukseen perustuva romaani. Kasiluokkalainen tyttö alkaa nähdä mitä tulee tapahtumaan. Veijaritarina Tsekistä. (24.5.).

Kurkov Andrei Kiovan korva.  Kurkov ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Nautittavaa tekstiä. Mielenkiintoinen tarina. Ja yhtä odottamaton kuin Kuolema ja Pingviini -kirjassa. Ukraina. (31.5.) 🌟🌟🌟

Kuronen Ville Vihtori Kunnasmaan perintö. Liperin Härkinvaaralla maatilaa pitävästä Kunnaspään suvusta. Kolme poikaa sai maata, kaksi tyttöä kunnon rahamäärän. Kirja on vuodelta 1988, jolloin itsekin asuin Joensuussa opiskelun merkeissä. Kirja-Sampo on sijoittanut kirjan 1980-luvulle.  En tiedä, oliko Pohjois-karjalassa silloin vielä karjapiikoja ja renkejä. Maanteiden kunnosta ym. päättelin tapahtuma-ajan aluksi ennemminkin 1950-luvun lopun tai 1960-luvun alun. Ihan lopussa päästiin kyllä sitten 1980-luvulta tuttuihin tunnelmiin. Liperi. 3.5.🌟🌟

Kyösti Jukka Kyllikki Saari : Paljastuksia suohaudasta. Murha vuodelta 1953 pitää meidät otteessaan. Jotenkin tämä kirja tuntui todellisemmalta kuin aiemmin asiasta lukemani. Kyöstin käytössä on ollut poliisin laajaa aineistoa ja hän on haastatellut murhan tutkijaa. Isojoki. (22.5.) 🌟🌟🌟

Miller C.L. Kuolema Punaisella : Antiikin metsästäjät 2. Museosta varastetaan taulu, ja antiikinmetsästäjät palkitaan etsimään saalista. Jäljet johtavat antiikkiristeilylle Punaisellemerelle, laivalle, minne antiikinmetsästäjättären piti alunperinkin mennä esiintymään. Paikka piti ihan googlettaa, kun on vuosia siitä kun olen kuullut sanan Punainenmeri. Meille unohtaneille: se löytyy Suezin kanavan tienoilta. Laivalla sattuu kaikenlaista.  Englanti/ Jordania. (28.5.) 🌟🌟

Müller Herta Ihminen on iso fasaani. Tuli mieleen vanha ruotsinkielen opiskeluaikainen vitsi kahdesta juttelevasta vanhasta miehestä: 'Fasaani?' 'Nej jag menade: Vad sa ni?' Päähenkilöiden nimet sanottiin niin usein, että juuri muuta ei aivot ottaneet vastaan. Romania. (29.5.) 

Mäki Reijo Tyynysotamies - Jussi Vares osa 36. Aina välillä rasittaa pitkät nimet, jotka lukiessa voi harppua yli, mutta kuunnellessa on pakko kuunnellen uudestaan ja uudestaan. Vakituisilla sivuhenkilöillä onneksi on lyhyet nimet kuten Kyypakkaus. Tykkäsin tästä kirjasta kuten edellisestäkin. Sijoittaisin top-10 listalle, jos pitäisin sellaista. Mäen oivallisista mietteistä pidän erityisesti. Ehkä se on meidän siikaislaisten omaa huumoria. Turku.

"Varför Paris! Vi har juu Pjongjang!"   "Raha tekee mykästäkin Pavarottin."  (29.5.) 🌟🌟

Neruda Jan (1834-1891) Prahalaistarinoita. Neruda ainoa kokonaan suomennettu kirja kertoo Malâ Stranan barokkikaupunginosasta, joka on kaupungin vanhin osa. Kaupunki on perustettu 1200-luvulla. Alueella sijaitsee nykyisin valtion virastoja ja myös Suomen suurlähetystö. Kirjasta tuli hyvällä tavalla mieleen mm. Heikki Hietamiehen Nikolai Tasihinin yleinen sauna, minkä luin viime syksynä. Lempeä tarina yhteisöstä. Tsekki. 🌟

"Papin ja vanha pojan kasvot erottaa pimeässäkin." (4.5.) 🌟

Němcová Božena Isoäiti - kuvia maalaiselämästä. Tsekkoslovakialainen isoäiti kutsutaan asumaan lapsensa luo. Hänestä tulee kulmakunnan yhteinen isoäiti. Tähän mennessä vuoden lempeän ihanin kirja. Tsekki. (6.5.) 🌟🌟🌟

Nicholson Dean ja Jenkins Garry Nalan maailma. Naula ja Garry lähtivät joku aika sitten jälleen pyöräilemään Englannista Thaimaahan ja seuraan matkaa instassa. Niinpä oli hyvä aika lukea tämä kirja joka on seikkaillut lukupinossa ainakin vuoden.(31.5.) 🌟🌟🌟

Praha Kirjailijan kaupunki. Toim. Jukka Hakkarainen.Suomalaisten kirjailijoiden tunnelmia Prahasta Alli Nissisestä ja Juhani Ahosta nykykirjailijoihin. Tsekki. (30.5.) 🌟🌟

Rajajärvi Lilja Kaari elämään eli erään kätilön muistelmat. Muhoksella syntynyt Lilja kertoo opiskelustaan kätiköksi ja työurastaan aikana, jolloin jotkut vielä synnyttivät kotona ja kätilö oli tiettömien taipaleiden takana, mutta pyrkimys oli jo synnyttämiseen sairaalassa. Muhos, ja muita paikkakuntia (20.5.) 🌟🌟

Ranta Kukka ja Kanninen Jaana, Vastatuuleen : Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Lappi. (8.5.) 🌟

Richelsen Sebastian, Veljeni 75 osassa. TrueCrimeä Pohjoismaista. Istuiko veli murhasta syyttömänä. Tarinasta tuli mieleen Ulvilan Murhan tutkinta ja Murphyn laki: jos joku voi mennä pieleen se menee. Mutta mikä olikaan totuus? Tanska. (28.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Pentti Aika Prahassa. Vuonna 1970 ilmestynyt eräänlainen erokirja. Saarikosken muistoja Prahasta parin kuukauden matkalta marras-tammikuussa 1966-67. Tsekki. 

"Lattea vertaus on aina parempi kuin syvällinen." (9.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Tuula Kaaos ja kirkkaus - Muistelmat. Saarikoski muistelee elämäänsä ja myös ensimmäistä puolisoaan Penttiä. (6.5.) 🌟

Saahko Lotta-Sofia Matkalaukkulapsuus. Saahko kertoo muutaman matkalaukkulapsen tarinan. On vaikea juurtua mihinkään, kun on koko ajan liikkeessä, vaikka toisaalta oppii jo nuorena monta kieltä ja kulttuuria. (6.5.) 🌟🌟

Sariola Mauri Sumusta nousee risti. Kyllikki Saaren tapauksesta ideansa saanut dekkari, mikä ei edes yritä olla TrueCrimeä. Isojoki. (28.5.) 🌟

Ståhlberg Ester Ester Ståhlbergin kauniit ja katkerat vuodet : presidentinrouvan päiväkirja 1920 -1925. Kirjan olen lukenut aiemminkin. Ei ole äitipuolilla helppoa... Tästä opin, että Ville Vallgren teki myös savikukkoja ja -ukkoja. Lucina Hagman oli bongattu baritoni Walfrid Lehdon ensi konsertissa. Lucina Hagman kävi presidentti Ståhlbergin vaimoa, Esteriä katsomassa 1922 ja hänellä oli pieni sydänkohtaus, Ester epäili, että kestääköhän hänen sydämensä pitkään. Kesti vielä yli 30 vuotta. Helsinki/Naantali (14.5.) 🌟🌟

Tuokko Kaisu Kosto - Eevi Manner osa 1. Manner on toimittaja sanomalehdessä. Merestä löytynyt ruumis on kirjan aiheena. Rikosta tutkii Mannerin nuoruuden aikainen heila Mats Bergholm. Itseäni vähän rasitti kirjassa Mannerin ja puolisonsa lapsettomuuden korostus. Elämä voi olla hyvä ilman lapsiakin. Kristiinankaupunki. (15.5.) 🌟

Tuokko Kaisu Yksin - Eevi Manner osa 2. Kakkososassa löytyy Myllykalliolta aliravitun vanhuksen ruumis. Juonessa on mukana Bergholmin pikkuveli, joka on ajautunut huonoon seuraan. Manner tuntuu järkevältä ihmiseltä, mutta luulisi perheväkivalta aiheesta kirjoittaneen toimittajankin tietävän, että kontrolloivat tyypit kontrolloivat myös puolisonsa kännykkää... Kristiinankaupunki. (16.5.) 🌟

"Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää." (16.5.) 

Tuokko Kaisu Valhe - Eevi Manner osa 3. Kirja alkaa siitä kun ennen juhannusta vanhankirkon portailta löytyy paljon verta. Sarja paranee näemmä edetessään, vaikka on tässäkin piirteitä, joista en niin tykkää. Tekisi mieli sanoa Mannerille ja Bergholmille, että pitäkää hynttyyt yhteen nyt niin saatte elää pidempään yhdessä.  Kristiinankaupunki. (19.5.) 🌟🌟

Vázquez Montalblán Manuel (1939-2003) Kuolema keskuskomiteassa. Yksityisetsivä Pepe Carvalho kutsutaan tutkimaan keskuskomiteassa sattunutta outoa kuolemantapausta. Kovin innoissaan hän ei ole, sillä Mardid ei ole hänen mielestään kulinaristinen paratiisi. Espanja.

"Hän antautui siiderin syvän raikkauden lumoihin. Nestettä kaadettiin kitsaasti laseihin, jotka eivät olleet tottuneet niin saitoihin juomahanoihin. Yltä päältä märkänä Carvalho huuheli omenaisella vaahdolla sisäänsä niin ikään siiderillä maustettuja makkaroita ja pasteijoita, joiden ylenpalttinen sipulimäärä yritti turhaan peittää sianlihan vähäisyyden. Oliko hän ollut täällä ennen? Epäilemättä." (22.5.)

Vepsä Emma Tie Teheraniin : Peukalo kyydillä Iraniin. Mielenkiintoinen matka kirja, jossa olisin soinut olevan enemmän sivuja jotka kertovat myös matkalla nähdystä. Roadtrip. (12.5.) 🌟

Walthéry Francois  Natasha 5 : Musta leski. Sarjakuvakirja jossa lentoemäntä Natasha selviää sangen kaaokselliselta lennolta. Lentomatka. (18.5.) 🌟🌟

Aika on suhteellinen käsite

Eri lehdissä julkaistu uutinen. Tämä pätkä oli
Maaseudun tulevaisuus lehdessä 17.3.1928.

Joskus aika matelee, mutta useimmiten on ainakin itselläni päinvastoin. Aina välillä sitä ihmettelee oikein, miten aika kuluu kuin siivillä. Julian kamarissa juhlistetaan tänään uutta aikaa.

    

Tuo viereinen, maaliskuussa bongaamani lehtileike ja siitä nousseet mietteeni tulivat mieleeni, kun lueskelin Tuvalusta kertovaa kirjaa. Sen sivulla 91 on kirjattu muisto hurrikaani Bebestä: 

Onnistuin tarrautumaan kookospalmuun, ja katsoin rannekelloani, joka näytti 2:10, mutta seuraavassa hetkessä pyörteilevä merivesi raastoikellon ranteestani. Pelkäsi erittäin paljon sinä yönä.

kertoi Melaene Pese (joka pelasti äidin ja tämän pikkuvauvan hengen pitämällä heitä vieressään palmua vasten).

Voin vain kuvitella, kuinka hitaasti aika matoi tuolloin.

Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten jonkun Anne Ollilan julkaiseman tekstin aikakäsityksestä. Ei siitä ole hirveän pitkä aika, kun aika oli hyvinkin paikallista. Vasta maan laajuinen kehitys kuten rautatiet toivat mukanaan pakon käyttää samanlaista aikaa. 

Erästä muuta juttua varten tutkailin vanhoja sanomalehtiä (kiitos ja ylistys Digi-aineistoille) ja törmäsin tietoon, että 15.toukokuuta on merkittävä päivä. Tasan 90 vuotta sitten nimittäin rautateillämme otettiin käyttöön 24-tuntinen aikajako. 

Muualla Euroopassa (Saksa, Englanti, Hollanti, Skandinavia) uudistusta tehtiin monissa maissa jo vuotta aiemmin, mutta Suomessa päädyttiin tähän myöhempään ajankohtaan siksi, ettei tarvitsisi painaa turhaan uudestaan rautateiden aikatauluja. Sellainen säästäväisyys olisi hyvästä nykyaikanakin, sillä liian usein kuulee, että on juuri painettu uudet kirjekuoret ja käyntikortit ja sitten tehdään uusi logo ja kaikki painotuotteet pitää laittaa roskiin, kun niissä on vanhentunut logo. 

Sos Tuvalu, Hätähuuto paratiisista,
Pirkko Lindberg, 2004.

Uudistus toteutettiin silloinkin niin, että vanha järjestelmä oli vielä käytössä jonkin aikaa, jotta kaikki ehtisivät tottua tähän uuteen. Sama uudistus koski rautatien ohella myös postilaitosta. Postikin lieni säästölinjoilla, sillä uudet leimasimet hankittiin vähitellen. 

Riihimäen Marttahistoriaa tutkiessani törmäsin tietoon, että Riihimäen asemalle oli saatu uusi kello jokin aika ennen yhdistyksen perustamista, mikä tapahtui 1938 tammikuussa. Nyt jään pohtimaan, kestikö silloinen aseman kello vain vajaa 10 vuotta. Jos niin oli, niin se oli selkeä huononnus sitten Könnin tekemien kellojen. Nehän käyvät laadukkaasti edelleenkin.
 

On se vaan hienoa, että meillä ei tarvitse aina täsmentää aikaa.
- Niinpä tämäkin juttu on kirjoitettu yksinkertaisesti vain kello 0.45, eikä kuten monissa muissa maissa, ja Suomessakin vielä reilu 90 vuotta sitten, kello 0.45 ennen puolta päivää.

 Kirjaa lukiessa sitä todellakin toivoo, että aika mataisi niin hitaasti, että ehdimme tehdä jotain merkittävää ennen kuin Tuvalun pienet saaret vaipuvat vesimassojen alle kuin Atlantis ikään. 

25.5. Pyyhepäivä

Tänään vietetään 11. pyyhepäivää. Onnekas sattuma oli, että Julian repussa matkasi aamulla töihin ja illalla töistä uimahalliin pyyheliina.

Pyyhepäivän ajatus kumpuaa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjasta liftareille, jonka mukaan matkalaiselle oman pyyhkeen mukana pitäminen on hyvinkin tärkeää. Koskaan ei voi tietää, koska sitä tulee tarvitsemaan.

Uintireissulla tulee mietittyä kaikenlaista ja Julian mietteet matkustivat parin kilometrin uinnin aikana opiskeluaikaiseen matkustamiseen. Pyyheliina ei silloin kuulunut pakolliseen matkavarusteluun, vaikka 12 tunnin matkalla yöjunassa pyyhe olisi ollut ehkä tarpeellinen. Keskeisimmät matkavarusteet olivat torkkupeitto, villasukat, herätyskello ja vesipullo. Muut eväät olivat bonusta, mutta eivät välttämätöntä matkarekvisiittaa, koska juna oli perillä jo sangen varain aamulla. Tämä tapahtui aikaan ennen kännykkää, joten siksi mukana kulki myös herätyskello.

Kerran vuodessa olisi hyvä tehdä inventaariota myös pyyheliinavarastossa ja marttailun kannattajana Julia ehdottaa, että tehdään tästä kansainvälisestä uudesta juhlapäivästä myös pyyheliinojen inventointipäivä. Risat ja rispaantuneet pyyheliinat heitetään tietysti pois. Sen sijaan vielä ehjät, mutta ehkä itselle epämieluisat pyyheet kannattaa lahjoittaa esimerkiksi ensi- ja turvakotien käyttöön. Nopeimmat Julian kamarin seuraajat ehtivät katsastaa pyyheliinansa vielä tänään, mutta seuraavaan pyyhepäivään on enää 366 päivää aikaa, ensi vuosihan on karkausvuosi :)

15.5 Sofian päivä

Vanha kansa on todennut että: Sohvina soudetaan. Sanonnalla lienee tarkoitettu sitä, että pohjoisimpia osia lukuun ottamatta koko maassa on alkanut olla soutu kelit.

Julian kyökissä valmistaudutaan Sofian päivään aivan erityisellä tavalla. Päivää varten on hankittu sipulin istukkaat, tai sipulin siemenet, kuten Julia itse niitä vanhan kansan tapaan kutsuu.

Sipulien istutuspäiväksi Sofian päivä on tullut Julian kummisedän kautta. Kummisetä onnistui aina saamaan isoja ja hyviä sipuleita ja kertoi sen johtuvan istutuspäivästä: Sofian päivänä sipulit maahan. Kylmänä keväänä istutustyön kannattaa kuitenkin jättää vähän myöhemmälle, sillä kylmään maahan istutettuna sipulit alkavat helposti kukkia eivätkä näin ollen säily hyvin talven yli.

Nykyisin Sofian päivänä vietetään Helsingin kaupunginmuseon ja Sofian kadun keväistä juhlapäivää. Pääkaupunkiseudulla vieraillessa kannattaa varata aikaa siis myös siellä käyntiä varten.

9.5. Eurooppa-päivä

Terve Eurooppa! Terve Eu-lippu! Julia vilkuttelee iloisesti lipulle, kun kävelee virastotalon ohi aamulla töihin mennessä... Julian kamarissa näet otaksutaan, että aamulla on Eu-lippu valtion virastojen ja laitosten saloissa sisäministeriön määräysten mukaisesti.

Vuoden päästä vietetäänkin sitten varmasti isoja juhlia, kun Euroopan yhdentymisen alkamisesta tulee 60 vuotta.

Julian kyökissä on valmistauduttu Eurooppa-päivään varaamalla iltapalaa varten eurooppalaisia herkkuja: viinirypäleitä, mozzarellaa, miniluumutomaattia... Viiniä ei ole hankittu, vaikka se, tai olut eurooppalaiseen juhlaan sopisikin, koska sunnuntaina on työpäivä. Saksalaista kivennäisvettä sen sijaan on runsaasti, näillä leveys/pituusasteilla kun ei löydy kunnon italialaista vettä, täytyy tyytyä saksalaiseen korvikkeeseen, kelpo tavaraa sekin.

Jonain vuonna pitäisi kokeilla menütä, jossa on joku osa jokaisesta EU-maasta. Ruokailijoita pitänee kutsua isompi joukko, sillä ruokalajeja tulee sangen suuri määrä. Suomesta tarjolla olisi mämmiä jälkiruuaksi, Ruotsista lihapullia, vertailun vuoksi voisi tarjota myös kreikkalaisia lihapullia, ellei sitten tarjoa Lokumia kahvin kanssa... Italiasta Silvion mieliksi vähän Parman-kinkkua ja Saksasta kabanossia. Hmmm. tätä pitää miettiä. Jos vaikka ensi vuonna Julian kyökissä kokeiltaisiin tätä äitienpäivän kunniaksi.