lauantai 9. maaliskuuta 2024

Helmikuussa luetut kirjat


Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutta löysin sentään toukokuulle yhden uuden maan josta en ollut lukenut. Kohtahan tuo jo onkin - toukokuu. Luettuja kirjoja 42.

Atkinson Kate Liian kirkas taivas oli eka Atkinson, jonka olen lukenut. 
"Elämä on liian lyhyt ja Netflix liian hyvä." 
Kertoo päähenkilö siitä, miksi ei lue edes hauskoja dekkareita saati sitten pohjoismaisia synkkiä. Englanti (11.2.) 🌟

Berkeley Anthony Myrkytetyn suklaarasian arvoitus. Mies saa englantilaiselle klubille postitse suklaarasian, antaa tämän miehelle, joka on hävinnyt vaimolleen vedon, vaimo kuolee myrkytykseen syötyään 7 liköörikonvehtia. Sitä seuraa monia käänteitä ennen kuin totuus selviää, sillä rikosta selvittelee dekkariharrastajien ryhmä, jolle uhri on tuttu. (9.2.)

Berkeley Anthony Silkkisukkamurhat. Tämänkin kirjan lukeminen vaatii lukijalta tarkkuutta, mutta kun etsiviä on ryhmän sijaan vain kaksi, poliisi ja toimittaja, on seuraaminen helpompaa. Englanti. (9.2.)

Booth Stephen Umpikuja. Rehurekka ajaa jumiin Englannin maaseudulla sillan alle, kuski katoaa, mutta hytissä on verta. Tutkija saa uuden parin ja sekin tuottaa haasteita. Uskon palaavani Boothiin jatkossakin, eikä vähiten kahvin vuoksi:
"Hän oli havainnut, ettei pärjännyt ilman joitain asioita. Kunnon yöunet eivät olleet aina välttämättömiä, mutta kahvi oli."(10.2.)

Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee? eli jotain kirjallista. Kirjassa Nobelin palkinnon vuonna 1972 saanut, vuonna 1917 syntynyt saksalainen kirjailija kuvailee elämistä 1930-luvun koulumaailmassa ja mm. välttelyään joutumista mukaan Hitler-Jugend - yhteisöön. Kirja on julkaistu saksaksi 1981 ja suomeksi Böllin kuolinvuonna 1985.
Hylättyäni kirjastostonhoitajan ammatin, joku perheenjäsen, kuka sitä en tiedä, toi julki ajatuksen että minun tulisi valita alakseni jotakin kirjallista. 
- Harmi, ettei poikaa saatu vallitsevissa oloissa innostumaan teologiasta." 🌟

Coles Richard Murha seurakunnassa, kirkkoherra Clementin tutkimuksia osa 2. Pastori viettää iltapäivisin omaa aikaa opiskelemalla mm. perinnöksi saamansa haitarin soittoa, jonka hänen äitinsä kuvailee kuulostavan:
"Verilöylyltä baltialaisissa häissä." 
Uuttakin opin. Anglikaanisen papin kaftaanissa on  Englannissa aina 39 nappia. Mukavan leppoisa dekkari meille Cozy crime ystäville. (16.2.)

Carpelan Bo, Rannekello [selkokirja]. Olipa hyvä, että annoin Carpelanille uuden mahdollisuuden. Tämä oli tosi hyvä tarina, vaikka olikin valitettavan lyhyt. (11.2.) 🌟🌟

Chase James Hadley Kuollut kulkee keveästi. Mies palkkaa Englannissa voodoo-noidan tuomaan veljensä takaisin manan mailta. Kaikki ei mene ihan putkeen. Ihme sekoilua. Koska opin olemaan edes aloittamatta näitä... Myönnän, että minulle todella väärät kirjat lopetan nykyään alkuunsa, joten jotain tässä oli. Parani loppua kohden, kuin sika juoksuaan tai sitten vaan totuin kirjailijan rytmiin... Mutta hei, kahvi mainittu. 
"Hänen pohkeitaan jomotti ja hänen ruumiinsa tuntui liukenevan uupumuksen lätäkköön. 
- Oh, minä luulin – minä halusin vain kupillisen kahvia."  (10.2.)

Colling Nielsen Karpar Tanskan sisällissota 2018-24. Meinasin lukea tämän jo viime vuonna, mutta jätin sitten kuvitellun sodan päättymisvuoteen. Päähenkilö, (475 v.), muistelee sotaa 350-vuotiaalle koiralleen. Asetelma on mitä herkullisin, joku joka on elänyt 475 vuotta....  Mutta omaa lukuintoani pilasi sinänsä hyvässä kirjassa pahasti elämä koirana, tomaattipurkin tomaatin elämä ja sangen värikkäät sänkykohtaukset. (3.2.)

Haavisto Pekka Lipunnosto ja räätälin viisaus. Olipas mielenkiintoisti lipunnostoteeman ympärille koottu rakenne. Tykkäsin. Opin joitain uusiakin asioita, mutta paljon oli vanhan kertausta. Paljon kirjaviisautta/havaintoja, vähän politiikkaakin. (6.2.) 🌟🌟

Hermans Daniëlle Tulppaanimurhat. Kirja on dekkari, minkä tapahtumat ovat seurausta 1600-luvun hollantilaista tulppaanikatastrofista. Joko en keskittynyt riittävästi tai tämä oli aikatasoineen vähän sekava. Saattoi olla edellistä enemmän kuin jälkimmäistä. (23.2.)

Herrndorf Wolfgang Ladaromaani. 'Myyty Saksassa yli 100.000 kpl, joten ei se vissiin huono voi olla', ajattelin, kun aloitin lukemisen. Kirjan pääosissa on kiltti berliiniläinen teinipoika, jonka äiti lähtee pojan kesäloman alkaessa erikoiskylpylään (=katkaisuhoitoon) ja yrittäjä-isä siitä innostuneena sihteerinsä kanssa lomalle. Poika jää yksin ja jo samana iltana hän ystävystyy uuden venäläisen luokkatoverinsa kanssa, jota koulu ei kiinnosta. Seuraavana aamuna uusi kaveri ajaa pihaan romulla Ladalla ja alkaa The kesäloma. 
"Mika Häkkinen on surkimus muhun verrattuna. " 🌟🌟🌟 (18.2.)

Iles Francis Vakain tuumin ja harkiten. Alfred Hitchcock oli kiinnostunut tästä kirjasta, ja se kyllä näkyi - kirja meni liikaa mukavuusalueeni ohi, mutta sitkeästi luin loppuun. Kirja ei ollut missään nimessä huono, se ei vaan sopinut minulle. Englanti (8.2.)

Irvine Alex Tintin seikkailut - romaani elokuvasta. Kuvittelin lukevani Ranskasta, mutta enämpi tässä oltiin Saharan liepeillä. Tykkään kyllä Tintistä enemmän sarjakuvakirjoina, mutta tämäkin oli kelpo kirja. (23.2.)

Jacobsen Roy Rajat kirjassa ollaan Saksan, Luxemburgin ja Belgian rajaseuduilla Ardenniassa. Eletään sodan jälkeistä aikaa. Päähenkilöinä on sodassa sokeutunut Markus, joka muistelee mm. Stalingradin piiritystä ja amerikkalaisen sotilaan poika, jonka opettaja-äiti joutui kasvattamaan aviottomana lapsena. 
Sota ei ole helppo asia. Mieleeni jäi erityisesti kohta, missä sodan kauhut nähnyt kertoi kysyttäessä sotineensa kuudennessa jalkaväkikompanjassa ikäänkuin se selittäisi kaiken. Kuulijalle se ei kuitenkaan merkinnyt yhtään mitään. Luin kirjaa heti Böllin kirjan jälkeen ja hauska sattuma oli, että tässäkin kirjassa jätettiin haaveet teologian opiskelusta. Niin paljon asioita sodat muuttaa nuorten elämässä. 
"Tämä oli oikeastaan Markuksen erikoisalaa: kärsivällisyys ja ojennettu käsi, sävyisyys. Nuoruudessaan hän oli suunnitellut, että olisi mennyt opiskelemaan teologiaa ja asettunut Herran palvelukseen, jos se vain olisi sopinut yhteen hänen Nellaa kohtaan tuntemansa lihallisen kiinnostuksen kanssa. " (29.2.)

Jalonen Olli 14 solmua Greenwichiin kirja imaisi mukaansa heti. Viime kesänä purjehdin maapallon lännestä itään ja idästä länteen. Tammikuussa seilasin koilisväylän ja luoteisväylän, nekin ees taas. Mutta että joku on keksinyt kulkea maapallon ympäri lähtien Lontoosta etelään ja saapuen vuoden kuluttua pohjoismantereen yli takaisin 1700-luvun kulkuvälinein ja 0-mediaania pitkin. Wau. Itse tarinakin oli kiinnostava. Amazing raceen tätä on verrattu, mutta katsoisin kyllä tätä mieluummin jos tulisi telkkarista. Kuvittelin solmut nopeudeksi, mutta haittasiko se? Ehei. 🌟🌟🌟 (24.2.)

Kazinski A. J. Viimeinen hyvä ihminen sarjan osa 1. Erään juutalaisen perinteen mukaan maailmassa on kerrallaan 36 hyvää ihmistä. Mitä jos niistä 34 on kuollut viimeaikoina? Selviää, että seuraava kuolema on Venetsiassa tai Kööpenhaminasaa. Mielenkiintoista. Jään odottamaan jatkoa ja tarinan seuraavaa tasoa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

Kinnunen Tommi Ei kertonut katuvansa kirjan kuuntelin heti Satu Saarisen kirjan jälkeen. Kinnunen luo täysin erilaisen kuvan saksalaisten kanssa oleilleista naisista. 
Norjassa suomalaisiltakin naisilta leikattiin hiukset. Sitten joku ajoi naiset valtakunnan rajalle Pohjois-Suomessa, siitä piti kävellä matkalaukun kanssa maantietä. Lappi oli poltettu. Sillat oli tuhottu ja myöhemmin kävi selväksi, että miinojakin saattoi olla. Kävelymatkaa oli satoja kilometrejä Rovaniemelle ja Kemiin. Osa naisista, etenkin ne, joilla oli lapsia jäivät löytämäänsä joukkuetelttaan heti alkumatkasta. Heidän tarinaansa ei kerrottu. Viisi naista jatkoi kävellen kohti etelää. (20.2.)

MacLean  Alistair Kahlenukke. Pitääkö olla huolissaan vai tyytyväinen: jo toinen perättäinen kuukausi kun luin vuosien jälkeen MacLeania. Tämäkin kirja oli hengästyttävää toimintaa Alankomaissa ihan ensi sivuilta lähtien ja sitä jatkui koko kirjan verran. 
Interpol-huumetutkija Paul Sherman-parka asui kyllä tosi hienossa hotellissa Amsterdamissa, mutta ei ehtinyt nukkumaan juuri lainkaan. Saatan lukea ensi kuussakin MacLeania. Vanhuus ei tule yksin vaan nuoruuden suosikkidekkaristin kanssa 🙃. Tämä ja viimekuun kirja olivat itselleni ihan uusia. Luin nuorempana vain suosituimmat kirjat kuten Navaronen tykit. 🌟 (27.2.)

Malvaldi Marco Viiden korttipeli on ensimmäinen kirja, joka kertoo älykkään Massimon pitämästä Bar Lume-kahvilasta Italian Toscanassa ja sen asiakkaista. Massimo on itsetapaamianikin italialaisia baristoja tiukempi siitä, milloin mitäkin juomaa on hyvä juoda. Viiden korttipeli alkoi kiinnostaa niin, että sitä olisi kiva kokeilla. Kepeän nokkela dekkari. Kunpa muutkin kirjat käännettäisiin. 
Sisällä baarissa seudun alkuperäisasukkaat syventyivät iloisina siihen ruuansulatukseen liittyvään riittiin, jonka perusteella italialaiset erottaa muista kansallisuuksista ja jonka voi suorittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ilman, että tulee saapasmaan kirjoittamattomien baarisääntöjen  mukaan automaattisesti luokitelluksi sakemanniksi. Toisin sanoen: joivat espressoa. Siihen aikaan, josta tässä kerrotaan, Bar Lumessa oli tarjolla kymmentä eri kahvilaatua, joiden lähes pakkomielteinen harrastaja Massimo italialaisena ja matemaatikkona oli. Alkaen käsityönä paahdetusta arabicasta, jota hän tilasi eräästä Stravesan paahtimosta, ja jota tarjoiltiin niille, jotka tilasivat yksinkertaisesti vain kahvin ja päättyen caracolitoon, jonka pavut olivat pikkuisia ja huumaavan tuoksuisia ja jota ei valitettavasti aina ollut saatavilla, mutta josta Massimo oli salaa lähes yhtä ylpeä kuin olisi paahtanut sen itse." 🌟 Jösses. Minäkin tahdon caracolitoa. (26.2.)

Malvaldi Marco Kolmen kortin temppuItalian Toscanassa pidetään kansainvälinen konferenssi. Bar Lumen pitäjä Massimo ratkoo japanilaisen konferenssiluennoitsijan kuolemaa. 
"Päivät jolloin tapahtuu onnettomuus alkavat aivan samoin kuin kaikki muutkin päivät. Niin kauan kuin mitään ei ole tapahtunut, ne ovat aivan tavallisia päiviä. Myöskään World international workshop jne. ensimmäinen päivä ei tee tästä poikkeusta. Kuten mikä hyvänsä konferenssi, missä ketään ei tapeta alkaa erityisen arvostetun puhujan luennolla, johon hän tiivistää elämäntyönsä tulokset. Sen jälkeen alkavat ensimmäiset sessiot, jotka kestävät yhteentoista saakka, jolloin ohjelman mukaan pidetään kahvitauko." 🌟 (26.2.)

Manner Max et. al. Brysselin Esso, novellikokoelma, missä kaikki novellit liittyy Brysselin tiettyyn Esso huoltoasemaan, paitsi yksi, jossa seikkailee Brysseli ja Esso. Yksi novelleista tapahtuu pääosin Luxemburgissa. (14.2.)

Moyes Patricia Setä kuolema Hollannissa. Tämä oli toinen lukemani Henry Tibbet kirja, ensimmäisessä aiheena oli niin ikään huumekauppa mutta kuvitteellisella saarella Karibialla. Kirja oli Musta tyttö, valkoinen tyttö. Tässä kirjassa Henry ja vaimo lähtevät Alankomaihin rikollisten perässä. 🌟 (16.2.)

Moyes Patricia Yölautta tuonelaan. Tibbetit ovat lomalla Alankomaissa  tässäkin kirjassa. He menevät yölautalla kanaalin yli. Murha ja jalokiviryöstö on tarinan aiheena. 🌟 (25.2.)

Moyes Patricia Kuka on Simon Warwick. Mies muuttaa testamenttia ja kuolee luonnollisen kuoleman. Omaisuuden perii Simon Warwick, mutta kuka hän on, vai onko Simonia lainkaan. Liikutaan välillä Englanti-Amerikka 🌟 (25.2.)

Mustonen Enni Näkijä osa 9. Viena on leski ja työskentelee pukijana Hollywoodissa. Hän asuu Marttan ja tämän kumppanin kanssa rantatalossa. Marilyn Monroe on Vienan tuttava. (26.12.-4.2)  Usa🌟

Mustonen Enni Tekijä osa 10. Viena työskentelee Marimekolla. Omista suosikeistani mukana hengailee myös lempikeittokirjailijani Mysi Lahtinen. Tykkäsin kovasti koko sarjasta, mutta tästä osasta vähiten. (5.2.)

Nokelainen Pasi Maailmanloppu peruutettu. Vaatteet, kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet, työ, energia, asuminen.... Kattava kokoelma pohdintaa miten asiat voisi olla 2038. Tykkäsin erityisesti esim. vinkistä valtakunnallisesta vaatekorjausfirmasta. 🌟 (19.2.)

Parvela Timo Ella ja Yön ritarit. Mitä tapahtuukaan, kun ei pääse mukaan joukkueeseen. Kaikki on menossa pieleen, mutta joskus on tähdet kohdillaan: sää suosii ja sattuma löytää oikeat apulaiset. Sarjan osa 15. (2.2.)

Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. (15.2.) 🌟🌟

Saarinen Satu Annikin sota ja rauha. Millainen oli Saarisen äidin äidin sota ja rauha saksalaisen "Peterin" kihlattuna ja lapsen äitinä. Saksan vuoden jälkeenkin yhteys säilyi ja jatkuu nykyisinkin. Saarinen luo kuvan, että ongelmia ei ollut, ei ainakaan heidän perheessään, vaikka pari ei asunutkaan yhdessä 1940-luvun jälkeen. 🌟 (20.2.)

Salminen Sally Aikani Tanskassa
Salminen kuvailee vanhaa päiväkirjaansa lukien elämää Tanskassa sodan aikaan, mutta siitä sotaelämästä puhutaan melko vähän. Jotain sentään, joka muistuttaa, että Suomea ei valloitettu, kuten Tanska
4.9.1943 Kotielämää - maa pimenee: "Katujen on oltava tyhjät kello 21." (1.2.)

Sheared L.T. Kissa joka pyydysti tappajan. Condrard-kissan tutkimuksia osa 1
Eläkkeellä oleva, leskeksi jäänyt naispoliisi asuu jokilaivassa ja saa yllättäen asuinkumppanikseen puhuvan kissan. Kun anoppi kuolee, he alkavat tutkia kuolemaa yhdessä. Englanti (16.2.) 🌟🌟🌟

Snow Christal Penni Pähkinäsydän Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Kirjassa Penni lukee salaa äitinsä kirjoittamia tarinoita Pennin elämästä. Kirja on jo sarjan neljäs ja innolla odotan viidettä. (21.2.)🌟

Strauss Botho Ei kukaan muu novelleja 1980-luvun Saksasta. Odotin enemmän tarinaa saksalaisesta arjesta ja vähemmän elämänkatsomuksellista lätinää, mutta tulipa luettua. Tämä oli niin kuin katselisi television keskusteluohjelmaa (joista en pidä), missä istutaan epämukavan näköisillä nojatuoleilla 10 cm korkokengissä toimittajan käydessä läpi kysymyspatteria, joka ei anna oikeasti asiantuntijalle mahdollisuutta kertoa taustoja. Hirveästi ei tästä tarttunut mieleen, vaikka odotin nimenomaan elämän kuvausta 1980-luvulta. No, olihan sitäkin vähän... (18.2.)

Ševtšenko Taras Unkaina - valitut runot. Voi kun olis oppinut muistamaan ulkoa runoja! 
Osan runoista luin monet kerrat, mutta säettäkään ei jäänyt mieleen. Osasta en juuri tykännyt. Mutta niinhän kokoelmissa usein on. Onneksi ei kuitenkaan siinä suhteessa kuin nuoruuden lp-levyissä. Yhdessäkin Remu Aaltosen soololevyssä oli vain yksi kappale josta todellakin tykkäsin... Täysikuu.... (29.2.)

Taylor Patric Irlantilainen maalaislääkäri. Kirjasta tuli mieleen hyvällä tavalla Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni.  Niin samankaltaista elo maalaislääkärin assistenttina oli verrattuna eläinlääkärin kotiin. Tykkäsin tästäkin, kuten eläinlääkärikirjastakin. Sarjassa taitaa olla englanniksi pari muutakin. Toivottavasti nekin käännetään pian. (21.2.)🌟🌟

Terras Antto Suomalaisuuden kultainen kirja. Terraksella on sana hallussa ja kepeä kynä, ei voi muuta todeta. Tämä on koettava itse. (2.2.) 🌟🌟

Theils Lone Näkymättömät. Nora Sand sarjan viides osa. Nora on lomalla Tanskassa kun naapurissa syttyy tulipalo. Jäljet johtaa Englantiin, missä Nora asuu. (7.2.)

Ukkonen Jyrki Ahneuden kartta. Norja, Bergen. Norjalainen tutkija kutsutaan venäläiseen tutkimusryhmään. Ennen kuin ehditään lähteä napa-alueelle, tapahtuu murha. Mutta miksi?  
Kirjassa puhuttiin hämärän asteista. Olin jo unohtanut ne. Porvarillinen hämärä on se, kun ensimmäiset tähdet näkyy, mutta vielä voi tehdä töitä ulkona. Aurinko on max 6° taivaan rannan alapuolella. Sitä seuraa merenkulkijan hämärä, jolloin horisontti vielä näkyy, (max 12°). Astronominen hämärä on sen ja täyden pimeyden välillä. (1.2.)

Zweig Stefan Shakkitarina on kirja siitä, kuinka vanki shakin avulla selvisi ylellisestä vankeudesta ilman virikkeitä. Mielikuvitusshakki koetellaan laivalla satunnaisessa ottelussa shakin maailmanmestaria vastaan. Itävalta 🌟🌟🌟  (17.2.)

Zweig Stefan Reise nach Russland. Shakkitarina oli niin hyvä, joten luin e-kirjana lyhyehkön matkakertomuksen Neuvostoliittoon 1928.Matkan tarkoitus oli osallistua Tolstoi museon avajaisiin Moskovassa. (17.2.)🌟

* * * * *
Lopuksi kirjattakoon tähän myös puolet kuunneltu kirja, jota en tule koskaan kuuntelemaan loppuun. 

Huom! Jos aiot lukea kirjan, alla oleva saattaa spoilata jotain, joskin tietoni päättyvät kirjannpuoliväliin. 

Hoover Colleen Verityn varjo -kirja on maailmanlaajuinen Booktok suosikki. En usko, että olisin edes aloittanut kirjaa ilman Satakirjastojen lukuhaasteen Booktok-suosikki kohtaa, mutta ymmärrän kyllä täysin miksi kirja on suosittu. 

Loppujen lopuksi jätin kirjan kesken vähän ennen puoliväliä. Se ei vaan ollut mun genreä. 

Köyhä kirjailija saa unelmaduunin haamukirjailijana. Sopimus käsittää puoli miljoonaa dollaria ilman pr-velvoitteita ja kolme viimeistä kirjaa Jalot hyveet -sarjasta, eli osat Rohkeus, Totuus ja Kunnia. Aiemmat kirjat on kirjoitettu rikollisen silmin. 

Alkuperäinen kirjailija, Verity, on ollut kolarissa eikä pysty liikkumaan eikä puhumaan... (Kirjassa puhutaan koomasta, mutta hän istuu kyllä silmät auki pyörätuolissa ja nielee ruuat muusina, joten onko se koomaa... ). 

Ennen kolaria parin kaksoistyttäret ovat kuolleet. 

Jännitys tiivistyy. 

Ensimmäisenä työpäivänä nuori haamukirjailija löytää päiväkirjan, jossa paljastuu...

Lopetin kirjan kohtaan, jossa haamukirjailija palaa Verityn miehen ja pojan kanssa hampurilaiselta. Itse tuskin unelmoisin elämästä neliraaja-halvaantuneen, puhekyvyttömän pomoni miehen kanssa viikon tuttavuuden jälkeen kuvitellen auvoista perhe-elämää, kun pomo asuu saman katon alla... Mutta kuten sanottu. Ymmärrän suuren Booktok suosikki -maineen. 

Itse en vain halua lukea tällaista, vaikka tarina olisi kehitelty kuinka taitavasti, kuten tämäkin. Itselleni tästä tuli mieleen kirja Nainen junassa (suosikki kirja sekin muurama vuosi sitten), jonka luettuani olin pettynyt samalla tapaa kuin kuvittelisin pettyväni tämänkin jälkeen. 

Kirjassa juodaan Moskovan muulia (4 cl vodkaa, 1/4 limetti, 8 cl inkivääriolutta kuparimukista, joka täytetään ensin jäillä ja koristellaan mintunoksalla ja puristetulla limelohkolla. Saattaisin kokeilla. 

tiistai 27. helmikuuta 2024

Kolme kertaa Berkeley Cox

Anthony Berkeley Cox (1893-1971) kirjoitti dekkareita ainakin nimillä Francis Iles, Anthony Berkeley ja A. Monmouth Platts. Pakko todeta, että ennen tammikuuta en ollut kuullutkaan tästä kirjailijasta. Tai ainakaan nimi ei ollut jäänyt mieleen. Kirjoista on suomennettu ainakin kuusi. 

Ensimmäisenä luin Francis Ilesin nimellä kirjoitetun Vakain tuumin ja harkiten kirjan. Kirja ilmestynyt ensi kertaa suomeksi 1957, mutta se on kirjoitettu jo 1931.

Tohtori Bickleighillä on edessä pitkä, vaimon antama työlista, vaikka pari potilaskäyntiä on vielä käymättä ja vieraatkin on tulossa. Kiire on niin, että heiveröinen 50 kiloinen, pieni, 167 senttiä pitkä tai oikeammin lyhyt, tohtori ei ehdi syödä edes jälkiruokajuustoa. Tohtori on nuori, 37-vuotias, vaimo on täyttänyt 45. Vieraita on tulossa tenniskutsuille 25, mutta kaikki eivät sentään pelaa tennistä. Aikaa jää seurustelulle. Myös kahden kesken. 

Se oli päivä. Jolloin tohtori päätti surmata vaimonsa. Mutta suunnitelman toteutuksen ja ajatuksen välillä on paljon aikaa. Asiaan tulee ryhtyä vakain tuumin ja harkiten.

Tarina on mielenkiintoinen, tohtorin silmin kirjoitettu dekkari. Tohtori potee pienuutensa vuoksi alemmuuskompleksia, on epävarma naisten kanssa, vaikka hän onkin hakkaileva naistenmies ja miestenkin mielestä erinomainen seuramies. Puolen vuoden välein tohtori löytää uuden naisen jota piirittää, sillä vaimo ei suostu jakamaan vuodetta, tosin ei tohtori etene juuri muidenkaan kanssa suudelmaa pidemmälle. 

Tohtorin rakas harrastus, naisten viettelyn ohella, on kuvitella miten hän menestyisi kaikessa, mitä kulloinkin ajatteli. 

Tarinan kertoja selittää tohtorin taustoja pikkutarkasti, joten lukija on hyvin kartalla siitä mitä tohtori ajattelee. 

En yhtään ihmettele, että Alfred Hitchcock olisi halunnut tehdä kirjasta elokuvan. Suunnitelma ei toteutunut, mutta Hitchcock käytti tarinaa kahdessa radio-ohjelmassa. Televisioonkin tarina on päätynyt muiden ohjaamana peräti kahtena versiona. 🌟🌟

Ilesin nimellä kirjoitetusta Rakkaani, paholainen -kirjasta Hitchcock kuitenkin teki elokuvan Suspiction. Tuo kirja vaikutti kuitenkin sellaiselta - liian hitchcockmaiselta, että en halunnut sitä lukea. Sen sijaan luin pari kirjaa jotks on kirjoitettu nimellä Anthony Berkeley

Myrkytetyn suklaarasian arvoitus -kirjassa kerholle on tullut aamupostissa yhdelle herralle suklaarasia arvosteltavaksi. Suklaa, saati arvostelu ei kiinnosta saajaa, joten hän antaa sen toverilleen, joka on juuri hävinnyt vedon vaimollensa ja on tälle velkaa suklaarasian. Lounaan jälkeen maustellaan suklaata yhdessä ja vaimo kuolee. 

Muutaman hengen dekkarikerho alkaa pohtia tätä tuttavapiirissä sattunutta tapausta. Otetaan viikko aikaa tutkimuksille ja sitten vertaillaan mitä on saatu aikaan. 

Kirja on melkein kokonaan keskustelua jossa ryhmä pohtii kuka oli murhaaja ja miksi rikos tehtiin. Mielenkiintoisia asioita jokainen löysikin ja kaikki eri näkökulmista. 

"-Toisin sanoen, hän vain esitti jyrkän väitteen tukematta sitä todistein tai todisterakennelmin. 
-Niinkö salapoliisitatinoiden kirjoittajat tekevät, neiti Ranger? kysyi herra Bradley suvaitsevasti hymyillen. 
-Poikkeuksetta, herra Bredly. Olen pannut sen merkille teidänkin kirjoissanne. Te esitätte jonkin asian niin painokč] 9kaasti, ettei lukija tule asettaneeksi väitettä kyseenalaiseksi. Tässä on pullo punaista nestettä ja tässä pullo sinistä, sanoo salapoliisi. Jos nämä nesteet osoittautuvat musteeksi, me tiedämme että ne ostettiin kirjaston tyhjien pullojen täyttämiseksi yhtä varmasti kuin jos olisimme lukeneet vainajan ajatukset. Kun punaisen musteen on hyvinkin voinut hyvinkin ostaa joku palvelustytöistä puseron värjäämiseen ja sinisen sihteeri täytekynäänsä varten. Selityksiä voi olla satoja, mutta muunlaiset mahdollisuudet jätetään lausumatta, eikö niin? 
-Juuri niin myönsi Bradley häkeltymättä. Turha tuhlata aikaa epäolennaiselle. Lukijalle vain kerrotaan mitä hänen tulee ajatella. Ja hän ajattelee juuri niin. Olette ymmärtäneet tekniikan täydellisesti. Miksette kokeile sitä itse? Se on tuottoisaa puuhaa.
-Saatan kokeillakin jonain päivänä."

Tästäkin kirjasta, kuten ensimmäisestäkin, tuli mieleen elokuva tai televisiosarja tai vaikkapa kuunnelma. Vuoropuhelujen määrä oli tässä sellainen, että dramatisoijalla ei olisi edes suuri työ muuntaa kirja näyttämölle. 

Viimeiseksi jätin Silkkisukkamurhat, koska mielessä oli eräs toinen silkkisukkamurha josta luin muutama kuukausi sitten. Tässä nuoren tanssijattaren murha oli lavastettu itsemurhaksi. Asiaa tutkii murhista kiinnostunut henkilö poliisin kanssa. 

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja kiinnostava, mutta ei jättänyt yjtä voimallisia muistijälkiä kuin aiemmin mainitut. 

Kovasti yritn miettiä kenen kirjoittama oli viimeksi lukemani silkkisukkamurha. Siinä murhia teki kauppamatkustaja. Nimet ei jäänyt mieleen mutta tyyliltään kirja voisi olls Agatha Christietä. En kuitenkaan tarkastanut asiaa. 

Näiden lisäksi Berkeleyn nimellä kirjoitettuja kirjoja on suomennettu ainakin Minä olen syyllinen ja Mrs Strattonin tapaus, jonka yllätyksekseni olenkin lukenut 27.6.2021... Ja niin kuin olin varma, että en ole koskaan Berkleystä mitään kuullut saati lukenut aiemmin 🤔. No, nimimuistini ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kirjan kansikuvasta  muistin heti lukeneeni sen äskettäin. 

Rouva Strattonin tapaus alkaa naamiaisilla hienossa kartanossa. Naamiaisten teemana on murhaajat ja uhrit, ja kutsujen aikana yksi kattoon ripustettuihin hirsipuihin hirtetyistä olkinukeista on vaihtunut ihmiseksi. 

Rikosta tutkii rikoksista kiinnostunut vieras, joka oli muistaakseni sama kuin Silkkisukkamurhissa. Kirjan voisi lukea uudestaankin, sillä en enää muista, kuka oli syyllinen.

tiistai 20. helmikuuta 2024

Pitkin poikin Grönlantia

En ole mikään seikkailijatar, mutta tykkään lukea kun muut seikkailevat. Tammikuussa vaeltelin pääosin Arktiktisilla alueilla napapiirin yläpuolella. Grönlannissa olisi kiva käydä oikeastikin vaikkapa perinnekäsityökurssilla. Sellainen kiinnostaisi kovasti, etenkin jos samalla voisi tutustua muutenkin alueeseen. Ei tosin hiihtäen eikä etenkään -50°C pakkasessa. 
Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jäänPetrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. 

Kirjasta sai kuvan rutiininomaisesta, joskin melko leppoisasta päiväpuurtamisesta. Ihmisiäkin nähtiin työpaikoillaan, joten täysin yksinäistä ei puurtaminen ollutUuttakin opin: traktoriväylät tutkimusasemille.

Kirjassa kerrotaan kivasti hiihtämisen ym. ohella myös paikallisesta historiasta. 
"Seuraavat vuodet Erik tutki vuonojen ja saarten kirjavaa aluetta, jonka hän nimesi houkuttelevasti Grönlanniksi, vihreäksi maaksi. Karkoitusajan päätteeksi hän palasi Islantiin ja onnistui houkuttelemaan joukon maanmiehiään mukaansa perustamaan siirtokuntaa Grönlantiin. Ja niin vuonna 986 25 täyteenlastattua laivaa lähti Islannista kohti länttä." 
Erikin laivoista 14 selvisi myrskyssä perille mukanaan yli 400 henkeä, jotka aloittivat asumisen Grönlannin luoteisessa eteläkärjessä, samoilla paikoilla, mistä Vuorenmaan ryhmä lähti hiihtämään. 

Kirjassa miehet poikkesivat hylätylle tutkimusasemalle, ja minulla on vahva mielikuva, että olen lukenut jostain dekkarista myös tuollaisesta asemasta, mutta en löytänyt tätä kirjoittaessani kirjaa lukemieni joukosta. Dekkarissa kävijöitä ei kuitenkaan syytetty vanhan karamellin tuhoamisesta kuten näitä hiihtäjiä. 

Toisena luin Märta Tikkasen Suurpyytäjän. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana on rakkaus "Suurpyytäjään". 

Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista ja esimerkiksi paikallisen kielen rakenteesta. Verbejä ei ole, mutta  päätteitä on runsaasti, ja ne voivat pidentää sanaa jopa 76-kirjaimiseksi. 

Kirjailija maistelee paikallisia ruokia, syö mm. haahkapaistia (itse en muista koskaan syöneeni haahkaa, saiko sitä edes ampua 1980-1990-luvulla tsi myöhemmin). Kirjassa sanotaan (vuonna 1984), ettei Grönlannissa voi olla kasvissyöjä, mutta kuinkahan sen laita on nykyisin? Voi olla, että tulee kalliiksi. Ainakin Färsaarilla tuoreet kasvikset on kalliita. 
"Ei voi pitää kiirettä kun mitä hytti voi sattua. Tullaan kun tullaan. Täällä on varsin vähän yksityisautoja. Missä niitä käyttäisi? Tie loppuu heti kaupungin ulkopuolella. Sitten on vain tuntureita ja vuonoja niin kauas kuin silmä kantaa. Ja meri. Mutta taksit ajavat tunturia ylös ja tunturia alas, ristiin rastiin. Pieni bussiin kulkee - silloin tällöin. Se kiertelee koko ajan, mikäli ymmärrän. Noukkii ihmisiä matkan varrelta ja vie heidät sinne, minne ovat menossa. Koskaan ei voi tietää milloin se tulee, kun sen tie sattuu menemään ohi. Täkäläinen elämäntapa tarttuu minuun välittömästi."

Auli Irjalan kirja Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta vuosilta 2001-2005 kuljetti toviksi Grönlantiin. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huvivene, joka rantautui Grönlantiin. Se tapahtui niinkin myöhään kuin 2001. Grönlannissa venekunta oli jonkin aikaa, mutta matka jatkui kohti Amerikan mannerta. 

Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Hirveästi ei himottaisi opetella ensimmäistäkään, mutta jos aikoo kanootilla vesille, on syytä opetella. 

Alistair MacLeanin Loputon yö oli pinossa seuraavana. Kirjassa putoaa englantilainen lentokone tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. 
Asemalla ei ole juuri ylimääräistä ruokaa ja radiokin rikotaan, joten on pakko korjata traktori ja lähteä poikki jään kohti rantaa, vaikka lämpötila laskee noin - 60 asteeseen. 

Tarina oli kiva, mutta sen verran olen lukenut arktisista retkistä, että ihan en usko MacLeanin harrastavan arktisia retkiä itse. 

Traktorin käytöstä asemien huollossa ja niiden reittien viitoituksesta luin muutama kirja sitten Petri Vuorenmaan kirjasta, jossa suomalaiset miehet hiihtivät Grönlannin pituussuuntaan etelästä pohjoiseen. 🌟

Petter Sairanen Naali kulki tundran halki oli näistä vähiten kiehtova. Se oli ehkä kieleltään liian runollinen tavalliseen tammikuuhun. Kirjan päähenkilö, nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin 'ja takaisin ja takaisin ja takaisin', kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta 'ei puhutellut, puhutellut minua'. Mutta pääsin kirjan avulla pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 

Tämä kirja oli ehkä niitä kirjoja, joita taannoin joku tarkoitti, kun sanoi, että lukee muutaman sivun päivässä ja makustelee sitten sanoja. Itse en juuri makustele. Paitsi kahvia. Siitä ei tässä kirjassa paljon puhuttu. 

Viimeistä kirjaa lukuun ottamatta viihdyin reissussa hyvin. MacLean jopa yllätti hyvällä tarinan kertomisellaan, vaikka olisi minun pitänyt muistaa. Luin useamman MacLeanin kirjan 1980-luvulla, mutta sitten ne unohtuivat. Muistan edelleen polun MacLeanista ulos. Luin Leon Uriksen Exoduksen ja Ken Folletin Neulansilmän ja siirryin Eric von Dänikenin kautta scifiin ja Ursula Pohjolan-Pirhoseen ja Kaari Urtion kautta historian pariin. Dekkareihin palasin vasta 1990-luvun lopussa. Ensin kesäisin, sitten ympäri vuoden. 

*

Aiemmin olen hiihdellyt Grönlannissa 2022 Timo Polarin Murhenäytelmä Grönlannissa kirjan kanssa. Se reissu ei ollut "leppoisaa" etenemistä kuten Vuorenmaan kirjassa. Hiihtoretki tehtiin 1997 ja kuten usein aiemminkin äärimmäisissä olosuhteissa, kaikki eivät selviytyneet hengissä. 

Itselleni on tullut näistä hurjista seikkailuista ylipäätään mieleen, että:
A. Tekniikan ja vaatetuksen kehittymisen myötä varustelun kannalta retket ovat varmemmin onnistuneita nykyään kuin viime vuosituhannella. Tosin rahan saaminen varusteisiin on yhtä työlästä kuin ennenkin. 
B. Parantunut tekniikka, harjoittelu ja etenkin omat ja toisten aiemmat kokemukset helpottavat suunnittelua. 
C. Jos lähteissä yhtään epäilee, kannattaa ottaa aikalisä ja odottaa otollisempaa hetkeä. Tämä tuli mieleen esim. Beata Uusmaan kirjasta Naparetki, jossa lähdettiin ilmapallolla Huippuvuorilta Pohjoisnavalle, vaikka osa köysistöstä, jolla piti säädeltämän korkeutta, putosi kyydistä jo lähtöpaikalla. Ehkä lähtijälle joka ei lähde naurettaisiin, mutta ainakin selviytyminen olisi mahdollisempaa. Vaikka toisaalta, ellei kukaan uskalla lähteä, jää paljon löytämättä. 
Olen lukenut joskus myös Christer Bouchtin ja seurueensa hiihdosta Grönlannin halki 1966, mutta ei ole enää mielikuvaa luinko kirjasta vai laajemmasta artikkelista. Tuo retki tehtiin isomalla porukalla idästä länteen. Brouch itse on kirjoittanut retkestä kirjan Hiihtäen halki Grönlannin. Matkasta löytyy Yle Areenasta dokumenttielokuva, jossa on myös matkalla kuvattua kaitafilmiä. 

Brouchtilta olen lukenut ainakin kirjan Lähdin Etelämantereelle, mutta se on jo eri juttu.  

Romaaneista olen lukenut aiemmin tietysti Peter Höegin Lumen tajun. Sehän on jo lähes klassikko tai ainakin Tammen keltainen kirja. Osa tapahtumista sijoittuu Kööpenhaminaan. 

Vuonna 2021 lukemani Mads Peter Nordbon Kuolinnaamio puhuttelee varmasti skandinaavisten dekkarien ystäviä, mutta itselleni se ei sopinut. Kirja oli liiaksi kauhuinen minun makuuni. 

Lukuaika ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä kirjassa oli mainintoja paikallisista tavoista, kuten helmikaulus, valaan ja hylkeen paloittelu, nahan käsittely, inuitien perinne asun tekeminen... ja kuolinnaamio.

Kuolinnaamio on sarjan kolmas osa, ja silläkin lieni vaikutusta, että kaksi edellistä oli minulla lukematta. 

Mutta todellakin. Olisi hienoa käydä Grönlannissa.

Ps. Ellei kokonaiset teokset arktisista reissuista kiinnosta, voin suositella kotimaista kokoelmateosta Arktisia kertomuksia, jonka luin tammikuussa vähän niinkuin johdannoksi tammikuulleni Arktisilla alueilla. Kirjassa kerrotaan hyvin lyhyesti muutamalla sivulla monen retken pääkohdat, myös Grönlannista. 

lauantai 10. helmikuuta 2024

Lohikäärmeen vuosi (10.2.2024-28.1.2025)

Hyvää Lohikäärmeen vuotta! Vesijänis loikkii tänään takavasemmalle, sillä idästä tulee uusi aamu ja sen valjettua puun oksalla loikoilee yllättäen muutosten tuulia tuova puulohikäärme. Muutos ei ole aina pahasta,sillä yhtälailla muutos voi olla askel kohti parempaa. Katsotaan siis, mitä puulohikäärme tuo tullessaan. 

Lohikäärmeen vuodesta löysin kolme kirjas, joista luin yhden, selasin toisen, joka vailiyti liian tutulta luet5avaksi ja kolmannen jätin myöhempää lukua carten pinoon. 

Tomi Kontio, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi kirjassa kuningas-possu on kutsunut alamaisensa vuotuiseen teatteriesitykseen, jonka nimi on tänä vuonna Kolmen munan kokkeli. Näytelmän hän on kirjoittanut itse. Näytelmän kuninkaana on King-ku, joka ei pelkää mitään, paitsi punaista. 

"- Mitä nuo hiivatin lohikäärmeet oikein ovat? kuningas ärjyi raivoissaan. 

- Punaisilla lohikäärmeillä karkotetaan pahoja henkiä, Kronikkapossu sanoi. - Ja nyt on lohikäärmeen vuosi. 

- Olkoon vaikka haisunäädän vuosi! Kuningas räkyi. - Minun näytelmääni ei sorkita!"

Kirjasta voi lukea kuinka alkoi possujen lohikäärmeen vuosi ja teatteriesitys päättyi. 

Itse en ole pelannut Angry Birds -peliä, koska sitä ei saanut puhelimeeni silloin kun peli oli uusi, eikä se myöhemmin enää innostanut. Samoin kävi Pokemoneille. Kirja taisi olla toinen kirja possusta ja vihaisista linnuista. Hyvin pysyi juonessa kiinni vaikka peli olikin outo. 

Tilasin lähikirjastoon pari muutakin Lohikäärmeen vuosi -kirjaa. 

Niistä Lohikäärmeen vuosi Kiinan dynastioiden taidetta näytti sen verran tutulta, että olisin voinut vannoa kirjan löytyvän omastakin kirjahyllystä. En kuitenkaan lähtenyt etsimään, sillä tämä kirja näkyy olevan vuodelta 2012 ja omistamani on vähintään 15 vuotta vanhempi, ajalta jolloin opetin posliininmaalausta. 

No, joka tapauksessa kirjan kuvat ovat tuttuja entuudestaan kuten myös osa kuvien esineistä. Käyn aina Joensuussa käydessäni Taidemuseossa tsekkaamassa Victor Westerholmin lehmätaulun ja vilkaisen samalla muutakin. Jos voisin saada minkä tahansa maalauksen synttärilahjaksi, ottaisin tuon maalauksen ahvenanmaalaisesta rantametsästä. Viimekäynnillä ostin siitä julisteen, mutta ei ole tullut kehystettyä. 

Kirjassa taitaa olla vain yksi kuva lohikäärmeestä, sinisellä maalattu pullo Qing-dynastian  Yongzheng periodilta (1723-1735), jonka lisäsin kollaasiin lohikäärmeen jalkoihin. 

Kolmas kirja jäi tältä erää lukematta. Ottanen sen käsittelyyn lähiaikoina, vaikka pelkään, että siinä liikutaan ihan liian monessa maassa minun makuuni. 

Kirja on  Thomas Kangerin Lohikäärmeen vuosi. Kirjassa etsitään kansainvälisen asefirman juristia ja IKEAn yövartijaa. 

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Elonsiivousta Helsingin kaupunginteatterissa

Helsingin kaupunginteatteri julkaisi tänään ilmaisen livevideoidun teatteriesityksen Taidetta ikääntyvien koteihin hankkeen puitteissa. Onneksi satuin siihen törmäämään. Näytelmän nimi oli Elonsiivous ja sen ohjasi Martta Pesonen. Vinkin sain marttayhteisöltäni. Kiitos siitä. 

Pitää olla ääntä kun puhutaan painavaa asiaa, kerrotaan esityksessä. Tässäkin teatteriesityksessä oli asiaa. Ystävyys ja pelko siitä, että ystävä kuolee. Ikääntyminen. Voimien hiipuminen ja läheisten omat elämät. 

Yhteinen sanomalehti ja saunavuoro. Tarkastuskäynnit ystävän luona... 

Kuulostavat tutuilta asioilta ja tuovat mieleen heti yksin asuvat, itseäni iäkkäämmät tuttavat. Myös itse olen sopinut kertovani kaverille, että olen herännyt. 
Joka päivä. 

Kukapa haluaisi olla se, joka on ollut viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia edesmennyt kenenkään tietämättä. Mutta entä jos ei ole enää sitä, kenelle soittaa aamuhäläri tai laittaa huomenta viesti tai joka näkee ikkunasta, onko verhot avattu, kuten kummisetäni naapureineen teki aikanaan. Tai entä jos ei enää osaakaan soittaa. Tuota ei näytelmässä pohdittu, mutta tuli itselleni mieleen. 

Kaksi iäkästä rouvaa, Raisa ja Aino, pohtivat elämää, mennyttä ja olevaa. Suomessa ja muualla. Ainoa esitti Marjut Toivanen, Raisaa Leena Rapola. Molemmat oli itselleni entuudestaan outoja, mutta se ei ole ihme, sillä edellisestä Helsingin kaupunginteatterissa käynistäni on vuosia. 

Kuva Helsingin kaupunginteatteri, mediakuva. 

Lavasteet on niukat. Pieni pöytä, muutamia tuoleja, vanha mankka, kestokassi, appelsiinejä hedelmäkorissa, juomaa termoksessa ja kauniissa kupeissa. Yhdistelmä oli toimivasti ikkunan edessä. Teatterissa lavasteiden vähyys olisi haitannut. Ruudulla ei. Tosin rouva teki kuolinsiivousta ja oli tehnyt sitä pitkään joten niukkuus on ymmärrettävää. Niin vähän ihminen tarvitsee, jos muuttaa purjeveneeseen tai asuntovaunuun. Miksi ei siis kotonakin. 

Muutama laulunpätkäkin tunnin esitykseen mahtui. 

Tytär halusi että äiti ottaisin uuden miehen, mutta äitiä kiinnosti vaan polyamoria - läheisten rakastaminen, rakkaus näkyy arkisissa asioissa....

Jossain kuulin 25 vuotta sitten, että miehen "minä rakastan sinua" on sipaistuna toiselle tehtyyn voileipään tai valutettu joka aamuiseen aamukahviin. Se on rakkautta parhaimmillaan. 

🎶"Kun on näin kauan elänyt 
ei enää kokoajan tarvitse
elää jollekin toiselle, 
vaan hetken itselle vaan."🎶

On hyvä, että on aikaa itselleen, mutta kun katselee ikääntyviä yksin asuvia, monelle se tuntuu olevan vaikeaa ja liikaa. Kaikki eivät uskaltaudu etsimään toisia. 

Kun alkaa olla ikää, takana on hyvä elämä. Tai ainakin elämä. Ja ajatukset lentää: 13 maratoonia takana - ei mikään turha nainen. Kuuskymppisenä alkoi juoksutauti ja ostettiin pelkkä menolippu Bankogiin. 

Elinvuosia olisi edessä, mutta jaksaako, pystyykö? Edelleenkin haluaisi tanssia, mutta jalat ei kanna. Wienissä vois kuulemma vuokrata viejän.... Itse mietin löytyisikö lähempää... 

"Kotiliedessä oli viisi vinkkiä kuolinsiivoukseen". 
Mutta kumpi pelkääkään kuolemaa enemmän: se, joka kuolinsiivoaa vai se, jonka kaveri sitä tekee ja pelkää kaverin kuolevan pois? Vai onko kuolinsiivous sittenkin elonsiivousta? Tehdään tilaa elämiselle. 

* * * * *

Kiitokset teatterituokiosta, vaikka kovin ikääntynyt en vielä ole. Kuudenkympin villitys Bankogin matkoineen on vielä edessä 🙃




torstai 1. helmikuuta 2024

Tammikuussa luetut kirjat

Tammikuussa 2024 luetut kirjat 
54 kpl, uusia maita tuli Costa Rica. Luetuista mausta puuttuu viitisentoista. 

Aalto Ilari ja Helkala Elina Vuosi Keskiajan SuomessaKirjassa eletään vuotta 1480, aikaa, jolloin ikaalislaiset ensi-isäni aloittelivat eränkäyntiä Pohjois-Satakunnan asumattomilla erämailla. Melko tuttua oli sisältö itselleni, mutta paketti oli sujuva ja kiinnostava. Entuudestaan tiesin ohjeen että kesällä kannattaa juoda viilentävää kaljaa, talvella lämmintä kaljaa. Uutta oli että talvella papit seisoivat alttarilla karhuntaljan päällä joka eristi maan kylmyyttä pitkän toimituksen aikana. En myöskään ollut kuullut, että majavan virtsa auttoi synnytyksessä. Mitenkähän sitä käytettiin. (25.1.)
Amnell Anna Kyynärän mittainen tyttö1500-luvulla kyynärän mittaiset olivat painonsa arvosta kultaa. Tämä Lucia-tyttö ryöstettiin Suomesta Englantiin Elisabeth I hoviin. Kun matka on tehty, on hyvä todeta:
"Täällä kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta minä olen muuttunut." 
Kirjaan näyttää olevan jatkoakin. (31.1.)

Arhippa, Pirkko, Katso koiraa syvälle korvaan, Naantali. Muistin heti alkusivuilla lukeneeni kirjan kauan sitten, mutta luin sen silti. Kirja on vuodelta 1997 ja Pia on päässyt työllisyystöihin kenneliin. Aikanaan oli helppo samaistua Pian työttömyysjaksoihin ja pätkätöihin. Olisi kiva kuulla, vieläkö Pia tekee niitä, vai saiko vihdoin vakituisen paikan ja vakaan elämän. Tässä kirjassa se on vielä kaukana. Itselleni kennelin olisi ollut kauhistus. 
" Koira on erittäin merkittävä osa meidän nykyistä yhteiskuntaamme. Kylmässä ja kovenevassa, keinotekoisessa maailmassamme se edustaa lämpöä ja aitoa pysyvyyttä. Avioliitot hajoavat, ihmissuhteet ovat hauraita, mutta koira on uskollinen, siihen voi luottaa." (6.1.)

Bruce, LeoMurha kävelykadulla, Englanti. Eka kirja josta luen herrasmiesetsivä Carolus Deenestä. Huvittaa, kun niin monissa kirjan takakansiteksteissä kerrotaan kirjailijan olevan maansa parhaimpia. Kirja on vuodelta 1961, joten ehkei ole ihme, etten ole kuullut aiemmin. Ulkona oli pakkasta - 24° ja kirjassa myrskytuulta ennen joulua. 
"Kuolema laskee kylmän kätensä myös kuninkaan olkapäälle." (6.1.)

Doyle, Sir Arthur Conan, Der Gouverneur von St. Kitts, St. Kitts. Utrechtin rauhan, 1713, jälkeen monet sotilaat jäi työttömiksi. Osa ryhtyi merirosvoiksi. Tuo aika vaati kauppalaivojen kapteeneilta paljon. Yksi heistä oli Jack Sparrow, joka oli lähdössä sokeri ja pippurilastissa St Kittsin satamasta Englantiin Morning Star -laivallaan.... Mutta kaikkihan Sparrown tuntee elokuvasta. Sitä en tiennyt, että tarina perustuu Doylen novelliin. 
"No niin!, huudahti kapteeni hieman hämmentyneenä: Olen tavallinen merimies, enkä tunne paljoakaan kuvernöörejä ja paronetteja ja heidän tapojaan. En muista, että olisin koskaan puhunut kenellekään. Mutta jos se on kuningas Yrjön palveluksessa, ja hän pyytää päästä Morning Starissa Lontooseen asti, teen mitä voin hänen hyväkseen." oma käännös (5.1.)

Eddings, David Velhojen taistelu, Belgarionin taru 3. Alornit saa Kiven takaisin.  (11.1.) 🌟

Eddings, DavidRivan kuningatar, Belgarionin taru 4. Melkein Rivan kuningatar toteuttaa oman osansa ennustuksesta. (12.1.) 🌟

Eddings, David, Kohtalon täyttymys, Belgarionin taru 5. Tarina päättyy. Sankari saa ikiaikaisen palkintonsa, puolison. (14.1.) 🌟

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Atlantille - Alaskasta . 
Heikki Haapavaara on itse todennut:

 "Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma."

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan. 


Haapavaara Heikki Luoteisväylä. Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Datchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Luoteisväylän löysi Armurdsen Gjøa-laivalla 1903-1906. Sitä kirjaa en lukenut, mutta Haapavaara kertoo matkasta mielenkiintoisen kuvauksen:

Hannula, Päivi, Väärän auton kyytiin, Suomi, eri kuntia. True crime -kirja kadonneista. Iso osa tarinoista oli pääosin tuttuja entuudestaan, mutta esim. Pia Ristikankareen tapauksen yhteydessä oli uutta perheen arkielämää käsittelevä osuus. Jokainen tapaus oli erilainen, joten kirjasta saa monipuolisen kuvan katoamisista ellei ne ole entuudestaan tuttuja. 
"Ei tässä sitten mitään." sanoi Pia ja lähti ulos eikä koskaan palannut. (4.1.)

Indriðason Arnaldur  Hyytävä kylmyysTammikuun alussa oli kylmä, Islannissa on kylmä, mutta millaista kylmyytyä on kirjan hyytävä kylmyys. Poliisi kartoittaa itsekseen outojen katoamisten ja itsemurhien taustoja. (27.1.) 🌟

Irjala Auli. Meren selkä taittuu kertomuksia Kristiinan purjehdukselta 2001-2005. Kristiina oli ensimmäinen suomalainen huviveneen, joka rantautui Grönlantiin 2001. Kirjasta opin, että on yli 100 tapaa kääntää nurin mennyt kanootti. Kirjaa lukiessa muistan lukeneeni Irjalan blogia kun he olivat Tyynellä valtamerellä. Nytkin luin blogia samalla kun kirjaa, koska kirja tuntui liian suppealta. Ps. Tonga mainittu. (16.1.) Kirja+bloginyhdessä=🌟

KallioAino Marjatta, Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun, Pomarkku. Raimo Tanskanen oli lukiossa musiikinopettajana, mutta itse en musiikkia opiskellut. Omat kokemukset Tanskasen musiikista jäi vuotuiseen yhteiseen Hoosiannaan. Muistan ihmetelleen tuolloin, miksi Hoosiannaa laulettiin adventtina. Nyt muistelmia lukiessa harmittelen, että olisi ollut hienoa oppia esperantoa tuolloin. Yllätyin sävellysten määrästä. 
"2.Saitko korvasi auki, mitä uinailet siellä, tokko kukunnan kaukaisen kuulit? 
Oli peipponen työs, metsäkirvinen myös, sinä kelloksi käkeä luulit."
 (Tanskasen keväisellä, lenkillä Pomarkussa syntyneen runon toinen säkeistö). Ihastuin runoon niin, että se jäi korvamadoksi. (6.1.)

Katajavuori Maria Valas lasimaljassa oli tammikuun kirja Marttojen lukupiirissä. Tästä tuli mieleen SuomiAreenan keskustelut. Vaikka SA keskustelujen sisältö lähtee joka vuosi alkeista ja on siksi aina jotenkin pintaraapaisu, niin sisältöä kuunnellessa tulee hyvä fiilis, mutta jälkeenpäin mitään ei tapahdu. Siltä tuntui tämäkin kirja. 
Itse aloin miettiä työmatkajuttuja, vaikka olen aina kieltäytynyt lentämästä ellei ole todellakin pakko, mutta Katajavuori toteaa, että tutkijan on pakko lentää jotta kerää CV:tä ja pysyy verkostoissa sekä apurahageimeissä mukana. (17.1.)

Kiiskinen, Jyrki, Nenän edessä vuori. Runokirja.  Alussa toistava rakenne puhutteli, mutta loppua kohti ärsytti, vaikka periaatteessa tykkäsin. (5.1.)

Koivisto Aura, Mies ja merilehmä, luonnontutkija Stellerin kohtalokas merimatka. Mies ja merilehmä kertoo samaa tarinaa Alaskasta kuin Elolliset. 
Jälkimmäisestä tykkäsin enemmän, mutta hyvä oli tämäkin. Mutta vähänkö oli huono reissu 🙃:
"Revontulia näin yhden ainoan kerran."  (18.1.) 🌟🌟

Kontio Tomi, Angry Birds Lohikäärmeen vuosi. Hyvin toimi edelleen tämä 12 vuotta vanha kirja. (20.1.) 🌟

Kristensen Monica, Amundsenin viimeinen matka. 
Amundsenin lähti etsimään Huippuvuorille 1928 kadonnutta ilmalaiva Italiaa. Kun sen miehistö oli löytynyt, etsittiin Amundsenia, muttei löydetty. En tiennyt, että pohjoisnavalle lennettiin ilmalaivalla ja kun googletin 100 vuotta vanhat lentovene et oli nekin ihan uutta. (9.1.)🌟🌟

Lampedusa, Giuseppe Tomasi di Tiikerikissa, Sisilia, Italia. Selätetty klassikko (7.1.-29.1.) 🌟

Lang Maria Ei enää murhia! Täsmäkirja Ruotsista, jonka nimessä on muutakin kuin kirjaimia, että on vaikea löytää hakukoneella 🤔 Mutta Langit on aina hyviä. Tässä seikkaili Puck ja Einar ja Crister Wiik oli mukana, hänkin lomalla. 🌟 (27.1.)

Liuksiala, Antti, Vuoret meren takana, Merimatka Trømsasta Karhusaaren ohi Huippuvuorille. Kolme koululaista matkusti 3 viikoksi Huippuvuorelle 1958. Kirjan alussa maininta suomalaisista, jotka olivat käyneet Huippuvuorilla 1955. Pekka Virolaisen muistot tuolta reissulta olenkin lukenut aiemmin. 
"Kaikkialla minne silmä kantoi oli vettä eri olomuodoissa... Virtaavan ja seisovan veden lisäksi näkyi kaikkialla kyseisen nesteen toista olomuotoa: jäätä." (4.1.) 🌟🌟

Louko Eeva Pakene ennen aamuaParista edellisestä kirjasta tuttuja hahmoja matkustaa syksyiselle majakkasaarelle Bengtskärin, Kemiön saareen. Syysmyrsky saapuu, ja lisää jännitystä, jossa vilahtelee keltaisia takkeja ha punaisia pipoja. 🌟 (25.1.)

LybeckSebastianLatte-siili Lofooteilla, Lofootit, Norja. Kirjassa on eläinten olella parantaja Kirivi-keiju, joka on hävinnyt. Lastenkirja, missä on lentävä Matto, ja opitaan, että yhteistyössä on voimaa.
"Kun minulla oli yskä, hän antoi minulle käenkaalitippoja, rouva teeri kertoi, ja paranin samantien." (4.1.)

Maltese Corto, Herra presidentin voodoo. Vähän oli pitkässä juoksussa tämän lukeminen. Tykkään näistä, mutta ei vaan tullut tätäkään aiemmin alettua. (24.1.) 🌟

Marklund Lisa Myrskyvuori. Ruotsalaisen Napapiiri-sarjan kolmas osa, Vikingin sukutarina. Tykkään sukujutuista, mutta nyt ei vaan imaissut mukaansa. Parani loppua kohti. Joko kirja tai mun fiilis. (25.1.)

MacLean Alistair, Loputon yö. englantilainen lentokone putoaa tutkimusaseman lähelle keskelle Grönlantia. Asemalla oleva lääkäri huomaa, että noin kolmannes lentokoneessa olleista oli surmattu. On pakko lähteä ihmisten ilmoille, vaikka on kylmä. (22.1.) 🌟🌟

Mäkelä Petri et.al. Arktisia kertomuksia. Huippuvuorilta Pohjoisnavalle ja muita kertomuksia
Kirjassa on koottuna lyhyitä muistelmia suomalaisten arktisista retkeilystä molemmilla napa-alueilla. Suomen Arktiseen klubiin kuuluu nykyisin yli 150 jäsentä. Jäseneksi voi yrittää kun on ollut vähintään 2 viikon vaelluksella tundran yläpuolella tai etelämantereella. Klubi perustettiin 1983. Tarkoitus oli jakaa yhdistyksessä tietoa hiljaisesta tiedosta. Kertomukset on sangen lyhyitä pitkistä matkoista, eli pintapuolisia, mutta ummikolle hyvä katsaus monipuolisesti retkistä arktisille alueille. Tähtiä olis ropissut, jos tarinat olis ollut edes hiukan pidempiä, vaikka melkein puolet oli tuttuja. 
"Aloittakaa aina hyvässä säässä, huono tulee kyllä vastaan." (10.1.) 

Mäki Reijo Tolvana. Kelpo dekkari, ei missään nimessä Mäen huonoimpia, mutta minä tolvana luin tämän etsien joulluelajin pelaamista. Aika niukasti jääkiekosta puhuttiin. Ajankohtainen kirja, ajatellen 2022 tapahtumia, vuodelta 2019. 
" Maru huokaisi:
- Mä olen aina ollut tosi suuri metsän ystävä. Mänty hieno, kuusi Buenos, haapakin kelpaa, mutta tämä Härkmeri on kyllä yhtä umpipuuta kuin Kankaanpään Maila." (27.1.)

Nelimaa Mikko Meidän kimppa kirjan on kirjoittanut ryhmä Porin Työväenopiston kirjallisuuspiirin opiskelijoita vuonna 1971. Tirja on Tammen kustantama nuorten kirja. Yksi kirjoittajista on porilainen elokuvamies Reijo Varpainen, johon itse tutustuin ensi kerran hänen ja kuvaamataidonopettajani vetämässä elokuvakerhossa 1980-luvulla. Kirjan teksti on yllättävän tuoretta edelleen, vaikka aika on vienyt hellahuoneet. Kännyköitä ei ole, mutta puhelimessakin tieto leviää:
"Reiskan äiti nousee joka aamu viideltä ylös. Mut se on kumma ettei se tee siitä numeroa. Se ei tee mistään numeroa. Jos mun äiti nousi joskus viideltä ylös niin se alkais kaikki puheli juttunsa viikkoja sillä että 'tiätsä mä nousin sillo ja sillo viideltä ylös'." (29.1.) 🌟

Nemo August, Lyra Carmen, Troyo Rafael Angel, Gagini Carlos , Conzález-Magón Manuel , Fernández-Guardian Ricardo, 7 mejores cuentos - Costa RicaCosta Rica. Kun ei ole juuri valinnanvaraa maissa, otetaan mitä löydetään. Kelpo novelleja nämä oli. Ja kirjailijat asuvat kaikki Costa Ricassa. (1.1.)

Nore, Aslak, Meren hautausmaa, Hurtigruten-laivareitti, Lofootit, Norja, Höyrylaiva upposi Lofoottien lähellä. Yli 140 laivalla ollutta pystyttiin pelastamaan. Kirja olisi ollut selkeämpää ilman Lähi-Itää, eli jos olisi keskitytty vaan hylkyyn liittyviin asioihin. Tietty tämä on sarjan eka osa, ja Lähi-Itään päädyttäneen enemmän jatkossa. 
"Historia painoi häntä kuin ies." (3.1.) Ilman Lähi-Itää olisin antanut kolme tähteä. 🌟

Nutti, Ella-Maria, Pohjoisessa kahvi on juotu mustana, Jällivaara, Pohjois-Ruotsi . Kovasti kehuttu kirja ja mikä ettei, mutta ei minun genreä. Äidillä on tytölle tärkeää sanottavaa, mutta sen sanominen on vaikeaa. Kahvia kuluu. Mustana. Jaloissa pyörii koira, joka ei osaa pidättää pitkään. 
"Hän taipuu Angnetan tahtoon kuin olisi voista koko mies." (2.1.)

Piekkarin Eila Pako portin alta kirjassa hirvimiehet ampuu hirven joka kellistyy naisen ruumiin päälle Hollolassa. Elon ihanat naapurit, jotka elävät true crimellä, palaa asumaan kylälle. Kristiina Elo sarjan 3.osa.
"– Näetkö?
 – Ei voi olla näkemättä.
Kaatuneen eläimen alta pilkisti jalka, naisen jalka, hoikka ja siro, vaaleanruskean sukan verhoama, housunlahje oli noussut ylös. Kenkä oli pudonnut viereen." 
 (25.1.) 🌟

Pirkola Matti Tämä on viimeinen yösi. Komisario tilee Turun junalla lomailemaan viikoksi sukulaisiin talovahtina ja hoitaa koiraa, jonka nimi on Kissa. Kirjasampo kertoi, että ollaan Satakunnassa, mutta kirjan mukaan ollaan kuitenkin Salon seudulla. Baarin jukeboxi soittaa Pekka Himankaa.
"Olo oli kuin supikoiran aivastus." Välillä dekkari on sanojen ilotulitusta, mutta juonessa pysytään. 
"Sinä olisit ollut upea jossain Aarne Tarkaksen filmissä yhdesdä Uljas Kandolinin kanssa kirjoittamassa raporttia kaksisormijärjestelmällä yksi sormi kummaltakin. 
–Mikä olisi niin mielenkiintoista, että saisi sinut liikkeelle? 
–Esimerkiksi Marlene Dietrich vuolemassa makkaratikkuja osuyskaupan portailla tai vaikkapa Kalevi Sorsa lausumassa flaaminkielistä käännöstä Kotkan ruususta. Tai Jukka Kajava naamioituneena Kyllikki Virolaiseksi ostamassa lihapiirakkaa kahdella nakillakioskilla. 
–Sinä olet hullu! " (30.1.)

Pirttimaa, Tuomo, Hete, Itä-Lappi, Suomi. Kaksi lukijaa kirjassa, silti alussa hieman sekava ennen kuin pääsi juonesta kiinni niin että toivoin että lukijoita olisi ollut enemmänkin. Sen jälkeen kun pääsin juonesta kiinni, en malttanutkaan taukoa pidellä. Lestadiolaisuuden ääri-ilmiöitä, hyvinkäärityssä paketissa. (1.1.)

Pohjanen, Bengt, Jopparikuninkaan poika, Pajala, Ruotsi. 1950-luvun lapsuusmuistelmia meänmaalla. Bengt syntyi jatkosodan aikaan 1944. Lapsuusmuistot perustuu suvun muistiinpanoihin. Pohjainen on meänkielen puolestapuhuja ja on kirjoittanut osan teoksistaan meän kielellä. Tässä kirjassa on meänkieltä jonkin verran. Mielenkiintoinen elämäntarina. (1.1.) 🌟

Rafaelsen, Ellinoor, Katja Huippuvuorilla, Huippuvuoret. Katja lensi saarelle Norjan mantereelta. Ensimmäinen lukemani Katja-dekkari. Ohuehko, mutta mielenkiintoinen vähästä sivumäärästä huolimatta. Lukenen muutkin Katja-kirjat.  (5.1.) 🌟🌟

Rafaelsen Ellinor Katja tuntureillaAika saman tyylinen tarina tämö oli kuin Katjan Norjan kesäkin. Kirjat ei ole lempeää Viisikko-tasoa, vaan Katja kohtaa väkivaltaa ja käy lähellä kuolemaa. 
"Katjan mieleen muistui eräs toinen samanlainen tilanne johon hän oli joutunut kesällä Tromsassa. Mutta silloin hän oli ollut yksin, nyt sentään Ajax oli hänen kanssaan. Ajax alkoi haukkua vimmatusti." (30.1.)

Refaelsen Ellinor Katja Norjan kesässä. Edellinen lukemani Katja kirja oli Huippuvuorelta. Siitä tykkäsin. Tämä kirja oli selkeästi nuoremmille suunnattu, mutta ei nyt kovin huono. 
"Se ei huku, joka on määrätty hirtettäväksi." (30.1.)

Ramsey Henrik, Nordenskiöld - merenkulkija. Suomalainen, venäläisten Ruotsiin karkoittama tutkimusmatkailija löysi Koilisväylän 1878-1879 moottorilaiva Vegalla, jossa oli myös purjeet. (20.1.)

Sairanen Petter Naali kulki tundran halki. Nenetsi kulki Tanskan kautta Grönlantiin ja takaisin ja takaisin ja takaisin. Kuten kirjailija itse ehkä kirjoittaisi. Tekstin kerrotaan olevan runollista, mutta ei puhutellut, puhutellut minua. Mutta pääsin pois Grönlannista, ja se oli pääasia. 
"Edessä näkyy Tanskan rannikko niin kuin horisonttiin olisi noussut helmi yö. Vene näyttää suuremmalta kuin rannikon kauksinon hahmo. Aurinko on pienempi kuin purje, niin kuin purje olisi suurinta maailmassa. 
Edessä taas on rantaa. Tuuli kääntyy styyrpuurin puolelle. Se tuulee edelleen takaa ja pullistaa purjeita. Puoli päivää, niin olemme kotisatamassa. Miten ommella purjehdus, että se saataisiin syntymään uudelleen ja olisi taas olemassa. Matkalla loppuu tuuli ja viriää uudelleen." (24.1.)

Sandberg, Riikka Ørja, Norjan rannikko, Lofooteilta koiliseen. Ei mennyt hyvin norjalaisillakaan naisilla ja pikkulapsilla sodan jälkeen. Nykyajassa esitetään elokuvaa ja kuunnellaan 1940-1950-luvulla äänitettyjä muistoja. Tältä kirjalta odotin paljon, sain hieman vähemmän. Näin lehtijutun joskus siitä, kun kirjailija oli pienessä mökissä kirjoittamassa saarella. (2.1.)

Sarkkinen Esko, Lumi. Huippuvuoret. Sarkkinen lensi Huippuvuorilla Helsingistä niin ikään Karhusaaren ohi. Sarkkinen kuvailee lumen ja valon maalaamista ja muistelee samalla menneitä. 
"Pitääkö käydä kaukana, että oppii näkemään lähelle, mutta kuinka kaukana?" (7.1.) 🌟

Shakespeare, William, Loppiaisaatto, Illuvia, nykyinen Albania. Luulin etten ollut lukenut, mutta olinhan mä jo 1980-luvulla.
"Tekisin pajumajan portillenne, kutsuisin armaintani, joka asuu täällä. Tekisin lauluja torjutusta rakkaudestaja laulaisin niitä ääneen joka yö. Huutaisin nimeänne kaikuville vuorille ja itse kaiutar minulle vastaisi: Oi Vivian."(5.1.)

Skeslien Charles Janet  Kirjasto Pariisin sydämessäOdliella on unelmatyö Ranskassa Pariisin amerikkalaisessa kirjastossa (se täytti 100 v 2020 ja sitten tulee sota ja natsit marssivat Pariisiin. Mitä Odilelle ja kirjastolle käy ja miten hän on päätynyt Lilyn naspuriksi 1983 Montanaan? 
"Olin kuullut keltaisista tähdistä, mutta tämä oli ensimmäinen jonka näin."  Toisaalta: "Kengät kuluvat, mutta hatut eivät." sanottiin nuotilehdessä sodan aikana. (31.1.)

Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologiaKirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. En yleensä ihastu novellien lukemiseen koska ne on liian lyhyitä, mutta tykkäsin näistä. En nyt ihan kaikista, mutta melkein kaikista. 
"Punainen on elämän ja kotilieden väri. Vaaleanpunaiset pilkut siinä on järviä ja jokia, vettä. Keltainen hyvä ja ilahduttaa silmää, kuin auringonsäde tunkeutuisi raosta. Kuvion täydentää valkoinen väri kuin timantti, siinä paitsi toteutuu koivut ja kuuset." Elviira Gartne (26.1.)

Thórarinsson Arní Ylitse muiden - rikosromaani kirjassa perustetaan sanomalehden toimistoa Pohjois-Islantiin. Toimittaja kirjoittaa juttuja ja tutkii samalla outoja kuolemia. Tämä taisi olla ensimmäinen islantilaisen kirjailijan kirja, josta tykkäsin. (22.1.) 🌟🌟

Tikkanen Märta Suurpyytäjä. Kertoja matkustaa Grönlantiin kertomaan kirjoistaan. Sivuteemana rakkaus. 
Kirjassa opitaan paljon grönlantilaisesta kulttuurista. (15.1.)

Toshikazu Kawaguchi Ennen kuin kahvi jäähtyy näkyy olevan Booktok suosikki Japanista, joka vihdoin ilmestyi myös suomeksi. Funiculì Funiculà -kahvilassa kerrotaan olevan tuoli, jossa voi matkata menneisyyteen. Kirjassa kerrotaan neljä tarinaa tuolissa istumisesta. Sääntöjä on monia. Tässä tärkeimmät:
"1. Menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet kyseisessä kahvilassa.
2. Nykyhetki ei muutu, vaikka menneisyyteen palattuaan kuinka ponnistelisi.
3. Mikäli tuolilla istutaan jo: tuolille voi istua vasta, kun edellinen henkilö on noussut paikalta.
4. Menneisyyteen palattuaan tuolilta ei voi siirtyä.
5. Menneisyydessä voi viipyä vain sen ajan, joka kuppiin kaadetulla kahvilla kestää jäähtyä."
Säännöistä huolimatta jotain tapahtuu silti. (26.1.) 🌟🌟

Tuomola Olavi  Konsuli Hallan murhaa oli selvittelemässä kaupungin nimismies, tuomari Korpela, ja kirjan kertoja. Paikkakuntaa ei ole mainittu, mutta kyseessä on pienehkö kaupunki, jonka elämää leimaa tehdaa. Järvi on lähettyvillä ja rautatie kulkee kahteen suuntaan. Tällainen paikkakunta voisi olla esimerkiksi Nokia tai Forssa, jossa tosin rautatie kulkee vain Jokioisten suuntaan. Kolmikko kerää faktoja, joista osa sekoittaa ajatuksia. 
"Jättiläishongallakin saattaa olla laho sydän, Korpela virkkoi hiljaisesti, —mutta sitä ei huomata, ennen kuin puu on kaatunut." (29.1.)

Uusma Bea Naparetki Minun rakkaustarinani. Uusma ihastuu 1897 tapahtuneeseen kuumailmapallolento-tarinaan niin, että päättää tutkia sen pohjamutia myöten Huippuvuorilla. Mielestäni hän löytää loogisen ratkaisun sille, mitä ruotsalaiselle miehistölle samppanjapulloineen kaikkineen tapahtuu (no oli niillä mukana myös 3 rekeä ja kangasvene railojen ylityksee).🌟🌟🌟 (17.1.)

Virtanen Rauha S.  Seljan Tuli ja Lumi. Kitja on sarjan kuudes ja viimeinen. Chileen muuttanut seljalaisen sukua ja heitä sekä seljalaisten tuttavia on Suomessa paossa syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen. 
"Intiaanien eivät hermostu. Intiaanit eivät ole heikkoja." -mantra auttoi Suomessa elämiseen sopeutumisessa. (29.1.)

Vuorenmaa Petri, Grönlanti pohjoiseen : yli suuren jään. Petrit Vuorenmaa ja Mäkelä ovat hiihdelleet aiemminkin jäällä. Tällä kertaa mentiin pidemmänkaavan mukaan Grönlanti etelästä Narsarsuaqista pohjoiseen kesällä 2008. (15.1.)

*. *. *. *. *

Ps. Tähdet on vähän hetken lapsia. Melkein kaikista tykkäsin, sillä huonoja kirjoja tulee aloitettua harvoin, vaikka bligia varten tulee kerättyä lukupinoon monta kirjaa pelkän nimen perusteella. 

Klassikkohaaste - Giuseppe Tomás di Lampedusa Tiikerikissa

Kirja alkaa sen esittelyllä. Sisilia 1860. Garibaldin miehet nousee maihin on lähtölaukaus feodalismin väistymiseen porvariston nousemisen tieltä.

Itselläni ei ole muistoja Garibaldista Sisilian matkoilta, mutta jokaisella Rooman matkalla olen tainnut käydä Giuseppe Garibaldin puistossa Villa Lanten lähellä. Puistossa on ison Garibaldin patsaan ohella lukuisia pikku patsaita Garibaldista tukeneista henkilöistä, mukana myös ainakin yksi suomalainen, Herman Liikanen, lähellä Villa Lanten sisäänkäyntiä.

Kirja on kirjoitettu 1955-1956 ja julkaistu postuumisti vuosi kirjailijan kuolemasta 1958. 

Tapahtumapaikkana on Donnafugatan pikkukaupunki Ragusan maakunnassa Sisilian eteläkärjen tuntumassa. Ilmasto on lämmin:
"Laskekaa. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, Elokuu, syyskuu, lokakuu. Kuusi kertaa 30 päivää, jolloin aurinko paistaa päälle. Tämä kesämme on yhtä pitkä ja synkkä kuin Venäjän talvi ja sitä vastaan taistellaan vähäisemmällä menestyksellä."

Donnafugatan linna, jossa on kuvattu Tiikerikissa elokuva, käsittää 122 huonetta. Linnan puisto on 8 hehtaarin kokoinen. Kirjassa tutustutaan seurusteluaikana linnaan, jossa on paljon huoneita, joissa ei linnan asukkaat ole käyneet ehkä koskaan. Kuvauksesta tuli oitis mieleeni Belgarionin tarun muistaakseni osa 2, missä Garion eksyy Tšerekin kuninkaan palatsiin, kun murgojoukot ajaa häntä takaa. Myös siellä on osua joita kukaan ei enää käytä. 

Kirjailijan isoisän isä, ruhtinas Giuglio Tatomasi oli kirjan ruhtinaan esikuva. Myös esim. pappi isä Pironella on ollut oikea esikuva. Sokkeloinen Donnabugatan palatsi on oikeasti Santa Margarita di Felizessä. 

Kirjan lopussa ollaan vuodessa 1910. Silloin Salinoiden mahtavasta suvusta on jäljellä enää kolme vanhaa piikaa ja  74 pyhäinjäännöstä, joista vain 5 on aitoa. Surullista, mutta toisaalta, sellaista elämä on. Lopun lähetessä antaa periksi. 

"- Hänet oli kutsuttava. En olisi koskaan saanut rauhaa, ellei häntä olisi pyydetty. 
Don Facio ymmärsi, kysymyksessä oli pappi. Hetken verran hän aikoi torjua, ryhtyä huutamaan, että voi mainiosti eikä tarvinnut mitään. Mutta pian hän huomasi omien aikeittensa naurettavuuden. Hän oli Salina-ruhtinas ja Salina-ruhtinsana hänen tuli kuola pappi toki vieressään. Consetta oli oikeassa. Miksi sitten hänen olisi pitänyt vetäytyä pois siitä, mitä tuhannet muut toivoivat. Hän oli vaiti odottaessaan kuulevansa viimeisen ehtoollisensa kellon. Hän kuuli sen pian." 

Kirjailija itse on syntynyt 1896, joten hän ei juurikaan itse muistanut sukunsa tapahtumia. Onneksi oli tarinat ja asuinpaikat. 

Kirjan alku ja loppu tuntui kiehtovalta. Siinä välissä oli sitten ehkä sekavampaa tai en vain keskittynut tarpeeksi, mutta kyllä tätä suositella voi. Ehkä herpaantumisen syy oli diinä, että kuvittelin tiikerikissan neidoksi. Grrr. 

Mutta olipa hyvä, että valitsin tämän luettavaksi. Kun näin kirjan kannen, totesin, että olen omistanut kirjan 1980-luvulla, mutta en koskaan lukenut sitä silloin. 

Itse toivoisin pääseväni taas Sisiliaan. 

* * * *

Kiitokset emännöinnistä Ankin kirjablogille

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Helmikuussa luetut kirjat

Helmikuussa keskityin Länsi-Eurooppaan. Jämähdin ensin Tanskaan ja sitten Englantiin ja Alankomaihin. Yhtään uutta valtiota en lukenut, mutt...