Toukokuussa luetut 2025

Toukokuussa pistäydyin soffamatkalla Prahassa, koska "kaikki" geotuttavat olivat siellä fyysisesti. Olipa mielenkiintoinen reissu! Piti tehdä myös päivitys soffamatkasta Egyptiin, mutta onnistuin taas hävittämään Bloggerista keskeneräisen tekstin. Pitäisiköhän oikeasti siirtyä kirjoittamaan Wordiin muistiinpanoja 🙃 Vietin instassa toukokuusta naistenviikkoa. Tänne kirjoittaneen niistä ensi vuonna, sillä valitsemani kirjat oli yllättävän hyviä. 

Aarnipuro Marja Murha toimituksessa - Kaarina Riikonen ratkaisee 8. Yksinhuoltaja Antti Pasanen mainittu. Toimistossa tulossa muutoksia. Mikä harvoin tietää yksilöille hyvää. Helsinki. (7.5.) 🌟🌟

Brigatti Ella Sängynaluskansa Egyptissä on yli 3-vuotiaille suunnattu kirja Vilkaista ja Metri-kissasta Egyptissä. (14.5.) 

Blyton Enid  Karanneen vangin salaisuus. Arpinaamainen vanki on karannut ja poliisipäällikkö pyytää apua Pullalta ja kumppaneilta. Englanti (9.5.) 🌟

Bovil (Bo Vilson 1910-1949) Sinuhe Egyptiläinen. Mika Waltari seuran kymmenen vuotta sitten julkaisema sarjakuvakirja Bovilin kuoleman vuoksi kesken jääneestä Sinuhesta. Viimeiseksi sivuksi Bovililta jäi Sinuhen aika Babyloniassa. Loppu romaani on tiivistetty sivun loppuun tekstinä. Kiva, mutta tummahko kuvitus. Suomennetussa versiossa on kirjan mukaan aitoa Waltarin tekstiä tiivistettynä. Egypti (1.5.) 🌟🌟

Dolan Penny Kissapatsaan arvoitus. Kirja on Hyppää kirjan kyytiin -sarjan kirja suuraakkosin. Kirja kertoo museon egyptiläisestä kissapatsaasta. Historia tietoja kirjasta ei juuri opi, mutta muuten mukava ja sopivasti mielikuvitusta herättävä tarina. Kirjasta tuli mieleen hieman isommille lapsille suunnattu Maijaliisa Dieckmannin Sigismund Virtanen Troijan sodassa. Molemmissa kirjoissa ollaan yhtäkkiä seikkailemassa menneisyydessä. Luin kirjan kaupunginosa tapahtumassa, kun lämmitteli kirjastossa. Egypti (18.5.) 🌟

Garam Sami ja Tervomaa Raija Boltsin södeimmä runot. Stadin slangi ei ole mun juttu, vaikka murteista tykkään muuten. Garamin stadin murrekirjoihin törmäsin syksyllä kun tehtiin esitelmää Aleksis Kivestä. Parhaiten runoista avautui ne, jotka tunsin entuudestaan. Niitä oli varmaan 3/4 runoista. Kahvia löytyi Eino Leinon runosta Yks muisto vaan Berliinistä (Garamin stadinnos):

"Snadi kuppila Charlooen kartsalla! /  Ku skriivaan muistelmia, on sust monta rivii.../ ....Mun tsufeeki sit jäähty, ku ajatus suhun pysähtyy./ Sit aloin täs mä spiidaa ja öögist valu vodaa..." (2.5.) 🌟

Granauskas Romualdas Elämä vaahtera alla. Maaseutu katoaa vähitellen ja tuo muutosta, joka ei välttämättä ole hyvää: välinpitämättömyyttä töistä ja ympäristöstä, juurettomuutta ja alkoholiongelma. Niin kävi Suomessakin. Liettua. (23.5.) 🌟

Grimaldi Virginie Hyvä elämä. Kaksi siskosta viettää viikon yhdessä isoäidin asunnossa tämän kuoleman jälkeen ja muistelee menneitä. Baskimaa (Espanja)

"En oikein tykkää Aku Ankasta, se on aina niin kiukkuinen." Emma 10v.

"Entä sinä ja Alex, kuinka pitkään te olette olleet yhdessä? 19 vuotta koossa ja kaikki hampaat suussa. Tuo sanonta kiellettiin jo vuonna 1925. Meneekö teillä hyvin?" Emma nyt.

"You are safe, sinä olet kassakaappi." Tyttöjen sisäpiirivitsi Titanic-elokuvasta (4.5.) 🌟

Hammett Dashiell (1894-1961) Maltan haukka. 1980-luvulta tuttu, kovaksikeitetty dekkari ilmestyi vappuna äänikirja palveluun ja olihan se otettava heti kuunteluun. (2.5.) En muista enää, mitä tykkäsin kirjan päähenkilöiden nimistä vajaa 40 vuotta sitten, mutta nyt en lähtisi lukemaan paperikirjaa, jossa esiintyy Brigid O'Shaughnessy. Aivot menee solmuun pelkästä ajattelemisesta, että tuo pitäisi lausua ääneen, mutta Lars Svedberg selviytyy siitä kelpolailla. 1920-luvun San Francisco, Kalifornia, Usa.

"Te olette voimakas, olette kekseliäs, olette rohkea. Teiltä varmaan liikenee tuota voimaa ja neuvokkuutta ja rohkeutta vähän minullekin. Auttakaa minua, herra Spade. Auttakaa minua, sillä tarvitsen niin kipeästi apua..."  (3.5.) 🌟

Hellman Sonja Naiset ilman maata viisitoista kertomusta. Maahan muuttaneiden naisten tarinoita. (11.5.) 🌟🌟

Helve-Sibaja Liisa Hausfrau : kotona Sveitsissä. 14 vuotta sveitsiläisenä kotirouvana ja costaricalaisen puolisona, mutta myös etätyöläisenä. Sveitsi. (22.5.)

Henriksson Maila Miinan murju ja muita kirjoituksia. Kirjoitus on kuvitteellinen, vuonna 1925 syntyneen miehen sukututkimus. Se lupaus tulee hyvin täytettyä. Kirja kuulostaa hyvinkin omaelämäkerralliselta sukutarinalta. Kirjassa on kaksi "muisteloa" ja lopussa muutama runo. Miinan murju on tarina kieltolain vaikutuksesta. Toinen tarina, Lapin sota kertoo jatkosodan saksalaisista ja Lapin sodasta Raumon kylässä, missä Maila on syntynyt ja itsekin kokenut evakkoonlähdön 13-vuotiaana. Tornio, Lappi. (2.5.) 🌟

Hill Antonio Kuolleiden lelujen kesä : Komisario Salgado osa 1. Kuukauden toinen tai kolmas espanjalainen kirja. Ihan vain koska en muistanut, että olin jo lukenut vuoden espanjalaisen. Etsivän Héctor Salgado.. Espanja/ Barcelona. (23.5.)

Hjulström Carin Yksi ruumis liikaa :Taimitarha murhat 3. Siri ja Anton jatkavat puuhiaan taimitarhan ja sukututkimuksen parissa. Siinä sivussa ratkotaan murha ja Anton löytää jotain, missä on lähes luonnon lahjakkuus. Ruotsi. (21.5.) 🌟🌟

Huovinen Veikko (1927-2009) Puukansan tarinoita. Metsäpalo, puut siementää, horsmat, eläimet, sodat, nälät, pakolaiset... Lopulta metsää aletaan käyttää muuhun kuin metsästykseen ja marjastukseen. Tuli metsänhoitaja, joka katseli vankkoja puita.  Metsänhoitaja ei yksinkertaisesti malttanut kaadattaa näin jykevää saloa. Kaadettiin maltillisesti sieltä täältä, jotta metsä kasvaisi edelleen, niin, että ihmiset voisi tulla ihailemaan vankkaa metsää. Kuuntelin Veikko Huovisen syntymäpäiväksi Kainuun museon järjestämän lukumaratonin, joka kesti kuutisen tuntia. Sotkamo (7.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Suuren pyramidin arvoitus. Osa 1, Manethon papyrus sarjakuva kirjoissa Blake ja Mortimer seikkailevat Egyptissä. Tarina jatkuu katkeamatta toisessa kirjassa.  (1.5.) 🌟🌟🌟

Jacobs Edgar P. Osa 2, Horuksen kammio. Ensimmäisen kirjan alussa kerrataan Gizan isoimman pyramidin rakennetta ja esitellään Gizan nekropolia. Seikkailussa löytyy papyruspala muumioiden käärinliinoista, missä kerrotaan pyramidin salaisuudesta. Aarteiden perässä on myös pahoja miehiä. Amon-jumalan palvelijakin liittyy asiaan. Egypti (1.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Saalistetut - Näkijä 2. Näkijä lähtee Lappiin hotellin ennustajaksi. Hotellin siivoojalle alkaa tapahtua monia murheita. Tässäkin kirjassa surmatyö on tapahtunut kauan sitten. Kuuntelin kirjan vahingossa toisen kerran, aloitettuani päätin jatkaa, mutta ei tämä ollut yhtään parempi toisellakaan kertaa; ei vaikka lukijan ääni sopii mielestäni loistavasti lappilaisiin tarinoihin. Eka osasta tykkäsin paljon. Lappi (18.5.)🌟

Kanto Anneli Kaivatut - Näkijä 3. Näkijän tarina etenee. Tässäkin murha on vanha juttu. Kirjan tapahtumat ei ole kevyitä, mutta Kanto osaa kirjoittaa lempeästi. Tässä kirjassa maahanmuutto on yksi teemoista. Tästä osasta tykkäsin taas täysillä. Helsinki/Savo-Karjala

"Rouvasta tulis hyvä huijari." (18.5.) 🌟🌟🌟

Kanto Anneli Häntähoiva ja Pätkä. Löysin tämän Kirjakärpänen-sarjan kirjan kirjaston vaihtolaatikosta muutama päivä ennen Anneli Kanto aiheista lukupiiriä. Kirjan on kuvittanut Tuire Siirtäminen. Kirjassa kolme lasta perustaa Häntähoiva osuuskunnan, jonka tarkoituksena on hoitaa ja ulkoiluttaa eläimiä. (19.5.) 🌟

Karolina Anna Toinen meistä kuolee tänään. Lukupiirin kirja, mitä en muuten olisi valinnut. Toisaalta tykkäsin... mutta... Voi sitä viinan määrää. Muutenkaan ei kovin sykähdyttänyt. Loppukin oli sekava, vaikka syylliset arvasin pitkästä aikaa tosi varhain. Ruotsi (21.5.)

Kohout Pavel Kysytään Klaaralta : Jelena Masinovan käsikirjoitukseen perustuva romaani. Kasiluokkalainen tyttö alkaa nähdä mitä tulee tapahtumaan. Veijaritarina Tsekistä. (24.5.).

Kurkov Andrei Kiovan korva.  Kurkov ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Nautittavaa tekstiä. Mielenkiintoinen tarina. Ja yhtä odottamaton kuin Kuolema ja Pingviini -kirjassa. Ukraina. (31.5.) 🌟🌟🌟

Kuronen Ville Vihtori Kunnasmaan perintö. Liperin Härkinvaaralla maatilaa pitävästä Kunnaspään suvusta. Kolme poikaa sai maata, kaksi tyttöä kunnon rahamäärän. Kirja on vuodelta 1988, jolloin itsekin asuin Joensuussa opiskelun merkeissä. Kirja-Sampo on sijoittanut kirjan 1980-luvulle.  En tiedä, oliko Pohjois-karjalassa silloin vielä karjapiikoja ja renkejä. Maanteiden kunnosta ym. päättelin tapahtuma-ajan aluksi ennemminkin 1950-luvun lopun tai 1960-luvun alun. Ihan lopussa päästiin kyllä sitten 1980-luvulta tuttuihin tunnelmiin. Liperi. 3.5.🌟🌟

Kyösti Jukka Kyllikki Saari : Paljastuksia suohaudasta. Murha vuodelta 1953 pitää meidät otteessaan. Jotenkin tämä kirja tuntui todellisemmalta kuin aiemmin asiasta lukemani. Kyöstin käytössä on ollut poliisin laajaa aineistoa ja hän on haastatellut murhan tutkijaa. Isojoki. (22.5.) 🌟🌟🌟

Miller C.L. Kuolema Punaisella : Antiikin metsästäjät 2. Museosta varastetaan taulu, ja antiikinmetsästäjät palkitaan etsimään saalista. Jäljet johtavat antiikkiristeilylle Punaisellemerelle, laivalle, minne antiikinmetsästäjättären piti alunperinkin mennä esiintymään. Paikka piti ihan googlettaa, kun on vuosia siitä kun olen kuullut sanan Punainenmeri. Meille unohtaneille: se löytyy Suezin kanavan tienoilta. Laivalla sattuu kaikenlaista.  Englanti/ Jordania. (28.5.) 🌟🌟

Müller Herta Ihminen on iso fasaani. Tuli mieleen vanha ruotsinkielen opiskeluaikainen vitsi kahdesta juttelevasta vanhasta miehestä: 'Fasaani?' 'Nej jag menade: Vad sa ni?' Päähenkilöiden nimet sanottiin niin usein, että juuri muuta ei aivot ottaneet vastaan. Romania. (29.5.) 

Mäki Reijo Tyynysotamies - Jussi Vares osa 36. Aina välillä rasittaa pitkät nimet, jotka lukiessa voi harppua yli, mutta kuunnellessa on pakko kuunnellen uudestaan ja uudestaan. Vakituisilla sivuhenkilöillä onneksi on lyhyet nimet kuten Kyypakkaus. Tykkäsin tästä kirjasta kuten edellisestäkin. Sijoittaisin top-10 listalle, jos pitäisin sellaista. Mäen oivallisista mietteistä pidän erityisesti. Ehkä se on meidän siikaislaisten omaa huumoria. Turku.

"Varför Paris! Vi har juu Pjongjang!"   "Raha tekee mykästäkin Pavarottin."  (29.5.) 🌟🌟

Neruda Jan (1834-1891) Prahalaistarinoita. Neruda ainoa kokonaan suomennettu kirja kertoo Malâ Stranan barokkikaupunginosasta, joka on kaupungin vanhin osa. Kaupunki on perustettu 1200-luvulla. Alueella sijaitsee nykyisin valtion virastoja ja myös Suomen suurlähetystö. Kirjasta tuli hyvällä tavalla mieleen mm. Heikki Hietamiehen Nikolai Tasihinin yleinen sauna, minkä luin viime syksynä. Lempeä tarina yhteisöstä. Tsekki. 🌟

"Papin ja vanha pojan kasvot erottaa pimeässäkin." (4.5.) 🌟

Němcová Božena Isoäiti - kuvia maalaiselämästä. Tsekkoslovakialainen isoäiti kutsutaan asumaan lapsensa luo. Hänestä tulee kulmakunnan yhteinen isoäiti. Tähän mennessä vuoden lempeän ihanin kirja. Tsekki. (6.5.) 🌟🌟🌟

Nicholson Dean ja Jenkins Garry Nalan maailma. Naula ja Garry lähtivät joku aika sitten jälleen pyöräilemään Englannista Thaimaahan ja seuraan matkaa instassa. Niinpä oli hyvä aika lukea tämä kirja joka on seikkaillut lukupinossa ainakin vuoden.(31.5.) 🌟🌟🌟

Praha Kirjailijan kaupunki. Toim. Jukka Hakkarainen.Suomalaisten kirjailijoiden tunnelmia Prahasta Alli Nissisestä ja Juhani Ahosta nykykirjailijoihin. Tsekki. (30.5.) 🌟🌟

Rajajärvi Lilja Kaari elämään eli erään kätilön muistelmat. Muhoksella syntynyt Lilja kertoo opiskelustaan kätiköksi ja työurastaan aikana, jolloin jotkut vielä synnyttivät kotona ja kätilö oli tiettömien taipaleiden takana, mutta pyrkimys oli jo synnyttämiseen sairaalassa. Muhos, ja muita paikkakuntia (20.5.) 🌟🌟

Ranta Kukka ja Kanninen Jaana, Vastatuuleen : Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Lappi. (8.5.) 🌟

Richelsen Sebastian, Veljeni 75 osassa. TrueCrimeä Pohjoismaista. Istuiko veli murhasta syyttömänä. Tarinasta tuli mieleen Ulvilan Murhan tutkinta ja Murphyn laki: jos joku voi mennä pieleen se menee. Mutta mikä olikaan totuus? Tanska. (28.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Pentti Aika Prahassa. Vuonna 1970 ilmestynyt eräänlainen erokirja. Saarikosken muistoja Prahasta parin kuukauden matkalta marras-tammikuussa 1966-67. Tsekki. 

"Lattea vertaus on aina parempi kuin syvällinen." (9.5.) 🌟🌟🌟

Saarikoski Tuula Kaaos ja kirkkaus - Muistelmat. Saarikoski muistelee elämäänsä ja myös ensimmäistä puolisoaan Penttiä. (6.5.) 🌟

Saahko Lotta-Sofia Matkalaukkulapsuus. Saahko kertoo muutaman matkalaukkulapsen tarinan. On vaikea juurtua mihinkään, kun on koko ajan liikkeessä, vaikka toisaalta oppii jo nuorena monta kieltä ja kulttuuria. (6.5.) 🌟🌟

Sariola Mauri Sumusta nousee risti. Kyllikki Saaren tapauksesta ideansa saanut dekkari, mikä ei edes yritä olla TrueCrimeä. Isojoki. (28.5.) 🌟

Ståhlberg Ester Ester Ståhlbergin kauniit ja katkerat vuodet : presidentinrouvan päiväkirja 1920 -1925. Kirjan olen lukenut aiemminkin. Ei ole äitipuolilla helppoa... Tästä opin, että Ville Vallgren teki myös savikukkoja ja -ukkoja. Lucina Hagman oli bongattu baritoni Walfrid Lehdon ensi konsertissa. Lucina Hagman kävi presidentti Ståhlbergin vaimoa, Esteriä katsomassa 1922 ja hänellä oli pieni sydänkohtaus, Ester epäili, että kestääköhän hänen sydämensä pitkään. Kesti vielä yli 30 vuotta. Helsinki/Naantali (14.5.) 🌟🌟

Tuokko Kaisu Kosto - Eevi Manner osa 1. Manner on toimittaja sanomalehdessä. Merestä löytynyt ruumis on kirjan aiheena. Rikosta tutkii Mannerin nuoruuden aikainen heila Mats Bergholm. Itseäni vähän rasitti kirjassa Mannerin ja puolisonsa lapsettomuuden korostus. Elämä voi olla hyvä ilman lapsiakin. Kristiinankaupunki. (15.5.) 🌟

Tuokko Kaisu Yksin - Eevi Manner osa 2. Kakkososassa löytyy Myllykalliolta aliravitun vanhuksen ruumis. Juonessa on mukana Bergholmin pikkuveli, joka on ajautunut huonoon seuraan. Manner tuntuu järkevältä ihmiseltä, mutta luulisi perheväkivalta aiheesta kirjoittaneen toimittajankin tietävän, että kontrolloivat tyypit kontrolloivat myös puolisonsa kännykkää... Kristiinankaupunki. (16.5.) 🌟

"Syödä on hyvä, nukkua täytyy ja ilman kavereita ei pärjää." (16.5.) 

Tuokko Kaisu Valhe - Eevi Manner osa 3. Kirja alkaa siitä kun ennen juhannusta vanhankirkon portailta löytyy paljon verta. Sarja paranee näemmä edetessään, vaikka on tässäkin piirteitä, joista en niin tykkää. Tekisi mieli sanoa Mannerille ja Bergholmille, että pitäkää hynttyyt yhteen nyt niin saatte elää pidempään yhdessä.  Kristiinankaupunki. (19.5.) 🌟🌟

Vázquez Montalblán Manuel (1939-2003) Kuolema keskuskomiteassa. Yksityisetsivä Pepe Carvalho kutsutaan tutkimaan keskuskomiteassa sattunutta outoa kuolemantapausta. Kovin innoissaan hän ei ole, sillä Mardid ei ole hänen mielestään kulinaristinen paratiisi. Espanja.

"Hän antautui siiderin syvän raikkauden lumoihin. Nestettä kaadettiin kitsaasti laseihin, jotka eivät olleet tottuneet niin saitoihin juomahanoihin. Yltä päältä märkänä Carvalho huuheli omenaisella vaahdolla sisäänsä niin ikään siiderillä maustettuja makkaroita ja pasteijoita, joiden ylenpalttinen sipulimäärä yritti turhaan peittää sianlihan vähäisyyden. Oliko hän ollut täällä ennen? Epäilemättä." (22.5.)

Vepsä Emma Tie Teheraniin : Peukalo kyydillä Iraniin. Mielenkiintoinen matka kirja, jossa olisin soinut olevan enemmän sivuja jotka kertovat myös matkalla nähdystä. Roadtrip. (12.5.) 🌟

Walthéry Francois  Natasha 5 : Musta leski. Sarjakuvakirja jossa lentoemäntä Natasha selviää sangen kaaokselliselta lennolta. Lentomatka. (18.5.) 🌟🌟

Huhtikuussa luetut 2025

Huhtikuussa oikein yllätyin itsekin, miten vähän kirjoja määrällisesti tulikaan luettua. Vain 27. Tosin, on sitä siinäkin. Jotenkin oli vähän turnausväsymystä viime kuun kirjamonopolista. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta totesin, että omasta lukemisestani menee hieman nautinto, kun ei voi vain surffailla kirjapinossa. Etenkin kun neljä lukupiiriänikin vaatii jotain aikatauluttamistani kevät- ja syyskuukausina. 

Bennett S.J. Timanttitapaus : Hänen majesteettinsa tutkimuksia osa 4. Tällä kertaa ollaan 1950-luvulla. Elisabet II elää kuningattaren lapsiperhe arkea. Kuningatar äiti havittelee Margaretille tiaraa, mutta joku muu ostaa sen ja heti tiara löytyy kuolemantapauksen yhteydessä. Englanti. (12.4.) 🌟🌟🌟

Cedervall Marianne Viimeisen laulun kaiku - Muldvaldsin murhat osa 5. Italian matkalla tavattu sukututkimusta tekevä mies panee kylän sekaisin. Ruotsi.

"Hanki nastat. Ne on halpa henkivakuutus." (24.4.). 🌟🌟🌟

Echenoz Jean  Pitkä juoksu. Emil Zátopekin juoksujaelämäkerta. Keltaisen kirjaston kirja ei tuottanut pettymystä, vaikka toissa vuonna näin elokuvankin aiheesta. Tsekki.(7.4.) 🌟🌟

French Tana Pimennossa - Dublinin murhat osa 1. Huhtikuun lukupiiriin aiheena oli Irlanti ja yritin etsiä dekkaria, mitä en ollut lukenut. En löytänyt kuin kaksi aiemmin lukemaani. Unohdin katsoa BookBeatista, mitä en nyt käytä. Sieltä tämäkin olisi näkynyt. Yksi lukupiiriläisistä oli tämän löytänyt ja olihan se minunkin äänikirja palvelussa tarjolla, vaikkei ollutkaan luokiteltu irlantilaiseksi. Pah. Tykkäsin kirjasta. Toinen osa sen sijaan jäi kesken. Peite tehtävät ei ole mun suosikkeja. Tässä etsittiin nuoren tytön tappakaa. (29.4.) 🌟🌟

Greenwell Garth Kaikki mikä sinulle kuuluu. Amerikkalainen opettaja on opetustyössä Bulgariassa. Mies etsii itselleen oitis miesseuraa ja löytääkin kiihottavan miehen. (7.4.) 🌟

Hergé Faaraon sikarit. Sarjakuva on alkupään tuotantoa vuodelta 1934, ja hahmot hieman hakevat vielä itseään, mutta Tintti on jo Tintti. Egypti/Intia (21.4.) 🌟

Hopping Lorraine Jean Egyptin muumio : kurkistaa sisään! Kirjastossa suositeltiin tätä, kun kyselin kivoja kirjoja Egyptistä. Kirjassa kerrotaan muumioiden tekemistä, niihin liittyvistä perinteistä ja uskomuksista. (30.4.) 🌟🌟🌟

Jæger Jørgen Karma on Ole Vik -sarjan viides osa. Ensin sattuu itsemurha, sitten katoaa sen ilmoittaja, etsiminen on yksi seikkailu pimeässä, satuu tulipalo ja sitten tulee räjähdys... Onkohan kirjailija ihastunut tulipaloihin, sillä edellisessäkin kirjassa oli iso tulipalo. Norja (5.4.) 🌟🌟🌟

Jokinen Seppo Viimeinen vääntö. Sakari Koskisen viimeinen kesä poliisivoimissa. Kirja alkaa perjantaista 12.7.2024. Itse olin tuolloin lähdössä risteilylle, muista kavereista oli iso osa Iissä. Tampereen tapahtumia ei tullut seurattua. Kaikenlaista näkyy tapahtuneen, jo Koskinen säntää lomalle palatakseen töihin toviksi ennen eläkettä... Mutta ei spoilata enempää. Edellisestä osasta en tykännyt, mutta tämä oli taattua Jokista.  Tampere/Australia.

"Kuulostaa hyvältä, otetaan uimavehkeet mukaan." (23.4.) 🌟🌟🌟

Kallifatides Theodor  Isäni, kreikkalainen : erään vanhan miehen muistolle. Ensin oli kirjailijan elämä Ruotsissa ja muistot, sitten Ateenassa hautajaiset ja isän päiväkirja. Minulla on ollut ennakkoluuloja tätä kirjailijaa kohtaan, mutta ainakin tämä sykähdytti. Kreikka (12.4.) 🌟🌟🌟

Kälviäinen Kaisu Missä äiti on? Kokemäen uunisurma. Vuonna 1960 kadonnut äiti löytyy 12 vuotta myöhemmin kodin uunin sisältä. Kokemäki (19.4.) 🌟🌟

Lohiniemi Leena-Maija ja Leskinen Jukka Saimaan valtakunta. Puumalassa tapahtuu jälleen! Tämä on selkeä jatko-osa edelliselle Rikoksen Vuoksi kirjan tapahtumille. Kelpo kirja, mutta itse tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän. (25.4.) 🌟

Outsider Tapahtui Monte Carlossa : Pekka Lipposen seikkailuja. Lipponen on kaikessa rauhassa hoitelemassa affäärejään Amerikan toimistossaan, kun saa sähkeen veljenpojaltaan Eskolta, joka on pulassa Monte Carlossa. Esko oli voittanut lotossa miljoonan ja lähtenyt katselemaan maailmaa sata tonnia taskussa. Kasinolla hän voitti rahaa, mutta sitten rahat hävisivät ja alkoi hurja seikkailu. Monaco.  (4.4.) 🌟🌟

Maula Hanni Vintagea ja veritekoja. Helvi Helve tutkii osa 1. Kiva kyläkauppias, äkäinen Tynell-keräilijä, äksy puudeli, tarmokkaita naisia Hauholla. Fiskarsin antiikkimarkkinoillakin käydään kun siellä on Tynell-luento.

..."Ja lähdit varjostamaan jotain gangsteria, Hämäläisen munkinpaistajan mandaatilla?" Anna täydentää lauseen. "Näin tein. Munkinpaistajan voimaa ei kannata väheksyä. Onko mitään ongelmaa, jota lämmin munkki ei ratkaisisi? " Hannu yrittää vitsailla... (24.4.) 🌟🌟

Mellanen Pirjo Matkustin Albanian. Mellanen osti asunnon Sarandasta, Albaniasta. Kaupunki sijaitsee Korfun lähellä, Italian saappaankoron korkeudella. 🌟🌟🌟

Patrakka Anu Ihailija. Nelson Monteira ja Kirsi lomailevat Lissabonissa, mutta ei Nelson osaa vain lomailla. Portugali. (4.4.) 🌟🌟

Pumpurs Andrejs (1841-1902) Karhunkaataja: Latvian kansallissankari. Eepos julkaistiin 1888, suomennettu 1988. Lāčplēsis on jättimäinen karhunkaataja, joka taistelee myös saksalaisia ristiretkiläisiä ja liiviälisiä vastaan 1100-1200-luvuilla. Osa paikoista ja henkilöistä on historiallisia, osa mielikuvitusta. Baltianmeri on Itämeri. Latvia. (6.4.) 🌟

Pyy Mari Minä katoa. Suomalainen Sandra lähtee Egyptin Aleksandriaan tpaamaan kuolleen äitinsä ystävää. Tarkoitus on tutkia äidin surmaa, joka on tapahtunut parikymmentä vuotta aiemmin. Reissusta tulee todellinen seikkailu vieraassa kulttuurissa. Onneksi apujoukkojakin on saatavilla.  (3.4.)🌟🌟

Rantanen Linda Kadonneet. Mielenkiintoinen hakuteos niille, jotka eivät aiemmin ole lukeneet/kuunnelleet kirjoja tai podcasteja kadonneista. Itselleni kirjassa ei ollut mitään uutta, koska viime vuosina olen kuunnellut varmaan likimain kaikki aiheesta julkaistut kotimaiset jutut. TrueCrime. (1.4.)

Sander Mari Ilolinnut : Rouva Kukkin tytöt osa 1. Tapahtumapaikkana Tallinna 1939-41. Juuri ennen sotaa rouva Kukk saa ostettua uuden talon pienen piirin bordellilleen, jossa viihtyminen on tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu makuuhuoneissa. Sitten syttyy sota Saksassa ja myöhemmin Suomessa. On vakoilua mutta myös rakkautta,  Viro (10.4.) 🌟🌟

Sebald W.G. Luonnon mukaan : Perusruno. Kirja löytyi runohyllystä, mutta mielestäni se oli enemmänkin säeruno. Selkokieliseksi sitä ei voi luonnehtia. Lainasin kirjan tulevan merilehmäpäivitykseni vuoksi, kuvittelin sen olevan nopeasti luettu, mutta lisätieto "piti" googlettaa alusta lähtien. Juutalaisilla oli tosiaan jo 1200-luvulla viitassaan merkki uskonnostaan ja Schwabacher -fontti on sitä selkeämmän näköistä tekstuuraa, kuten itse olen asian määritellyt. Merilehmäkin vihdoin löytyi.  (8.4.)

Setälä Salme Arpalippu. Leikittelevän kepeä rakkaustarina. Huvitti tuomari Koiran ajatus, että jokainen oikea nainen maalaa posliinia, kuten neiti Pitkänen. Olenhan itsekin entinen posliini maalauksen opettaja. Tämän kirjan kuva jäi vahingossa viime kuun luettuihin, vaikka luin sen loppuun vasta pääsiäisenä. Helsinki/Lontoo. 

"Minä taidan meistä kolmesta maisterista ollakin ainoa, joka on tenttinyt filosofian, sanoi Takanen. — Mutta minä olenkin uimamaisteri." (21.4.) 🌟🌟

Shealer L.T. Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa. Kirjasta löytyy 10 yleisintä syytä tappaa joku: Seksi/ rakkaus, ahneus/ raha, kosto, salaisuuden säilyttäminen salaisuutena (nämä yhdessä =3/4 surmista), viha/ rasistiset ja homofobiset surmat, kiivastuksissa tehdyt tapot, rakkaan (perheen) suojeleminen, perheenjäsenen tappo avuksi esim. sairauden vuoksi (päätyy usein myös itsemurhaan), oman statuksen kasvattaminen esim. halutaan tapettavan virka tai viljelypalsta, sekopäät. Englanti.🌟🌟

Synge J.M. (1871-1909)  Aransaaret. Kirjailija vietti Aransaarilla viisi kesää, yhteensä 4,5 kuukautta kirjaten muistiin saarelaisten tarinoita ja arkea. Arjen kuvaajana Synge on loistava ja pikkutarkka. Melkein kuin olisin ollut itse mukana. Irlannin kansallisnäytelmäkirjailijana tunnettu kirjailija kirjoitti näytelmänsäkin pääasiassa saarelaisten elämästä. Saarella missä Synge asusti, asui noin 400 henkeä, yhteensä saarilla asui 2800 henkeä, nykyään n. 1600. Saarten kieli oli iiri. Saaret tunnetaan yksilöllisistä, yksivärisistä palmikkovillapaidoistaan. Irlanti (27.4.) 🌟🌟

Vala Vera Pimeyden paratiisi johdatti matkani taas Seycelleille. Kirja on Storytel only kirja. Paikallista voodoota, korruptiota, hyvä veli systeemeitä... 

"Näiden saarten ylle on langetettu Afrikan kirous. Se saa ihmiset lähtemään pois vannoen etteivät he koskaan enää palaa tähän viheliäisen loukkoon, mutta ennen pitkään he kaikki palaavat. Tämä paikka menee veriin. Afrikka kutsuu palaamaan luokseen kerta toisensa jälkeen." (26.4.) 🌟

Virtala Timo Sarajevo ja sen ympäristö : Savukeitaan matkaopas.  Kirjassa selkeä esittely Bosnia-Hertzegovinan historiasta ja kivoja, osin kyllä aika traagisiakin, tarinoita eri asioista. Itse matkailuvinkit ei tullut tarpeeseen. 

"Eksy, sillä vain siten voit löytää jotain sellaista, mitä et osaa etsiä." (11.4.) 🌟🌟

Örkény Isrván (1912–1979) Minuuttinovelleja. Mitä lukea kuunnellessa puhelimessa terveyskeskuksen jonotusääntä tai pysäkillä odottaessa seuraavaa menopeliä matkalla kotiin, kun aikaa on vähän mutta niukalti?  Örkény kuulemma kehitti tiivistämisen huippuunsa, ja pitihän sitä kokeilla. Unkari. (22.4.

Kuolema Niilillä

Agatha Christien näytelmiä tai kirjoista tehtyjä teatterisovituksia nähdään näyttämöllä aivan liian harvoin. Onneksi nyt tuntuu siltä, että tarjonta on kasvamassa.  

Jokilaivaristeily Niilillä. Siipirataslaivan  verkkainen meno. Kuutamo. 1920-1930-luvun musiikkia. Kyllä kelpaisi... No kuumuudesta en kyllä piittaisi.

Porin teatterin Suomen kantaesitys Agatha Christien dekkariin Kuolema Niilillä perustuva esitys oli mielestäni onnistunut. Ei samanlainen kuin kirja tai elokuva, mutta hyvin onnistunut. 

Tykkäsin toteutuksesta, joka vastasi mielestäni hyvin kirjaa. Kuolema Niilillä on yksi lempi kirjoistani Agatha Christien tuotannossa. 

Kirjassa lomaileva Poirot aavistaa, mihin kaikki tulee johtamaan, katastrofiin, mutta ei luonnollisesti tiedä kuka tekee ensimmäisen siirron... ja ensimmäisen murhan. 

Näytelmissä parasta on elokuvaan verrattuna se, että lavasteet näkee itse läheltä. Laivainteriööri oli mielestäni kivasti toteutettu. Se ei ollut liian minimalistinen, vaan kaikkea oli riittävästi. Valaistuksella täydennettiin paljon asioita, mitä ei pysty toteuttamaan näyttämöllä muuten, koska lavasteiden siirtelyyn ei voida käyttää tuhottomasti aikaa. Kun vertaa valaistuksen ja taustakuvien käyttöä nykyisin siihen, mitä se oli kun aloitin teatterissa käynnit 1980-luvulla, on kehitys ollut huikeaa. Itsellekin muistiin, että hienosta valaistuksesta vastasi Timo Ahonen. 

Siipirataslaivan voi hyvin kuvitella joelle ja sen rantaan etenkin kohdissa, missä sirkat illalla sirittävät taustalla. 

Näytelmän jälkeen luin taas kirjan, siihen ei koskaan kyllästy, ja katsoin tv-elokuvan. Senkin olen nähnyt aiemmin ainakin kerran. 

En kuitenkaan ollut aiemmin huomannut yhtä kohtaa: Elokuvassa Poirotista ilmenee uusia piirteitä. Kun puhutaan rakkaudesta, hän toteaa:

"Olen jäänyt paitsi niin paljosta."

Kuuleeko Poirotin sanoissa pientä haikeutta, mon ami?

Tämä oli jälleen kerran muistutus siitä, että teatterissa pitäisi käydä paljon useammin. Ehkä siitä pitäisi tehdä itselleen uudenvuoden lupaus. 

Näyttämöllä minulle oli uusi tuttavuus Peter-Sebastian Lehtonen joka esitti Simon Mostyniä. Hän selviytyi osastaan hyvin. 

Oli kiva nähdä pitkästä aikaa lavalla vieraileva näyttelijä Katariina Lohiniva. En muista nähneeni häntä pariinkymmeneen vuoteen. Hän taisi tulla Porin teatteriin ensi kertaa 1998 tienoilla. Itse muutin pois kymmeneksi vuodeksi 2002. 

Näytelmän pappina toimi Ilkka Koivula, jonka olen nähnyt livenä jossain esityksessä aiemminkin, mutta yhtäkkiä ei tule mieleen missä. Olen käynyt teatterissa aika monessa kaupungissa. Oulusta Lappeenrantaan, Kuopiosta Helsinkiin ja Turusta Joensuuhun hahmottuva alueen sisällä. Kuopion unohdan yleensä aina; olen nähnyt siellä vain yhden näytelmän, josta en muista muuta kuin että se oli klassikko kappale. 

Kuvittelin hetken, että Koivula saattoi olla Hectorin lauluista koostuneessa Pyhä keikka - musikaalissa Turussa, mutta siellä olikin veljensä Pertti. Luultavasti olen nähnyt Ilkan sitten Rauman teatterissa. Se kuitenkin tuli ihan ensimmäisenä mieleen. 

Muistelu on aina jollain tapaa hassu juttu. Tässä samalla tuli Rauman teatteria miettiessä jostain syystä mieleen kuinka sieltä yksi näyttelijä oli noin 25 vuotta sitten perheineen ostoksilla Porissa sattumalta samassa kodintarvikeliikkeessä missä satuin olemaan silloin minäkin. En muista miehestä mitään muuta, kuin sen, että hän pyysi myyjää leikkaamaan vax-tuugia. En ollut aiemmin kuullut sanaa tuossa alkuperäisessä asussa. Kotona meillä sitä sanottiin vastuukiksi ja koulussa vahakankaaksi. Myöhemmin Mikkelissä kuulin usein puhuttavan vax-tuugistaa. 

Porin teatterin yksi suosikeistani on Marko Honkanen. Pidän erityisesti hänen äänestään. Tässä näytelmässä hän esitti vain satunnaista rihkamakauppiasta. 

Näytelmä oli hyvin toteutettu, mutta jos pientä kritiikkiäkin pitäisi antaa, niin meni alusta varsin pitkään, kun ihmettelin milloin Poirot tulee laivalle, ennen kuin tajusin, ettei hän tällä kertaa tule. Pastori ja muut hoitivat homman kuitenkin hienosti kasaan ja syyllinenkin selvisi.

Egyptin pyramidien varjossa

Historiassa on kaksi asiaa, jotka eivät ole koskaan olleet suosikkejani, Egypti ja Maya-kulttuuri. Jälkimmäiseen olen tutustunut vain vähän, vaikka kulttuuri oli erittäin kehittynyt verrattuna moneen myöhäisempään aikaan. Samaa voi sanoa Egyptistä, johon olen tutustunut hieman enemmän. Se ei silti estänyt haluamaan lukemaan egyptologiaa ruotsalaisessa yliopistossa. Harmi vaan, että Pomarkun työkkärissä oli edellisvuoden hakemuksia, joka ei kelvannut yliopistolle. 

Egyptistä tulee ensimmäisenä mieleen faaraot, pyramidit, Sinuhe, Egyptin prinssi, Kairo, Niili, Mooses sekä Joosefin perheen pako Egyptiin Herodeksen lastensurman tieltä. 

Mika Waltari ei koskaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti mieleenpainuvan tarinan Sinuhe Egyptiläisestä, joka eli noin 1390-1335 eKr. Minulta meni pitkään, ennen kuin sain tartuttua kirjaan niin, että luin sen kokonaan, mutta sitten kun pääsin vihdoin alkuun, en melkein malttanut laskea kirjaa käsistäni. 

Orpo Sinuhe päätyy faaraon henkilääkäriksi, ystävystyy faaraon pojan, Ekhnatonin kanssa, jonka pasifiutta myöhemmin hänen hallintokautenaan Sinuhe ihailee. Mukana tarinassa on mm. viekas miespalvelija, joka varastaa isännältään vain kohtuullisesti sekä kaunis, omaisuuttaan kartuttavat kurtisaani, josta vahvat naiset ovat myöhemmin saattaneet ottaa mallia ja varoittaneet miehiä, että 'myös minun nimeni voi olla Nefernefernefer' . 

Tarina on kuvitteellinen, mutta Ekhnaton ja Horenheb ovat historiallisia henkilöitä. Heidän välissään hallitsi Ekhnatonin poika Tutankhamon. Ekhnaton teki monia uudistuksia joita Tutankhamon myöhemmin purki. 

Pyramideja rakennettiin noin 2600 - 500 eKr, joten Sinuhen aikaankin niitä oli olemassa. Pyramidit ovat sen verran tunnettuja maamerkkejä, että esiintyvät monissa romaaneissa. 

Esimerkiksi Agatha Christien kirjassa Kuolema Niilillä niihin tutustutaan. Itselleni Kuolema Niilillä on yksi suosikki Christieistäni, jonka olen lukenut monta kertaa, viimeksi elokuussa. 

Christie on kirjoittanut pari muutakin kirjaa Egyptistä. Hänet täytyy tappaa - kirjan sekoitan jostain syystä aina mielessäni Kuolema Niilillä kirjaan. Ehkä niissä on jotenkin sama ote, ovathan ne kirjoitettukin perättäisinä vuosina 1937 ja 1938. 

Itse tarinat eroavat kuin yö ja päivä. Edellisessä on valokeilassa nuoripari, jälkimmäisessä vanha rouva, josta koko suku ei välitä. 

Kolmas Christien Egypti-kirja sijoittuu ajallisesti reilun 4000 vuoden taa likimain vuoteen 2000 eKr. Kirja on Kaikki päättyy kuolemaan. 

Sieluni silmin näen Agatha Christien tylsistyneenä puolisonsa arkeologisilla kaivauksilla Egyptissä kuuntelemassa kaivausporukan juttuja menneisyydestä. Kun juonen rakentelun osaa ja perheestä löytyy arkeologi on helppo siirtää rikos menneisyyteen. 

Kirjan keskiössä on uuden, nuoren jalkavaimon saapuminen perheeseen, jonka jälkeen perheessä tapahtuu muutoksia. Sen verran on tullut seurattua amerikkalaisia Sisarvaimoja televisiosta, että ei tuo uuden vaimon perheeseen tulo tänäkään päivänä helppoa ole, tuskin silloinkaan, vaikka ehkä olikin luonnollisempaa. 

Sinä et ymmärrä todellista leikkiä. Sinä et tiedä miltä tuntuu istua kaikessa rauhassa kuin minä, kun kaikki veljeys ja sisaruus, rakastaminen ja vihaaminen ovat ohi. Syödä hyvin valmistettua rasvaista viiriäistä ja ruokokerttusta, ja sen jälkeen hunajakakkua ja hyvin keitettyä purjosipulia ja lehtiselleriä, ja huuhdella ne kurkusta syyrialaisella viinillä tuntematta ikinä huolta mistään ja katsella kaikkea kiintymystä ja sydänsurua tietäen, että mikään sellainen ei enää liikuta, nähdä kuinka oma poika tekee itsestään narrin yhden tytön vuoksi ja nähdä kuinka tyttö yllyttää kaikki perheenjäsenet toisiaan vastaan. Se nauratti minua, usko pois! Tavallaan minä pidin siitä tytöstä. 

Välillä lukiessa tulee nälkä, ruokokerttusia en olekaan vielä koskaan maistanut... Ovat kyllä rauhoitettuja Suomessa nykyään, joten jäävät vastakin syömättä, mutta aikanaan niilläkin herkuteltiin. Veikkaan, että yhdessä kerttusessa ei ole ollut paljon syötävää 

Kirjan äidin asenne pistää miettimään Kauniita ja rohkeita. 

Kari Elorannan valokuvakirjaa Alkupiste, nollapiste luin/katselin elo-syyskuussa samalla kun vilkuilin Juha Vakkurin Afrikka kirjoja ja luin egyptiläisiä ja afrikkalaisia romaaneja. Elorannan teksti on mukavan kuvailevaa, ja sitä olisi lukenut enemmänkin, mutta kirjan pääpaino on kuvissa. Suosittelen. 

Egyptistä jäi mieleen Sakkaran pyramidi, josta mielestäni en ole aiemmin lukenut mitään. Kuvassa sekin näyttää pieneltä, mutta sen korkeus on kuitenkin ollut 60 metriä ja pohjan koko reilu 100 m kanttiinsa.  Yli 10 metristä aitaa on ympärillä reilu kilometri. Elorannan kuvassa aitaa on koristettu Kobra-reliefein. Olisi hienoa päästä katsomaan paikanpäältä, onko koko aita samanlainen. 

Ranya Paasosen (ElRamly) Auringon asema kirjaan minulla todellakin on suhde. Harvaan kirjaan tulee leimauduttua samalla voimalla. 

Luin kirjan aika uutena. Silloin vielä luin kaiken, minkä aloitin harmaan loppuun saakka. Lukiessani olin sitä mieltä että kirja oli yksi surkeimmista joita olin lukenut. Siihen aikaan luin ehkä 50-100 kirjaa vuodessa (en laskenut), joten luettavia valitsi paljon tarkemmin kuin nykyään. Kirja päätyi hyllyyni kirjakerhon kautta. Unohdin peruuttaa ja koska kansipaperi oli voimaannuttavan värinen, pidin sen. 

Luin alkua lähes väkisin. Pikkuhiljaa appelsiinin kuoriminen kahdella tavalla alkoi kiehtoa. Ehkä vaivuin hypnoosiin 🤔. Joka tapauksessa kun sain kirjan luettua olin hämmentynyt. 

Kirja oli mielestäni tosi huono ja kuitenkin kenties tosi hieno. En osannut päättää kumpaa, vaikka määritelmät ovat kutakuinkin mittariasteikon eri päissä, ellei lasketa mukaan välinpitämättömyyttä, joka on pahinta kaikessa. 

Nykyään olen sitä mieltä, että kirja oli erittäin kiehtova, mutta en vieläkään tiedä tykkäsinkö vai enkö... Luultavasti se on ihan sama, sillä kirja tulee mieleeni edelleen melkein joka viikko. Pitääkö kirjalta enempää vaatia. Jotta en unohtaisi kirjaa, en ole yrittänyt lukea sitä uudelleen. Suosittelen kyllä lukemista kaikille. 

Kirja on suomalaisen Anun ja egyptiläisen Ismaelin tarina. Kertojana on rakkauden hedelmä, joka sai synnyinlahjaksi kaksi täysin erilaista kotimaata ja kyvyn kuoria appelsiinit kahdella eri tavalla. 

Koska Egyptiin liittyy vahvasti pyramideista maan ulkopuolelle viedyt muumiot ja korut, kirjaan tähän myös nuoruuteni suosikin, Mary Higgins Clarken Kuolema loistoristeilijällä, missä yhtä tällaista korua ollaan palauttamassa Egyptiin. Ihan kaikki ei ole saamaa mieltä palauttamisen kanssa, ja kuolema kulkee risteilijän hyteissä niittämässä saalista. 

Ahmad Khalid Tawfiq Utopia, on dystopiaa ökyrikkaista, jotka on aidattu reservaattiin suojaan köyhiltä öljyvarojen arvon romahduttua. Kirjassa ökyrikkaat nuoret kokeilevat rajojaan niin reservaatissa, kuin sitä ympäröivässä normaali maailmassakin. 

Nuorten käyttäytyminen ei anna mairittelevaa kuvaa rikkaista tulevaisuuden toivoista. Kirja oli mielenkiintoinen siksi, että reservaatissa joutui elämään ökyrikas vähemmistö. Yleensä reservaatteihin kuvitellaan enemmänkin köyhät alkuasukkaat. 

Mielenkiintoinen näkökulma. 

Kirja innosti minua kovasti vuonna 2017, kun sen luin, jatkamaan valitsemallani uudella linjalla, jolloin hylkäsin skandinaaviset dekkarit ja aloin soffamatkailla eri puolilla maailmaa usein hieman normaalimpien rikosten parissa. Tosin eipä tämänkään kirjan rikos kovin "normaalilta" vaikuttanut, mutta koska en ole lukenut kirjailijan muuta tuotantoa, en osaa sanoa, pahenevatko rikokset kirja kirjalta, kuten skandinaavisissa dekkareissa usein käy.

Jatkossa pitänee paneutua enemmän oikeasti egyptiläisiin kirjoihin ja lukea esim egyptiläisen Nobel-kirjailijan Midaqq-kujan.

Sen tiedän, että olen aiemmin lukenut muitakin faaraoajan kirjoja kuin Sinuhen, mutta edes googlailu ei auttanut löytämään niitä tällä kertaa. 

Book Voyager 8 - Middle East

Elokuun vietin Lähi-idässä. Uusia maita ei tullut kuin Libanon, mutta sinne jumiuduinkin sitten reiluksi viikoksi.

Afganistan Jenny Nordberg Kabulin tyttöjen salaisuus 

Egypti Agatha Christie Kuolema Niilillä oli entuudestaan tuttu, mutta kesti hyvin uudelleen kuuntelun etenkin, kun valitsemani Egyptin historia ei sittenkään imaissut mukaan tällä kertaa. 

Irak Agatha Christie He tulivat Bagdariin olikin yllättäen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. 

Israel Yasmina Khadra Attentaatti kirjan olen omistanut pitkään. Nyt tuli sekin luettua. 

Libanon Markus Falk Profeetan soturit on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle ja oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. 

Kahlil Gibranin runoista luin tällä kertaa Merta ja hiekkaa. Gibran kiehtoo aina.

Joakim Zanderin Ystävä kirjassa suurlähetystössä olevan ruotsalaismiehen elämä muuttuu vähitellen jännittäväksi, kun hän saa uuden ystävän. 

Emila Nasranah Muistot kirja ei juuri muistoja jättänyt. 

Olli Nurmi Ruutitynnyrin vartijat kirjassa kerrotaan rauhanturvaajan työstä Libanonissa. 

Palestiina Ya Hya Hassan Runot ja Runot 2 - tykästyin näihin runoihin ja luin heti molemmat. 

Marjut Helminen Appelsiinilehto oli kolmas palestiinalainen kirja. 

Syyria Christy Lefteri Aleppon mehiläistarhuri oli surullinen, mutta hyvin kiehtova kirja. En tiedä mitä odotin, mutta sain paljon enemmän. 

Turkki Seppo Mustaluodon kolmas kirjan Totuuden kuriirit sijoitin Turkkiin, jossa päähenkilöllä on tehtävä. Tämä kolmaskin osa oli hyvä. 

14 books

8 countries - only one New for me, Lebanon. 

Tosi mini risteily Aurajoella ja muita risteilyjuttuja

Kesän toinen risteilyni suuntautui Aurajoelle. Kävin ystävän luona kylässä toukokuussa ja puhuttiin siitä, mitenkä paikallisliikenne kulkee Turussa. Yllätyksekseni kuulin, että Fölin kyydissä voi ajella Turussa myös Aurajoella. Sitähän piti päästä tietysti kokeilemaan. 

Fölin vesibussi Jaarli, Turku, Martinsilta 2019

    

Kesäkuun kokousreissulla olikin sitten sopivasti aikaa tehdä todellinen mini risteily Martinsillan pielestä Ruissaloon ja takaisin. 

Risteilyn hinta ei päätä huimannut, edestakaisen matkan hinnaksi tuli hulppeat 3 euroa. Edullista kuin mikä. Edestakaisen reitin kestoaika oli 1,5 tuntia. Laiva taisi pysähtyä matkan varrella 4-5 kertaa, ei tullut laskettua.   

Ainakin kolmella pysähdyskohdalla näkyi olevan kahvila tms. Laivasta olisi päässyt pois välisatamissakin, joten niissä olisi voinut istuskella aina vuorojen välillä kahvilla. Tällä risteilyllä ei ollut tarjolla Brita-kakkua, kuten oli viime viikkoisella tilausristeilyllä, mutta kahvia ja jäätelöä pystyi kyllä ostamaan. Yllättävää kyllä, isoon pumpputermokseen keitetty kahvi maistui hyvältä. Kahvit ostamalla pääsi myös ilmaiseksi vessaan, muilta perittiin vessamaksu.  

    

Yllätyksekseni laiva oli entuudestaan tuttu. M/s Jaarli

M/s Jaarli Mikkeli, kuvattu 2007

risteili Mikkelin vuosinani Mikkelin satamasta Saimaalle suuntautuvia reittejä. Useamman kerran tuli Saimaalla käytyä. Yksi risteily vei Astuvansalmen kalliomaalauksia katselemaan. Ne tekivät todella vaikutuksen. Se oli kesällä 2003 ja kun sitten saman vuoden marraskuussa kävin Roomassa, ei Pietarin kirkon mittava ikä, upeat marmorit ja jättimäinen suuruus tehnyt minkäänlaista vaikutusta verrattuna 5000 vuotta vanhaan kädenjälkeen kalliossa. Ihan käsittämätöntä, miten joku ihminen on voinut jättää puumerkkinsä näkyville 5000 vuotta sitten ja se on näkyvillä vieläkin. Wau. Matkailu avartaa mieltä todella! 

    

Mikkelin vuosilta Jaarlin sisustusta oli vähän muutettu. Poissa oli viihtyisät, joskin vanhat puupenkit ja tilalla kevyet pöydät pinnatuoleineen. Kiva oli sekin, mutta kun on edellisen nähnyt, niin aika riisutulta tämä nykyinen sisustus vaikutti. 

Aurajokiristeilyllä nähtyä

    

Se, mikä pisti silmään, oli erilainen käytäntö turvallisuusasioissa. Kokemäenjoella kapteeni esitteli kaikki turvallisuusvälineet samaan tapaan kuin lentoemännät lentokoneessa ja korosti sitä, että pelastusvälineitä on kaikkialla. Kapteeni totesi, että lain mukaan heidän täytyy välineet esitellä ja antaa ohjeet pelastusrenkaan heitosta ym. Ilmeisesti ohjeet eivät ole tarpeellisia kunnallisessa reittiliikenteessä, sillä Fölilaivalla oli vain lippukassan vieressä lappu, että pelastusliivit löytyvät keulasta. Pelastusveneitä näytti olevan sama määrä kuin Porissakin ja pelastusrenkaatkin lienivät näkösällä kannella, missä emme käyneet, joten asia oli varmasti kunnossa, mutta ero tuntui merkittävältä, kun risteilyjen välissä oli vain vajaa viikko.        

Tämä risteily tuli niin äkkiä, että edellisen tekstin jäljiltä on edelleen hieman kesken pari risteilykirjaa, mutta tulkoot ne päiviteltyä tässä samalla. 

    

Pinossa seuraava kirja on Ngaio Marshin Murharisteily. Sen kansikuva on kovasti James Bond tyyppinen, mutta ainakaan alku ei lupaa samanlaista räiskyvää kikkailua, mihin on totuttu 007 elokuvissa. Kirjassa ei tietysti ole äänitehosteita, mutta aina, kun mieleeni tulee James Bond, ajatukseni siirtyy Finnkinon elokuvateatterin Metropolitan oopperan näytökseen, mitä tahditti seinän takana samaan aikaan etenevä 007 Skyfall (2012). Äänitehosteet seinän takana olivat sen verran massiiviset, että oli ihan pakko käydä katsomassa myös se leffa. Hyvä raina se olikin. 

    

Murharisteilyn alus on jollain englantilaisella joella 1960-luvun loppupuolella risteilevä M/s Zodiac. Aluksessa on 3 hengen miehistö ja matkustajaluettelossa on 8 matkustajan nimet. Tapahtumapaikka on kuvitteellinen, ja nykyään se vähän rassaa mieltäni. Olen kirjannut nyt kolmatta vuotta ylös paikkoja, joista olen lukenut kirjoja. Luultavasti sen vuoksi kirja, jota en voi merkitä mihinkään tuntuu vähän vähemmän houkuttelevalta kuin muut, vaikka muutoin olisikin hieno kirja.  

    

Risteilyllä ruoka kiinnostaa aina. Liekö syynä englantilaisuus (Englanti ei ole tunnettu minään erityisenä ruokamaana) vai se, että yksi kokki ei välttämättä kummoistakaan ateriaa saa aikaiseksi isolle joukolle, mutta joka tapauksessa kirjailija kuittaa risteilyateriat ohimennen esimerkiksi näin:  

- Zodiac purjehti rauhallisesti koko aamun. Lounaan jälkeen Lazerby tuotti melkoisen yllätyksen ilmestymällä kannelle uimahoususillaan, puhaltaen ilmapatjan ja alkaen ottaa aurinkoa. - Kerran australialainen, aina australialainen, hän tokaisi.  

- Zodiac oli ankkuroitu yöksi jonkin matkan päähän Ramsdyken sulun yläpuolelle. Matkustajat söivät päivällistä, Tillottson ja kersantti olivat saaneet lisäpöydän.  

Itseäni olisi kiinnostanut kovasti, mitä 1960-luvun jokiristeilyllä syötiin, mutta siihen ei taidettu saada vastausta kirjan sivuilta lainkaan. Murha sentään ratkesi. Luulisi, että olisi voinut edes mainita, syötiinkö lihaa vai kalaa.  Itse asiassa ainoa syöty asia, mikä kirjasta jäi mieleen oli asperiini. Kelpo kirja siitä huolimatta.  

Risteilykirjoja osa 2

     

Wilbur Smithin Vaaran vesillä kirjassa on risteilijä, mutta se on yksityisen omistajan hulpea yksityisalus, joka valitettavasti päätyy jo kirjan alkupuolella meren syövereihin. Vaikka en ole mikään terroristityyppisten kirjojen fani, niin tässä kirjassa on ainakin alku ollut yllättävän lupaava ja teksti hyvin etenevä. Yhden Smithin kirjan olen lukenut aiemminkin, Tiikerin silmän ja sekin tuntui ihan hyvältä kirjalta.      
    Vaaran vesillä kirjan alus seilailee itäisen Afrikan rannikolla ja risteilyaluksen omistaja sukkuloi lentokoneella eri puolilla maapalloa. Toisin kuin pikkukaupungin murha tyyppiset dekkarit, joissa poliisitkin ajelevat polkupyörällä tai kulkevat jalkaisin, kun välimatkat ovat niin lyhyitä, tässä kirjassa tuhotaan luonnonvaroja paljon ja surutta.   

    

Yleensä tulee kirjoitettua vain kirjoista, joista itse olen pitänyt, mutta mainittakoon tässä lopuksi risteilykirja, jonka kahlasin loppuun vain sen vuoksi, että se oli ainoa löytämäni dekkari, jonka kirjailija on slovenialainen. 
    

Maja Novakia on luonnehdittu Slovenian merkittävimmäksi dekkarikirjailijaksi, mutta käsittääkseni tässä genressä ei Sloveniassa ole ollut kovinkaan paljon kilpailijoita. 

Murha aluevesillä kirjasta en jostain syystä tykännyt, vaikka kirjan kaikki elementit olivat oikein ja itse asiassa sangen kutkuttavia. Risteily ja kirjailijat (kirjan alkuperäinen nimi on Tapahtui kirjailijakokouksessa eli murha aluevesillä) ei millään muotoa ole huono yhdistelmä. Alus on suljettu tila ja kirjailijoilla on vilkas mielikuvitus ja usein myös Menneisyys isolla alkukirjaimella. Kirjailijakokous pidetään Dubrovnikissä ja laiva risteilee Välimerellä Jugoslavian (nykyisen Slovenian) aluevesillä.

    

Toisaalta kirjassa oli samantyylinen tykkään-en tykkää ulottuvuus, kuin aikanaan Ranya ElRamlyn Auringon asemassa, josta en koko kirjan aikana osannut päättää tykkäänkö vai enkö, enkä vielä nytkään, 10 vuotta myöhemmin, ole varma asiasta. Ihan kelpo suomalais-egyptiläinen kirja se oli. 

    

Kiinnostavinta kirjassa oli ajoittainen herculepoirotmaisuus, mutta se kaikki muu tuntui hieman.... sanokaamme slovenialaiselta :) 

    

Valittaa ei ehkä pitäisi, sillä yhtä kaikki. Luin kirjan loppuun ja murha ratkesi. Ehkä kirja olisi vaatinut paremman kustannustoimittajan. En tiedä. 

    

Olen kyllä miettinyt, pitäisikö kirjalle antaa uusi mahdollisuus, sillä luin sen pidemmän skandinaavisten dekkarien putken jälkeen, ja siinä valossa mikä tahansa voi tuntua oudolta. Nyt, kun takana on lukemattomia maita ja erilaisia dekkareita, ovat enemmänkin nuo rikosten raakuudella ja psykologisuudella mässäilevät skandi-dekkarit alkaneet vaikuttaa oudoilta. Näin ne mielipiteet muuttuvat aikojen ja kokemusten myötä.