Honkajoki verraton

Honkajoen markkinat ovat kuuluneet kesääni vuosikausia, vaikka välissä on ollut vuosia, jolloin työkiireiltä en ole paikalle ehtinyt. Paistettujen markkinamuikkujen ja sukulaisten tapaamisen ohella mieleen on jäänyt markkinoiden kulttuuriohjelmat. 

Esiintyjistä tulee ensimmäisenä mieleen Jaakko Teppo sekä muut huumorimiehet ja -naiset. Jonain vuonna nähtiin myös hienoja tauluja. 

Tänä vuonna markkinoilla voi bongata kirjastopolkupyörän, jonka kyydistä voi napata mukaan kesälukemista. Kannattaa osallistua myös arvontaan. 

Honkajoen vanhaa slogania kunnan itsenäisyyden ajalta en enää muista, enkä löytänyt sitä nettihaulla, mutta sellaiseksi sopii Lauri Miikkulaisen ja Aarne Kantolan Honkajoen laulun kertosäe, jonka bongasin vuoden 1966 Honkajoen joulu -lehdestä kertoo:

"Vedet soilta virtailee,

Kotikuntani rauhaisaan rantaan

Sillä Honkajoki on

Kotikuntani verraton! "

Honkajoki tosin ei ole ollut kotikuntani, vaan äitini kotikunta, mutta aina voi laulella naspurinkin lauluja. Mahdetaanko laulua tuntea enää?Nykyään Honkajoki kuuluu Kankaanpään kaupunkiin, mutta kotiseuturakkaus ei kuntaliitoksilla muutu yhdessä sukupolvessa. Ajan kanssa muutoksen huomaa. Harva muistaa että vielä parisataa vuotta sitten kuuluimme kaikki Ikaalisiin. 

Googlen haulla 'Honkajoki' saa kirjallisuusviitteitä lähinnä Väinö Linnan  Tuntemattoman sotilaan suuntaan. Onneksi Kankaanpään kirjastosta löytyi apua tähänkin ongelmaan.

Ari Pitkäranta on kirjoittanut muutaman kirjan verran paikallishistoriaa. Valitsin Honkajoki-viikolle tuoreimman, eli viime vuonna ilmestyneen Vatajan kylän miehiä ja ruokia.

Lueskelin keinussa istuskellen alkuviikosta ruokaosuuden, ja nälkähän siinä tuli. Tuttuja ruokia yhtä kaikki. Paistettuja muikkuja saa markkinoilta. Silakkalaatikkoa, karjalanpaistia, suutarinlohta... Hyvin tuli lapsuuden arki mieleen. Ja miksei tulisi, sillä linnuntietä kotikylälleni ei Vatajasta huima matka ole. 

Ainoa oudompi ruoka itselleni oli kaalipata, jonka pohjalle laitetaan punajuuria ja pinnalle lihapullataikina kanneksi. Keskelle tulee ne kaalit. Kuulosti mielenkiintoiselta sekin.

Iltaisin sängyssä keskityin muihin kirjan tarinoihin. En tiedä olemmeko kirjailijan kanssa samaa ikää, mutta kovasti tutulta kuulosti esimerkiksi:

"Sanottiin että kansakoulussa olivat hyviä tunteja välitunnit, mutta paras tunti oli ruokatunti."

Honkajoella syntynut Jaakko Vihtori Kallio (1860-1921) oli raittiuskirjailija, jolta wikipedian mukaan löytyy neljä kirjaa. Nimet viittaisivat vähän näytelmien suuntaan. Tarkastin omat näytelmäkirjaset, mutta niiden joukosta en Kalliota löytänyt. Omat kokoelmani ovat kyllä tuolta ajalta.

Ensimmäinen kirja oli Kuivalan kestikievarin ja maisteri Aholin'in ensimmäinen ja toinen keskustelu. Muutkin kirjat sijoittuvat Kuivalan kylälle ja mietin, oliko Kuivalan esikuvana sahdistaan tunnettu Honkajoki.

Entuudestaan tiesin, että Pohjois-Satakunnassa "kaikki" ovat sukua keskenään. Sukupuun tarkastelun jälkeen havaitsin, että J. V. Kallion isoisän veli on ollut yksi esi-isistäni. Hivenen samaa verta siis suonissamme on virrannut, mutta lähisukulaisiksi meitä ei voi kutsua.

Kalliosta löytynee enemmän tietoa kirjasta Tarinoita Honkaluoma-Kalliomäen suvusta. Se löytyy Satakirjaston kokoelmista, Kallion kirjoja näkyi löytyvän nettiantikvariaateista. 

Ja sitten eikun markkinoille bongaamaan kirjastofillari! 

Vanhat sanonnat lumoavat

"Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää"

Näin sanottiin ennen vanhaan Honkajoella. 
Ja niin sanotaan vieläkin. 
Luin nimittäin tämän sanonnan hetki sitten Facebookin Suomen historian ryhmästä.

Tämä sanonta on melko helppo ymmärtää. 
Sanat ovat tuttuja. Vain sana tukkii näyttää oudommalta. 
Miten tiet voivat olla tukossa, jos asfaltti on näkyvillä? 
Sanonta on peräisin ajalta, jolloin tiet olivat kapeita ja huonoja. 
Keväällä lumi sulaa ja routa vaurioittaa tien pohjaa. 
Tiehen syntyy kuoppia ja tien pinta on märkä ja kurainen.

Vanhoissa sanonnoissa on usein vaikeita sanoja.

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla"

Pyy on lintu ja linnun paikka on oksalla. Sen ymmärtää kaikki. 
Mutta mikä pivo oli ennen kuin siitä tuli sähköinen lompakko? 
Se oli käsien ja vartalon muodostama tila. 
Hyvä siinä pivossa on pyytä kantaa, jos pyyn sattuu saamaan kiinni. 
Tämä sanonta tuli mieleen viime viikon Aku Ankka –lehdestä. 
Siinä oli yhteen kuvaan piirrettynä lukuisia sanontoja. 
Yhtä niistä en keksinyt.

"Lähti kuin hauki rannasta"

Kalastus ei ole ollut koskaan taitolajini. 
Ei, vaikka myönnän kirjoittaneeni kerran esitelmän talvikalastuksesta. 
Se sitten on mielenkiintoista työtä. 
On vaikea kuvitella, miten kalaverkon saa pingotettua jään alle, jos ei ole itse nähnyt sitä. 
Minä olen pari kertaa katsellut Eurajoella, miten se tapahtuu. 
Se ei ole minun lajini. En ole koskaan viihtynyt jäällä. 
Jää pelottaa, kun ei tunne veden virtauksia, eikä tiedä itse missä jää on heikkoa. 
Jätän talvikalastuksen muiden hoidettavaksi. 
Torilta saa ostaa tuoretta kalaa tarpeeksi.

Jääpuikkoja kuvattuna Kenkäverossa 2008

Jäästä tykkään silloin, kun se roikkuu räystäältä pitkinä jääpuikkoina.
Nekin alkavat olla nykyään harvinaisia. 
Jääpuikkoja syntyy katon reunalle vain, jos talo päästää lämpöä ulos. 
Uudet talot on tehty tiiviiksi eikä jääpuikkoja synny. 
Se on hyvä lämmön kannalta, mutta huono jääpuikkojen kannalta.

Viime viikolla oli Matin päivä. 
Ennen ajateltiin, että Matti heittää kuuman kiven järveen ja jäät alkavat vähitellen sulaa. 
Ulvilassa on sanottu:

"Matti tulee pitkän parran kanssa"

Pitkällä parralla tarkoitettiin tässä yhteydessä räystäällä roikkuvia pitkiä jääpuikkoja. 
Niiden aika alkaa olla nyt. 

* * * * *

Tämä teksti oli niitä harvoja, jotka Satakunnan Kansan blogipalstalla kirvoittivat hieman enemmänkin keskustelua. 

Kirjoittajaa muistutettiin, että jääpuikot eivät ole kenellekään hyvä asia, koska ne ovat hengenvaarallisia. Mikä on totta erityisesti puutalokaupunginosissa keskustojen liepeillä, missä räystäille kertyvä jääpuikko on jalankulkijan pään yläpuolella. 

Katoavaa kansanperinnettä on joka tapauksessa nämä jääpuikot. Ennen wanhaan näitä roikkui melkein kaikilla räystäillä, kun talot falskasivat lämpöä liiankin kanssa. Nykyisin jääpuikkoja saa ihailla enemmän rannoilla ja kallioleikkauksissa. 

Joten varokaahan korkealla olevia jääpuikkoja - ja ihailkaa niitä, jotka ovat lähellä maata. 

Keskustelua syntyi myös itse sanonnoista: Uudempaa sananpartta edusti kravaanareiden juhlavuoden slogan - "Tientukkeena jo 50 vuotta" ja nimiin liittyvät sanonnat kuten Manun illallinen, Jokisen eväät ja enon vene. Esteristä minä en puhu mitään.