Koilis- ja Luoteisväylää etsimässä

Koilisväylän löysi suomalainen A. E. Nordenskiöld miehistöineen ruotsalaisella Vega aluksella vuosina 1878-1879. Väylä oli tuolloin käyttökelpoinen noin 2 kk loppukesästä/alkusyksystä. Matka tehtiin Atlantilta Tyynellemerelle, paluumatka tehtiin Suezin kanavan kautta. Luoteisväylän purjehti ensi kertaa Roald Amundsen 1903-1906. Matka tehtiin Norjasta Alaskaan. 

Koillisväylä Norjasta Huippuvuorten kautta Alaskaan 

Henrik Ramsay, Norderskiöld : merenkulkija. Vegalta meni Koilisväylän purjehtimiseen aikaa vuonna 1878-1879 reilu 7 viikkoa + jäiden puristuksessa vietetty talvi joka kesti 10 kuukautta. Aikaa läpipääsyyn olisi tarvittu vain pari päivää lisää ennen väylän jäätymistä, mutta sinne oli jäätävä noin kymmeneksi kuukaudeksi, kun meri kerran jäätyi. 

Myöhemmin, 1930-luvulla matka, taitettiin ensi kertaa ilman talvehtimista, nopeimmillaan läpi päästiin 25-45 vuorokaudessa. 

 

Talvileirillä tehtiin luistinrata, tutkittiin ilmastoa ym. ja seurusteltiin paikallisten kanssa, jotka olivat halukkaita tavaran vaihtoon. 

"Tupakka olisi ollut kaikille tervetullutta tavaraa, mutta ennen kaikkea olisi tarvittu isoja silmäneuloja, puukkoja ja yleensä rautatavaraa. Viina oli erittäin suuressa arvossa. Siitä nesteestä olisi tuotu tarjolle suoranaisia kansatieteellisiä harvinaisuuksia, mutta mokomaa rahaa Norderskiöld ei halunnut ruveta käyttämään." (Lainaus kirjasta Haapavaara Koilisväylä)

Nordenskiöld purjehti Alaskasta kotiin Japanin ja lukuisten muiden satamien ja Suezin kanavan kautta Ruotsiin. Matkalla hän pääsi juhlinnan kohteeksi. 

Minä sen sijaan tein Alaskassa aika hypyn ja palasin takaisin samaa tietä nykyajassa. Soffamatkailulla on puolensa. Tammikuussa seilasin siis reitit toiseen suuntaan nykyaikaisella monitoimimurtajalla.   

Koilisväylä Alaskan Dearhorsesta Norjan Kirkkoniemeen. 

Haapavaara Heikki Koillisväylä. Suomalainen Monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Tyyneltämereltä Alaskasta Eurooppaan 2014. 

Heikki Haapavaara on itse todennut: 

"Aamulla herään ajatellen, että tänään on hyvä päivä valloittaa maailma." 

Sillä asenteella hän lähti mukaan murtaja matkaan ja pohti matkalla Suomen roolia arktisessa ulottuvuudessa. 

Pakko todeta, että Haapavaaran kirjasta ei jäänyt kovinkaan paljon mieleen matkanteosta nykyisin. Reitti eteni murtajan kyydissä kuin vakaasti edeten junakiskoilla. Parhaita kohtauksia kirjassa oli Norderskiöldin matkan muistelot, kuten aiemmin mainitsemani tavaroiden vaihto.  

Luoteisväylä Alaskasta Grönlantiin. 

Heikki Haapavaara Luoteisväylä. Monitoimimurtajalla Roald Amundsenin Gjøan (1903-1906) jalanjäljissä. 

Suomalainen monitoimijäänmurtaja Nordica ja Finlandia seilasivat Dutchharbourista Alaskasta ensi kertaa Kanadan kautta Pohjois-Eurooppaan kesällä 2015. Tämänkin kirjan parasta antia oli mielestäni Amundsenin matkan muistelot. Tämä neljänneltä talvelta:

"Valaanpyyntilaivan kapteenin ja koirankasvattajapariskunnan kanssa Armurdsen ponkaisee jalka- ja koiravaljakkopelillä 700 kilometriä Kingpointista Fortegbergin linnakkeelle lähettämään tuhannen sanan sähkösanomaa. Sanomassa hän kertoi, että Luoteisväylä oli nyt kukistettu. Tuolla matkalla seurue ylitti lähes kolmen kilometrin korkuisen vuoriston. Matka alkoi 24.lokakuuta 1905 ja linnoituksessa oltiin perillä 4. Joulukuuta. Pakkasta oli pahimmillaan 50 astetta. Armurdsen kokosi linnakkeessa voimiaan helmikuulle asti ja juoksi sitten koiravaljakon kanssa takaisin Goalle aloittaakseen jäiden lähdettyä purjehdukselta kohti Alaskaa." 

Luoteisväylä Grönlannista Alaskaan 

Minulla ei ollut tällä kertaa suunnitelmissa lainata Roald Amundsenin Luoteisväylä Kertomus Gjöan matkasta 1903-1907 ynnä luutnantti Godfed Hansenin kirjoittama liite, mutta yllä oleva sitaatti oli sen verran kiehtova, että halusin lukea sen osuuden kokonaan. Kirjan on muuten suomentanut I.K. Inha, josta kirjoitin viime vuonna luettuani kolme kirjaa hänestä. Kirjasta löytyi kivat kartat Göan reitistä sekä Hansenin erillisestä tutkimusmatkasta Göalta. Kirjasta löytyy äänikirjaversiot, jonka otin kuvaankin mukaan, sillä vuoden 1908 kirjassa on sangen pliisu kansi. 

Amundsenista on jäänyt aiemmista kirjoista jotenkin vähän ylimielinen kuva (Muhammad Ali sanoi aikaan kyllä itsestään, että "on vaikea olla nöyrä, kun on niin hyvä", ehkä se päti Amundseniinkin). 

Esimerkkinä tästä huonoista hetkistä on heti kirjan 20. sivulla kuvaus siitä, kuinka laivalle ostettiin alkuasukkailta haahkoja, lohta, kaakkureita ym. luonnontuotteita, niin maksuna annettiin homehtunutta leipää, vaikka eskimot olisivat halunneet vaihdossa tupakkaa. Petkutus tehtiin tieten tahtoen ajatellen, että myyjät ajattelevat, että kielitaito ei riittänyt kaupan tekoon. 

Muissa kirjan vaihtokaupoissa kerrotaan käytetyn säällisempiä valuuttoja, kuten neuloja, veitsiä ja muita tarvekaluja sekä helmiä, viimeisenä talvena myös rahaa, joskin esimerkiksi Hansen omalla retkellään Göalta totesi, että vaihdosta jäi vähän huono omatunto, kun ruokaa saatiin paljon neulan hinnalla. 

En lukenut koko kirjaa, mutta silmäilin sieltä täältä välillä lueskellen. Mieleen jäi mm. se että jäämerellä kangastus on yleistä, joten helposti erehtyy luulemaan väyläksi sellaista, mikä on jäässä tai kuten Gjöan miehistölle kävi, luulivat ihan alkumatkasta kaukaisia jäävuoria laivoiksi, ja alkoivat puhdistaa kantta, jotta olisivat valmiita tapaamaan muita. 

Mielenkiintoisia kohtia olivat myös vaatetuksen kuvailut. Eskimoilla oli talvella kahdet turkishousut ja nutut päällekkäin. Ihoa vasten oli karvapuoli, kuten myös ulkoilmaa vasten. Lapsia pidettiin 2 vuotiaiksi lähes alastomina äidin selässä äidin ihoa vasten ja kuusi vuotiaaksi lasten vaatteissa oli tarpeita varten reikä.

Retkikunnan ensimmäinen talvileiri kesti lokakuun alusta helmikuun viimeiseen päivään. Joitain eskimoita, osa tuttuja entuudestaan, tavattiin mutta muuten tehtiin erilaisa tutkimus- ja mittaustehtäviä ja vietettiin talvea. 

Toisena talvena Amundsen ja Hansen kävivät Navjaton suurella eskimoleirillä. Matkaan lähdettiin hiihtäen 23.10.1904 ja takaisin tultiin kalakuorman kanssa. Lihaa eskimot toivat laivalle itse. Talvileiriltä saatiin lähetettyä myös postia kotimaahan. 

Kolmantena talvena vietettiin "vilkasta seuraelämää" paikallisten eskimoiden kanssa. Alueella oli myös valaanpyyntialuksia, missä yhdessä oli jopa lääkäri. Postikin löysi perille heti alkuunsa. Myös sähke lähetettiin kotimaahan, sillä yksi tutkijoista kuoli talven aikana. 

Mielenkiintoinen oli kirjan lopussa Gotfed Hansenin kertomus hänen ja toisen tutkijan kartoitusretkestä alueella, jossa kukaan ei ollut käynyt aiemmin karttaa tekemässä. 

Mainittakoon lopuksi, että Nordenskiöld pääsi myöhemmin Ruotsista maanpaosta takaisin Suomeen, missä lomaili, muttei enää asunut. Norjenskiöld kuoli vuonna 1901, joten hän ei enää ollut todistamassa Amundsenin lounaisväylän löytymistä. 

Amundsenin kohtaloksi koitui 1928 Pohjoisnavalle havitelleen Ilmalaivan italialaisen miehistön pelastaminen lentokoneella Huippuvuorilla, mistä luin niin ikään tammikuussa Monica Kristensenin Amundsenin viimeinen matka -kirjan.

* * *

Edit 16.4.24. 

Ps. Tälle alueelle sijoittuu myös antologia: Tästä alkaa tie : Barentsin alueen antologia. Kirjailijoita neljästä valtiosta ja alueiden kymmenellä kielellä mm. meänkielellä ja vepsäksi. Lyhyitä tarinoita ja runoja. Luulen että luen tämän uudemman kerran hitaammin makustellen. 

Viimeisiä viedään kokomaailmahaastessa

Suoritin syyskuussa 2022 välilaskentaa kokomaailmahaasteen tilanteesta. Enää muutama maa luettavana ja sitten on luettu kaikki maailman maat ainakin yhden kirjan voimin ja voin tunnustaa lukeneeni kirjan joka maasta. 

Puuttuvia maita on 22 lokakuun puolivälissä 2022. Se on vähän, mutta helposti suomeksi tai edes englanniksi luettavia maita on jäljellä perin vähän, ehkä viisi. Täyttä höyryä eteenpäin ja välissä taaksepäin, riippuen siitä mihin suuntaan laivan keula kulloinkin näyttää. 

Päivitin listaan 6.4.2024 tilanteen. Reilussa vuodessa on tullut muutama maa lisää luetuksi ja lisäsin erilisessä kappaleessa olleet kolme maata (Nauru ja San Marino, joista olen lukenut jotain, minkä en koe riittäväksi sekä Sao Tome ja Pricipen, josta en ole ihan varma, riittääkö se minulle). 

Puuttuu vielä 15-16 maata.

Päivittyvä loppulista puuttuvista maista

Aasia            3

Bahrain

Brunei

Malediivit

Oman

Qatar

Afrikka        3-4

Eritrea  (kirja on, mutta luen sen vasta loppuvuodesta)

Guinea-Bissau  (kirja on, mutta luen sen vasta loppuvuodesta)

Komorit

Saõ Tomè and Principe (Ruusuvuoren Tarzanin hauta on kiikun kaakun hyväksynkö. Paikkojen googlaus osoitti kirjan realistiseksi ainakin maisemien osalta) 

Amerikka    3

Barbados

Costa Rica

Dominica

El Salvador

Grenada

Haiti

Saint Kitt and Nevis

Saint Lucia

Saint Vincent ja Grenadiinit

Oceania    5

Fidzi

Kiribati

Marshall saaret

Mikronesia

Nauru (nyt kuitattu Karhukirjeitä kaukomailla kirjalla, jota en kelpuuta)

Palau

Tonga

Vanuatu

Eurooppa    1

San Marino (Mäkelän Satunnainen matkailija kaipaisi vakavampaa seuraa, vaikka kirjan faktat onkin kunnossa, kirja ei käsittele likimainkaan "lähes kokonaan" San Marinoa, kuten olen oman haasteeni itse määritellyt)

Maaliskuussa luetut kirjat

Maaliskuun piti olla Itä-Eurooppa painotteinen, mutta oliko, no ei ollut. Virolaisten romaanien lisäksi luin kuitenkin ainakin slovakialaisia runoja. Edelleen hieman vanhemmat dekkarit kiinnostavat. Loppukuusta innostuin lukemaan runoja, joten sivumäärän sijaan kappalemäärä kasvoi. Kappalemäärää en edes kehtaa sanoa. 

Airaksinen Heidi Maa jota ei ole -kirja on jatkoa Vierge Modernelle. 1920-1930-luvun transvestiittien tarinalle. Freddy vie masentuneen Harrietin hoitoon Berliiniin tohtori Hirschfieldin klinikalle, missä ensimmäisenä maailmassa tehdään tarvittaessa sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ennen kuin Harriet ehtii instituuttiin, tapahtuu murha, josta epäillään Harrietia. Freddy ryhtyy uuden vuokraemäntänsä Vivecan kanssa selvittämään rikosta. Itse tykkäsin enemmän ykkösosasta. Berliini ei vaan ole mun juttu, vaikka tässä kirjassa oli kerrottu mielestäni hyvin aikakauden Saksaa. (24.3.)

Canth Minna Lehtori Hellmanin vaimo. Minna Canthin päivän tienoilla olen lukenut usein jonkun Canthin teoksen. Tänään luin Lehtori Hellmanin rouvan. Ei hassumpi klassikko. (19.3.). 

Cedervall Marianne Haudataan menneet on Ruotsin Gotlantiin sijoittuvan Mullvaldsin murhat sarjan toinen osa. Cozy crime genreen kuuluu tämäkin dekkari, jossa syödään paljon tryffeli-sieniä. Onhan ne hyviä, mutta vähän yliarvostettuja minun makuuni. (4.3.) 🌟

Cedervall Marianne Talo Kallion katveessa -kirja on Mullvalds-sarjan kolmas osa. Ruotsalaiseläkeläisten päivät ei käy pitkiksi kun rikoksia ilmaantuu tämän tästä. Tässä kirjassa ihmettelin kuinka isoäiti ei yhtään ajatellut, että lapsenlapsi saattaisi joutua vaaraan kun mummo intoutuu tutkimaan rikosta ominpäin. (5.3.) 🌟

Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Toinen Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, tällä kertoo Skotlannista. Tässäkin on persoonallinen vanhempi lääkäri joka saa nuoren assistentin. Lääkärintointa esitellään tässä vähemmän, pääosissa on tohtorien muu elämä: rakkauselämä ja hyväntekeväisyys ym. seuraelämä. Croninin (1896-1981) romaaneita (lähinnä lääkäreistä) on käännetty yli kaksikymmentä kirjaa.  (11.3.) 🌟

Devine Domenic Kuoleman päiväkirja. Vähän öykkäröivä kirjailija kuolee syntymäpäivien aikaan. Hetken aikaa hänen sijaisperheveljenään ollut historiantutkija pyydetään tekemään hänen päiväkirjansa julkaisukuntoon, mutta mitä tapahtui aikanaan Itävallassa? 🌟

Dibdin Michael Kuollut laguuni. Italian Venetsia, kuollut turisti. Aurelio Zen palaa kotitalonsa Venetsiasta tutkiakseen turistin tapausta. Paikallinen poliitikko on Zenille haasteellista. Olen lukenut kirjan joskus 20 vuotta sitten. Kelpo kirja edelleen. Pidän Zenistä, mutta en Italiasta, jota Dibdin kuvaa. 🌟

Gimenéz Bartlett Alicia Petra Delicado ja merkityt tytöt on ensimmäinen espanjalainen dekkari, jonka olen lukenut, ellei oteta lukuun Baskimaan murhat-sarjaa. Kirja on sarjan ensimmäinen. Uusi alainen, 60 v., joka ei osaa katalaania: 

"Ei tässä iässä oppi enää tartu. Tämä on siinä mielessä huono ikä, että tajuaa, mitä ei tiedä, mutta ei enää huvita oppia uutta."  (12.3.) 🌟

Giménez Barttlett Alicia Petra Delicado ja vihaiset koirat. Petra Delicado saa alaisensa kanssa uuden tehtävän ottaa selvää koomaan hakatun miehen tapauksesta. Tapaus on monimutkaisempi kuin luultiin. Selvittelyn aikana molemmat ihastuvat - eivät kuitenkaan toisiinsa. Espanja. 

"Tuossa rupuisessa baarissa olimme kuitenkin kitanneet yhdessä sellaiset määrät kahvia että kokonaisen budhalaisen luostarin munkeilta olisi mennyt uni." 🌟 (25.3.)

Haahtela Joel Adèle-kirjan tapahtumapaikka on Ranska, Pyreneiden rinteillä oleva luostari. Toulouseen on matkaa tunnin verran.

Luostarissa, jossa päähenkilö tutkii Adèlen kuolemaa, päähenkilö löytää uuden alun ja selviää asumuserostaan. (22.3.) 🌟🌟🌟

Harms Daniil (1905-1942) Kurmiainen : kertomuksia ja runoja lapsille on kokoelma absurdeja lyhyitä tarinoita ja runoja. Harms oli kuulemma tunnettu absurdiudesta. Itselleni outo nimi. Kirjan valitsin ihanan kannen vuoksi. Sen verran absurdeja nämä lastenjutut oli, että lukenen joskus Ensiksikin ja toiseksi -kirjankin. Wikipedia teksti tuo mieleen suomalaiset Tulenkantajat, joskin he eivät joutuneet Siperiaan. Neuvostoliitto

"Metsät heiluttelevat latvuksia

Ihmiset kanniskelevat kattiloita

Ilmasta vettä nappaavat. 

Meressä vesi vaipuu, 

Mutta tuli ei taivu milloinkaan. 

Tuli tuulessa vapautta rakastaa."  (30.3.)

Huovinen Veikko Rauhanpiippu. Alku tuntui takkuiselta, mutta sitten ilmiinnyin itsekin sotatantereille. Paikoitellen kirja alkoi tuntua lähes tsekkiläisen Kunnon sotamies Švejkin seikkailuilta. 

"Tahtoisin ensi kertaa elämässäni rientää ääntänopeammin liemilautasen ja sievoisen kyljyksen ääreen. Niskat, nilkat nurin. Huomio kersantti! Verta imisän kattilaan, joka söi yhdeksän porsastaan. Tuleen pala rosvon ihraa, joka hirsipuusta tihraa. Ja kuuletkos mitään? - Herrai'jumala, älkää noin rallatelko, kauhistui Milita Forto." (20.3.)

Jäntti Mari ja Mäntysalo Jesse Kuka murhasi Sirkka-Liisa Valjuksen?  -kirja on TrueCrime turkulaisesta rikoksesta 1960-luvulta. (3.3.) 🌟 

Kataja Väinö (1867-1914) Heinärannan olympialaiset on vuodelta 1914. Alussa puhutaan Tukholman olympialaisista (1912), sitten päätetään juosta kilpaa ja lopussa pidetään sitten pitäjän johtomiesten suunnittelemat oman pitäjän olympialaiset. Mutta kuka voittaa? Kansanopiston käynyt nuorimies, joka on opistolla oppinut juoksemistakin vaiko pitäjän ikämiehet, jotka aikanaan juoksivat nopeammin kuin hyvä hevonen? Ihanan lempeän letkeän leppoisa välipala. Kiitos geokätköilyn, tämäkin kirja löytyi sen vuoksi. Kirja löytyi Dorianista. 🌟🌟

Kivikuu eesti luulet - virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Nämä kutsuttiin Suomeen esiintymään, runot käännettiin ja tehtiin myöhemmin kirjaksi. Eniten huvitti Väike perenaine:

"Olen pikku perheenäiti

Vartun perheen iloksi

Hyörin, häärin, ahertelen

Kodin puunaan siloksi. 

Olen kelpo perheenäiti

Paistan, ruskistan ja keitän

Illalla kun työt on tehty, 

Olalleni perseet heitän." (30.3.)

Kivirähk Andrus Kun Musti muni mummon. Hauska, Heli Laaksosen kääntämä lastenkirja Virosta. Suosikkini oli tarinat Oskarin matematiikan opettelusta sekä Lindan tietokoneesta:

"Kun Linda käynnisti tietokoneen seuraavana päivänä, se pyysi taas hilloa.

- Pliis, minun tekee hirveästi mieli hilloa!, luki näytöllä.

Linda mietti. Hänen kävi sääliksi konetta. Hän tiesi itse oikein hyvin, miltä tuntuu, kun tekee mieli karkkia, mutta äiti ja isä sanovat: ”Et saa! Keitto täytyy syödä ensin!” Tai väittävät, että liika makea ei ole muka lapselle hyväksi. Sellaiset puheet vetävät mielen matalaksi." (22.3.) 🌟🌟🌟

Leinonen Maaria Otsalla perhosen varjo on runokirja, joka toimii paremmin työpöydällä, soffapöydällä tai kahvinkeittimen vierellä kuin bussimatkan ainoana luettavana. Tästä runosta tuli mieleeni Edda-runojen suosikkini Korkeimman runo. 

"Haluaisin sanoja. Tuuleen hajoneita. 

Haluaisinko pyyhkiä yli. 

Peruuttaa? 

En. En yhtä ainutta

Haluaisin sanoa uudelleen. 

Haluaisin huutaa tuuleen. Peruuttaa. 

Se oli työ. 

Minulle annettu

Se oli tehtävä. 

Enkä kadu."  (29.3.)

Leone Donna Pedon palkka. En ollut ihan varma olenko lukenut tämän, mutta Italiassa on aina kiva seikkailla ja venetsialaisen Guido Brunettin kanssa hengailee mielellään toisenkin kerran. Vaikea sanoa, kenestä pidän eniten. Pattan sihteeri on yksi suosikeistani.  

"Porsaanreäissä on vaikea olla röhkimättä."

"Luin jostain, että pinkki on Intian laivastonsininen." (17.3.)

Leone Donna Pimeillä vesillä. Toinen suosikkini on Paola Brunetti, joka on selkeästi paljon lukenut ja pohtinut. Olisipa itsellänikin ollut enemmän tuollaisia opettajia. Esimerkiksi tässä kirjassa Paola toteaa kolonalistisen nykykirjallisuuden lehtorin vaalin muistuttavan kabukinäytelmää. Itseäni harmittaa tavattomasti, että en ole koskaan nähnyt Kabuki-näytelmää livenä. Italiassa kyllä japanilaista nukketeatteria. :

"Kaikki henkilöt puhuvat tyylitellysti, alku on verkkainen, näytöksiä on viisi. Toisinaan joudutaan välien selvittelyyn ja loppuratkaisu sopii sekä useimmille päähenkilöille että yleisölle. - Puhutko sinä komitean kokouksesta? - Me komitean jäsenet olemme tyylitellyt henkilöt, jotka lausuvat asiaan kuuluvat vuorosanat. Seuraa myrskyisää draamaa ja pian puolenvälin jälkeen myös välienselvittely. Mutta voin kertoa jo nyt kuka voittaa ja että voittaja tyydyttää meitä kaikkia. - Brunetti näki vaimonsa ilmeestä kuinka ylpeä tämä oli vertauksestaan ja sanoi: - Kuten amerikassa sanottaisiin: The fix is in. Sovittu juttu.  - Fiksu poika, Paola sanoi ja taputti Brunettin poskea." (18.3.)

Leone Donna Hetken huumaa. Brunetti tutkii turistityttöjen merionnettomuutta ja siinä sivussa isompiakin asioita. Venetsiaan voisi mennä taas, vaikka Brunettikin on alkanut inhota turisteja. Italia (18.3.)

Lewis Carroll Kraukijahti : kuolinkamppailu kahdeksassa näytöksessä. Kirja on kuulemma nonsenserunouden merkkipaalu, mutta minä kyllä pysyin kärryillä hyvin. Suomennos on kirjoitettu trokeen muotoon. Itseäni hyvitti Pitsinnyplääjä-majava. 

"Istuskeli nypläämässä laivan kannella pitsinnyplääjä-majava

Päällikön mukaan se usein oli pelastanut  haaksirikosta. 

Mutta miten? 

Eipä tiennyt kukaan."  (29.3.)🌟

Lindstedt Laura ja Vuola Sinikka ovat kirjoittaneet 101 tapaa tapaa aviomies -kirjan. Kirjassa ei kuitenkaan esitellä 101 tapaa saattaa puoliso pois päiviltä vaan 101 tapaa kertoa, että niin oli tullut kerran tehtyä kerran Norjassa. Kyseessä on siis kirjoitusopas, ei murhaopas. Asian voi sanoa monella tapaa. Alkuperäisteksti sanoo mm. : 

"Anja pakeni miehen otteesta ja haku siivouskomerosta kiväärin. Laukaus osui Thorvaldia rintaan, ja hän kuoli heti." 

Tässä katkelma pleonasmi-tyylillä:

"Kun sitten koitti mainittu syksyinen kohtalonyö ja Anja, taivaan kiitos, sai lopultakin tarpeekseen, niin tämä henkilö, tämä Anja, tämä juoppollin vaimo, riensi hakemaan komerosta tuliaseen, jonka hän oli vieraalla paikkakunnalla edeltävästi käynyt vaihtamassa käteiseen. Pamaus vain, ja kohtapuolin lattialla jo lojuikin Thorvaldin, tuon väkivahvan luontokappaleen, hengetön ruumis."  

Ja oma lempparini - sanontoja:

" Anjan mitta tuli täyteen: hän pakeni Thorvaldin otteesta pää kolmantena jalkana ja haki kiväärin. Se luoti tiesi paikkansa: Thorvaldin elämä katkesi kuin kanan lento." 

Vois näistä jotain kokeilla itsekin. (29.3.) 🌟🌟

Magnusson Roine, Ottosson Mats ja Åsa Linnut lähellä. Huikaisevan upea kirja linnuista. Kuvat hurmasivat ja tarinatsykähdyttivät. Varasin kirjan siksi, että se oli voittanut Ruotsin kaunein kirja palkinnon. Luin kirjan suomennettuna, mutta molemmissa on sama taitto. Suomenkielisestä painoksesta bongasin vain kaksi Suomea koskevaa alaviitettä, joita ei ole Ruotsin painoksessa. Niin samanlainen on linnustomme. Vahva suositus Ruotsin kauneimmalle kirjalle. 🌟🌟🌟 (27.3.)

Melleri Arto Ilmalaiva "Italia" runokirjaa selasin jo tammikuussa, mutta nyt luin sen kannesta kanteen. Tykkään Mellerin runoista. Ne sisältävät sopivasti kulttuurin ja historian tietämystä ja ovat juoneltaan nokkelia. (8.3.) 🌟 🌟 

Kuva: Melleri-fani lappajärveläisen pellon laidalla.

Milne A. A. Punainen talo on Nalle Puhin tekijän englantilainen dekkari. Tämäkin on odottanut lukemistani pidemmän aikaa. Ihan kelpo dekkari. (6.3.)

Moyes Patricia Syntymäpäivälahjaksi kuolema. Tippetit pariskunta joutuu jälleen vaikean tapauksen eteen, tällä kertaa Englannissa. 70-vuotissankari, joka on kutsunut Tippetit synttäreilleen suojelemaan henkeään, kuolee kesken kakun syönnin. Kirjan lopussa selviää, että tapaus on oikeastikin sattunut Italiassa. Enpä olisi uskonut. Suosittelen lukemista jo pelkästään oudon kuolinsyyn vuoksi. 🌟

Mustonen Enni Lapinvuokko aloittaa Pohjatuulen tarinoita -trilogian. Kirjassa eletään Rovaniemellä talvi- ja jatkosotaa ja Ruotsissa lapinsodan aikaan. Pääosassa on Annikki Hallanvaara (mikä ihana sukunimi) joka pääsee ylioppilaaksi 1939 ja menee naimisiin lentäjän kanssa. 🌟 (1.3.)

Mustonen Enni Jääleinikki Pohjatuulen tarinoita 2, tapahtumapaikkana Saksa ja Sveitsi. Annikin tytär lähtee sairaanhoitajaksi Saksaan. Menee naimisiin ja muuttaa Sveitsiin. (30.3.)

Mustonen Enni Keltarikko Pohjatuulen tsrinoita 3 tapahtumat alkaa Hong Kongista, mutta päätyvät nopeasti Lappiin. Annikki on ollut kolarissa ja  hotellialalta vasta valmistunut Annikin tyttären tytär tulee auttamaan. Siinä sivussa löytyy elämänura Lapissa. (31.3.) 🌟

Mäkelä Hannu Canal Grande. Suomalainen asiantuntija on kutsuttu Venetsiaan, Italiaan. Sataa lunta. On karnevaaliaika. Canal Grande jääty... Monenlaista tietoa Raittila on saanut mahdutettua hyvän kirjan sisään. Tykkäsin erityisesti kirjan kerrontatyylistä. 🌟🌟 (25.3.)

Mäkivalli Jani Marssi kuoleman rinnalla kertoo sodasta Karjalassa ja Porissa. Saksassakin käytiin. Kirjoittaja on kotoisin Porista, joten kirjan näkökulmat on läheisempiä itselleni kuin sotakirjoissa yleensä. 

"Kirjoituskone on minun konekiväärini." 

Helena, porilainen naistoimittaja. (8.3.) 

Nevalainen Liisa Musta sinfonia on Nevalaisen viides dekkari. Tapahtumapaikkana on Eira ja pääosissa nuori opiskelija tyttö ja vanha kapellimestari. Useampaa henkilöä koskee läheltä tämäkin murha, jota ratkoo komisario - ei Puolukka vaan Karpalo. (6.3.) 🌟

Nevalainen Liisa, Paratiisilintu-kirjassa Krisse on pitkän odotuksen jälkeen viimeisillään raskaana ja lomailee pikkukaupungissa, missä teatterissa harjoitellaan paikallisen kirjailijan Paratiisilintu-näytelmää. (7.3.)

Nevalainen Liisa, Everstintalo-kirjassa Karpalon perhe muuttaa Helsingin Eirassa olevaan kauniiseen kivitaloon, joka alunperin oli yhden suvun omistuksessa. Kun luin sarjan ensi kertaa noin 30 vuotta sitten, tykkäsin tästä eniten. Kirjassa tehdään murhan ohella myös huumerikos. (9.3.) 🌟

Nevalainen Liisa Viimeinen rooli. Kirja on sarjan viimeinen ja sijoittuu Porin teatteriin, joka on monien mielestä kaunein teatteri Suomessa. Suomenkielinen teatteri alkoi Porista, ja sekin kirjassa mainitaan. Vaikka Maantiekadulta ei merta oikeasti näykään, tuntui kirja kotoisalta ja muut paikalliset faktat oli likimain oikein. Teatterin kummituksestakin puhuttiin. (10.3.) 🌟

Quentin Patrick Viisi askelta murhaan. Heti alussa mietin, että onpa tutun kuuloinen ketunmetsästys, mutta sitten tuli vastaan Raamattu sitaatti, jonka muistan googlettaneeni edellisellä lukukeralla:

"Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan ja Iisebel on niin kuin pellon lanta Jisreelin vainiolla niin, ettei voida sanoa : tämä on Iisebel." (en löytänyt mistä Raamatun käännöksestä kirjan isän sanoma sitaatti on, mutta oikea kohta Raamatussa on 2. Kun 9:10). 

Jisreelin viljava tasanko on Juudean ja Samarian rajamailla lähellä Harmageddonia. Baalia palvovan, foinikialaisen kuninkaan tyttären ja Israelin kuningas Ahabin puilison, Iisebelin tulevasta kohtalosta kertova sitaatti löytyy Kuningasten kirjasta. Kirja kesti toisenkin lukemisen, sillä en enää muistanut kuka oli syyllinen, vaikka kirja muuten oli tuttu. Armias unohdus! Englanti. 

Rankin Ian Musta kirja. Ei iskenyt Rankin tälläkään kerralla, mutta Satakirjastojen haasteeseen tuli "kirja"-kirja luettua. Englanti. 

Ropponen Ville, Sutinen Ville-Juhani Luiden tie : Gulagin jäljillä. Kirjan lukeminen vei aikaa varmaan vuoden, mutta hiljaa hyvää tulee. Ei ollut helppoa gulageilla, ei. Osa gulagien leireistä on rapistunut, osa on nykyäänkin vankikäytössä. Venäjä. (luettu loppuun 19.3.)

Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa.

Katti Kasanoovan elämänohje lienee lyhin. Siitä tulee mieleen Kiira Korven runokirja. 

"Haista, 

maista 

jokaista"  (27.2.)

Silvera Adam Lopussa molemmat kuolevat. Booktok suosikki, joka itketti alusta loppuun saakka. Onneksi kaikki kirjat ei ole yhtä tunteita nostattavia. Usa. (22.3.) 🌟🌟🌟

Silvera Adam Ensimmäinen viimeinen päivä. New York, Usa. Jatko-osa, joka kertoo Kuolin hetken julkisen toiminnan ensimmäisestä päivästä.

Ensimmäiset kirijät ovat saaneet soiton heti puolen yön jälkeen. 

Orionia hoitava sydänlääkäri toteaa:

”Kukaan ei tiedä, mihin tieteenalaan nämä ennustukset perustuvat tai onko taustalla mitään tieteellistä. Mutta minulla ei ole yhtä vilkasta mielikuvitusta kuin lapsillani, joten uskon että siellä operoidaan tällä samalla alalla. En jaksa edes ajatella mitään avaruusolioita tai taikuutta, ellen sitten joku päivä saa pitäviä todisteita”, lääkäri jatkaa pieni hymy huulillaan. ”Meidän on tärkeä muistaa, että siinä missä elämä muuttuu ja tiede edistyy, tehdään aina myös virheitä.” (23.3.) 🌟

Susi Pauliina Polttopiste. Ex-lentoemäntä seikkailee jälleen uudessa etsivän työssään. (2 3.) 🌟

Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. (27.3.)

Tammsaare A. H. Korpinojan isäntä. Kesäinen tarina Viron maaseudulta. Kesäinen tarina voisi olla yhtä hyvin Suomestakin. (11.3.) 🌟🌟🌟

Taska Ilmar Popeda 1946. Kirja miehitetystä Virosta. Metsäveljetkin mainittu. Uudella kiiltävällä Popedalla ajeleva kiltti setä saa pikkupojan pään pyörälle ajeluttamalla poikaa ja poika toimii kuten lapset yleensä: äitini sanoin "kliputtaa" kaikki asiat kun joku vaan äkkää kysyä. Ja setähän kyselee. Sitä myöten ensin isä, sitten äiti katoavat. Poika jää Johanna tädin hoitoon, mutta on tädilläkin salaisuus. Hän kuunteleen BBC:tä ja toivoo pääsevänsä pojan kanssa sulhasensa luo Englantiin. Niin toimi salakavala turvallisuuspalvelu.  

"Radio! Hän puuskahti närkästyneenä. Ennen vanhaan oli sanomalehdet, nyt on radio. Millä meitä huomenna uhataan." (20.3.) 🌟🌟🌟

Tennilä Esko Metsän väristä en väittele enää : runoja. Vuonna 1996 julkaistuja runoja ja mietteitä kuullusta ja nähdystä vuosien varrelta. Runoissa puhutaan sillanrakennusarkkitehdeistä, pultsareista, lehmistä ja sateenkaarista. 

"Sateen jälkeen sateenkaari

Kauniimpi kuin koskaan. 

Mutta ei sen toista päätä 

Viitsi yksin etsimään mennä."  (26.3.)🌟

Valek Miroslav Rakastelua kananlihalla. Rauhattomuutta. Slovakialaisia runoja. Joku mielikuva, että olen lukenut slovakialaisia runoja aiemminkin. 

Vargas Fred Normandialainen tapaus : komisario Adamsbergin tutkimuksia. Tämä olikin itselleni viimeinen käännetty Vargas tältä erää. Olen vissiin vihdoin päässyt samalle aaltopituudelle Adamsbergin outojen ajatusten kanssa, joten tästä pidin. Aiemmin olen pitänyt enemmän evankelista-sarjasta.  Tämän pohjalla on ennustus, joka tietää pahaa, ellei ennustuksen kohde korjaa käytöstään. Ranska. (10.3.) 🌟

Zweig Stefan Amok kirja alkaa kuvauksella Napolissa 1912 tapahtuneesta oudosta onnettomuudesta. Kirjan ensimmäinen kappale oli sen verran outo, että asia selvisi vasta viimeisellä sivulla. Siinä välissä oli hyvä mutta surullinen tarina. Tapahtumapaikka meri välillä Kalkutta-Napoli 🌟🌟(28.3.)