Heinäkuussa luetut kirjat

Heinäkuu alkoi Runon ja suven päivään liittyvillä runoilla. Siirryin Iin ja Kempeleen tienoille. Onnistuin hävittämään puolen kuun tekstit, joten tässä kuussa on sitaatteja todella vähän verrattuna muihin kuukausiin. Muutaman sentään olin kirjoittanut paperillekin tai ottanut kuvan myöhempää kirjaamista varten. Hyvä niin, ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa uusiksi. 

Al-Sabah Souad Alussa oli nainen. Kuwaitilaisia runoja, josta tykkäsin tosi paljon. Kirjottaja on elänyt elämää, jossa matkustellaan Euroopassa ja juodaan kahvia italialaisissa kahviloissa. Siitä tuli mieleen joku lukemani arabimaista kertova kirja, jossa naiset pukeutuivat lentokoneessa ennen laskeutumista kotimaansa vaatimiin vaatteisiin. Runot kertoivat pääasiassa rakkaudesta mutta tunnelmakuvat esimerkiksi kahvinjuonnista toivat lisäulottuvuutta romantiikkaan.

Älä lue minua

oikealta vasemmalle

arbialaisittain

äläkä vasemmalta oikealle 

latinalaisittain

älä ylhäätä alas 

kiinalaisittain

Lue minua yksinkertaisesti

niin kuin aurinko ruohon lehtiä

niin kuin pikkulintu ruusun kirjaa.  (1.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuinka kuolema kohdataan. Kotkan Kaunissaareen sijoittuva murhatutkimus, jossa on tapahtunut pari murhaa viime vuosituhannella ja pari nyt.  (15.7.) 🌟🌟

Bei Dao Puhun peilille kiinaa : valitut runot. Kiinan suosituimman nykyrunoilijan kokoelmateos. (31.7.) 🌟

Blomster Tapani Rakkauden hinta. Kirja aloittaa Kemi-sarjan. Poliisit olivat Kemistä ja varsinainen murhakin sattui Kemin puolella, mutta osa henkilöistä oli Iistä ja Iin puolella käytiin ainakin haastattelemassa todistajaa ja kahvilla paikassa, jossa itse olen syönyt Poropizzaa. (7.7.) 🌟

Catullus Gaius Valerius Kaikki runous, suomentanut ja valinnut pois pari runoa Jukka Kemppinen. Kirjan lopussa oli hyvät selitykset. Tykkäsin. Italia. (3.7.) 🌟

Clarke Lucy Haaksirikkoutuneet. Mainoslauseiden mukaan tämä oli psykologinen jännityskirja, trilleri. Tuskin oli. En olisi psykologiseen jännitykseen tarttunut, ellei Fidzi olisi siihen houkuttanut. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan Fidzistä, mutta kuinka moneen Fidzi-kirjaan sitä törmäilee... joten pakkohan tämä oli lukea. Ei psykologista eikä juuri jännitystäkään! Kirjan takakansi puhuu tappajan vaanimisesta saarella, mutta ei se mitään vaaninut puskissa, kuten jotenkin mielsin Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan henkeä muistellen. Pah. Mutta mielestäni tämä oli kyllä tavallista parempi avioerosta selviytymistarina. (19.7.) 🌟

France Anatole (1844-1924) Aadamin ensimmäisen vaimon tytär. Kirjassa on viisi erillistä tarinaa. Lilith oli entuudestaan tuttu, mutta tyttärestään Leilasta en ollut kuullut. Lilithistä olen lukenut mm. vampyyrikirjoista, joissa Lilith esitellään ensimmäiseksi vampyyriksi. Leilan lisäksi tarinoissa esiintyy neljä muuta mystistä olentoa, mm. egyptiläinen kissa. Muutkin tarinat oli ok. 

"Leilan, Lilithin tyttären, rukous:

Jumalani, lupaa minulle kuolema jotta voisin nauttia elämästä. Jumalani, lahjoita minulle tunnontuskat, jotta voisin tuntea nautintoa. Jumalani, tee minut Eevan tytärten kaltaiseksi!" 🌟🌟 (22.7.)

Haanpää Pentti Isännät ja isäntien varjot. Kempeleeseen sijoittuva tarina, jonka virikkeenä on toiminut Martta Saxin murha, josta luin kesäkuussa. Ensimmäinen Haanpääni ja vaikutti ihan hyvältä.  (2.7.)

Haanpää Pentti Vääpeli Sadon tapaus. Hyvin rakennettu tarina, mutta… Oli se vaan kenkku vääpeli! (3.7.)

Hulkko Kaisa Kiitäjien kylä. Kuvittelin kirjan sijoittuvan Ulvilaan, niin kuin edellinenkin Hulkon kirja, mutta kirja alkoi Karviasta ja suurin osa kirjaa seikkailtiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lomamatkalla raskaana oleva Tiina ja Veini, lapsen isä, poliisi (eivät asuneet yhdessä tuolloin) sanailevat paljon. Veini on mieltynyt sitaatteihin. Kun hän kertoo Tiinalle jonkun videopelin ideaa, kuinka 10.000 pisteestä saa uudeen elämän, hän siteeraa Anatole Francea: 

"Useimmat jotka eivät tiedä, mitä tekisivät tässä elämässä, toivovat toista, joka ei pääty koskaan." 

Googlaillessa törmäsin Nobel-voittajaan vuodelta 1921 Anatole Franceen. Varasin oitis muutaman hänen kirjoistaan. Tätä kohtaa kirjoittaessani aloittamani Francen kirja Aatamin ensimmäisen vaimon tyttärestä on kesken, mutta olen vampyyrikirjoja lukeneena vahvasti epäilen, että sitaatti löytyy tästä kirjasta.  (15.7.)

Hyry Antti Uuni. Kirjassa vanheneva mies muuraa uunin. Antti Hyry muurasi itsekin ison uunin Iissä sijaitsevaan taloonsa. (11.7.) 🌟🌟

Jutila Niko Kytäjän kartanon kolmoissurma. TrueCrime. Toukokuu 1972, kolme nuorta (14-18 -vuotiaat) oli telttailemassa Kytäjän kartanon mailla hieman väärässä paikassa. Kirjassa esitellään nuoret ja heidän koulumenestyksensä, ystävänsä ja harrastuksensa kuten kalastus ja viinaa halvemmat päihteet sekä murhan tekijä sekä hänen lähipiirinsä. Surmaaja oli aikanaan Suomen rikkain kuritushuonevanki. Itse en tätä tapausta muista, vaikka tuolloin jo sanomalehtiä selailinkin. Hyvinkää (20.7.) 🌟

Kevätsateiden aikaan. Arto Lapin kokoama runokirja japanilaisia tankarunoja. Runot oli sellaisia, joita Tuomas Anhava ei aiemmin ole kääntänyt. (30.7.) 🌟🌟

Lehtonen Joel Kuolleet omenapuut. Putkimotkotrilogian toinen osa, missä esitellään Putkinotkon henkilöt. Sääminki/Savonlinna. (28.7.)

Lehtonen Joel Putkinotko. Verrattoman loistava klassikko  Sääminki/Savonlinna. (30.7.) 🌟🌟🌟

Levola Kari Rouslainin ilmapuntari. Nappasin kirjastokäynnillä mukaan Levolan ala-asteikäisille suunnatun Rouslain kirjan. Kirja on kuulemma jo kahdeksas osa Rouslainista kettovaa sarjaa, mutta hyvin pysyin kärryillä vilkkaan Rouslainin kanssa näinkin. Muille toki suosittelen aloittamista ensimmäisestä osasta. Tässä kirjassa Rouslainin perhe muuttaa toiseen koulupiiriin, mutta kuitenkin lapsille sopivan pyöräilymatkan päähän luokkatovereista. Tykkäsin, kuten muistakin Levolan kirjoista. 🌟🌟 (21.7.)

Lipasti Roope Ruotsinlaiva. Ensin tuntui, että miten Helsinki-Tallinna tunnelityömaasta saa Ruotsinlaivaa, mutta kyllä se onnistui. (10.7.)

Mendelin Irene Koivikossa II. Runoja vuodelta 1899. Kirjan parasta antia oli Suomea koskevat runot. Yhtään näistä en tuntenut entuudestaan. Vähiten innosti runot Topeliuksesta ym. suurmiehistä. Vaikka en tykännyt kaikista runoista, on pakko todeta, että riimittelyt rimmasi, mikä osoittaa, että ainakin tällä nuorella naisella suomenkielen sanavarasto oli hallussa. Tuuliseen lukuhetkeen ennen sadetta sopii runo Ulkona tuulee:

Ulkona tuulee, tuulee
Luonto ei rauhaa saa; 
Syömmeni värjyin kuulee, 
Koivut kun valittaa. 

Kaihoten koivut sorjat
Kevättä ikävoi, 
Vinkuen oksat norjat

Kattoa äsken löi. (18.7.)

Mårtenson Jan Noitavasara. Olen lukenut muutamia Mårtensoneja ja pääsääntöisesti tykännyt kuten tästäkin. On sillä antiikkimiehellä vaan aikamoinen kissa! Tässä kirjassa puhutaan noituuteen liittyvistä esineistä.Ruotsi. (8.7.) 🌟

Murhat Itämeren rannikolla. Odotin jotenkin enemmän Itämerta. Sarjassa oli 6 osaa. Niiden murhat oli lähes yöunet vieviä ja tapahtuivat Viro, Latvia, Puola -akselilla.  (12.7.)

Omenakasvoinen morsian mordvalaista kansanrunoutta valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Luin runoja reilun kuukauden, mutta olisi pitänyt ehkä lukea vielä hitaammin. Runot oli kivoja, mutta ihan liian samankuuloisia. Parhaimmillaan nämä olisi luettuna pari silloin toinen tällöin. Mordva, Venäjä (1.1.)

Outsider Lasilinnan salaisuus Arkkitehti Karma avustaa tällä kertaa Lasilinnassa, helsinkiläisessä huvilassa, josta on tehty kylpylä. Talolla on historia, jonka tuntija kolkataan. (10.7.)

Pakkanen Outi Naistenkutsut. Mediasta tutulla narsistimiehellä on monta naista - entisiä, nykyisiä, tulevia. Sitten mies kuolee. Mutta kuka olikaan murhaaja? Helsinki. (5.7.) 🌟

Pasanen Eero Kononen ja keltainen ruusu. Kononen on mielenkiintoinen tyyppi ja tuttu entuudestaan. Piipunpoltto ajoi poliisin yksityisklubin jäseneksi tupakkalain tultua voimaan. Tämä Ahtisaaren näköinen mies ajattaa hiukset kaljuksi, ettei ihan samalta näyttäisi. Parturien smalltalk on kuitenkin kärsimys :

"Väkinäinen päivittäisten sääilmiöiden ja tyhjänpäiväisten asioiden jauhaminen ei ollut Konosen ominta osaamisaluetta."

Martat mainittu, tällä kertaa Elimäen Martat. Tässä Kononen tutkii satunnaisen tuttavan kuolemaa, mutta ylhäältä tulee tutkimuskielto. Se antaa vapaata matkustaa junalla melkein Thaimaalle. Helsinki/Kruunuhaka.(31.7.)

Paulow Ari Surmankarin vangit. Nuorten kirja. Neljä nuorta ( noin 11-15 v) haaveilevat seuraavasta kesälomasta Glasgowssa, mutta toteavat, että jo pelkkä matka Kempeleestä Vantaalle maksaa maltaita. Helpotusta rahoitukseen tarjotaan kuitenkin heti, kun yhden pojan äiti tarjoaa maalaushommia huvilalla. Kivan jännä kesäkirja, joka alkaa vähän vaarallisellakin veneretkellä ja jatkuu Viisikkoa jännemmällä seikkailulla Iissä. (4.7.) 🌟🌟

Pitkäranta Ari Vatajan kylän miehiä ja ruokia. Honkajoen markkinoiden innostamana luin ensimmäisen Honkajokea käsittelevän kirjan jonka sain käsiini. (26.7.)

Puiden lohtu saksankielistä runoutta 1946-2000. Kirjassa likimain puolet ja puolet runoilijoita Saksasta ja Itävallasta, Sveitsistä kirjassa oli yksi runoilija, jos oikein laskin. Kultakin runoilijalta oli keskimäärin 6 runoa. Osaan ihastuin, yhteenkään en vihastunut. (3.7.) 🌟

Pulla Armas J. Epäylevien ajatusten sanakirja. Kirjassa on erilaisten kuuluisuuksien ajatuksia eri asioista. Osa niistä oli tuttuja, osasta kuuluisuuksista en ollut edes kuullut. Kiitos Pulla!  

"Meistä on tullut keski-ikäisiä silloin, kun joutuessamme valitsemaan kahdesta kiusauksesta valitsemme sen, josta pääsemme aikaisin kotiin." Fermand. (17.6.) 

Pääskysaari Jenni Martta – Nainen joka kuoli eläessään. Storytel Original kirja. Paikoitellen olisin kaivannut kustannustoimittajaa. Vuonna 1923 syntynyt Martta jäi jumiin Sinebrykoffin hissiin Bulevardin tienoilla (juomatehdas, ei se nykyinen museo) 1971 joulukuussa. Hississä paloi valot ja hissin hälytys raikui hissin sisällä, mutta ei sen ulkopuolella. Kukaan ei huomannut asiaa ennen kuin oli kulunut kaksi viikkoa. Martan tarina oli tietysti lyhyt, kirjaa venytti Pääskysaaren omat ongelmat tai niiden puute. Itse Martan tarina oli surullinen. Onneksi sellaista ei voine enää tapahtua. Itsellekin tuli silti mieleen eräs perjantai-ilta, jolloin marttojen arkistoasioissa juutuimme Matin ja Tepon studion hissiin. Kaverin kännykkä oli mukana, omani latautui toimistolla, ja saatiin soitettua hissimies päästämään meidät pihalle, mutta muistot jäi. Hissistä löytyi jopa penkki, mitä nykyään näkee hississä harvoin. Martan tarinan ohella kirjan parasta antia oli kulttuuhihistorialliset muistelot, kuten se, että Sylvi Kekkonen sai Urkin kutsumaan linnan juhliin 1971 enemmän taiteilijoita. Mukana juhlissa oli mm. Veijo Meri, Veikko Huovinen ja Kalle Päätalo sekä muistelot influenssoista kuten honkongilainen 1969.  Helsinki, Bulevardi. (9.7.) 🌟

Selznick Brian Hugo Cabret - kuvaromaani. Tästä ei voi antaa kuin täydet pisteet! Yksi vuoden parhaista kirjoista. Istuin ulkona ja luin koko 550 sivua yhteen menoon. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kuvia (ei siis kuvituskuvia, vaan kuin mykkäelokuvaa kirjassa) noin 2/3 kirjasta, joten se selittää sen, että lukuaikaa kului vain pari tuntia. (17.7.) 🌟🌟🌟

Sinkkonen Lassi, Sumuruisku. 1968. Kirja työttömästä, perheellisestä miehestä, joka saa töitä maalarina Helsingissä. Kirjassa mainittiin hauska termi syrjähypystä: vällykäärmeen purema.  Olen kuvitellut V-sanan tuoreemmaksi, mutta näköjään jo 1968 se on ollut käytössä.

”Viimeistään tässä vaiheessa totaalinen vitutus iskee miehen kuin miehen. Alemmuudentunteet ja kiukku repivät jo ennestään huonoja hermoja. Ja jos talossa oli liuta sikiöitä, ovat ainekset valmiina suomalaiseen murhenäytelmään. Tapetaan kaikki ja mennään itse mukana. Helvetissä tavataan.”  (16.7.) 🌟🌟🌟

Tuure Leila Apteekki. Poriin sijoittuvan apteekki-sarjan aloitus. Apteekkarin tytär on kiinnostunut apteekkityöstä, mutta sata vuotta sitten naisen ura ei ollut itsestään selvyys. Sisällissota vei neidon Merikarvialle turvaan ja joukkosidontahommiin. Sen jälkeen oli hyvä ottaa opiskelu puheeksi. (6.7.) 🌟

Vainio Virpi Petsamon enkeli. Petsamo ennen talvisotaa. Kirja alkaa vuodesta 1937. Rakastunut Valeria ottaa kalatehtaalta loparit ja aikoo lähteä miehen perään etelään, vaikka ei puhukaan kunnon suomea. Taiteilija, valokuvaaja Maija ottaa hänet avukseen valokuvaamoon töihin. 

"Varjele Herra Petsamoa, joka ottaa siipiensä suojaan niin meistä vähäisimmän kuin kaikki maailmalla virkansa menettäneetkin."  (9.7.)

Iissä on ideaa

Ii on varmasti se kunta, jonka kirjailijoita on yksi vaikeimmista, lähes mahdoton googlettaa, eikä Kirjasammostakaan ollut juuri apua, joten turvauduin kirjaston apuun. Laitoin sähköpostia Iin kirjastoon ja seuraavana päivänä sainkin muutaman kirjan vinkkilistan. 

Ii on entuudestaan jonkin verran tuttu, sillä olen poikennut siellä mennen tullen yhdellä georeissulla ja huristellut bussilla läpi käydessäni Rovaniemellä. 

Vähän on jäänyt kaihertamaan, että ei tullut poikettua kuitenkaan Iin siinä osassa, joka on kuin piste Oulun kunnan alueella. (Siis piste tällä kertaa Iin alla 🙃,  katso vaikka kartasta). 

Iin sloganissa on ideaa, etenkin tänä viikonloppuna, kun on Iissä geokätköilyn megatapahtuma Piste Iin päällä. Sinne olisi ollut kiva lähteä, mutta (onneksi vähitellen ohimenossa olevien) jalkavaivojen vuoksi en vielä uskaltautunut noin pitkälle matkalle. Mutta aina voi lukea... 

"Mitä porukkaa täällä oikein hiippailee, ärjäisi korsto." Näillä sanoilla alkaa Iijoen suistoon liittyvä Ari Paulowin ensimmäinen nuorten dekkari Surmakarin vangit.

Paulowia olen lukenut aiemmin vain yhden kirjan, josta kyllä tykkäsin, mutta niin on vaan jäänyt lukematta muut. Lukupinon huippua tavoittelee juuri nyt kyllä Paulowin kirja, jossa Kempele on pääosissa. 

Kirja alkaa kesäkuun alusta, jolloin kesäloma on alkanut. Pojat miettii, että seuraavalla lomalla olis kiva seikkailla Glasgowssa yhden pojan sukulaisissa. Porukka kuitenkin toteaa, että jo lento Kempeleestä Helsinkiin on kallis. Samalla pojat ja yhden pojan sisko saakin kesätöitä, josta on tarjolla satanen nenää kohti. Se on hyvä pesämuna seuraavalle kesälle. 

Reissuun lähdetään Kempeleestä Iin rannoille moottoriveneellä. Tulee myrsky ja siitä alkaa seikkailu.

Kirja oli jopa mobiilitekniikaltaankin yllättävän tuore, vaikka se on yli 10 vuotta vanha. 

Sen tarkistin, koska ainoa outo asia, johon törmäsin kirjassa oli, että tatuoituna remonttimiestä heti epäiltiin rosvoksi. Ehkä Oulun seudulla oli tuolloin vielä vähän tatuointeja, mutta muistan, että yksikin tuttu perheenäiti otti kesällä 2012  olkavarteen ison tatuoinnin, jonka peittämiseen töissä tarvitaan 3/4 hiha. Pieniä nilkka- tai lapaluutatuointeja oli useammilla tutuilla jo silloin. Mutta ehkä ne eivät olleet niin näkyviä kuin nykyiset kuvat. 

Ainakin itsestäni tuntuu, että 10 vuotta sitten juuri kukaan ei ajatellut tatuoinnin hankkinutta enää merimieheksi. 

Kirjasta en oppinut kovin paljon Iistä, kun oltiin enemmänkin mökkialueella. 

Veikkaan kuitenkin, että 2012 ei enää ollut nimismiehiä, kun kihlakuntauudistus tehtiin kymmenisen vuotta aiemmin.... Itse asiassa etelässä nimismiehenä virat lakkautettiin viime vuosisadalla, kun itsekin olin nimismiespiirissä töissä ulosotossa, ja pohjoisessakin 2007.

En löytänyt/saanut käsiini tähän hätään muuta kirjaa, joka sijoittuisi pääosin Iihin, vaikka kyselin apua myös Iin kirjastosta ja somesta. Tai, no, löysin pari kirjaa, jotka kirjasin Kuivaniemeen, joka nykyään kuuluu Iihin.

Kuivaniemi oli itsenäinen kunta 1867-2006. Se sijaitsee Iin pohjois-osassa juuri ennen Lapin maakunnan rajaa.

Tapani Blomstedin Rakkauden hinta aloittaa Kemi-trilogian. Murha on tapahtunut Hamarin kylässä. Ilmeisesti se on kuvitteellinen, sillä löysin sellaisen vain Porvoosta. 

Sen sijaan muut paikat on oikeita. Yhtä todistajaa köydään haastattelemassa Kuivaniemellä. Siellä käydään myös ostoksilla ja mainitaan myöhemmin Nesteen huoltoasema, jolla itsekin olen poikennut lounaalla, kun oltiin "aamulenkillä" Kempele-Haaparanta-Oulu ennen geokätköilyn Megatapaamista Oulussa 2019. 

2018-2019 oli itselläni sangen hektistä liikkumisen suhteen. Noilta vuosilta löytty esimerkiksi 365 päivän jakso, jonka aikana otin muutaman askeleen 212 kunnan alueella. Liikkuminen oli tuolloin välillä sen verran hektistä kartan seuraamisineen, että silloin ei ehtinyt ihan joka kunnasta ottaa kunnon valokuvaa. Niinpä, vaikka ajelin tuona aikana läpi Iin edestakaisin peräti kahdesti, oli oheinen kuva kuivaniemeläisestä poropizzasta (luultavasti tuplajuustolla, kun on niin juustoisen näköinen) ainoa, jonka löysin. 

Seuraavaa Kuivaniemen reissua ajatellen merkitsin karttaan tien, jota seuraten pääsee Oolannin sodan muistomerkille ja laavulle meren rantaan. Siellä pitää poiketa ehdottomasti. 

Antti Hyryn (1931-2016)  Uuni-kirja on kutitellut mieltäni pitkään. Kuvittelin etukäteen kirjan olevan 1980-luvun alusta, mutta kirjassa puhuttiin euroista, joten piti tarkistaa. Kirja olikin vuodelta 2009, ja se voitti sinä vuonna Finlandia-palkinnon. 

Jos Volter Kilven Alastalon salissa valitaan ansiokkaasti piippua 60 sivua, niin tässä kirjassa kätevä mies muuraa isoa leivinuunia 400 sivua. 

Kirjan arkiset mietteet on toisaalta samaa kuin Pukkilan piipun valinnassa, mutta tästä jäi kyllä parempi maku. Muurari ei ole yhtään kateellinen eikä katkeran kirkerä. Pukkilan kanssa en muuttaisi yhteen, mutta uuninrakentajan kanssa voisi olla toisin, jos oltaisiin nuorempia. 

Teos on palkintonsa ansainnut, vaikka kilpakumppani, Kari Hotakaisen Ihmisen osa oli sekin loistava. Onneksi ei tarvinnut itse valita.

Kirjassa on kesä ja hyttysiä. Säilötään. Mansikat haetaan poimittuna, mutta mies käy aapasuolla. Lakkojen poiminnan lomassa mies paistaa nuotiolla nakkeja. Satakuntalaisena bongasin oitis matkaeväänä olleet Vatajan nakit Kankaanpäästä. Nitriititön nakki on aina kelpo valinta, vaikka itse preferoin kuorettomia nakin kaltaisia pötkylöitä. Olenkohan koskaan ostanut kuorellisia nakkeja kotiin. Tuskin. 

Uuni rakennettiin oikeastikin Hyryn perheen mökille Kuivaniemen Rantalassa. 

Kirjassa käydään tämän tästä ostamassa lisää tiiliä ja laastia Iin keskustassa rautakaupassa niin, että piti kerran jo oikein tarkastaa, josko kuuntelin uudelleen samaa kohtaa, mutta samassa puhuttiin uudesta asiasta ja selvisi että mies on taas tiilikaupoilla. 

Kirjassa, ja elävässä elämässäkin, Hyry harmitteli, kun uuni jäi pieneksi - sukulaisella oli 10 cm pidempi uuni. Käsitin kirjasta ja lehtikuvista, että uuniin meni noin metriset halot, joten ei se kyllä kovin pieni ole. 

Uunin rakentamisen ja säilönnän ohella kirjassa on muitakin kesätoimia kuten kesäretki Ruotsiin, jossa tutustuttiin mm. kirkkojen urkuihin. Hyry itse oli innostunut uruista, ja opettikin urkurakentamista useita vuosia.

Jotkut kirjan ajatukset oli kovin tuttuja. Esimerkiksi se, kuinka "pojat" ovat aina "poikia", jos ovat joskus tulleet sellaisiksi nimitetyksi. Lapsuudesta muistan kuinka naapurin aikamiespoikia sanottiin "isänsä" pojiksi. Poikia he ovat edelleen, vaikka lapsuudesta on aikaa reilu 40 vuotta, ja isänsä kuolemasta sitäkin enemmän. Kirjassa valutalkoiden jälkeen mies miettii:

"Seisoin porraskivellä ja katsoin, kun pojat, keski-ikä seitsemänkymmentäviisi vuotta, menivät autoon ovista päätä kumartaen, ja auto lähti liikkeelle eikä sitä enää näkynyt."

Jos on Hyry perusteellinen asioita kuvatessaan, niin on sitä 

Kalle Päätalokin, joka kirjoitti omaan elämäänsä perustuvassa Iijoki-sarjaa 26 kirjan verran. Tiedä montako kirjaa olisi tullut vielä lisää muistoja kirjojen kirjoittamisen ajoista, jos elämä olisi kantanut pidemmälle. 

Ukkosen ääni kirjassa (osa 9) Päätalon elämä on edennyt armeijaan, minne hän lähti vapaaehtoisesti talvisodan aikana, vuoden 1939 lopussa. Kalle porukoineen siirretään Oulusta Iihin ja koulutus jatkuu. Jatkosodan jälkeen Kalle muuttaa Tampereelle ja opiskelee rakennusmestariksi. 

Kirjan, kuten melkein kaikki muutkin Päätalot, olen lukenut aiemmin, joten en kerrannut sitä nyt. Luultavasti en olisi viitsinyt etsiä mikä kirja oli kyseessä, joten olen iloinen Iin kirjaston vinkistä. Saas nähdä, monenko kunnan kohdalla jatkossa on pakko turvautua paikallisten apuun. 

Kaikkia näitä kirjoja voin suositella ainakin niille, jotka haluavat tarkistaa onko Ii sloganinsa mukainen - Iissä on ideaa. 

* * * *

Ps. Pizzat ja nakit ja muut on tässäkin tekstissä ostettu itse ilman sponsorointia.