Lapsuuden joulu, mitä kaikkea se tuokaan mieleen! Lähinnä kyllä kaikkea muuta, kuin kauneimpia joulun runoja ja lauluja, mutta jokaisella perheellä on omat joulutapansa.
Olen näemmä ostanut Satu Marttilan ja Juha Virkkusen kokoaman Lapsuuden
joulu osa 2 -kirjan vuonna 2009. Kirja on täynnä jouluisia runoja, joista tuoreimmat
taitaa olla ajalta, jolloin tämä keski-ikänsä luultavasti ohittanut täti-ihminen
on hädin tuskin syntynyt, joten kaiketi ne olisivat voineet olla lapsuuteni
joulun runoja, mutta runoja ei juuri harrastettu
- vasta perustetussa peruskoulussa
- kotona.
joten ihan ei osunut kohdilleen kirjan nimi. Tunnustan löytäneeni yhden
runon jopa vuodelta 1979. Kirja on julkaistu seuraavana vuonna.
Runot kyllä kiinnostavat ajoittain ja joulurunot joka vuosi, joten likimain
joka vuosi on tullut tätäkin kirjaa selattua. Joku muu on selannut kirjaa ennen
minua ja kirja avautuukin itseäni huvittavasti Pentti Saarikosken Mitä haluaisin
joululahjaksi -runon kohdalta. Saarikoski, joka koskaan ei ole ollut
suosikkini, siihen olen liian nuori, fanitin Saarikosken sijaan nuorena Pentti Saaritsaa,
jolla oli melkein sama nimi.
Saarikosken runossa yksi säkeistö kuuluu näin:
Haluaisin:
PUHELIMEN
(että ihmiset saisivat minuun kontaktin päivisin
että vaimoni saisi minuun kontaktin iltaisin).
Huom! runo on kirjoitettu 1964 ja Saarikoski oli kuollut ennen kännyköiden
ilmestymistä.
Kirjasta löytyy kahdella eri tapaa järjestetty hakemisto, mutta kirjailijan
nimellä ei voi hakea, mikä on sääli, sillä olisi ollut hauskaa katsoa
pikaisesti, löytyisikö sitä Pentti Saaritsaa tästä kirjasta, ja löytyyhän sitä, runo
Joulupukin seuraajat, joka on julkaistu Ylioppilaslehdessä 1963, ja jonka loppu
kuuluu näin:
…minä tarkoitan kuinka
meidän ahneet silmämme loistivat
kun meidät koristeltiin unohtamaan
vaikka emme vielä muistaneetkaan
mitään -
minua käskevät
mainokset
paketoimaan iloia
paketoikoot muut! minä en voi -
niin kauan kuin maan päällä on joulupukin seuraajia
minusta tuntuu
kuin
joulupukki yhä olisi olemassa.
Monta tuttua joululaulua kuten Varpunen jouluaamuna kirjasta löytyy, mutta
on näitä oudompiakin runoja, joihin on kiva paneutua.
Muutama viikko sitten havaitsin, että isän isoäidin isä ja neljä sisarusta oli
kuollut nälkävuosina ja nyt löysin Uuno Kailaan Nälkävuosien joulusta kertovan
runon tästä kirjasta. Siihen en olekaan törmännyt aiemmin, vaikka se onkin jo
1930-luvun alusta.
