Tässä vaiheessa joulukuuta on aika kaivaa vähitellen esiin parhaat joulureseptit. Itse preferoin (se taitaakin olla ainoa sana, joka jäi käyttöön kansantaloustieteen opinnoista) perinteitä, mutta jotain uutta on aina kiva kokeilla, olipa se uusi sitten oikeasti uutta tai tosi wanhaa. Jouluruuat jätän itse jouluun, mutta taatelikakku ja Pauligin joulukahvi maistuu vaikka ympäri vuoden. Joulussa onkin mielestäni parasta se, että jokainen voi valita sellaiset rusinat pullasta, jotka itse haluaa… tai syödä pullansa kokonaan ilman rusinoita.
Näin koronavuonna ei saa äidin tekemiä pipareita ennen
joulua, joten harkinnassa on itse tekeminen. Siirappileipiä tekisi mieli, ja
jos niihin päädyn, niin kokeilen tänä vuonna Martan joulukirjan ruispipareita.
Pakko kuitenkin myöntää, että kauliminen ei ole minun
juttuni, joten luultavasti teen itsenäisyyspäiväksi hannatädinkakkuja
italialaisella reseptillä. Hannatätejä, niin kuin meillä sanotaan, ei tarvitse
kaulita, pelkkä pyörittely riittää.
Martan joulukirjaan minulla on lämpimät suhteet. Olen myynyt
sen sinikantisia painoksia useita satoja kappaleita. Uutta punakantista en omista, tai ainakin luulen niin.
Kirjastani löytyy vinkkejä jouluruokien ohella myös tuiki-tärkeään
joulukukkien hoitoon. Myönnän olevani erinomainen tappamaan kukkia, etenkin
kukkivia. Vain perhosorkideat menestyvät hoidossani, sillä nehän kukkivatkin aina,
kun luulevat kuolevansa.
Siivousvinkkejäkin kirjasta löytyy niitä kaipaaville. Tosin kirjan etuaukeamalla on paljon mediassakin siteerattu lause, joka antaa synninpäästön niille, jotka eivät koe täydellistä joulusiivousta välttämättömäksi:
Siivoa komero, jos aiot viettää siellä joulun.
Lauseen on kehitellyt jo 1990-luvun lopussa Marttaliitossa työssä olleessaan Ritva Otva.
Huomenna sitten pitäisi päättää, leivonko lauantaina joulun makuisia ruispipareita vai tyydynkö italialaisiin hannatäteihin.
Jouluinen piparkakkutalokin olisi kiva. Yksissä myyjäisissä näin jollain marttayhdistyksellä myynnissä tennispallon kokoista piparkakkutaloa. Se olisi kiva, kun sen voisi syödä kokonaan. Piparitalon valmistusintoani latistaa se, että en pysty käyttämään normaalia sokeria enkä vehnää, joten jouluiset siirappileivät leviävät liikaa, eikä talon valmistaminen oikein ota onnistuakseen. Talon voisi tietysti rakentaa kaupan taikinasta, mutta siinä jäisi syömisen ilo kokonaan pois.
Vaikeita päätöksiä. Taidan lähteä keittämään kardemumman ja kanelin
tuoksuista joulukahvia. Se sopii aina joulun odotukseen.
