Minulla on mielikuva, että jossain hetkellisessä kirjapinossa olisi kirjaston vaihtohyllystä poimittu saudiarabialainen prinsessakirja, mutta jos tavallinen suomalainen nainen lähtee matkalle, ei hän lähde prinsessojen palatseihin vaan hotelliin tai tuttavansa kotiin. Niinpä kirja on odotellut hyllyssä sitä, että löytäisin kirjan, jossa kerrottaisiin tavallisemman ihmisen elämästä.
Kauan tässä on odoteltukin, sillä Kirja joka maasta projektini on kestänyt kohta kuusi vuotta, ja lukemattomia maita on jäljellä 28. Mukaanlukien Saudi-Arabia.
Anna-Riitta Jyrkisen kirja Koralliranta : naisen elämää Jeddassa oli kirja, jonka kaltaisen kirjan haluaisin lukea joka maasta. Jyrkinen muutti Saudi-Arabiaan miehensä työn vuoksi. Moniin kulttuureihin tottuneena hän halusi tutustua paikallisten naisten elämään. Se vaati sinnikkyyttä ja arabian opiskelua.
Kirja oli ainakin itselleni vastaus lukuisiin kysymyksiin naisten elämästä muslimimaissa. Olen aiemmin lukenut ökyrikkaista aasialaisista, katsellut kuinka tuhat loistavaa aurinkoa nousee Afganistanin taivaan ylle, paennut useasta maasta sotaa tai puolisoa, tullut silvotuksi ja naitetuksi jne jne, mutta juuri missään ei ole kerrottu miten naiset elää kodin ulkopuolella.
Tajusin kirjan syvyyden, kohdassa missä puhuttiin siitä, että lentokoneessa naiset pukeutuivat kulttuuriin sopiviin vaatteisiin ja että lentokentällä oltiin vastassa sopivan abayan kanssa. Joissain maissa riittää, että ulkomaalainen nainen pukeutuu peittävästi ja pitää päässän huivia, Saudi-Arabiassa säännöt ovat toki tiukemmat, mutta heti tuli mieleen, kuinka 1992 Istanbulissa iranilaiset rouvat sanoivat olevansa vapautuneempia kun Turkissa ei tuolloin juurikaan pidetty huiveja ja esim. hallintorakennuksissa ne olivat tuolloin kiellettyjä. Turisteilta pään peittämistä vaadittiin vain moskeijoissa.
Kirjassa kerrottiin miten naiset pystyvät lomailemaan, miten ulos menoa varten tarvitaan autonkuljettaja (naiset saivat Saudi-Arabiassa auton ajo-oikeuden 2018), miten ostoskeskukset on tehty lähinnä naisille (jotkut kerrokset jopa pelkästään naisille. Huom. ilmastoidulla käytävillä lenkkeily on parasta sijoittaa klo 10-13 väliin, jolloin kävijöitä on vähän) ja miten naiset ilman puolisoa tai isää/veljeä (ja siis perhehuonetta) voivat syödä ravintolassa. Verholla eristetyssä pöydässä saa ottaa pois vain silmät paljaaksi jättämän hunnun, muuten naisen olisi syötävä hunnun sisällä.
Kirjan tiedot saattavat olla hieman vanhentuneita, mutta suosittelen silti.
Kirjassa puhuttiin myös kaahaavista kuskeista. Jotkut ajoivat kuin viimeistä päivää tyyliin sataa kaupungissa. Se toi mieleeni tuttavan kertomuksen siitä, kun hän 1970-luvulla meni Saudi-Arabiaan töihin. Lento oli naapurimaahan, ja taksikuski oli kaahannut määrä paikkaa kohti niin, että mieleen oli tullut onko tämä viimeinen matka. Pääsivät perille ja mies tuli terveenä takaisi kin kotimaahan.
Kirjan lukemisen jälkeen katselin pari matkavideota Jeddasta ja se vain korosti ajatusta, että on olemassa miesten Jedda ja naisten Jedda. Videoista näkyi vain muutamia naisia torilla tai perheensä kanssa auringonlaskua katsomassa rannalla. Ostoskeskuksessa naiset oli videoillakin hyvin edustettuna. Myyjät ja kulkijat olivat miehiä.
Jedda on monille portti Mekkaan. Konkreettisestikin, sillä Jeddasta löytyy iso portti josta vaeltavat pyhiinvaeltajat lähtivät noin 100 km vaellukselle. Kirjan mukaan pyhiinvaelluksen pää aika näkyy Jeddan kaduilla.
* * *
Ps. Se prinsessakirja odottaa hyllyssä edelleen lukemista.
