Pääsiäinen takana ja arki on koittanut. Arki on joskus kiireellistä. Tuntuu, että ei millään ehdi lukemaan. Mutta aina löytyy aikaa siihen mistä pitää, kun käyttää aikansa tehokkaasti.
István Örkény (1912-1979) on kehittänyt kirjoittamisen tiivistämistä kohti tiivistäkin tiiviimpään kerrontaa.
Kirjassaan Minuuttinovelleja hän ei kuitenkaan tiivistä tarinaa siten kuin ensiksi ajattelisemme eli lyhyiksi lauseiksi kuten Satoi tai kuten Raamatun lyhimmässä, pääsiäiseenkin sopivassa lauseessa Jeesus itki.
Ehei. Örkény tiivistää itse tarinan. Otetaan esimerkiksi Hemingwayn kirjasta nimensä saanut minuuttinovell "It's our Time":
"Hän kääntyi kohti tarjoilijaa.-En vain äkkiseltään muista, mitä se haluamasi juoma oli nimeltään. Sellaista tummaa nestettä.-Onko se viina?-Ei, ei, jos nyt oikein muistan se tarjoiltiin lasista ja muistelen sen olleen kuumaa. Ei siis mitään viinaa.-Pelkäänpä, ettei meillä ole sitä.-Kuulostaa uskomattomalta."
Sitten mies muistaa, että lautasella oli lusikka ja pieniä kuutioita... Ja myöhemmin että kuutiot olivat valkoisia ja pieniä.
.... Suomalainen tilaisi mustan kahvin. Mutta tarinaa venyttämällä kahvin tilaamisesta kun saa tarinan.
Kirjan alussa on tietoa kirjan unkarilaisesta kirjoittajasta ja lukuohjeita. Tuoreempikin painos löytyy. Siitä löytyy peräti täysi sata minuuttinovellia.
Itse törmäsin minuuttinovelliin muistaakseni Elisa-kirjan markkinointikampanjassa parikymmentä vuotta sitten. Silloin osallistuin itsekin kilpailuun. Menestymättä.
