Mary Stewart (1916-2014) on itselleni uusi tuttavuus. Wikipedian mukaan hän oli brittiläinen kirjailija, joka aikanaan kehitti romanttisten mysteerien genren. Ei turha tyttö, etenkin, kun näinä aikoina CozyCrime on melkoisen suosittu genre. Aikalaiset ovat pitäneet Stewartin kirjoitustyyliä parempana kuin esimerkiksi Suomessa paremmin tunnetun Victoria Holtin. Olen itsekin pitänyt Holtia "liian romanttisena" kirjailijana, jotta olisin koskaan innostunut tarttumaan hänen kirjoihinsa. Saatan silti olla väärässä. Stewart sen sijaan teki vaikutuksen heti, vaikka en edes ajatellut genreä. Stewartin kirjoja on myyty yli 30 miljoonaa.
Stewartin päähenkilönä on nainen, joka osaa tulla toimeen omalla älyllään ja pitää hermonsa myös vaarallisissa tilanteissa... Ainakin niin kauas, kunnes voi nojata jonkun olkapäähän.
Laitoin vahingossa ensin Mary Stewartin hakusanaksi Pinterestin hakukenttään ja voi miten hienon tunnelmaisia kansikuvia Stewartin kirjoissa maailmalla onkaan! Vaikka ihan aikansa kuvia on nuo kotimaiset kun kuvat. Kannattaa vilkaista!
Stewartin kirjoissa on jokaisessa omat henkilöt, joten ei ole väliä missä järjestyksessä kirjat lukee.
Espanjassa tutustutaan härkätaistelu areenaan ja ihaillaan auringon nousemista vanhassa rauniokylässä. Korfulla etsitään antiikin kohteita. Libanonissa keskitytään enemmän kertojan tädin tiluksille (vanha haaremirakennus), joskin ajellaan myös pikkukylissä ja tutustutaan mm. huumeiden kasvatukseen muiden kasvien keskellä.
Lähdettekö ajelulle rouva?
Serkku vinkkasi kirjaa, jossa on hauska nimi. Pakkohan se oli lukea. Kirja olikin osuvasti Stewartin ensimmäinen kirja vuodelta 1955. Tässä kirjassa oltiin Etelä-Ranskassa, Provencessa.
Kirjan päähenkilö lähtee ystävättärensä kanssa Provenceen ja siellä Avignonin kaupunkiin. Lomaillessa he viettävät aikaa myös erillään. Louise maalaa, päähenkilö tutustuu alueen historiallisiin kyliin.
Nainen tapaa hotellissa fiksun David-pojan koirineen ja alkaa suojella poikaa. Kiperä seikkailuhan siitä syntyy.
Hassua, mutta kuvittelin heti alusta lähtien Bentley-kuskin mielessäni Lovejoyn kilpailijaksi, näyttelijä Malcolm Tierneyksi. Jossain vaiheessa selviää, että Bentley-mies onkin kirjassa rikas antiikkikauppias aivan kuten Lovejoynkin kilpailija.
Tiedä sitten johtuiko Bentleystä, vai mistä, mutta tästä kirjasta tykkäsin eniten.
Tapaaminen Korfussa.
Loma Kreikassa siskon luona kuulostaisi viehkeältä, ellei Kreikassa olisi nykyään niin tuskaisen kuuma. Kuuma se taisi olla jo 1964, kun kirja ilmestyi. Toisaalta kuka käskee lähteä kesällä. Maan talvilämpötila on inhimillisempi.
Tällä lomalla ratkotaan rikosta, joka selviääkin. Nuori näyttelijätär saapuu Joonian meren rannalle lomailemaan. Pian kreikkalainen mies katoaa ja joku yrittää tappaa kesyn delfiinin.
Gabrielin koirat
Kirja ilmestyi englanniksi 1967. Esipuheen mukaan Gabrielin koirat ulvovat talon kattojen yllä ja se merkitsee kuolemaa.
Tässä kirjassa ollaan Beirutissa Libanonissa.
Christy Mansel on rikas ja hänen serkkunsa Charles komea.
"Meidän sukumme oli pankkiirisukua ja ollut haisevan rikas jo kolmen sukupolven ajan." 🌟
Kun kerran serkukset sattuvat olemaan Libanonissa, he päättävät lähteä vanhan tätinsä Lady Harrietin palatsiin kyläilemään. Pitäähän sukulaisia tavata, kun kerran lähellä ollaan.
Pääsy palatsiin on vaikeaa ja pois pääseminen vielä vaikeampaa.
"Tästä kaikesta voi tosiaan päätellä, että jotain on vinossa."
Tämäkin kirja päättyy onnellisesti, kaikin puolin.
Jatkossa toivon lukevani ainakin Skotlantiin Skyen saarelle sijoittuvan Keskiyön tulet -dekkarin vuodelta 1956.
Kaiken kaikkiaan Stewartin romanttisia mysteereitä on käännetty suomeksi 12, kolme uusinta on kääntämättä, joskin Ulappapääsky löytyy lyhennettynä vuoden 1993 Kirjavaliot-sarjasta. Nuorten Merlin-sarjasta on käännetty vain ensimmäinen, Kristalliluola. Lastenkirjoista on käännetty kolme.
Ennen kuin toimeennuin julkaisemaan kirjoittamani, ehdin lukea vielä Murattipuun.
Sen alku oli mielestäni pitkä eteinen, ja siksi se oli luvun alla pari kuukautta. Kirjan loppupuoli olikin sitten samaa kiintoisaa dekkarityyliä kuin nuo kolme edellistä. Ei muutkaan kirjat mitenkään nopeasti etene, mutta tämän kirjan englantilainen maaseutu ei ilmaissut minua mukaansa.
