Vuodenvaihteessa on tapana katsastaa menneeseen ja suunnitella tulevaa. Pari viime vuotta on opettanut, että lukemisenkaan suhteen ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia. Yksi päämaanosa/kuukausi -rytmi on kuitenkin tarkoitus pitää mielessä tänäkin vuonna. Eli tammikuussa luen jotain napapiireiltä, syyskuussa Afrikkaa jne. Kovin orjallisesti en sitä ole noudattanut pariin vuoteen, mutta se kyllä antaa laaja-alaisemmalle lukemiselle pontta. Koko vuosi menee tietysti metsästäessä kirjoja puuttuvista maista ja kunnista. Ja veikkaan, että eteen tulee muutama teemakin, joka lähtee lapsesta. Toivottavasti ei yhtä pahasti kuin Pariisi ja Ukraina aiemmin. Olisi kiva, jos osaisi lopettaa ajoissa, kuten kävi apina-päivitykselle pari vuotta sitten.
Vuoden 2024 lukusaldon oli 473 kirjaa.
Niin ei pitänyt käydä... Vuosi sitten iloitsin, kun 2023 vuonna onnistuin vähentämään lukemista, nyt kävi kuin pahoille hengelle Raamatussa : ne tulivat takaisin ja toivat tyhjään tilaan kaverinsakin. Vuoden 2022 lukuennätys tuli siis taas ylitettyä. Puolustuksekseni sanon, että luin ohuita runokirjoja varmaan viitisen kymmentä. Jos ne olisi korvannut esimerkiksi Päättymättömällä riemulla olisi saldo jäänyt viime vuotiseen, mutta muutama upea runokirja olisi jäänyt lukematta.
Näemmä olen tykännyt dekkareiden ohella kirjoista, joissa tutkitaan jotain kiinnostavaa asiaa kuin kuorittaisiin spulia — mennään asiaan syvemmälle kerros kerrallaan. Historian ohella myös fantasia uppoaa.
Klassikoistakin löytyi hyviä ja sitten on runot, joista tänä vuonna peräti neljä sai minulta täydet pisteet. Jos kirjassa on kuvitusta, sen on syytä olla erilainen kuin muissa kirjoissa.
Linnut lähellä voitti Ruotsin kaunein kirja tittelin eikä syyttä. Lintujen kuvat oli todellakin muotokuvia. Ihan kuin kannessa.
Vaikka luen paljon vanhoja kirjoja tuli ihan uusiakin kirjoja luettua. Monet dekkarisarjat on seurannassa ja saan ilmoituksen kun niistä ilmestyy äänikirja.
Paras uutuus kertoi tosi tarinan Teuvasta. Ihmettelin kovasti kun Käräjät ei löytynyt Finlandia-ehdokaslistalta. Oliko syynä se, että kirja ilmestyi syksyllä?
Kotimaisia klassikoita luin tänä vuonna poikkeuksellisen monta. Niistä valitsin parhaimmaksi Paavo Rintalan Lakko kirjan, vaikka myös Joel Lehtosen Putkinotkolle annoin täydet pisteet, samoin Anu Kolmosen Taapelitaivaalle.
Blogikirjoituksia tein 91. Se on määrällisesti kolmanneksi eniten.
Aika monesta maasta tuli luettua tänäkin vuonna ja aika monesta maasta löytyi kirjoja myös vuoden parhaissa.
Euroopan maista tuli luettua vähintään yksi kirja reilusti yli puolesta maasta, koska runojakin luin melkein jokaisesta EU maasta. En tosin varsinaisesti laskenut eri maita, vaikka tänä vuonna laskeminen olisi ollut helppoa, sillä merkitsin maan tai kunnan kuukausi päivitykseen, jos tieto paikasta löytyi. Jämähdin alkuvuodesta Tanska, Englanti, Hollanti kolmioon eikä tilanne paljon parantunut myöhemminkään... Koskaan olen lukenut yhtä monta kirjaa Englannista.
Huonoimmalle lukemiselle jäi tänä vuonna Afrikka, mistä luin todennäköisesti vain 3-4 kirjaa. Ne sijoittuivat Marokkoon, Kongoon ja Etiopiasta. Yhdessä kirjassa lisäksi lähdettiin Komoreilta, purjehdittiin Maragasgarin lähellä ja päädyttiin Englantiin. Jopa vuosittainen pistäytyminen Botswanassa unljhtui.
En kuitenkaan ole huolissani yhdestä vuodesta. Syyskuu on taas Afrikka-kuukauteni. Joka vuosi ei löydy kirjoja jokaisesta afrikkalaisesta valtiosta, koska uusia ilmestyy suomeksi vähän. Ja luultavasti nuo 3-4 kirjaa ovat huomattavasti enemmän, mitä suomalaisilla keskimäärin.
Puuttuvia maita on jäljellä noin 13. Noin siksi, että San Marinon ja Bangladeshin tilanne on heikohko (ei kokonaista kirjaa, mutta luettu kyllä) ja Kiribatin kirja on edelleen puolivälissä. Kotoa löytyy kirjat ehkä neljään maahan. Ehkä siksi, että vain lukemalla tiedän hyväksynkö kirjan haasteeseen.
Kokonaan puuttuvia on Bahrain, Brunei, Malediivit, Grenada, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Marshalsaaret, Mikronesia ja Nauru. Varmat kirjat löytyy Eritreasta ja Guines-Bissausta. Komorit, Bangladesh, San Marino ja Palau on epämääräisessä vaiheessa. Niistä Palausta saattaa olla kirja kotona mutta jos se ei käy, on maan tilanne huonoin.
