17 päivää ennen joulua

Joululeivät leivottiin ennen vanhaan Annan päivän yönä (eli 8.-9.12. välisenä yönä). Niinpä emäntien tuli jo edellisenä päivänä olla taikinanteossa ja leivinuunin lämmityksessä.

Iso leipomus koko talvea varten tehtiin jo aiemmin ja leivät siirrettiin jyvähinkaloihin odottamaan syömistä. Ensimmäiset varsinaiset joululeivonnaiste voitiin valmistaa marras-joulukuun vaihteessa. Tällaisia oli esimerkiksi sianrasvalla sivellyt ruislimput. Niitäkin säilytettiin jyvälaarissa. Limput vietiin laariin tuorehina, jolloin ne säilyivät pehmeänä ja maustuivat. Myös perunalimppu voitiin leipoa samaan aikaan, sillä se säilyi jouluun saakka.

Yleisempää lienee kuitenkin ruis- ja perunalimppujen valmistus hieman myöhemmin, esimerkiksi Annan päivän yönä. Nykyisin leipä säilyy tuoreena pakastimessa, joten sen voi valmistaa hyvissä ajoin. Koska leimomuksia ei enää tarvitse tehdä isolle väelle, kuten ennen muinoin, voi leivät leipaista kätevästi iltasella töiden jälkeen.

Julian kyökissä ei tänä vuonna leipää leivota työ- ja blogipäivityskiireiden vuoksi :) mutta kenties jälleen ensi vuonna. Julian lempilimppu on piimäinen ja mausteinen Tiinan limppu, joka sivellään paistettuna siirappivedellä. Oi, se olisi hyvää, mutta valitettavasti siinäkin on vehnäjauhoja.

23 päivää ennen joulua

Kuten eilen tuli mainittua, oli Histamiini oivallinen joulukalenteri. Julialle tuli yllätyksenä pari vuotta sitten Matti Ranin elämäkertaa lukiessa, että Histamiinina hääri Matti Ranin.

24 päivää ennen joulua

Tänään avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulun odottaminen joulukalentaria hyväksi käyttäen on suuri nautinto. Luukkuja availemalla näkee kuinka joulu konkreettisesti lähestyy.

Näin ensimmäisenä kalenteriluukun avaamispäivänä on hienoa muistella kaikkia vanhoja joulukalentereita ja ennen kaikkea joulukalenteriohjelmia. Joulukalentereista Julia pitää eniten sellaisista, joista luukun avaamalla löytää kuvan, mieluiten sellaisen, jossa on vähemmän tonttuja ja enemmän oikeaa joulun lähestymistä.

Television joulukalenteritarjonnasta Julian mieleen tulee aina ensimmäisenä Histamiiini, vaikka silloin Julia ei enää ollutkaan pikkulapsi. Mieleen on painunut myös jostain 1970-luvun kätköistä joulukalenteri, jossa Maija täti askarteli lapsien kanssa. Askartelutuotoksista muistuu ainakin wc-paperiholkista tehty leijona. Tätä kirjoittaessa Julia kurkistelee You Tubesta The Joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun. Tätä ei olekaan ennen tullut katsottua!

Jos koko päivää ei jaksa katsella joulukalentereita, kannattaa jonain joutohetkenä laittaa kinkku suolaan. Nyt alkaa olla viho viimeinen heti, jos aikoo saada kinkkuun edes vähän suolan makua. Tönkkösuolaista kinkusta ei enää tähän aikaan laittaessa tule, kertoo vanha kansa.

25 päivää ennen joulua

Antin päivää on pidetty emäntien ensimmäisenä joulunvalmistelupäivänä. Muutenkin saatettiin sanoa, että Antti joulut aloittaa, hiivanuutti lopettaa.

Syysteurastukset oli ohi ja alettiin suunnitella ruokaa. Kaupungeissa teurastus tehtiin usein lähempänä joulua, kuin maalla. Pienen kinkun ehti suolata, jos sen laittoi suolaveteen viimeistään 1.12. Näin ollen kaupungissakin tämä alkoi olla viimeisiä aikoja teurastuksen tekemiseen, jos mieli saada lihat suolaisena joulupöytään.

Julian pihassa ei tänä vuonna sikalahtia harrasteta, karjan pitäminen kun on kaupungissa kiellettyä, mutta on Julia kyllä kuullut tarinoita tuttavan tuttavista, jotka ovat pitäneet kerrostaloparvekkeella kanoja tai pientä porsasta. Tarinat eivät kertoneet, mitä ja missä porsaille tehtiin kun ne kasvoivat. Kanat sen sijaan kukoistivat hyvin ja tuottivat munia. Naapurit vaan eivät pitäneet asiasta. Tämä tapahtui 1980-luvulla. Nykyisin naapurisopi ei kovin pitkään kanojen kaakatuksen kanssa säilyisi... veikkaa Julia, joten tätä ei kannata kokeilla kotona.

Sian kieltä sen sijaan tekisi mieli. Pitäisiköhän tehdä retki Kauppahallin lihatiskille?

Antin päivästä on moneksi. Kun naiset aloittelevat joulun valmistelua vähitelleen, lähtevät miehet kalaan tai metsälle toivoen: Anna, Antti, ahvenia, Pekka pieniä kaloja! Pyyntö on oivallinen... pyhimys Andreas, kun oli se Andreas, joka veljensä Pietarin kanssa toimi kalastajana Genesaretin järvellä, kunnes ryhtyi ihmisten kalastajaksi.

Antin päivää on pidetty syksyn ja talven rajana. Sanottiin Antti talven aloittaa tai Antti turkin antaa, Urpo (25.5.) orrelle vie. Näitäkin kenties tutumpi sanonta on Antti aisoilla ajaa, Martti maata vahvistaa, Simo siltoja tekevi, Nikolaus kiinni nivoo, jonka Julia muistaa kuulleensa monesti isänsä sanomana. Vuodet eivät ehkä ole veljeksiä, mutta keskimääräisesti ottaen näin kait on ennen tapahtunut. Nykyään on itsenäisyyspäivänä (Nikolauksen päivä) harvoin järvet jäässä. Näin ne ajat muuttuvat.

26 päivää ennen joulua

Ensimmäinen adventti. Julian pöydällä on kynttelikkö, jossa on neljä antiikkikynttilää. Tänään sytytettiin niistä ensimmäinen. Julian kynttelikkö on suora, ei siis vanhempaan tapaan pyöreä, ja tapana on sytyttää aina vasemman puoleinen kynttilä ensin. Julia polttaa kynttilää kunakin adventtina noin tunnin ajan. Kirkoissa tänään lauletaan Hoosiannan lisäksi Nyt sytytämme kynttilän -laulun ensimmäinen säkeistö.

Viime vuosina Julia on salaa toivonut, että löytäisi jostain pyöreän adventtikynttelikön; joko pöydälle laitettavan tai pöydän päälle ripustettavan isomman mallin. Jostain käsittämättömästä syystä sellainen kynttelikkö tuo Julian mieleen aina pohjalaiset sukujuuret, vaikka Julian Pohjanmaalta lähtöisin olevat sukulaiset eivät tuollaista pyöreää kynttiläjalkaa tiettävästi koskaan omistaneetkaan. Ihmismieli on sitten kummallinen :)

27 päivää ennen joulua

Pikkujoulu. Ensimmäistä adventtia edeltävä lauantai oli Julian lapsuuden pikkujouluilta. Käytiin saunassa ja kun oli kylvetty, havaittiin tontun hakeneen lintulaudalta joulupukille menevän kirjeen ja tuoneen pienen kuusen juurelle jokaiselle pikkujoulupaketin.

Ah, ne oli aikoja ne! Jokaiselle riitti puolikas pienestä limsapullosta.

28 päivää ennen joulua

28 päivää ennen joulua sattuu olemaan Hilkan päivä ja jostain käsittämättömästä syystä päivä on jäänyt ilman suurempia ennusteita tahi teko-ohjeita. Sen vuoksi tulee Julialle aina tänä päivänä mieleen, kuinka kovasti nauratti kun luki ensimmäistä kertaa Pentti Lempiäisen kirjaa Muistakaa menneitä päiviä. Lempiäinen kun oli kirjoittanut päivän kohdalle Tavallinen päivä. Julia ei muista, mitä päivän tekstissä kirjassa luki, mutta jotain tavallisen päivän kunnioittamisesta siinä oli. Aina silloin tällöin sitä kaipaa näitä tavallisia päiviä, ja nimenomaan niiden tavallisuutta. Käydään töissä, kaupassa, mennään kotiin, laitetaan ruokaa, katsotaan televisiota... eikä ole mihinkään kiire.

Tänään ei tarvitse edes käydä kaupassa, sillä on Älä osta mitään -päivä.

Julia muistaa vielä, kun kuulin ensi kerran Älä osta mitään -päivästä. Silloin mainostettiin päivää, jotta se on tasan kuukausi ennen jouluaattoa, ja siten helppo muistaa. Nykyisin Julia ei oikein ole pysynyt kärryillä, koska tätä päivää oikein vietetään. Tänä vuonna se on siis tänään.

29 päivää ennen joulua

Syys Jyrki. Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla Sisko, mutta karjalaiset tuntevat päivän syys Jyrkinä. Emännillä on ollut Syys-Jyrkin päivän aattona kiirettä aamusesta saakka pitoruokien valmistelussa. Illan tullen on lämmitetty sauna. Isäntä menee ulos lakki kourassa ottamaan vainajavieraita vastaan. Saunotaan ja syödään. Ammulla isäntä lähtee saattamaan vieraita pellon laidalle kaataen aina välillä viinaryypyn maahan.

Katoavaan kansanperinnettä. Eikä edes niin kovin kaukaa historiasta.

Julian usko ei ole itäisen kaavan mukaista, joten Syys-Jyrkiä ei Julian kotona vietetä, mutta näin pimeimpänä vuodenaikana joutaa ajattelemaan esi-isiemme ja äitiemme uskomuksia, toiveita ja elämää. Menneitä ajatellessa uudetkin tavat ja traditiot istuvat oikeisiin mittakaavoihin. Kuten blogiotsikko antaa ymmärtää - Julia pitää traditionaalisten päivien vietosta :) olipa traditiot omia tai sitten lähempää tahi kauempaa lainattuja.

30 päivää ennen joulua

Tälle päivälle kannattaa varata ruuaksi lammaskeitto, mieluiten lampaan päästä ja sorkista, mikä on vanhaa perinnettä, mutta muukin lammaskeitto käynee. Julian kyökissä keitettiin jo eilen iso kattilallinen lammaskaalia. Upea talviruoka, kerta kaikkiaan, ja erityisen kelpoi talviruoka, vaikka vielä ei onneksi olekaan kylmät ilmat.

Kaisan tai oikeammin Katariinan päivän ruuaksi on muodostunut lammasruoka, koska pyhä Katariina on kehrääjien suojeluspyhimys ja tämän vuoksi lampaat on keritty perinteisesti Katariinan päivänä. Talven kylmetessä leikattuja karvoja pidettiin parhaina: Kaisan villa ei katoa, sanottiin.

Katariina on tunnettu myös maitolegendasta, joka niin ikään viittaa karjan ja lampaidenkin suojeluun: legendan mukaan Katariinasta ei vuotanut verta vaan maitoa, kun hänet mestattiin.

Katariinan päivä tunnettaan nykyisin parhaiten liukasta keliä kuvaavasta sanonnasta Kaisan kaljamat. Kaisan päivän aikaan oli usein suojasää ja sanottiin: Vanha Kaisa suvet suo, Antti lumet maahan tuo.

Kaiken kaikkiaan elettiin ennen muinoin näihin aikoihin todellista syksyn ja talven vaihtumisaikaa. Sää oli muuttumassa: jos Kaisa kusee, niin Antti kuivaa, sanottiin.

Julian lammaskaali
½ kiloa lampaan jauhelihaa
1 iso sipuli (tosi iso) hienonnettuna
suolaa
timjamia
2-3 porkkanaa tulitikun ohuina siivuina tai krouvina raasteena
5 litran kattila
noin 1 valkokaali silppuna (niin paljon, että kattila tulee lähes täyteen)
vettä
2 lihaliemikuutiota
Ruskista jauheliha ja sipulit, mausta suolalla ja timjamilla.
Kaada jauhelija, silputtu porkkana 5 litran kattilaan. Lisää kaalia niin paljon, että kattila tulee lähes täyteen. Jätä vähän sekoittamisvaraa, mutta kaalin tilavuus supistuu sen pehmetessä. Lisää vettä 1,25-1,5 litraa. Määrä riippuu siitä, haluatko kaalista enemmän keittomaista vai patamaista. Hauduta pataa kiehumisen jälkeen välillä silloin tällöin sekoittaen vähintään tunti, mieluiten pidempään.
Tarjoa 100% ruisleivän kera. Pataruokana syödessä lisuukkena voi käyttää puolukkahilloa tai etikkasäilykkeitä.
Julia itse valmistaa lammaskaalinsa vähävetisenä. Aiemmin Julia käytti kokolihaa, mutta pitkät työpäivät ovat aiheuttaneet sen, että ruuanlaitossakin pitää aina silloin tällöin vähän oikaista. Lammasjauheliha on oiva keino oikaista tässä ruuassa. Ruuan voi valmistaa illalla seuraavan illan tarpeisiin, joten pitkällä haudutusajalla ei sinänsä ole merkitystä.

31 päivää ennen joulua

Lemmikin nimipäivä. Joulu sen kun lähestyy ja vähiteleen sitä pitää oikein ruveta ajattelemaan. Tänään on Lemminkin nimipäivä, ja siitä voisi johtaa oivan aasinsillan kodin lemmikkien ja muiden pieneläjien jouluun.

Uutisissa kerrottiin jo muutamia viikkoja sitten, kuinka lintujen talviruokintaa tulisi aloittaa. Hyvissä ajoin ennen joulua kannattaa tarkistaa "rehuvarastot" ja huolehtia siitä, että talviruokinta ei katkea kesken kaiken.

Perinteiseen jouluun on kuulunut lyhde lintuja varten. Modernissa kotitaloudessa lyhteen korsista voi koota lintuja varten muunkin mallisia koristeita. Kuka estää rakentamasta pihalle kaurapalloja, runsaudensarvia, pukkeja...

Pähkinöiden, rasvan ja irtosiementen tarjoiluun kannattaa kiinnitää huomiota. Julia itse pitää kovasti närhistä, oravista ja jopa variksista, mutta jos ei pidä näistä eläimistä omalla pihallaan, kannattaa ulkoruokintapaikat järjestää niin, että vain pikkulinnut pääsevät ruokailemaan.

Monet haluavat hankkia lemmikeilleen joululahjan. Sitäkin kannattaa suunnitella etukäteen. Vielä ehtii esimerkiksi ommella koiralle uuden ulkoilupuvun.

32 päivää ennen joulua

Klementin päivästä on sanottu, että se tuo talven. Katariinan ja lementin liukkaat kun ovat olleet, niin sitten ala vuottaa joulua, sanottiin Karjalassa.

On myös uskottu, että sää jatkuu Klementin päivän kaltaisena aina kevättalviseen Matin päivään saakka. Julian kamarissa ollaankin tänään, Klementin päivän iltana suorastaan haltioissaan tästä yllättävästä ennustuksesta. Julia kestää loistavasti kolme kuukautta pientä tihkusadetta, jos ilman lämpötila vain säilyy koko ajan kuudessa asteessa. Odotettavissa keskieurooppalainen talvi. Jess!!!

Tässä kohtaa Julia siirtyy tilavan eteisen puolelle ja heittelee voltteja. Puhtaasta ilosta ja riemusta Julia saattaa hakea myös jonglööripallolaatikon ja ryhtyä pallojen heittelyyn :) Kaikesta tästä voi vetää johtopäätöksen, että Julia ei juuri piittaa lumitalvista :)

Mikäli palataan vähän Klementiin itseensä, niin hän oli yksi ensimmäisistä paaveista. Julia on aina pitänyt mielenkiintoisena seikkana sitä, että Linus oli ensimmäinen paavi Pietarin jälkeen, jostain kumman syystä se on jäänyt mieleen ja mielenkiinto heräsi oitis, kun tuli kuultua ensi kerran tästä nykyihmisten enemmän tuntemasta Linuksesta :)

33 päivää ennen joulua

Pyhän Cecilian päivä. Tänä vuonna Siljan päivä sattuu olemaan sunnuntai. Koska tätä päivää on joskus ehdotettu kirkkomusiikkipäiväksi, suosittelee Julia kaikille tuomiosunnuntain messussa käymistä. Siellä kuulee ainakin vähän kirkkomusiikkia.

Kirkkomusiikista tulee mieleen aivan uskomaton tapahtuma muutaman vuoden takaa. Julia sattui matkustamaan eräänä syksynä Sisiliaan ja osallistui retkelle, jonka yksi kohde oli Forza d'Agro. Siellä, vuoren laella, keskellä ei-mitään, oli kylä, jonka upeassa kirkossa (siinä Kummisedästä tutussa) sattui olemaan vesperin aika. Julia on harvoin kuullut italailaisessa kirjossa musiikkia normaali palveluksen aikana. Tuolloin sitä oli tarjolla, ja miltä se kuulostikaan. Kuin pienet enkelit olisivat laulaneet musiikin soidessa! Upea kokemus. Varmasti niitä, joita tulee mietittyä eläkemummona keinutuolissa.

Viikko kun vielä odotellaan, niin päästään laulamaan Kauneimpia joululauluja. Julian pikkukätöset naputtelivat ensin "Kauneimpia koululauluja", mutta niitä lauletaan yleensä keväisin. Sellaisiakin tilaisuuksia kun järjestetään seurakunnissa aina silloin tällöin. Joskus kirjoitusvirheet osoittautuvat hyödyllisiksi, eipä ole pitkään aikaan tullut mieleen vanha Kansakoulun laulukirja :)

34 päivää ennen joulua

Hilman päivä. Hilman päivät on tuttu Agapetuksen näytelmä, jonka elokuvaversio tulee tämän tästä televisiosta. Julia muistelee lämmöllä Tampereen työväenteatterin Hilman päivä näytöstä noin viidentoista vuoden takaa.

Erinomaisen näytelmän ohella muistijälki jäi myös käsiohjelmasta, jossa oli Hilman päivän -kakku. Käsiohjelma on valitettavasti eksynyt väärään laatikkoon, eikä sitä tähän hätään löytynyt, mutta kakku oli hyvin samanlainen kuin Julian äidin tekemä Kahvikakku, johon tulee hapantunutta kermaa ja mausteita. Voisipa vielä syödä vehnää, niin voisi leipoa pitkästä aikaa kakun. Vanhaa kermaakin löytyy jälleen kerran jääkaapista. Tätä kirjoittaessa Julia googlasi Hilman kakun ja sai ainakin yhden osuman pula-ajan kakusta. Ohjeessa ei ole käytetty vehnäjauhoja, joten sellaista voisi viikonloppuna kokeillakin.

34 päivää ennen joulua on vähän liian aikaista leipoa kuivakakkuja jouluksi, mutta aina voi harjoitella. Onpa sitten iltateelle kerrankin tuoretta tarjottavaa :)

Ps. Ortodoksit viettävät tänään Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlapäivää. Siitä sitten ensi vuonna lisää.

35 päivää ennen joulua

Lasten oikeuksien päivä. Lasten oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

Aamulla Julia kummasteli kovasti lehtijuttua sopimuksen 20-vuotisjuhlasta, olihan Julialla omasta lapsuudestaan muistoja Lasten oikeuksien julistuksesta. Pieni tarkastus Googlen avulla osoittikin, että itse sopimus oli 20-vuotias, mutta lastenoikeuksien julistus annettiin jo 50 vuotta sitten. Hetken Julia jo pohti, voiko muistaa näin väärin lapsuuden koulutunteja. Onneksi tieto ei lisännyt tässä tapauksessa tuskaa, vaan tuotti helpotuksen - Julian muisti pelaa edelleen :)

Jouluun on 35 päivää. Jos kuka aikoo laitta tuorekinkun perinteisesti suolaliemeen, niin se kannattaa tehdä 5-6 viikkoa ennen joulua, jos kyseessä on isohko perhekinkku ja jos haluaa siitä hieman voimakassuolaisen. Pienemmälle kinkulle riittää lyhyempikin aika. Juliassa on sen verran marttaa, että osaa tehdä kunnon suolaliemen possulle. Suolaa tarvitaan lientä varten niin paljon, että raaka, puhdas peruna kelluu liemen pinnalla. Näin lihan suolaantuu, eikä pilaannu.

Mikäli lihaa sattuu olemaan enemmänkin, voi suolata muitakin possun osia kuin kinkkua. Esimerkikis suolattu ja keitetty kieli on erinomaista.

Muisteltakoon tässä yhteydessä myös, että Julian lapsuudessa syötiin joskus voimakkaasti suolattua sianläskiä perunoiden kanssa. Ohuen ohueksi leikattuna se maistui vähintäänkin yhtä hyvältä puin Parman kinkku. Myönnettäköön, että Julia ei kyllä oikein jumaloi kumpaakaan lihatuotetta :)

36 päivää ennen joulua

Julia jatkaa pahoittelulinjalla. Vielä oli yksi päivä, joka oli ajastettu väärälle vuodelle :(
Tässä tämä päivän myöhässä.

* * * * *

36 päivää ennen joulua on Liisan päivä. Vanha sanonta puhuu Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista. Osassa maata koettiin tänäkin vuonna Liisan liukkaat kovasti konkreettisesti: lumet suli ja jäätä löytyi ihan kiitettävästi kävelyteiltä. Vanhan kansan mukaan Liisan päivän liukkaat kelit olivat ainoastaan hyvä asia: liukas keli tieso hyvää leipävuotta. Kun ei pidä Liisan liukkaita eikä Kaisan kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi lilevana vuonna. Juliasta on mielenkintoista havaita, että tänä vuonna ilmastonmuutoksesta huolimatta liukasta on samaan aikaan kuin isoäitiemme aikaankin.

Kuka sitten oli tämä Liisa, jota esi-isämme ovat muistelleet keskiajasta saakka? Hän oli sukulaiskansamme Unkarin kuninkaan András II tyttären ja Thüringenin maakreivin Ludvig IV:n puoliso, joka oli erityisen tunnettu armelijaisuudesta sekä sairaiden ja köyhien auttamisesta.

Hyvissä ajoin ennen joulua oli tapana käydä myllyssä teettämässä ryynit joulupuuroa ja -makkaroita varten. Niitä tehtiin niin paljon kerralla, että ne riittivät koko talveksi. Tuulimyllyssä käyntiä varten tarvittiin tuulinen päivä, vesimyllyn käyttöön riitti, että vesi virtasi tarpeeksi joessa. Liisan päivän aikaan oli useasti suojakeli, jolloin oli mukava ajella myllyyn, jos vain ilma oli myllyn käyttöön sopiva.

Nykyisin harvat käyvät enää myllyssä, vaikka niitä vielä on olemassa. Julian kyökkiin on hankittu perinteisesti etään mienmyllyn jauhamia ryynejä. Niitä saa onneksihyvinvarustetuista ruokakaupoista, joten varsinaiselle myllyreissulle ei tarvitse lähteä.

Muinaisten myllymatkojen muisteluun sopii iltalukemiseksi kirja Myllytontun tarinoita. Lukiessa voi haudutella iltapuuron jostain itselle uudesta raaka-aineesta. Julia suosittelee eritoten kaurahelmiä, jos sellaisia onnistuu omasta kaupastaan löytämään.

37 päivää ennen joulua

Jouluhössötyksen aikaistumisesta on viime vuosina ollut puhetta turuilla ja toreilla. Julia on tullut kuitenkin siihen tulokseen, että ennen wanhaan joulutoimet aloitettiin paljon aiemmin, mitä nykyisin. Siksi olisikin kenties oikeampaa sanoa, että joulun valmisteluun käytettävä aika vähenee vuosi vuodelta.

Juice Leskisen jouluisessa kappaleessa Sika kerrotaan oivasti joulukauden alkavan jo toukokuussa, jolloin porsasta aletaan syöttämään tosi toimin. Itse asiassa tässä Leskinen oli hieman väärillä jäljillä, sillä muinaisen jouluporsaan syöttäminen aloitettiin pari kuukautta ennen joulua. Tuohon aikaan porsas paistettiin kokonaisena pöytään, eikä näin ollen ollut tarvetta kasvattaa mitään sata kiloisia karjuja.

Joka tapauksessa monia toimia oli tehty syksyn ja kesänkin aikana joulua varten. Yhtenä tärkeimpänä oli joulujuustojen valmistus syksyllä, kun lehmät vielä tuottivat maitoa. Juustoista tehtiin isoja ja ne kuivattiin juustolaudalla esimerkiksi kuistilla katon rajassa. Kuivatut juustot säilyivät hyvin - Julian anoppi mainitsi naapurinsa pyytäneen sellaista kuivattua juustoa 1920-luvulla matkaevääkseen Amerikanlaivaankin. Juustoja tehtiin mm. talon paimenelle ja tietysti omallekin väelle. Tiedä sitten johtuuko tuosta anopin tarinasta vai mistä, mutta Julia on aina tuntenut kiinnostusta vanhoihin juustonsyöntitapoihin. Olisi mieluista löytää sähköpostista juustomuistoja, omia tahi esivanhempien muistoja... Hmmm. Tuosta aiheesta saisi oivallisen kirjan...

Jouluun on enää 37 päivää ja aattoon yksi vähemmän. Tänä iltana Julia vetäytyy soffalle neulomaan joululahjoja. Vielä on muutama neulomatta. Marraskuun pimeinä iltoina onkin oivallista istua takkatulen lämmössä, polttaa kynttilöitä ja neuloa kaikki kauniit ajatukset sukkien, kynsikkäiden ja muiden pikku käsitöiden lomaan.

39 päivää ennen joulua

Länsi-Suomessa leivottiin ennen leipää kahdesti vuodessa. Syksyinen leivontaviikko, jolloin voitiin leipoa hapanleipää koko viikkokin taikina toisensa jälkeen, ajoittui pyhäinmiestenpäivän tienoille, eli loka-marraskuun taitteeseen.

Leipomisen jälkeen reikäleivät nostettiin katonrajassa oleville leipävartaille kuivumaan. Kuivausaika oli viikosta kahteen.

Julia suositteleekin, että viimeistään tänään olisi aika ottaa leivät vartaista ja kantaa ne säilytettäväksi joulua varten perinteisesti jyvälaariin. Jos kellä nyt sitten on enää jyvälaareja olemassa.

Jouluun kuuluu olennaisena osana perinteiset ruuat. Jos nyt ei muistanut leipoa joululeipiä pari viikkoa sitten, niin nostalgiaa kaipaaville todettakoon, että lähileipomon reikäleivänkin voi kuivata. Itäsuomalaismallista leipää sen sijaan ei kannata kuivattaa, koska se on paksumpaa ja siksi sitä on huomattavasti vaikeampaa murentaa kappaleiksi.

Ei silti, myös kunnolla kovettuneen reikäleivänkin murtaminen vaatii niin taitoa kuin voimaakin. Ennen vanhaan sanottiin, että mies ei kelpaa ennen taksvärkkiin, ennen kuin saa leivän polvensa päällä taitetuksi.

Julia ei koskaan ole aitoa kovaa leipää syönyt, mutta muistaa lapsuudestaan, kuinka hyvää oli pari päivää kuivatettujen reikäleipien ohuet siivut, joita äiti leikkasi lihakeittoon tai klimppisoppaan kastettavaksi. Aivan erityisen hyvää leipä oli, jos sen kastoi sianpaisti liemeen. Maistuisikohan vielä yhtä hyvälle?

40 päivää ennen joulua

Julian kamarissa, kyökissä ja porstuassa voivotellaan ja kumarrellaan nöyrästi. Ajastettu blogipäivitys oli mennyt Julia-paralta väärälle vuodelle ja näin ollen tämän joulun odotusta kuvaavan jakson pari ensimmäistä osaa ilmestyy vähän myöhässä.

Siteeraten BB-2009 talon yleisintä lausahdusta: "Pahoittelen".

40 päivää jouluun

Katolisella ajalla meilläkin aloitettiin joulupaasto 40 päivää ennen joulua. 14.11. vietettiin muinoin Kekriä ja juhlan kunniaksi syötiin samalla tapaa hyvin kuin loppiaisena ennen pääsiäispaastoa.

Paastoaminen ennen joulua olisi oivallista näinäkin aikoina. Nykyisin luterilainen paasto sisältää ajatuksen siitä, että ihminen voi kieltäytyä yhdestä tai useammasta häntä itseään houkuttelevasta asiasta. Kieltäytyä voidaan ruuan ohella nautintoaineista tai vaikka television katselusta. Keskiajalla paastottiin kieltäytymästä eritoten lihan ja kananmunien syönnistä syönnistä.

Julian kyökissä on yritetty muutamaan kertaan joulupaastoa, mutta tähän mennessä liha on aina osoittautunut jossain kohtaa heikoksi. Joulutorttuja, pipareita ja suklaata tarjotaan jokaisessa kokouksessa ja miitingissä. Julian kanta itse aloitettuun paastoon on, että sitä ei mainosteta kanssaihmisille. Niinpä eteen tulee tämän tästä tilanteita, joissa on pakko joko lipsua tai selitellä - joten Julia on sitten lipsunut, useimmiten kuitenkin hyvällä omalla tunnolla. Tänä vuonna Julia ei edes yritä paastota. Ehkä sitten ensi vuonna taas :)

Niille, kutka joulupaastoon ryhtyvät, Julia toivottaa menestystä ! Ja meille kaikille oivallista joulun odotusta, paastoten tahi ilman.

38 päivää ennen joulua

Ryytihedelmät eli pomanterit
Ryytihedelmät on vanha koriste, jota käytettiin ennen vanhaan sairauden ja pahojen hajujen torjuntaan. Nykyisin se on hieman unohdettukin joulun koriste, jota voi käyttää nykyisinkin ilmanraikastajana tai myös koiden torjujana vaatekaapissa.

Ota muutamia appelsiinejä. Muutkin sitrushedelmät käyvät, mutta oma kokemukseni on osoittanut, että mandariinit ja klementiinit ovat tähän tarkoitukseen liian kosteita, eikä lopputulos ole aina hyvä.

Painele paksulla parsinneulalla tai terävällä sukkapuikolla appelsiinin pintaan reikiä tehden niistä mieleisesi kuvion, mieluiten tiheän Jätä tilaa silkkinauhalle. Painele koloihin mausteneilikat.

Kaada paperille jauhettua kanelia. Sekaan voit laittaa muitakin tuoksuaineita. Ennen vanhaan käytettiin mm. orvokinjuurijauhetta, jota voi löytää hyvin varustetusta apteekista. Pyörittele appelsiinia jauhossa ja yritä sormien avulla saada jauhetta myös neilikoiden tyvelle. '

Kääri appelsiini tiukasti alumiinifolioon ja jätä pallo kuivaan paikkaan 3-4 viikoksi. Poista kääre ennen joulua. Lisää silkkinauha tai muu kaunis nyöri appelsiinin ympärille. Ripusta roikkumaan katosta tai laita vaikkapa pähkinäkulhon koristeeksi.

Mikäli työ unohtuu tehdä hyvissä ajoin, saa samannäköisen lopputuloksen vielä aattonakin, mutta tuoksu ei ole kenties yhtä jouluinen.

29.10. Anastasian päivä

Itä-Suomessa on vietetty Urmaan päivää pyhittäjämarttyyri Anastasian päivänä. Anastasia, jota myös Nastajaksi kutsutaan, on Lammasten jumalan päivä, eli päivä, jolloin lampaat siunattiin. Nastasjana on lampaiden siunaamispäivä. Silloin paistetaan kullekin lampaalle pieni kakku, ja syötetään se seuraavana aamuna lampaalle. Kakut ristitään paistoiltana.

Päivää on vietetty myös naisten viljankorjuupäivänä ainakin Inkerin alueella. Julian kamarissa on pohdiskeltu, miksi naisten viljankorjuujuhla on eri päivän kuin miesten, mutta kaiketi sillekin on joku selitys olemassa. Joka tapauksessa tänä päivänä naiset aloittivat kaksipäiväisen juhlinnan, johon kuului syöminen, suominen, laulaminen ja tanssiminen. Juhlimisen ohella käytiin kuitenkin hoitamassa lehmät ja muut kiireeliset työt.

28.10. Simon päivä

Simo siltoja tekee. Julian kamarissa ollaan sitä mieltä, ettei vielä tarvitsisi, mutta kyllä se talvi sieltä valitettavasti on tulossa. Vanhan sanonnan ajatus on siinä, että maa ja vesilätäköt ja pienet lammet alkavat vähitellen jäätyä. Tätä monille tuttua Simonpäivään liittyvää sanontaa voidaan jatkaakin: Martti maata vahvistaapi, Antti aisoilla ajaapi, Nikolaus nivoopi kiinni.

Simon päivää on vietetty varhaiselta keskiajalta lähtien apostolien Simon Kiivailijan ja Judas Taddeuksen muistolle. Suomessa päivää on vietetty ainakin jo 1330-luvulta saakka. Katolisella ajalla pyhimysten päiviä vietettiin paastoamalla edellisenä päivänä. Näitä paastopäiviä oli vuodessa pilvin pimein. Ruuan ohella rajoituksia oli mm. aviovelvollisuuksien täytössä.

Kaikkia pyhimyspäiviä ei kuitenkaan vietetty pidättäytymällä työnteosta. Koska oma pyhimys löytyy jokaiselle päivälle, ei jokainen pyhimyspäivä voinut olla pyhäpäivä; työtkin piti joskus saada tehtyä.

Simonpävää on pidetty myös epäonnen päivänä, koska päivän toisena suojeluspyhimyksenä on toivottomien tapausten suojeluspyhimys Juudas Taddeus. Tämän vuoksi Simon päivänä ei kannattanut aloittaa mitään merkittävää työtä.

Mainittakoon sekin, että joissakin keskieurooppalaisissa maissa pidetään Simoa myös toffelisankareiden suojeluspyhimyksenä. Näin ollen miesten tulisikin huolehtia, että ainakin tänä päivänä nousisivat ennen vaimojaan. On sanottu, että jos vaimo nousee Simon päivänä ennen miestä ylös, pitää hän perheen ohjaksia kädessä seuraavanakin vuonna.

Simon päivän säästä on ennustettu tulevaa, sanottiin: Mimmoiset ilmat simona, semmoiset kylvön aikaan tai jos metsä on simona lehdetön, niin vappuna on maa paljaana.

Simon päivä on tunnettu myös Sika-Simuna, koska näihin aikoihin, kun ilmat alkavat viiletä, aloitettiin syysteurastus: Simo sikoja pistää, että pyhiksi miehiksi makkaraa saa.

27.10. Kansainvälinen nallepäivä

Kansainvälistä nallepäivää vietetään presidentti "Teddy" Rooseveltin syntymäpäivänä. Teddy-karhu on saanut nimensä Rooseveltiltä, joka kieltäytyi vuonna 1902 ampumasta karhunpoikasta ja tästä syystä nallekarhulle annettiin lempinimi Teddy-karhu. Ensimmäiset mohairiset leikkikarhut valmistettin Saksassa ja Yhdysvalloissa 1902. Teddyjen kulta-aikaa oli 1907 vuodesta toisen maailmansotaan. Viime aikoina pehmoiset teddykarhut ovat tulleet taas muotiin.

Nallepäivän vietto rantautui Suomeen Ruotsin kautta 1990-luvulla. Kovin iso ja näkyvä päivästä ei ole ainakaan vielä tullut, mutta kauppojen mainoksissa ja kirjastojen lastenosastojen ohjelmissa nallepäivä vilahtelee vuosittain. Enemmän tapahtumia löytyy Yhdysvalloista tai Britanniasta.

Julian kamarissa luettiin nallepäivän aattona innokkaasti neulekirjaa nallen teosta. Voi olla, että Julia viettääkin nallepäivän iltaa aloittamalla neulenallen valmistuksen. Innostus neule-eläimiin syntyi kirjamessuilla, joilta Julia löysi pienoisen kasan englanninkielisiä neulekirjoja talven varalle. Julia näet ei ole talviunilla, vaan käpertyy soffalle neulomaan lämpimistä langoista kaikkea kivaa talvista mieltä lämmittämään.

29.9. Mikkelin päivä

Tänään on arkkienkeli Mikalelin muistopäivä. Ammoisina aikoina päivää vietettiin aina 29.9. nykysin kirkollinen muistopäivä on päivää seuraava sunnuntai.

Mikkelinpäivää on vietetty Suomessa sadonkorjuun päätöksenä. Sato on saatu korjattua ja naiset siirtyvät ulkotöistä sisälle. Myös paimenet toivat Mikkelinpäiväksi karjan kotiin ja kesälaidunnusaika loppui. Mikkeliltä nauriit kuoppaan ja akat uunille.

Perinteisesti päivää on vietetty syömällä pässinlihaa. Pässi teurastettiin Mikkelin päivää varten kotieläinten menestymisen turvaamiseksi. Tai näin ainakin sanottiin ennen vanhaan. Raadollinen totuus lienee, että koska maataloissa alkoi tuolloin palkattujen henkilöiden vapaaviikko, riitti paistetussa pässissä syömistä talonväelle viikoksi, eikä perheen oman naisväen tarvinnut panostaa juuri ruuanlaittoon, vaan he voivat keskittyä rauhassa karjanhoitoon ja muuhun välttämättömään työhön kun kerran palvelijat olivat lomalla.

Vuodesta 1816 vapaaviikko siirrettiin marraskuulle ja lomaa alettiin pitää kaksi viikkoa.

Mikkelin päivään on liitetty myös sään ennustuksia. Kun Mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkiksi (23.4.) kesä tulee. Mitä Mikon päivän jälkeen on lehti puussa, sitä vapun jälkeen lumi maassa. Mitä ennen mikkeliä lehti putoaa, sitä ennen eerikkiä lumi sulaa. Pohjanmaalla saatettiin sanoa myös: Jos mikkona talvi tulee, niin valpurina jokijäätä ajetaan.

27.9. Maailman matkailupäivä

Julia palaili hiljattain lomalta, eikä näin ollen matkailu ole tänään mielessä. Nojatuolimatkalle voi silti aina lähteä. Niinpä Julia katselee tänäiltana Subin uutta Capri-sarjaa ja muistelee aiempia Caprin matkojaan lämmöllä, kaiholla ja seuraavia matkoja suurella odotuksella.

Julian kirjaston kätköistä löytyy myös kirja, jossa on esiteltynä 1001 paikkaa, jonne kannattaa matkustaa. Tuollaisten luetteloiden katselu on aina mieltä innostavaa. Maailmalta löytyy paljon paikkoja jonne voisi matkustaa. Valitettavasti Julialla on tässä asiassa pari pientä hidastetta: ei ole aikaa eikä rahaa... eikä ehkä myöskään uskallusta vain ottaa ja lähteä. Tämä vanhuus, tämä vanhuus.

24.9. Johannes kastajan sikiämisen päivä

Johannes Kastajan sikiämisen päivää vietettiin ennen 24.9. Päivä löytyy vanhoista kalentereista. Nykyisin suuria juhlia ei enää päivän kunniaksi järjestetä, liekö järjestetty kovasti aiemminkaan.

23.9. Syyspäivän tasaus

Syksy alkaa olla käsillä. Yö ja päivä on yhtä pitkiä.

Julian kyökin ikkunasta näkyy upeita ruskan värejä. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja syksy näyttää parhaat puolensa.

Tasausta harrastetaan näinä päivinä enemmänkin, sillä Lähetysseuralla on ollut tapana järjestää syys- ja kevätpäivän tasauksen aikaan Tasauspäivää maailman hyvinvoinnin tasaamiseksi. Siinä riittänee sarjaa useammaksi vuodeksi jatkossakin.

24.7. Kristiinan päivä, naistenviikko päättyy

Naistenviikko päättyy Kristiina neitsyeen vanhaan muistopäivään. Kristiinoita oli itse asiassa kaksi: ortodoksit muistelevat suurmarttyyri Kristiina Tyyroslaista ja katoliset Rooman lähistöllä Bolsenassa asunutta Kristiina neitsyttä. Molemmat Kristiinat itse asiassa surmattiinkin samoihin aikoihin 300-luvun alussa, ja koska näiden elämänvaiheita ei enää tunneta, voi kyseessä olla sama henkilö.

Naistenpäivän päätteeksi katseet voi suunnata papumaahan. Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan, sanottiin Länsi-Suomessa. Nykyisin pavun kasvatus ei enää ole elintärkeää, kuten ennen perunan tuloa maahamme, mutta kauniita pavun kukkia kannattaa katsella joka tapauksessa. Ellei syötäviä, niin vaikka sitten herkkiä hajuherneitä.

23.7. Mätäkuu alkaa

Tänään on naistenviikon toiseksi viimeinen päivä ja vietetään Oilin ja Olgan nimipäivää. Toisin kuin esimerkiksi Reetat, Leenat, tämä päivä ei ole saanut suurta merkitystä Oilin päivänä. Tämä johtunee siitä, että päivä tunnetaan mätäkuun alkuna.

Mätäkuu alkaa päivänä, jolloin aurinko ennen kalenteriuudistusta siirtyi leijonan merkkiin. Se on luultavasti ainoa ikivanhoista eläinradan jaksoista, jotka on säilynyt kansanperinteessä uudistuksista huolimatta.

Itse sanonta mätäkuu, on käännösvirhe, aivan kuten esimerkiksi Nähdä Napoli ja kuolla. Jälkimmäisen oikeampi käännös olisi Nähdä Napoli ja sen muurit, jotka olivat sangen mittavat. Mätäkuu on taas käännösvirhe tanskan sanasta rode eli koira (roden on mätä). Koko Euroopassa puhutaankin koirakuusta, joka alkaa Sirius tähden noustua taivaalle. Suomessakin saamelaiset puhuvat koirapäivistä, mutta suomenkielisellä alueella tunnetaan siis vain mätäkuu nimitys.

Mätäkuussa on sanottu haavojen mätivän ja muutenkin kaikki säilyy ja elää huonosti. Mätäkuu on sellainen, että jos tulee haava tai mikä vamma ruumiiseen, niin se ei tarho parata mitenkään, se mätii ja leviää. Asiaa on pidetty taikauskona, mutta Julia muistaa keväällä lukeneensa jostain nettilehdestä, kuinka tutkijat ovatkin huomanneet, että vanhan kansan sanonnalla on tässäkin kohden ollut vinha perä.

Kuumuuden vaikutuksesta elintarvikkeiden säilyvyyteen varoiteltiin jo ennen hygieniapassiaikakautta: Mätäkuussa ei saa tehdä lahtia, lihat tulee matoihin. Sääntöjä on laajennettu myös kylvämiseen: Mitään monivuotisia kasveja ei saa kylvää eikä istuttaa mätäkuussa, koska ne eivät silloin tule menestymään. Yksivuotisia kasveja kielto ei koskenut. Ennen varoiteltiin myös kaatamasta rakennuspuita mätäkuulla, sanoen, että sellaisesta puusta tehty rakennus ei kestä. Julia ei tiedä, pitääkö se paikkaansa, mutta kesäaikana metsään jätetyissä puissa on nykyisten tietämysten mukaan vaarana ainakin tuhoeläinten tai kasvitautien leviäeminen.

Mätäkuussa solmittua avioliittoa pidettiin tuhoon tuomittuna. Ja kukapa sitä heinätöiden aikaan häitä ehtisi tanssimaankaan. Varoiteltiinpa joillain paikkakunnilla ennen siitäkin, että mätäkuussa ei kannattanut vaimoa laittaa raskaaksi, sillä lapsista tuli keskosia. Sama koski myös eläimiä.

Kaikista näistä ja monista muista varotuksista huolimatta mätäkuulla on paljon hyviäkin ominaisuuksia. Mätäkuulla, jos koskaan kannattaa käydä vesomassa pajut ja lepänalut viljelysmaiden reunoilta. Kun tämän tekee vielä mätäkuun kolmantena perjantaina, niin on varmaa, että vesoja ei enää tule.

Mätäkuu on myös erinomaista aikaa laittaa silakat suolaan talvea varten, koska ne suolaantuvat tuolloin vanhan kansan mukaan parhaiten. Pohjanlahdella mätäkuussa on ollut myös parhaat silakankutuajat, jolloin silakat ovat pulskassa kunnossa. Merikalastajat ainakin Eurajoen seudulla, ovat suolanneet silakat omaksi tarpeikseen aina elokuussa. Myyntikalat kannatti suolata sitten vähän myöhemmin, jolloin ilmat olivat viileämpiä ja säilytys ja kuljetus maakuntiin helpompaa.

22.7. Matleenan päivä

Matleenan päivä on Pyhän Maria Magdaleenan juhlapäivä. Julia suosittelee päivän lukemiseksi loistavasti kirjoitettua, mukaansa tempaavaa ja sangen ohutta kirjaa: Norman Mailerin Pojan evankeliumia. Julian suosittelema kirja.

Aikaa lukemiselle riittää, sillä päivä on "takuuvarma sadepäivä".

Matleenan päivää on itse asiassa pidetty niin varmana sadepäivänä että sitä Itä-Suomessa on kutsuttu Kusmateliksi. Ei silti: Leenan päivänä sataa melkein joka vuosi, sanotaan lännessäkin.

21.7. Johannan päivä

Julia on pohdiskellut tykönään, että miksi Hannan päivälle ei ole mitään naistenviikolle tyypillistä sanontaa. Ei ainakaan missään kirjassa ole koskaan tullut vastaan. Hannan päivänä syödään tietysti Hannatädin kakkuja, joihin jokaisella suomalaisella naisella on varmasti oma, suvussa kovasti kokeiltu reseptinsä. Hannatädin kakut ovat itse asiassa sangen maukkaita, vaikka ne tehdäänkin yksinkertaisista raaka-aineista ilman lukuisia maustehyppysellisiä. Sitä paitsi niiden leipominen on nopeaa. Sekoittaa taikina, pyörittää palloja ja pistellä haarukalla matalaksi. Enää ei kyllä saa kaupasta vanhanaikaisia ohut lapaisia haarukoita, joilla tulee ne ainoat oikeat haarukanjäljet.

Hannatädin kakkujen leipominen ja mutustelu kahvin kanssa ei kenties riitä kaikille juhlan aiheeksi. Julia ehdottaakin, että voisimme monien Brysselissä työskentelevien muistoksi viettää Belgian kansallispäivää. Ellei belgialaisten rakastama herkku: ankerias viherkastikkeessa houkuttele päivän pääruokana, voi kokeilla vaikkapa Waterzooita, huonosti tunnettua Belgian kansallisruoka, kala- tai kanapata, jossa purjosipulia, persiljaa ja kermaa. Molemmat voidaan nauttia rennosti belgialaisen oluen kera. Jälkiruuaksi voi pastaa vohveleita. Ne kun kuuluvat suomalaiseen kesään ja maistuvat myös belgialaisille.

20.7. Marketan päivä

Marketan päivän aikaan heinänteko on kiivaimmillaan, sillä se oli monilla paikkakunnilla kymmenes heinäntekopäivä (Hermannilta heinään sanonnan mukaan heinänteko aloitettiin 11.7.). Hitaammat aloittajat ehtivät vielä, jos aloittivat Marketan päivänä: joka ei marketan aikana heinässä ole, se ei heiniään korjaa.

Julia on pohdiskellut, oliko heinänteko ja viljan leikkaus sellaisia töitä, joita voitiin tehdä sunnuntaisinkin, mutta vielä ei ole vastausta löytynyt. Ortodoksialueella heinään ei ole menty kuitenkaan 20.7. joka on Iljan päivä, koska vanhan tarun mukaan profeetta Elias lähetti salaman polttamaan heinät, jos hänen muistopäivänään mentiin heinään.

On sanottu, että Marketan päivänä sataa aina: Toiset väittävät, että reetan päivänä sataa aina, ainakin jonkun pisaran vettä. Satoi tahi ei, kannattaa kuunnella myös käkeä: jos käki kukkuu kreetan päivän jälkeen tulee lämmin ja pitkä syksy.

19.7. Saaran päivä

Naistenpäivän toinen päivä on omistettu Saaralle. Kalenterissa lienee nykyisin Saaraa enemmän Sareja, joten onnea heillekin.

Saaran päivän sateet ovat pitkäaikaisia: Kun saara kastelee kinttunsa, sataa seitsemän päivää tai vieläkin pahempaa jos saarana sataa, sataa Perttuun saakka (24.8.). Toki vastaavasti saaranpäiväinen pouta tarkoittaa poutaa Pertuun saakka.

18.7. Riikan päivä - naisten viikko alkaa

Naisten viikkoja on suomalaisessa kalenterissa nykyisin kaksi ja miesten viikkoja peräti kolme, mutta heinäkuinen naistenviikko on kuitenkin se, jonka kaikki tuntevat.

Naistenviikko tunnetaan myös ainakin nimillä akkainviikko, ämmäin viikko, akkain atima eli vierailuviikko. Jälkimmäinen tulee Neitsyt Marian vierailusta Elisabethin luona, vaikka tuskin monikaan ajattelee viikolla olevan mitään kristillistä merkitystä.

Vanhan kansan mukaan viikosta ei selviä ilman sateita, koska naiset ovat kovia itkemään. Useimmille päiville riittääkin sateeseen liittyviä sanontoja. Julia muistaa nuoruudestaan mm. Riikka pissiä pirauttaa sanonan.

Joillain paikkakunnilla sanotaan jos ei muulloin kesällä sada, niin akkainviikolla ainakin, mutta Julia muistaa nähneensä tilaston, jonka mukaan sää ei oikeasti ole sen sateisempi naistenviikolla, kuin muulloinkaan kesällä. Kaiketi tämänkin asian suhteen on niin, kuin monen muunikin vastaavan: kun alkaa tarkkailla mitä tahansa asiaa jostain näkökulmasta, muistaa helpommin ne tapahtumat, jotka vahvistavat käsitystä kuin ne, jotka kumoavat sitä. Julia esimerkiksi itse voisi vaikka vannoa, huonoina aamuina leipäpaketissa on aina päälimmäisenä kantapala (jota Julia ei preferoi), tilastollinen otanta asiasta lienee kuitenkin fifty-fifty.

17.7. Kansanvallan päivä

Kansanvallan päivä on niitä uudehkoja juhlapäiviä, joiden juhlinta ei oikein ole ottanut tuulta. Julia muistaa elävästi leiponeensa leivoksia ensimmäisen Kansanvallan päivän kunniaksi 1992. Silloin päivästä odotettiin suurta kesäistä kansanjuhlaa. Päivän suunnittelijat lienivät odottaneet samba-karnevaaleja, ilotulitusta, yleistä hyväntuulista kansanjuhlaa, mutta ainakaan Julia ei ole törmännyt ainoanakaan vuonna omalla paikkakunnallaan suuriin kansanjuhliin. Eikä sen puoleen pienempiinkään.

Kansanvallan päivää vietetään tasavaltalaisen hallitusmuodon vahvistamisen vuosipäivänä. Vuonna 1919 Suomen tasavaltalainen hallitusmuoto vahvistettiin ja samalla myös haaveet kuningaskunnasta haudattiin.

Tulevaisuus näyttää, unohtuuko päivän juhlinta vai tuleeko siitä vähitellen oikea vapaamuotoinen kansan juhla. Julia istunee illan hämärtyessä parvekkeella kynttilöiden valossa ja nostanee maljan tasavallalle. Kippis! (tässä kohden skål tuntuisi huonolta valinnalta, sillä sana tuo Julian mieleen jostain syystä aina pääkallon).

16.7. Setelipäivä

Julian kamarissa on ollut viime viikkoina hiljaista. Kesä tuo omat kiireensä, kesäteatterit, kyläjuhlat, piknikit, uimarannat... Vaikka Julia ei millään muotoa olekaan kesän palvoja. Onneksi Julian Kamarissa esitetyt vanhat enteet ovat pitäneet paikkansa ja kesä on ollut ihastuttavan viileä!

Julia on tykönään pohdiskellut useammankin tovin, miksi ihmeessä mediakin vuodesta toiseen lähtee mukaan muutamien auringonpalvojien lämmönihannointiin ja hehkuttaa kuinka "helle hellii". Miten niin hellii? Wanhan sananparren mukaan siinä missä voi sulaa, siinä nahka palaa ja tämä tarkoittaa sitä, että helteessä, jolla vakiintuneen suomalaisen tavan mukaan tarkoitetaan vähintään +26 astetta lämmintä, ei ole mitään ihannoitavaa, ellei sitten tavoite ole nahan polttaminen.

Koska Julia intoutui istahtamaan tietokoneensa ääreen näinkin huonona merkkipäivänä, kuin 16.7. , on päivälle keksittävä juhlimisen aihe ihan itse. Kesäalennusmyyntien loppusuoran ja monien tämänpäiväisen palkkapäivän kunniaksi tänään voisikin viettää setelipäivää. Vuonna 1661 Ruotsin pankki laski liikkeelle ensimmäisenä Euroopassa setelit. Kuten lukijakin varmasti oitis muistaa, Suomi oli tuolloin yksi Ruotsin maakunnista, joten tapaus oli mitä suuremmassa määrin kotimainen. Olkaamme siis ylpeitä Euroopan ensimmäisistä seteleistä, ja tuhotkaamme ne alennusmyynneissä :)

Viivakooditarra

Floora mainoksessa kyseltiin joskus: Mitä me pistettiin leivänpäälle ennen Flooraa.

Samassa hengessä voisi kysyä tänään, miten ostokset tehtiin supermarketeissa ennen viivakoodeja. Ensimmäisen kerran viivakoodia käytettiin ostosten maksamiseen supermarketeissa 24.6.1974. Julia itse ei muista tapausta, koska maalla ei ollut supermarketteja, mutta olisi hienoa saada sähköpostiin muutamia muistelmia tapahtumasta.

23.6. Suomen ensimmäinen kirjakauppa

Kuten Julia on luvannut, esitellään blogissa myös uusia juhlapäivien aiheita. Innokkaana lukijana Julia ehdottaakin että tämä päivä nostettaisiin kesäiseksi lukupäiväksi.

Vuonna lyypekkiläinen Laurentius Jauchius hyväksyttiin Pietari Brahen suosituksella yliopiston kirjakauppiaaksi Turussa ja hän oli näin ollen maamme ensimmäinen kirjakauppias.

Julia ei tiedä, onko libristeillä omaa merikkipäivää, mutta tässä sellainen olisi tyrkyllä. Mainittakoon vielä, että apostoli Johannes on libristien ja kirjailijoiden suojeluspyhimys, vaikka se ei tähän päivään nyt mitenkään liitykään :)

21.6. Kesäpäivänseisaus

Tähtitieteellinen kesän alku osuu 20.-22.6. väliselle ajalle. Tänä vuonna se on 21.6. Tuolloin aurinko on taivaalla korkeimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla ja yö on vuoden lyhyin.

Vanha kansa uskoi, että ukkonen ennen seisausta ennusti kylmää kesää. Tänä vuonna ukkosti pariinkin kertaa jo kesäkuun alussa, joten kylmä kesä on senkin mukaan tulossa.

Kesäpäivän seisauksen aikaan ei saanut aloittaa mitään pitkää työtä. Se olikin erinomainen asia, sillä Juhannus kolkutteli jo ovella. Vuoteen 1954 saakka Juhannusta vietettiin joka vuosi 24.6.

Juhannusaatto

Juhannusta vietetään 20.-26.6. välille sattuvana lauantaina. Vuoteen 1954 asti kiinteällä paikalla 24.6., vuonna 1955 päivä siirrettiin viikonloppuun.

Juhannus on vanha keskikesän juhla, jota vietetään vuoden valoisimman ajan kunniaksi. Kukoistavan luonnon, kukkien ja tuoreiden lehvien juhla. Kirkko viettää juhannusta kuusi kuukautta ennen Jeesusta syntyneen Johannes Kastajan päivänä.1920-luvulla päivästä tuli myös Suomen lipun päivä, lippua pidetään salossa poikkeuksellisesti perjantai-illasta lauantai-iltaan.

Alunperin juhannus oli juhla Ukko Ylijumalan kunniaksi, josta nykypäivän runsas ryypiskely on kenties lähtöisin: väkevien juomien nauttimisen uskottiin nimittäin auttavan kylvön ja viljan kasvun onnistumista.

Luonnon vehreyttä haluttiin erityisesti korostaa, jonka vuoksi kukkia ja lehviä tuotiin sisälle kaikkiin huoneisiin aina ullakkoa myöten. Pihalle laitettiin koivut molemmin puolin sisäänkäyntiä. Tapa noudatetaan vieläkin ainakin maaseudulla.

Kokonpoltto juhannuksena on alunperin Itä- ja Pohjois-Suomalaisten tapa, joka on levinnyt tehokkaasti myös muualle Suomeen. Länsi-Suomessa kokkoja poltettiin helatorstaina, helluntaina tai pääsiäisenä. Kokon polttaminen oli aikanaan merkittävin aattoillan tapaus. Koko kylän väki saapui paikalle ja kokon äärellä vietettiin aikaa aamuun asti seurustellen, leikkien ja laulaen. Kylillä oli ennen vakituinen kokkopaikka, jonne pitkin alkukesää kerättiin kokkotarpeita.

Juhannus on ollut (ja lienee edelleenkin) lemmenkipeiden neitojen otollisin lemmentaikojen yö. Erilaisia taikoja on tuhansia suosituimpina esimerkiksi alastomana kieriskely ruispellossa, tyynyn alle laitettavat esineet tai kasvit, saunan kiertäminen sekä erilaisiin paikkoihin kurkistelu. Epätoivoisimmille vanhoille piioille (eli noin 20-vuotiaista ylöspäin) tehtiin lemmensaunassa saunomisen lomassa lemmenloitsuja.

Nykyään juhannuksessa yhdistyy vanhat perinteet ja uudet tuulet. Perinteistä ovat säilyneet juhannuskokot, -koivut, -salot sekä -taiat. Usein juhannusta vietetään mökillä järven rannalla, luonnon helmassa saunoen. Juhannuksen viettoon kuuluu usein edelleen myös yletön ryyppääminen. Vaikka juhlinta ei aina perinteisiä latuja kulkisikaan, niin mikä estää festarikansaakaan keräämästä päänsä alle juhannusyöksi muutamia kukkia. Voipi olla, että unelmien prinssi löytyy näinkin.

18.6. Kesä-Heikki

Kesä-Heikiksi kutsuttu päivä oli keskiajan Suomessa merkittävä juhlapäivä jota vietettiin Pyhän Henrikin, Suomen suojeluspyhimyksen translaation eli Henrikin jäännösten siirtämisen kunniaksi. Luut siirrettiin vuonna 1300 Nousiaisten kirkosta Turun tuomiokirkkoon, joka oli juuri valmistunut.

Viime vuosina Kesä-Heikki on alkanut saada mediassakin palstatilaa, sillä päivää vietetään mm. pyhiinvaelluksen merkeissä. Valitettavasti Julian kesä kuluu työn merkeissä, joten patikkaretki Köyliöstä Turkuun jää tänäkin vuonna tekemättä.

17.6. Kansainvälinen aavikoitumisen ja kuivuuden vastaisen toiminnan päivä

Lapsena ja nuorena sitä vieroksui kaikenlaisia YK:iin liittyviä lyhenteitä, joita oli niin vaikea kokeissa muistaa. Tällaista otsikkoa kirjoittaessa kyllä kaipaisi lyhennettä :)

Julian kamarissa on jo vuosia, voi melkein sanoa vuosikymmeniä, tunnettu huolta aavikoitumisesta. Viime vuonna Julia teki päätöksen ostaa puita joka kuukausi ja istututtaa niitä Afrikkaan. Tätä kirjottaessa Julialla on 255 puuta. Se olisi jo pieni metsä, jos puut olisi istutettuna samalle aukealle.

Kimmokkeen puiden ostoon Julia sai vihdoin viimein luettuaan vanhasta lehdestä S-ryhmän joskus vuosikymmeniä sitten jonkun ostoskampanjan yhteydessä ostamista puista. Puut kuulemma voivat hyvin Afrikassa. On hienoa ajatella, että joskus myös Julian istuttamat puut ovat suuria ja sitovat maaperää paikalleen estäen tuulia viemästä multaa taivaan tuuliin.

Toinen mieleen jäänyt artikkeli asian tiimoilta kertoi paimenesta, joka Ranskan nummialueella otti aamulla taskuunsa tammenterhoja ja istutti ne päivän aikana maahan. Vähitellen niistä kasvoi metsä.

Jotain pitäisi varmasti tehdä kuivuuden ja aavikoitumisen estämiseksi Espanjassakin, jossa kuivuus on ollut viime vuosina vitsaus joskus pitkiäkin aikoja.

Julia haastaakin tässä kaikki lukijat istuttamaan itse tai ostamaan puun tai useampia jonkun järjestön kautta. Eräs taloustieteilijä sanoi aikoinaan, että kannattaa istuttaa puu, jos haluaa lastenlastensa nauttivan varjosta, toinen kansantaloustieteilijä on sitten sanonut, että istuttamalla porkkanaa, saa lyhyellä tähtäimellä paremman voiton :)

16.6. Bloomsday

Julian kamarissa on mietitty useampaankin hengenvetoon kuinka ihmeellistä on, ettei Bloomsday ole vielä saavuttanut Suomessa laajempaa vuosittaista juhlintaa. Julian kyökissä on valmistettu päivän kunniaksi pötyä pöytään ja kakkua jääkaappiin. Olutta ei löydy, sillä Julia ei pidä oluen tuoksusta, mutta viiniä on kyllä tarjolla.

Mikä sitten on Bloomsday? Se on vuodesta 1954 vietetty sangen maallinen juhla James Joycen romaanin Odysseus kunniaksi. Odysseus on kuvaus yhdestä päivästä 16.6.1904 Irlannin Dublinissa. Kirjan päähenkilön nimen mukaan nimettyä juhlapäivää vietetään erityisesti Dublinissa vuosittain, mutta muuallakin juhlia on pidetty, myös Suomessa.

Päivän viettoon sopii erinomaisesti kapakkakierrokset ja Joycen tekstien lukeminen ja niistä keskusteleminen. Julia suosittelee kirjan lukemista kaikille. Hieno kirja. Ja jos ei ole tullut aiemmin luettua, niin tänään kirjan voi loistavasti ottaa mukaan terassille. Ellei satu tulemaan tuttuja paikalle, voi aina kaivaa repusta kirjan :)

Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että samaisena päivänä jota Odysseus-kirja kuvaa, sattui Suomessakin historiallisesti harvinainen tapahtuma: Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä.

13.6. Suomalaisen urheilun päivä

Paavo Nurmen syntymän (1897) kunniaksi on 13.6. päivää suunniteltu jossain vaiheessa suomalaisen urheilun päiväksi. Vaikka Nurmi aikoinaan juoksi Suomea maailmankartalle, ei päivää ole vieläkään virallistettu.

Julia kannattaisi kovasti päivän muuttamista liputuspäiväksi. Olisi niin juhlallista katsella Suomen lipun liehumista urheilun kunniaksi ja miettiä samalla, kuinka mukavaa aikoinaan oli, kun Elisabeth Rehnistä tehtiin 13.6.1990 maamme ensimmäinen puolustusministeri.

12.6. Eskon päivä

Nauriin kylvön ajoittaminen on yksi mielenkiintoisimmista vanhoissa kansanperinteissä ilmenevistä merkkitapauksista. Aikoinaan, kun nauris oli elintärkeä ravintoaine ennen perunan tuloa maahamme, oli varmasti tärkeää määritellä kullekin paikkakunnalle sopiva nauriinkylvöpäivä, mutta Julian tutkimusten mukaan päivämääriä on pilvin pimein joten olisi varmaan aiheellista tehdä asiasta oikein karttamerkinnät päivämääristä, jotta löytyisi sopivaiset päivät.

Eskon päivä on joka tapauksessa yksi tunnetuimmista nauriinkylvöpäivistä ja luultavasti myös yksi varhaisimmista. Julia on joskus miettinyt kuinka pahasti pielessä omat kylvötyöt ovat olleet, kun Julia on kylvänyt kaikki siemenet maahan samana päivänä kuin sipulitkin eli 15.5. tai sateen sattuessa lähipäivinä myöhemmin. Joka tapauksessa: Eskelin päivänä kylvetty nauris on kaikkein onnellisin, väittää kansanperinne. Tänään voi kylvää myös hamppua, jos tarvitsee hyvää, itsetehtyä köyttä.

9.6. Ahvenanmaan itsehallintopäivä

Ahvenanmaan kaunis lippu liehuu tänään saloissaan. Julian kotikonnuilla sitä ei näy, kuten ei muuten näkynyt kuukausi sitten EU-lippuakaan, vaikka se valtion virastotalon tangossa olisi suositusten mukaan pitänyt näkyä. Julia oli pettunyt, niin pettynyt.

Koska Julia ei tänäkään vuonna ehdi matkustaa Ahvenanmaalle, on Julian kamarissa varauduttu viettämään tänään Aku Ankan munasta kuoriutumisjuhlaa. Julia onnistui saamaan käsiinsä muutamia ankanmunia, ja suunnitteleekin ankanmunasta tehtyä munakasrullaa illaksi. Töiden jälkeen pitäisi yrittää ehtiä kirjastoon ja katsoa löytyykö kirjaston kokoelmista Viisas Kana Kananen piirroslyhytelokuvaa, jossa Aku Ankka debytoi aikoinaan. Julia epäilee löytymistä, mutta aina kannattaa yrittää.

8.6. Salomonin päivä

Vanha kansa uskoi Salomonin määräävän säätä. Pävän sää ennusti heinä- ja elokuun sään. Kesäsään ennustaminen on aina akuuttia, etenkin näin kylmän kesän alussa. Päiväksi on lupailtu 14 asteen lämpöä, joten loppukesänin mennee viileissä merkeissä.

Julian kamarissa ei tätä panna suinkaan pahaksi. Päinvastoin. Otetaan ilolla vastaan. Muutama lämpimämpi päivä voisi mukana olla, jotta pääsee silloin tällöin piknikille.

Mikäli kellään on tarvetta kylvää pellavaa, olisi Salomonin päivä siihenkin sopivainen päivä, mikäli nyt sääntarkkilulta joutaa.

15.5 Sofian päivä

Vanha kansa on todennut että: Sohvina soudetaan. Sanonnalla lienee tarkoitettu sitä, että pohjoisimpia osia lukuun ottamatta koko maassa on alkanut olla soutu kelit.

Julian kyökissä valmistaudutaan Sofian päivään aivan erityisellä tavalla. Päivää varten on hankittu sipulin istukkaat, tai sipulin siemenet, kuten Julia itse niitä vanhan kansan tapaan kutsuu.

Sipulien istutuspäiväksi Sofian päivä on tullut Julian kummisedän kautta. Kummisetä onnistui aina saamaan isoja ja hyviä sipuleita ja kertoi sen johtuvan istutuspäivästä: Sofian päivänä sipulit maahan. Kylmänä keväänä istutustyön kannattaa kuitenkin jättää vähän myöhemmälle, sillä kylmään maahan istutettuna sipulit alkavat helposti kukkia eivätkä näin ollen säily hyvin talven yli.

Nykyisin Sofian päivänä vietetään Helsingin kaupunginmuseon ja Sofian kadun keväistä juhlapäivää. Pääkaupunkiseudulla vieraillessa kannattaa varata aikaa siis myös siellä käyntiä varten.

9.5. Eurooppa-päivä

Terve Eurooppa! Terve Eu-lippu! Julia vilkuttelee iloisesti lipulle, kun kävelee virastotalon ohi aamulla töihin mennessä... Julian kamarissa näet otaksutaan, että aamulla on Eu-lippu valtion virastojen ja laitosten saloissa sisäministeriön määräysten mukaisesti.

Vuoden päästä vietetäänkin sitten varmasti isoja juhlia, kun Euroopan yhdentymisen alkamisesta tulee 60 vuotta.

Julian kyökissä on valmistauduttu Eurooppa-päivään varaamalla iltapalaa varten eurooppalaisia herkkuja: viinirypäleitä, mozzarellaa, miniluumutomaattia... Viiniä ei ole hankittu, vaikka se, tai olut eurooppalaiseen juhlaan sopisikin, koska sunnuntaina on työpäivä. Saksalaista kivennäisvettä sen sijaan on runsaasti, näillä leveys/pituusasteilla kun ei löydy kunnon italialaista vettä, täytyy tyytyä saksalaiseen korvikkeeseen, kelpo tavaraa sekin.

Jonain vuonna pitäisi kokeilla menütä, jossa on joku osa jokaisesta EU-maasta. Ruokailijoita pitänee kutsua isompi joukko, sillä ruokalajeja tulee sangen suuri määrä. Suomesta tarjolla olisi mämmiä jälkiruuaksi, Ruotsista lihapullia, vertailun vuoksi voisi tarjota myös kreikkalaisia lihapullia, ellei sitten tarjoa Lokumia kahvin kanssa... Italiasta Silvion mieliksi vähän Parman-kinkkua ja Saksasta kabanossia. Hmmm. tätä pitää miettiä. Jos vaikka ensi vuonna Julian kyökissä kokeiltaisiin tätä äitienpäivän kunniaksi.

Työ - tuttu sana Kuopion torilta...

Julia on ollut viime viikkoina valitettavan kiireinen. Kesä pukkaa päälle pommikonelaivueen tavoin ja työtä on ollut tarjolla niin kotikaupungissa kuin muuallakin.

Kyökin ikkunasta näkyy, tai näkyisi, ellei olisi yö, vihreät hiirenkorvat, jotka kasvavat lähes silmissä. Kevät näyttää suorastaan parhaat puolensa. Julian kamarissa on sitä kyllä odotettu. Lumi ja talvi ei sovi Julian pirtaan. Olisi paljon hauskempaa viettää koko talvi Italiassa. Julia on odotellut, koska se ilmastonmuutos alkaa näkyä lämpiminä talviöinä täälläkin, mutta voi olla, että pitää odotella vielä muutama vuosikymmen. Lehdessä kyllä oli tällä viikolla, että kevään tulo on aikaistunut kahdella päivällä muutamassa vuosikymmenessä. Edistystä sekin.

Mutta vielä on matkaa Arto Paasilinnan Maaiman paras kylä -kirjassa kuvaamaan hetkeen, jolloin flamingot lennähtävät Koilismaalle. Siinä on muuten luonnikas kirja. Tähän kohtaan voisi listätä oikein tekstin:

Julian suosittelema kirja.

23.4. Yrjön yö

Yrjön yö on yksi merkittävimmistä vanhoista Suviöistä, joina tutkailtiin tulevan kesän säätä etukäteen. Tähdenlentoretkellä Julia aikookin panna merkille myös yön säätilanteen.

• Hyvää vuotta enteilee, jos Suviyöt ovat sulia.
  
• Kylmä sää tietää 40 kylmää yötä viimeistään kesällä.
• Ukkosen jyrinä olisi merkki kylmästä ja sateisesta kesästä.
  
• Yöpakkanen vie kolmanneksen viljantähkistä.
  
• Tuuli taas ennustaa karhun olevan kesällä vihainen.

Koko Yrjönpäivän ajan kannattaa vältäää äänekkäitä töitä ja epäjärjestystä.