21.7. Johannan päivä

Julia on pohdiskellut tykönään, että miksi Hannan päivälle ei ole mitään naistenviikolle tyypillistä sanontaa. Ei ainakaan missään kirjassa ole koskaan tullut vastaan. Hannan päivänä syödään tietysti Hannatädin kakkuja, joihin jokaisella suomalaisella naisella on varmasti oma, suvussa kovasti kokeiltu reseptinsä. Hannatädin kakut ovat itse asiassa sangen maukkaita, vaikka ne tehdäänkin yksinkertaisista raaka-aineista ilman lukuisia maustehyppysellisiä. Sitä paitsi niiden leipominen on nopeaa. Sekoittaa taikina, pyörittää palloja ja pistellä haarukalla matalaksi. Enää ei kyllä saa kaupasta vanhanaikaisia ohut lapaisia haarukoita, joilla tulee ne ainoat oikeat haarukanjäljet.

Hannatädin kakkujen leipominen ja mutustelu kahvin kanssa ei kenties riitä kaikille juhlan aiheeksi. Julia ehdottaakin, että voisimme monien Brysselissä työskentelevien muistoksi viettää Belgian kansallispäivää. Ellei belgialaisten rakastama herkku: ankerias viherkastikkeessa houkuttele päivän pääruokana, voi kokeilla vaikkapa Waterzooita, huonosti tunnettua Belgian kansallisruoka, kala- tai kanapata, jossa purjosipulia, persiljaa ja kermaa. Molemmat voidaan nauttia rennosti belgialaisen oluen kera. Jälkiruuaksi voi pastaa vohveleita. Ne kun kuuluvat suomalaiseen kesään ja maistuvat myös belgialaisille.