Elokuvahaaste Satakirjastot 2025

Katsoin luultavasti noin 350 elokuvaa, joista vähintään 300 Aasiasta, mutta osuiko listalle, no ei. Osan nimi jäi kirjaamatta, mutta laitoin ne kuitenkin tähän listaan. Lopussa myös vuoden 2024 haasteen lista. Silloin osui vähän paremmin kohdalleen, mutta listalle päätyi silloin lähes jokainen katsomani elokuva. 

Katsotut 2025     ***   19/50   ***

7. Elokuvassa lauletaan kuorossa Minä ja miehen! morsian (31.3.)

8. Elokuvan päähenkilö on ympäristöaktivisti Koskinen Sana sanaa vastaan yksi päähenkilöistä on ympäristöaktivisti, jonka porukat sitovat itsensä kettingillä puuhun ja muutenkin osoittavat mieltään luonnon puolesta. (11.5.)

13. Elokuvassa on luonnonmullistus. Yhdessä kiinalaisessa elokuvassa oli maanjäristys ja parissa taanvyörymä. Nimiä en kirjannut. 

15. Elokuvassa synnytetään. Synnytettiin useammassakin elokuvassa 3-5 lasta, mutta jäi kirjaamatta. Ekan bongasin (18.9.)

18. Elokuvassa tanssitaan Happy together, argentiinalaiset tangoa hongkongilaisessa LGBT elokuvassa. (12.1.)

22. Elokuvassa menehdytään pitkäaikaiseen sairauteen. Päähenkilön leukemiaa ja päähenkilön vanhempien syöpää esiintyy myös kiinalaisissa elokuvissa. 

24. Elokuvassa lomaillaan Jumanji: The Next Level. Tää oli kivaisa. (12.1.)

25. Elokuvassa vietetään keskikesän juhlaa/juhannusta Hilja maitotyttö (21.4.)

27. Elokuvassa on runo  Yhteinen sopimus. Runoilija lausui Goethen runon Blixtenille (16.3.)

29. Elokuvassa vieraillaan kirjastossa. Vierailtiin muutammassa kiinalaisessa elokuvassa mutta unohtui kirjaamatta. 

31. Elokuvassa on karhu V2 Jäätynyt enkeli Karhu löytyy mm. omakotitalon pihasta, Pori vaakunasta ja kalja mainoksesta leffan alussa. (19.2.)

33. Elokuva, jonka katsoisit ystäviesi kanssa... ja katsoinkin Levoton tuhkimo (9.1. neulontanäytöksessä) 

34. Elokuva aikuistumisesta Armeijassa tehdään miehiä. Rykmentin murheenkryyni (7.7.)

36. Kouluun tai opiskeluelämään liittyvä elokuva. Katsoin useampiakin higs schoolnelokuvia Kiinasta, nimet jäi kirjaamatta. (17.9.)

39. Agatha Christien kirjaan perustuva elokuva  Idän pikajunan arvoitus  uusin versio (15.3.)

41. Elokuvan pääosan esittäjä/esittäjät eivät ole enää elossa Nikkarin Esko on kuollut. Tilinteko. (19.2.)

43. Elokuvassa tapahtuu syrjintää Äideistä parhain. Heikki Hietaniemen kirjaan perustuva elokuva pojasta, joka joutui sotalapseksi, jota kiusattiin koulussa ja Ruotsin kotona alkuperänsä ja kielen vuoksi. ❤️ (11.5.)

44. Elokuvassa näyttelee muusikkona tunnettu näyttelijä Häjyt Samuli Edelman ❤️ (15.3.)

48. Elokuva yhdistelee eri lajityyppejä Senkka nenästä pojat toimintaa, komediaa ja parodiaa (15.3.)

Katsomatta jäi Satakirjastojen elokuvahaaste 2025: 

1. Elokuvasarjan neljäs osa

2. Musikaali 

3. Elokuvassa puhutaan saamea 

4. Elokuva, joka ainakin osittain tapahtuu vuonna 1985

5. Eurooppalainen dokumenttielokuva

6. Star Wars -elokuva

9. Cesar-palkittu elokuva 

10. Elokuvassa ei ole ihmisiä 

11. Elokuvassa näyttelee Tony Leung 

12. Irlantilainen elokuva 

14. Elokuva sijoittuu Israeliin tai Palestiinaan 

16. Kysy henkilökunnalta suositus 

17. Elokuva, jossa käytetään Wilhelmin huutoa (Wilhelm scream) 

19. Elokuvassa selviydytään luonnossa 

20. Elokuvassa on jumalhahmo 

21. Kotimainen elokuva 70-luvulta 

23. Elokuva, jossa ohjaaja näyttelee myös pääosan 

26. Elokuva, joka oli pääosanäyttelijän läpimurto 

28. Elokuva, joka tapahtuu pääosin yhdessä huoneessa/paikassa 

30. Elokuvassa soi Stingin tai The Policen musiikkia 

32. Elokuva on palkittu leikkauksestaan 

35. Elokuvassa on sadonkorjuuaika  

37. Katsoin elokuvan, mutta en pitänyt siitä 

38. Elokuva rikkoo neljättä seinää 

40. Elokuvassa on käytetty rotoscoping-tekniikkaa 

42. Elokuva, jossa sosiaalisella medialla on iso rooli  

45. Elokuvassa on kurpitsa 

46. Elokuva oli taloudellinen floppi 

47. Elokuvan nimessä on etunimi 

49. Vuonna 2025 ilmestynyt elokuva 

50. Elokuvassa kaadetaan joulukuusi

Julkaistaan samassa myös 2024 haasteen "suoritus" 

2024

En ole mikään elokuvien katselija nykyään, mutta katsotaan miten pitkälle pääsen tänä vuonna. 

Katsottu      ***   26/50   ***

-Olkaa järkevä.

-En ole tunnettu siitä. (Kolmas mies)

1. Elokuvasarjan 3. osa Auroran murhakerho Kolme huonetta ja ruumis.
2. Elokuva, joka löytyy Elonet-palvelusta Ei se mitään sanoi Eemeli (20.12)
3. Elokuva, jonka nimessä on kuukausi August järjestää kaiken (5.2.)
4. Talvielokuva Ei se mitään sanoi Eemeli (13.12.)
5. Aasialainen, ei-japanilainen, elokuva Koulu maailman laidalta, Bhutan. Mikähän vaatii Suomen bruttokansanonnellisuus, kun Bhutanissa se vaatii että kaikki koulutetaan.(19.11.)
6. Elokuvan päähenkilö on rikollinen Hudson Hawk - varkaista parhain (11.12.)
7. Elokuvassa ruoka on keskeisessä osassa Hamsterit (1.12.)
8. Elokuva, jonka katsoisit ystäväsi kanssa Book Club – väreileviä lukunautintoja (edesmennyt ystäväni Pirjo olis tykännyt tästä, minä en niinkään 10.11.)
9. Kotimainen dokumenttielokuva Armi elää! (7.9.) 
10. Elokuvan pääosassa on eläin  Lumi ja Pyry Suomen ensimmäiset pandat dokumenttielokuva (19.11.)
11. Elokuvassa lähdetään avaruuteen Dyyni dokumenttielokuvs (1.12.)
12. Elokuva, jossa ollaan armeijassa Kolmas mies. Sotilaat kuuluu armeijaan. Tässä olibä yhdessä pääosassa amerikkalainen majuri, mutta myös Neuvostoliiton sotilailla oli roolinsa sitävallassa sodan jälkeen. (18.11.)
13. Elokuvassa on henkilö, jolla on jokin kehityshäiriö Jokikyttä (21.12.) jos tappajalla ei ollut kehityshäiriö, niin ei sitten kellään.
14. Elokuvassa metsästetään Miekkailija oli metsästyksen kohteena (19.10.)
15. Elokuva, joka on itselle merkityksellinen Kainuu 1939 (8.8.)
16. Romanttinen jännityselokuva Dynamiittityttö (6.11.)
17. Elokuvassa pelataan jääkiekkoa ICE-breaker: The '72 Summits series.(Montreal 1972 Kanada/NL. 19.11.)
18. Elokuvassa tehdään teatteria Suomen hauskin mies (30.8.)
19. Elokuvassa eletään sodan aikaa Suomessa Tuntematon sotilas (uusin) (27.9.)
20. Elokuva, jossa näyttelee tai sen on ohjannut Mari Rantasila Halko lyhytelokuva (22.12.)
21. Elokuva, jonka pääosan näyttelijän syntymästä kulunut 100 v Hiipivä vaara Dolly os Alftan s. 1919
22. Elokuvassa ei ole autoja Lasse kaatuu, voi ei! (fiktiivinen lyhytelokuva Kekkonen neljännelle kaudelle) (19.10.)
23. Elokuvassa syödään leipää Baywatch (10.11)
24. Elokuvassa on FBI:n tai CIA:n agentti Mission Impossoble - Rogue Nation, 2015 (3.2.)
25. Elokuva, jossa vaara vaanii pinnan alla Lupaus 
26. Vuonna 2024 ilmestynyt elokuva Kyllä isä osaa (10.11.) 

Katsomatta:

1. Goya-palkittu elokuva
2. Elokuva, jossa ollaan aavikolla
3. Elokuvassa näyttelee Marlon Brando
4. Elokuvassa on presidentti
5. Elokuva, joka on jättänyt jälkensä populaarikulttuuriin
6. 1920-luvulle sijoittuva elokuva
7. Kysy kirjaston henkilökunnalta suositus
8. Elokuva, jota on kuvattu Satakunnassa
9. Suoraan DVD:lle tai suoratoistoon julkaistu elokuva
10. Elokuva, joka aiheutti kohua ilmestyessään
11. Elokuvassa soitetaan jazzmusiikkia
12. Elokuva, jossa on vain 1 tai 2 henkilöhahmoa
13. Movie Brats -ohjaajan elokuva
14. Elokuva on palkittu äänisuunnittelusta
15. Elokuvassa on robotti keskeisessä osassa
16. Islantilainen elokuva
17. Elokuva, jossa seikkailee kioskikirjallisuudesta tuttu hahmo
18. Elokuvassa on noita
19. Tragikomedia
20. Elokuva on kuvattu Afrikassa
21. Elokuva, jossa on sininen hahmo
22. Kuvataiteilijasta kertova elokuva
23. Joku
24. Joku joulu juttu. 

Kiina 1 : Soffamatkalla Mantšuriassa

Vuoden 2025 alkupuolella purin fyysistä kirjapinoa. Yksi kirjoista hyppelehti mukanani parvekkeen ja olohuoneen väliä koko kesän, mutta ei vaan tullut luetuksi. Kirja on vaikuttanut mielenkiintoiselta ja olikin sitä heti, kun oikeasti aloin lukemaan sitä. Olen lukenut joskus 20 vuotta sitten Mannerheimin tutkinusretkestä Keski-Aasiaan, mutta mitä hän teki Japanin sodassa? Siitä on hyvä aloittaa Mantšuriaan tutustuminen.

Mantšuria on alue, joka nykyisin on jakautunut kahtia. Osa kuuluu Koilis-Kiinaan ja osa Sisä-Mongoliaan. Meidän mieltämäämme Mantšuriaan kuuluu Kiinan maakunnista Heilongjiang, Jilin, Lianoning ja osia Sisä-Mongoliasta. 

Kiinalaisille tämä alue on nimenomaan "Koillinen" tai Koilis-Kiina. Kiinalaiset eivätkäyttäneet juuri Mantšuria nimeä edes 1800-luvulla, vaan se on eurooppalaisten antama nimi. Kiinassa Mantšuria tuo nykyisin usein mieleen japanilaisten hallinnoiman nukkehallituksen. Laajimmillaan Mantšurian alueeseen kuului myös osa nykyisen Venäjän länsiosista.

Alueelle on tyypillistä Venäjän ja Korean vaikutteet, rajaseutu, kylmyys ja raskas teollisuus. Alueen historiaan kuuluu meilläkin hyvin tunnetun Japanin miehityksen ohella Qing-dynastia (1644-1911). Kirjallisuudessa ja elokuvissa aluetta kuvataan usein ankarana, jopa traagisena alueena.

Mantšurian tietämyksen ennen soffamatkaa oli sangen heikko. Tiesin lähinnä vain sen, että toisin kuin muualla Kiinassa, Mantšuriassa ei ollut tapana sitoa rikkaiden tyttöjen jalkoja ja että Kiinan viimeiset keisarit olivat mantšuja (Qing-dynastia 1644-1911). Tuomari Dee dekkareista (tai niiden selityksistä) olen oppinut myös, että palmikko yleistyi Kiinassa vasta mantšu hallitsijoiden myötä.

Ja tietysti muistan Laila Kinnusen ja baritoni Dmitri Hvorostovskin Mandshurian kummut (nykyään harmittaa, miksi en säästänyt Hvorostovskin Helsingin konserttiin, jota pidin kalliina. Siitä olisi varmasti jäänyt vähintään yhtä upea muisto kuin Andrea Bocellin parista konsertista kymmenisen vuotta aiemmin. Nyt sekin kokemus jäi saamatta):

"Varjot nuo vain, kumpuja vartioi

unessa kehrää unelmalankaa

maa kovan kohtalon.

Mandshurian, kummuilla tuuli soi,

uinuvaan kukkaan hohtava kyynel,

kasteessa jäänyt on."

Ja sitten katsastamaan sitä laulussa mainittua Mantšuria kovaa kohtaloa Reima Mäkisen sarjakuvakirjasta Mantšuria : Mannerheimin tulikaste sotapäiväkirjan sarjakuvasovitus.

Rakastan tunnetta, että olen kartalla. Kirja alkoi kartoista. Peukut sille.  Heti alkuun kävi selväksi, miksi en lukenut tätä aiemmin. 

Minulla oli pienoisia ongelma tekstin kanssa. Käytän harvoin silmälaseja, lukulaseja minulla on vain yhdet eikä ne juuri liiku yöpöydältä. Tämän kirjan fontti on liian himmeä ilman laseja luettavaksi. Trendikäs fontti, mutta sirona ja pienenä todella ärsyttävä.

Sotilaita on monenlaisia, aatelinen Mannerheim, vaikka ei pystynytkään ylenemään ennen kuin sodassa, vietti Pietarissa erilaista elämää kuin rivisotilaat. 

"Katso minua, olen 37-vuotias parkettisotilas."

Kirja alkaa 1.11.1904 junamatkalta Venäjän itärajalle ja päättyy 31.3.1905. Siinä välissä soditaan ja ratsastetaan katselemassa miten ja missä soditaan. 

Mantšuriassa Mannerheimnäytti kykynsä ja 1906 sai everstin arvon. 

Sotiminen kesti kauemmin kuin pitkä junamatka, joka yhteen suuntaan kesti tuolloin Pietarista neljättä viikkoa. Kirjan mukaan iso osa sodasta oli odottelua sillä lohkolla, missä Mannerheim oli. Niinpä Mannerheim ilmoittautui vapaaehtoiseksi tiedustelutoimintaan. 

Sota päättyi 5.9.1905 ja rauhassa Venäjä menetti Japanille mm. Port Arthurin satamakaupungin (nykyisin Lüshunkou, joka sijaitsee kartasta helpommin löydettävän Dalian lähellä Koilis-Kiinassa ks. yllä oleva kartta) junayhteyksineen. Toinen satamakaupunki rautatieyhteyksineen, Vladivostok, säilyi.

Port Arthuri on tuttu paikka, siellä olen poikennut soffamatkalla monen Alaskan tienoille tai Koilisväylälle suunnanneen kirjan kanssa. 

Kirjan lukemisen jälkeen luin netistä tiivistelmän Mannerheimin osallistumisesta sotaan. Se selvensi montaa kohtaa, jotka olivat kyllä sarjakuvassa mukana, mutta joita en silti ymmärtänyt oikein. 

Esimerkiksi sen, että Mannerheim johti sodassa sissitoimintaa, taktiikkaa, jota hän käytti myös myöhemmin toisessa maailmansodassa päämajasta käsin ohjaten. Myös itse päämaja toiminta taisi olla oppia Japanin sodasta, siellä sitä ei ainakaan sarjakuvan mukaan juurikaan ollut, mutta olisi tarvittu.  

Itse Mantšuriasta en hirveästi oppinut kirjasta. Talvi oli kylmä, kesä kuuma, ja paljon oli pieniä kyliä siellä täällä. 

Seuraavaksi löysin Varastokirjaston valikoimista kirjan Togon urhea muukalainen. 

Togo on kirjamaa, josta ei suomeksi juuri kirjoja löydy. Eikä sitä ollut tämäkään kirja, mutta Mantšuriaan kirja istui mainiosti, joten luin sen yhdeltä istumalta kirjastossa ennen kuin palautin Togo-kirjan takaisin Kuopioon. 

Kirjan päähenkilönä on norjalainen merimies Salve, joka ei saanut työpaikkaa Norjasta ja matkusti Nipponiin saakka saadakseen vihdoin paikan laivasta. 

Kirja alkaa 24.2.1904 Port Arthurin lähistöllä. Amiraali Togo (historiallinen henkilö Tōgō Heihachirō) oli antanut ensimmäisen kovan iskun venäläiselle laivastolle 14 päivää aiemmin. 

Pelastettuaan laivansa kapteenin (vaikka hän kuolikin myöhemmin amputaatioleikkaukseen) merimies palkattiin sotalaivaan. 

Merisodankäynti oli ennen sateliittiyhteyksiä hieman erilaista. Viestitys tapahtui merkkilipuin. Niin tapahtui 23.6.:kin kun Venäjän laivasto lähti 5 sotalaiva, 5 risteilijä, torpedolaivan ja 14 torpedohävittäjän voimin Port Arthurista japanilaisten kimppuun. 

Japanilaiset olivat valmiina ja rynnistivär 30 solmun vauhdilla niin, että Salve kuvasi menoa ihaillen:

"Assagatin perässä oli vesi korkeana harjanteena, mutta keula kulki melkein kuivana."

Ennen kirjan loppua päästään vielä Salven matkassa ratsastamaan mongolialaisilla hevosilla. 

Salve löyttäytyi Vladivostokissa englantilaisen kirjeenvaihtaja Elliotin matkaan ja heidän saavuttuaan Mukdeniin saatiin tietää, että venäläisten päämaja oli Liaojangissa. Oli 30.8.1904 (huom! Mannerheim liikkui samalla alueella muutama kuukausi myöhemmin,1905 alkupuolella).

Aikamoinen verilöyly käytiinkin Liaon tasangolla. Venäläisillä oli tykistöä runsaasti 700 jalkaa korkealla kalliovuorella. Vilja oli niitetty eikä piilopaikkoja ollut. 

"Reservi toisensa jälkeen lähetettiin tässä kuolemaan, ja tasanko höyrysi verta."

Yöllä 4.9. japanilaiset valtasivat Liaojangin.

Salven tarina ei päättynyt tasangoille. 2.1.1905 hän oli Port Arthurissa ja auttoi japanilaisia nostamaan upotettuja venäläisiä sota-aluksia pohjasta tuuhea punainen parta sukelluksista märkänä. 

Sukellus onnettomuudesta selviydyttyään osallistui Salve 27.5.1905 Salve Tsushiman taisteluun, mihin Mannerheim kirjan mukaan osallistui Itämeren laivasto, johon Nikolai II pani toivonsa. Tämän sotakertomuksen mukaan toivo oli mennyttä:

"Suurin meritaistelu mitä historia tuntee, oli loppunut. Venäläisten 38 laivasta oli vain pari pelastunut — ja 18000 upseerista ja sotamiehestö oli 14000 saanut hautansa meressä ja 3000 oli vankina. Japanin menettivät 3 torpedolaivaa, 116 miestä kaatui ja 538 haavoittui — siinä koko tappio"

Rauhanneuvottelut alkoivat (oheinen sarjakuvan aukeama Mäkisen Mantšuria kirjan viimeiseltä sivulta)... Salve jäi eloon ja jatkoi uusia seikkailuja. Norja oli irrottautunut juuri Ruotsista ja Salve jäi miettimään, minne päätyisi, jos Norjassa syttyisi sota.

Tarkastin muutamia kohtia suomalaisista sanomalehdistä ja totesin, että kirjan sotatapahtumat pitävät ilmeisesti paikkansa. Esimerkiksi Turun Sanomissa oli 30.5.1905 juttu otsikolla Meritaistelun läheisyys. Juttu perustui Pietarista toimitukseen saatuun sähkösanomaan. Lehden painoon mennessä ei ollut tiedossa, että tuhoisa taistelu oli jo käyty.: 

"Täällä ei tahdota, että laivasto suljettaisiin toistamiseen Vladivostokin satamaan, kuten kerran ennen Port Arturiin. Ei ole siis ollenkaan kummeksittava, jos muutaman päivän kuluttua saadaan kuulla jostain meritaistelusta. Pääesikunnassa vallitsee yhtäkaikki erittäin tyyni mieliala. Avomielisesti tunnustetaan, että voitto merellä on vaikeata toivoa, sillä Togolla on puolellaan melkoinen ylivoima: japanilaisen amiraalin laivoja suojelee sataan nouseva joukko torpedoaluksia, kun Roshestvenskillä on niitä ainoastaan 30. Esikunnassa luotetaan kuitenkin lujasti siihen, että tuleva yhteentörmäys siinä määrin heikontaa Togon voimia, etta japanilaisten liikeyhteys merellä tulee miltei katkastuksi."

Hesarissa kerrottiin pari viikkoa myöhemmin, että 8.6.1905 Yhdysvaltojen presidentti Roosenwelt oli antanut nootin sekä Venäjälle että Japanille, että nyt olisi aika lopettaa sotiminen ja neuvotella rauhasta. Roosewelt oli sitä mieltä, että sekä Venäjä että Japani olivat Amerikan ystäviä, joten heidän tuli saada aikaan sopu. Rauha saatiin aikaiseksi 5.9.1905. 

Kolmas kirja, joka sijoittuu vanhan Mantšurian alueelle on Chi Zijianin kirjoittama Puolikuu. 

Kirja kertoo Kiinan ainoan "poronhoitaja-kansan", evenkien (eli tunguusit) vaiheista Porjois-Kiinassa/Sisä-Mongoliassa (joka sijaitsee nykyisessä Kiinassa). Alueellisesti näitä paimentolaisia on eniten Iso-Hinganin vuoriston metsäalueella (Google Mapsista sen löytää Greater Hinggan -nimellä). 

Kirjan alkuperäinen nimi on suomennettuna 'Argun-joen oikealla rannalla'.

Evengit ovat metsästäjä-poronhoitokansa, joilla on samantyylisesti tietäjiä kuin esimerkiksi saamelaisilla. Nykyisin heitä lienee Kiinassa reilu kolmekymmentä tuhatta.

Käsittääkseni kirja perustuu Evenkien omiin kertomuksiin ja antropologisiin tutkimuksiin. 

Kansa on pieni ja poronhoito on jäänyt entistäkin pienemmän joukon työksi. Poronhoitoa harjoittaa nykyisin noin 20 perhettä ja porojakin on vain noin 1000. 

Poroista tuli kollektiivista omaisuutta 1967, jolloin valtio osti kaikki porot paimenilta ja alkoi maksaa palkkaa niiden hoidosta niiden entisille hoitajille. 

Kirjojen lukeminen osoittautui jälleen kerran sivistäväksi, sillä en ollut aiemmin tiennyt, että poronhoitoa on ollut Kiinassakin, vaikka olen tiennyt, että pehmeitä poronsarvia on käytetty lääkeaineena Kiinassa pitkään ja käytetään edelleen. Nykyisin poronsarvien tuotanto ja pienimuotoinen matkailu ovat ne asiat, jotka elättävät poronhoitajia. Kiinassa poroja ei juuri teurasteta erityisesti syöntiä varten, mutta niitä on kyllä lypsetty, ja tietysti käytetty kulkuvälineenä.

Puolikuu oli hämmentävä lukukokemus. Toisaalta nautin siitä, mutta toisaalta olin pettynyt. Jotenkin kirja toi mieleen Suon villi laulu -kirjan, josta pidin kovasti ja se toi luultavasti myös kirjan suhteen enemmän odotuksia. En silti millään muotoa kadu kirjan lukemista. Monia huonompiakin kirjoja olen lukenut. 

Kirjasta opin taas lisää perinteisistä lääkeaineista. Kirjassa mainittiin mm. poronsikiötahna, jota käytettiin haavojen ja paleltumien hoitoon, mutta saatettiin sitä käyttää myös syötävänä rohtona parantavassa keitossa esimerkiksi synnytyksen aikana. Punaiset ranteeseen sidotut langat (suojelivat metsän hengiltä, eksymiseltä ja taudeilta erityisesti lapsia, metsästäjiä ja raskaana olevia, mutta myös sitoo etukäteen kaksi toisillee kuuluvaa yhteen näkymättömänä punaisena lankana. Mytologiassa se oli sidottu aikanaan pikkusormeen tai nilkaan, mutta elokuvissa useimmiten on ranteessa.) taidettiin myös mainita tässä kirjassa, mutta kun en kirjannut sitä heti ylös, näin jälkeenpäin on vaikea muistaa oliko se juuri tässä, vai jossain muussa Kiinasta kertovassa kirjassa. 

Niille, jotka lukevat mielellään englanniksi, voisin suositella Tetsuya Ayukawan The Petrov Case -dekkaria. Aion etsiä sen käsiini. Kirja sijoittuu aikaan ennen toista maailmansotaa Harbiniin ja kirjailija on asunut lapsena itse Mantšuriassa. 

Kirjan Petrov on rikas venäläinen emigrantti ja pääosissa on useita hänen sukulaisiaan. Rikosta tutkii etsivä Onitsura Dalian (Port Arthurin) poliisista, joka kuuluu Tokion poliisvoimien alaisuuteen. 

Tätä kirjaa ei vielä näy esimerkiksi StoryTellillä, mutta pari vuotta sitten sinne on ilmestynyt yksi Onitsura-sarjan kirja joka sijoittuu Japaniin, joten toiveita on. 

Lukea voisi myös Richard Condonin Mantšurian sankarin, joka kertoo amerikkalaisesta sotilaasta, joka Korean sodasta viedään vangiksi Kiinaan, mutta kirjaa ei ole Satakirjastossa. Elokuvana se löytyisi täältäkin. 

Joulukuussa 2025 luetut

Joulukuussa tuli luettua taas hieman totutumpaan tahtiin. Vielä en edes yrittänyt kirja päivässä tahtiin, mutta luin/kuuntelin kuitenkin joulua valmistellessa, palapeliä tehdessä ja raketteja katsellessa yhteensä 23 kirjaa. 

Koko vuoden saldo on 265 kirjaa. 

Andersson Laura Kappelin salainen joulu. Kirja vei kivasti jonnekin sadan vuoden takaiseen Helsinkiin. Tykkäsin, kuten lähes kaikista tuohon aikaan sijoittuvista kirjoista. (21.12.) 🌟🌟

Ekberg Anna Uskottu nainen. Ekberg ei ole naiskirjailija, vaan kaksi miestä: Anders Rønnow Klarlund ja Jacob Weinreich. Kirja valikoitui luettavakseni lukupiirin itse valittuna Tanska-aiheisen kirjana siksi, että takakansiteksti mukaan juoni oli kuin kiinalaisessa hömppäelokuvassa. Kotiin sidottu vaimo, menestynyt pettäjämies ja väkivaltainen kuolema. Vain uudelleen syntymä muutamaa vuotta aiemmaksi ja sitä seurannut kosto jäi uupumaan. Yhdellä päähenkilöllä on siirtolapuutarhamökki  Nørreskovenin alueella. (10.12.) 🌟🌟

"Christian vetää syvään henkeä, sulkee silmänsä ja ajattelee kaikkea, mikä on mennyt vikaan, elämänsä monia harha-askelia, vääriä päätöksiä. Jotkut kutsuvat sitä kohtaloksi. Christian ei usko kohtaloon. Hän on järkevä mies. Elämä koostuu valinnoista ja niiden seurauksista. Mutta kuka olisi osannut ennustaa, että jonain päivänä hän päätyisi tähän pisteeseen? Että hän istuisi pakettiautossa myöhään illalla odottamassa vaimoaan pimeyden ja sateen suojissa kuin petoeläin savannin korkeassa ruohikossa."

"Avioliitto on ainoa sota, jossa nukutaan samassa sängyssä vihollisen kanssa. Woody Allan."

"Rakkaus voi parhaiten ilman lattialämmitystä, HTH-keittiötä ja kahden auton autokatosta. Rakkaus on kuin elävä organismi, hän muistaa ajatelleensa, kuin hiiva tai eläin – kaikilla maapallon eliöillä on jonkinlaiset erityiset reunaehdot, joiden on täytyttävä, jotta ne itäisivät ja kasvaisivat isoiksi. Ja niin kuin korvameduusa ei pysty elämään liian kylmässä vedessä tai lohi liian lämpimässä, rakkaus ei viihdy liian mukavassa ympäristössä. Vain kaksi ihmistä, tuli kamiinassa ja pari mattoa lattialla."

Eväsoja Minna Rakkauden merkit : perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain. Muutama tarina elävästä elämästä erilaisista avioliitoista nykyää Japanissa, Kioto. Tietokirja. (16.12.) 🌟

Ge Fei Näkymättömyysviitta. Kertoja valmistaa kaiuttimia työkseen, mutta elää melkolailla köyhänä pääkaupungissa, missä kaikki haluaa menestyä. Kirjassa on mainintoja klassisista kappaleista. Kuuntelin mm. Belá Bartókia. Peking, Kiina. (29.12) 🌟

" Joka varhain kuolee, se varhain uudestaan syntyy."

Haasio Ari Hikomorit. Japanilaisista, ja vähän suomalaisistakin kotiin sulkeutuneista nuorista kertova tietokirja. Odotin kirjalta enemmän, mutta aika perustiedoissa tämä kirja kertoi. Japani (3.12.)

Hämeenniemi Eero Kulkija Venetsiassa. Olen aloittanut kirjan vajaa vuosi sitten. Muistelen, että se oli ihan ok, mutta oli helppo jättää kesken ja unohtaa. Nyt kun kuuntelin loppuvuodesta useammankin keskeen jääneen kirjan loppuun, totesin, että tämähän oli hyvä, ja harkitsen uudelleen lukemista. Italia. (31.12.) 🌟🌟

Itkonen Juha Huomenna kerron kaiken. (19.12.)

Keskitalo Joona Järvi, joka murtui. Mielenkiintoinen tarina Rautjärveltä, jonka sijainti Etelä-Karjalassa piti oikein katsoa netistä. Tykkäsin keskeisten henkilöiden dynamiikasta. Rautjärvi. 

(27.12.) 🌟🌟🌟

Louis Édouard Kuka tappoi isäni. Oletin TrueCrime tyyppiseksi dekkariksi, mutta olikin romaani ja vieläpä ihan ok. Ranska. B(31.12.) 🌟🌟 

"Kaikkein eniten minua hämmästytti se, että näytit niin onnelliselta. Hymyilit."

Lu Wenfu Herkkusuu. 

"Tuollaisesta syöpöstä ei tule kunnon ihmistä." 

Päivän ensinuudelit on monien unelma, erityisesti Punainen villijoutsen - ravintolassa... Kirjassa puhutaan herkuista, mutta myös arkisesta ruuasta. Mutta kun 1958 suuren harppauksen aikaan ruokaa oli vähän, niin kolme kupillistakaan riisiä ei riittänyt tyydyttämään nälkää. Melkein kaikilla oli nälkä, mutta kulinaarisuudesta ei ollut takeita. (20.12.) 🌟🌟 Kiina, Jiangsu. 

"Sitten sain loistavan ajatuksen. Miksi en yrittäisi kirjoittaa kirjaa. Kaunokirjallisuus kuvaisi todellisuutta, mutta sen ei tarvitsisi pitäytyä tosiasioissa."

"Suuren harppauksen kestäessä ihmisillä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota syömiseen, ja vaikeina vuosina ihmisillä ei ollut enää mitään syötävää. Kun soijakastikettakin piti säännöstellä, kenellä olisi ollut enää mitään sanottavaa ruuasta. Jopa vihanneskeitto meni kuin kuumille kiville, vaikka siinä käytettiin yhä vähemmän öljyä ja enemmän suolaa. Ihmiset tahtoivat vatsaansa kaiken syötäväksi kelpaavan, sen maukkaus tai maittavuus oli yhdentekevää."

Murong Xuecun (1974-, oikealta nimeltä Hao Qun) Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Kirjassa kerrotaan perheellisen miehen elämästä Chengdun kaupungissa. Kaikki ei mene hyvin, työ on pätkätyötä, mahjongin peluuta, päihteitä, parinvaihtoa ja vieraita naisia..., kunnes vaimo puuttuu peliin. 

Kiina, Sichuan. (20.12.) 🌟🌟🌟

"Seitsemän vuotta tuon tapahtuman jälkeen olen vihdoin ymmärtänyt, että pettämisessä ei ole mitään negatiivista. Chengdun katuja kävellessäni tulen usein miettineeksi, kuinka yksikään nainen tai mies voi pysyä tässä kaupungissa uskollisena. On kuin petoksesta ja nautiskelusta olisi näinä aikoina tullut tavallinen käytäntö."

Noronen Paula Yökoulu ja noiduttu tossut. Yökoulusarjan 3.osa. Koululle toimitetaan seitsemät tossut. Ja mitä sitten tapahtuukaan. Pohjatietoina kannattaa tutustua Lumikki-satuun. (31.12.) 🌟🌟

Noronen Paula Yökoulu ja vaarallinen operaatio. Yökoulusarjan 4.osa. Zombi vauvat ja ei niin tyypillisten koululaisten yökoulu uimahallissa. (31.12.) 🌟🌟

" Motto: Leipä putoaa lattialle aina joko voi puoli tai pohja ylöspäin. Harvemmin kyljelleen."

"Onko pakko pukea uimapuku jos on näkymätön?" 

Noronen Paula Yökoulu ja hirveä hammaskeiju. Jatkoa sarjalle. Tässä hammashoitaja tuputtaa sokeria. (31.12.) 🌟🌟

"Motto: Hammasmädän pelko on viisauden alku." 

Saahko Lotta-Sofia Lilja muuttaa maailmalle. Muutto suuntautuu Kiinaan. Tätä julkaistessa mietin, olenko lukenut tämän aiemmin erilaisella kansikuvalla, mutta ehkä en. E-kirjan kuvitus oli hieno. Kiina. (22.12.) 🌟🌟

Sallinen Paula Serkkuni, ihmiskauppias. Kertomus siitä, miten vietnamilainen nainen joutui ihmiskaupan uhriksi muutettuaan serkkunsa firmaan töihin Suomeen. Serkulla on Suomessa kolme kynsistudiota. Tietokirja. (31.12.) 🌟🌟

Su Tong (1963-) Punainen lyhty. Tarina rikkaan miehen viidestä vaimosta 1930-luvulta. Päähenkilö on 19-vuotiaana perheensä talousvaikeuksien vuoksi naimisiin joutunut opiskelija ja puoliso Chen Zuoqian täyttää juuri 50 vuotta. Elämä sisarvaimotaloudessa ei tuolloinkaan ollut helppoa. Elämä oli tylsää, ja kilpailu kulloisenkin suosikkivaimon statuksesta oli kova. Kirjan tapahtumapaikkana on kuvitteellinen kaupunki Kiinan itäosissa. 

 Kiina, Jiangsu. (18.12.) 🌟🌟🌟

" Kukako minä olen? Sen saatte kohta tietää."

Tudeer Marika Joulu Koirajoella 2017. Idan joulut -sarjan osa 1. Sarjassa seurataan Idan jouluja alle kouluikäisestä aikuiseksi. Suomi on juuri itsenäistynyt ja on maan ensimmäinen joulu. Pulaa on vähän kaikesta. (23.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Pilpalassa 1924. Tässä kirjassa on mukana Idan kansakoulun joulujuhla. (24.12.) 🌟

Tudeer Marika Joulu Helsingissä 1935. Tästä osasta tykkäsin eniten, lienikö syynä se, että kuuntelin sen ensimmäiseksi. Helsinki. 🌟🌟

Tudeer Marika Joulu Kotirintamalla 1943. Ida on lääkärinä Helsingissä ja puoliso eläinlääkärinä rintamalla, lapset Pilpalassa. Kirjeet kulkee. (24.11.) 🌟

Tuokko Kaisu Pimeän hetket. Joulukalenterikirjaa vuodelta 2025. Eevi Manner -sarjan etkot. Kirjassa Manner on vielä koulussa. Olen tykännyt sarjasta paljon, mutta tämä ei ottanut mukaansa. En tiedä kuinka paljon tunnelmaan vaikutti se, että kuuntelin tämän joulupäivänä, jolloin ei vielä ollut tarjolla kokonaista kirjaa, vaan uusi osa tuli aloittaa uusine nopeussäätöineen 24 kertaa noin 15-20 minuutin välein, mikä ärsytti. Kristiinankaupunki. (25.12.) 🌟🌟

Valkama Heikki Keisarin varjo. Riku Mäen japanilaisista seikkailuista kertovan sarjan osa 6. Tällä kertaa Riku ja Naomi sattuvat olemaan junassa, jossa tapahtuu räjähdys. Tykkäsin kirjasta erityisesti siksi, että siinä esiteltiin hyvin uudet henkilöt. Nopeammasta temmosta pitävät lienevät hyvinkin paljon eri mieltä. Vaikka Japani on kiinnostanut teini-iästä alkaen, niin opin kuitenkin jotain uutta. Japani. (6.12.) 🌟🌟

"Iske kuin rukoilijasirkka, rajusti ja yllättäen.

Jostain nyrkkeilyvalmentajan sanat muistuivat Yaegashin mieleen."  

Loppiainen

Loppiaista vietetään itämaan tietäjien muistoksi. Monille loppiainen on joulun loppu, itselleni satakuntalaisena se vasta viikon päästäon Nuutinpäivänä. Niille, joilla on elävä joulukuusi, loppiainen onkin hyvä aika heittää kuusi pihalle ja aloittaa härkäviikot, mikä monille tarkoittaa kuntoilukuuria vuoden alussa, kun voi aloittaa uuden puhtaalta pöydältä. Niille, jotka aloittavat toivon menestystä. Tänään en kuitenkaan tarinoi laihdutuksesta, vaan eurooppalaisista loppiaisperinteistä.

Vaikka loppiainen on joulukauden päätös, se ei ole surun juhla, vaan pikemminkin uudelle tilaa tekevä. 

Samoin kuin Suomessa, myös Britanniassa loppiainen on ollut joulun loppumisen juhla. Seuraavana päivänä on pakko siivota koristeet pois, muuten tulee huono onni. 

Kreikassa ja Balkanilla pappi siunaa veden heittämällä sinne ristin ja nuoret miehet ja naiset kilpailevat siitä, kuka sukeltaa ristin ja samalla vuoden onnen itselleen. 

Alppien alueella häviteyäänb: vanha vuosi pois uuden tilalta polttamalla vanhan naisen hahmoon tehty nukke. 

Saksankielisellä alueella Eurooppaa loppiaisena kiertää tähtilaulajien joukko  (Sternsinger) ovelta ovelle tietäjiksi pukeutuneena laulamassa vanhaa vuotta pois. Ovien yläpuolelle kirjoitetaan liidulla esimerkiksi: 

20 ✶ C ✶ M ✶ B ✶ 25

missä kirjaimet tarkoittavat tietäjien vakiintuneita nimiä Caspar, Melchior ja Baltazar tai latinaksi Christus mansionem benedicat – Kristus siunatkoon tämän talon.

Tunnetuimpia perinteitä Euroopassa lienee kuitenkin Ranskan Papukuningas ja Italian Befana, joka esiintyy myös lahjojen tuojana Espanjassa, joskaan ei ehkä Befana nimellä. 

Italiassa loppiaisen yö ei kuulu vain itämaan tietäjille, vaan Befanalle — vanhalle noidaksi kutsutulle naiselle, joka lentää luudalla kylien yli ja tuo lapsille lahjoja. Hyville makeisia, tuhmaille hiilenpaloja (nykyään sokerista tehtyjä, onneksi).

Nimi Befana on vääntynyt muoto sanasta Epifania.

Mikkelin vuosinani noin 15 vuotta sitten näin Rai Unoöta elokuvan modernista Befanasta, joka oli nuori, uudeksi Befanaksi pyrkivä nainen. Elokuvan nimi oli Miacarabefana.it. En usko, että sitä on esitetty Suomen televisiossa. 

Yleisimmän tarinan mukaan tietäjät pysähtyivät Befanan mökille kysymään tietä Betlehemiin. Befana neuvoi heitä ystävällisesti, mutta kieltäytyi lähtemästä mukaan — talo piti siivota, työt olivat kesken. Myöhemmin häntä alkoi kaduttaa.

Niinpä hän pakkasi lahjoja ja lähti etsimään lasta yksin, ovelta ovelle. Koska hän ei koskaan löytänyt oikeaa lasta, hän jättää lahjan jokaiselle, varmuuden vuoksi.

Tässä tarinassa on jotain lohdullista:

jos myöhästyy, voi silti lähteä. Toisaalta se tuntuu surulliselta, sillä Befana raukka on lennellyt pari tuhatta vuotta korjaten mokansa, ettei lähtenyt 

Vanhemmissa, kristinuskoa edeltävissä tulkinnoissa Befana ei ole ihminen vaan vanha vuosi itse: Ryppyinen, väsynyt, mutta viisas.

Hän palaa loppiaisena, jotta uusi vuosi voi alkaa puhtaana. Luuta ei ole noituutta varten, vaan vanhan pois lakaisemiseen. Tuhka ja hiili eivät ole rangaistus, vaan muistutus: kaikesta jää jälki, mutta siitäkin syntyy lämpöä. Tässä versiossa Befana ei arvioi lapsia — hän katsoo vuotta.

Joissakin italialaisissa kylissä sanotaan, että Befana ei seuraa yhtä tähteä, vaan monia pieniä. Siksi hän eksyy helposti, pysähtyy juttelemaan, unohtaa ajan.

Hän on tarinan mukaan niiden suojelija,

jotka eivät kulje suoraan,

jotka etsivät pitkään,

jotka tekevät asiat omassa järjestyksessään.

Papukuningas, ranskaksi le Roi de la Fève, liittyy loppiaiseen yhtä tiukasti kuin Befana Italiaan.

Nimi tulee sanasta fève, härkäpapu.

Keskiajalla kakun sisään piilotettiin kuivattu papu. Se, joka sen löysi, kruunattiin päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi. Hänen tehtävänsä oli määrätä leikit, nostaa maljoja ja usein myös kustantaa seuraava kakku. 

Nykyään pavun tilalla on usein pieni posliinifiguuri. Mutta ajatus on sama:

onni piiloutuu taikinaan.

Papukuningas ei ollut vallan symboli vaan sattuman. Ajatus oli lempeä: kuka tahansa saattoi olla hallitsija hetken, jopa lapsi tai palvelija. Maailma käännettiin hetkeksi nurin — ja sitten palautettiin paikalleen.

Muistelen lukeneeni joskus, että Papukuningasta kakkuineen on juhlittu myös Englannissa. 

Papukuningas ja Befana sopivat jollain tapaa hyvin. yhteen:

toinen tuo lahjat varmuuden vuoksi,

toinen piilottaa onnen taikìinaan.

Muistaakseni olen jakanut papukuninkaan kakun ohjeen noin 15 vuotta sitten, mutta jaetaan tässä uusi resepti. Tarjoiltaessa kakun päälle laitetaan paperista tehty kruunu, jonka pavun löytäjä saa päähänsä.

Papukuninkaan kakku – Galette des Rois

(ranskalainen, nopea ja armollinen, sopii myös vähemmän leipoville)

Ainekset:

2 levyä voitaikinaa (pyöreä tai suorakaide käy)

100 g pehmeää voita

100 g sokeria

100 g mantelijauhetta

1 kananmuna (+ 1 voiteluun)

1 tl vaniljasokeria

halutessa 1–2 rkl rommia tai konjakkia

1 papu tai pieni kuumuutta kestävä esine (puhtaana ja käärittynä folioon)

Täyte:

Sekoita pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi.

Lisää kananmuna, sekoita.

Lisää mantelijauhe, vaniljasokeri ja mahdollinen rommi. → Saat pehmeän, levittyvän massan (frangipane).

Kokoaminen:

Laita toinen voitaikinalevy pellille.

Levitä täyte keskelle, jätä 2–3 cm reunaa tyhjäksi. 

Paina papu/piiloyllätys täytteeseen.

Kostuta reunat vedellä.

Peitä toisella taikinalevyllä ja paina reunat tiiviisti yhteen.

Tee pintaan terävällä veitsellä kevyitä viiltoja (ei läpi asti).

Voitele kananmunalla.

Paisto:

200 °C

noin 25–30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Anna jäähtyä hetki — kuuma frangipane on petollista. Tosin kakku ehtii kyllä jäähtyä leikkaamisprosessin aikana. Perinteisesti yksi leikkaa kakusta tasakokoisen palan kaikille. Nuorin syöjä menee pöydän alle ja huutelee sieltä kuka saa minkäkin palan, jolloin pavun löytäminen on satunnaisempaa. Vaikka leikkaaja näkisi pavun, hän ei tiedä kuka palan saa. 

Itse olen tehnyt kakkua aina, kun olen saanut loppiaisvieraita, mutta kruunua ei ole jaettu. 

*  *  * 

Kuvat suunnittelin ChatGpt:n kanssa yhdessä Norman Rockwellin maalaustyylillä, mikä näkyi trendaavan Suomessa tämän joulun joulumuistoissa. 

Marraskuussa 2025 luetut

Marraskuu oli lukukuukautena täysin lokakuun kopio. Vaivaiset kolme kirjaa. Muutta näillä mennään, oli aikanaan edesmenneen bestikseni lempilauseita. Hänen lempikirjansa oli muuten Munthen Huvila merenrannalla, ja äänikirjoja hän kuunteli aina nukkuessa aloittaen saman levyn lukuisina iltoina, kunnes se oli vihdoin kuunneltu kokonaan. 

On pakko lohduttaa itseäni tilastoilla, joten jatketaan hieman edellisen päivityksen ajatuksia eteenpäin. 

Tilastoja tutkiessa tulee muistaa, että jopa kolmannes väestöstä Suomessakaan ei lue ainuttakaan kirjaa (joka ei kuulu työhön) vuodessa. Ja toisaalta on sitten meitä, jotka luemme keskimäärin kirjan päivässä, kaksi parhaassa. 

Itse laskin, että olen tammikuusta 2020 alkaen lukenut noin 2200 kirjaa, mikä on melko tarkkaan keskimäärin 365 kirjaa vuodessa. 

Sitä ennen lukumääräni liikkui 100-200 kirjan tienoilla. Vuodesta 2017 lähtien keskiarvo on lähennellyt 200 romaania. Huonoin lukuvuoteni kautta aikojen on ollut 2015, jolloin luin tietoisen päätöksen tehtyäni vain yhden romaanin, jonka lisäksi kuuntelin kyllä aina ulkoillessa tai kotitöitä tehdessä dekkareita, ja luin runsaasti tietokirjoja työtä varten. Kirjoitin tuolloin historiikkiä ja kielsin itseäni koukuttumasta romaaneihin, jotka pitäisivät hereillä yöt. 

Huang Ana Jos vielä kohtaamme : If loven sarjan 1 osa. Tämä ei missään nimessä ole genreäni, mutta tykkäsin, ja se sopi hyvin kiinalaisten hömppäelokuvien seuraan. Yllättäen kirjassa ei edes mainittu kiinalaisia, vaan opettajaa lukuunottamatta kaikki henkilöt oli amerikkalaisia. Kirjan päähenkilöt ovat lukuvuoden ajan vaihto-opiskelijoina Shanghaissa. 

Lukenen toisenkin osan, koska se on kirjan selkeä jatko-osa Usasta, mutta sen jälkeen harkitsen jatkoa. Kiina, Shanghai 🌟🌟 (24.11.)

"Jos he vain olisivat tavanneet aikaisemmin tai eri olosuhteissa…

Blake oli aina ollut käytännön ihminen, eikä ollut mitään järkeä jäädä jossittelemaan. Velvollisuus sitoi hänet toiseen, ja ennemmin tai myöhemmin Farrah jatkaisi eteenpäin ja tapaisi jonkun, joka voisi antaa tälle kaiken, mitä tämä ansaitsi. Jonkun, jota Farrah rakastaisi, jonka kanssa menisi naimisiin ja saisi lapsia…

Hänen sydämensä viimeinen ehjänä säilynyt palanen särkyi pelkästä ajatuksesta. Sen sirpaleet kaivautuivat hänen itsehillintäänsä, kunnes hän ei voinut enää pidätellä kyyneleitä. Valtavat, äänettömät nyyhkytykset ravistelivat hänen kehoaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hän oli seitsemänvuotiaana pudonnut puusta ja katkaissut jalkansa. Tällä kertaa kipu oli vain miljoona kertaa pahempi."

Junker Merette Venuksen ylikulku, poliisiromaani. Kirja alkaa Victor Hugon sitaatilla:

"Tukahdetut kyyneleet on paljon kitkerämpiä kuin valutetut."

Oli vuosi 2007, kun tyttö onki sotavangin ruumiin. Myöhemmin hän löysi toisenkin ruumiin, muutta ei saanut siitä löytämisen kunniaa. Norja. 🌟

Xinran Kiinan kadotetut tyttäret. Kirjassa kerrotaan kymmenen naisen tarina siitä, miksi he antoivat tyttärensä kasvamaan kodin ulkopuolelle. 

Osa tytöistä adoptoitiin Amerikkaan, mitä osa äideistä piti hyvänä vaihtoehtona, koska ajateltiin, että lasta haluavat amerikkalaiset kohtelevat tyttöjä hyvin. 

Kirja antoi laajahkon kuvan syistä mistä tyttöjä annettiin pois ja siitä, minne he päätyivät. Kiina. (11.11.) 🌟🌟

Lokakuussa 2025 luetut

Lokakuussa luin vähemmän kuin koskaan sen jälkeen kun aloitin koulun. Lukemaan opin 5-vuotiaana, mutta kirjoja en saanut. Koulu, ja sen kirjasto oli kuin taivas, mutta eksluokalla sai lainata vain kirjan viikossa, ja sekin oli kirja, missä oli tavuviivat. Se tuli luettua jo samana iltana. 

Kuten syyskuun luettuja päivitellessäni eilen totesin, suomalaiset lukevat nykyisin reilun 16 kirjaa vuodessa (2025/Kirjakauppaliitto). 

Se on kansainvälistä kärkeä. Vuodesta ja laskutavasta riippuen (lasketaanko esimerkiksi hieman kesken jäänyt kirja luetuksi tai onko kuunneltu kirja myös "luettu") tilastojen kärjestä löytyy aakkosjärjestyksessä Intia, Suomi ja Yhdysvallat likimain samankaltaisella lukumäärällä. Nettiselailun mukaan Usassa luettiin 2025 keskimäärin 17 kirjaa, Intiassa 16 ja Englantikin on nousussa tilastokärkeen 15 kirjalla. 

Kannattaa muistaa tilastoja tulkitessa se, että sen lisäksi, että lukeminen on subjektiivinen kokemus, se on myös harrastus, jonka vähäisyydestä monet tuntevat huonoa omatuntoa, jolloin ihminen mielellään pyöristää kirjoen määrää mieluummin ylöspäin kuin alaspäin, jolloin tilasto ei ole välttämättä luotettava. Itse olen huomannut että jos lukemaansa ei dokumentoi jotenkin heti, se unohtuu. Kirjan vuodessa lukevilla sitä ongelmaa tuskin on, mutta veikkaan itse, että kaikki aikuiset eivät laske luetuksi kirjoja, jotka he lukenut ääneen lapsilleen, vaikka niitä saatetaan lainata täysi repullinen joka kuukausi. 

Lainatut tai ostetutut kirjat eivät kerro koko totuutta. Kirja voidaan ostaa kokoelmia varten, jolloin sitä ei välttämättä luueta heti. Kierrätetyt kirjat ei näy myyntitilastoissa, ei myöskään ulkomailta ostetut kirjat, joita erityisesti nuoret suosivs. 

Sage Lyle Done and dusted takaisin satulaan. Kirja oli kuukauden kolmas eli viimeinen kirja. Kaksi lukijaa, mistä tykkäsin tälläkin kerralla paljon. 

Cowboyromantiikka ei ole genreäni, enkä edes muista miten ihmeessä tulin edes löytäneeni saati alkaneeni tämän kirjan, mutta itse asiassa kirja oli lajissaan viihdyttävä. USA. 

"En ollut ikinä kuvitellut, että minusta tulisi yrittäjä. Ei ollut kukaan muukaan. Minua ei varsinaisesti tunnettu Meadowlarkissa vastuuntuntoisuudesta, mutta baari sai minut tavoittelemaan enemmän kuin mitä toiset minulta odottivat."  🌟🌟

Shen Yang Enemmän kuin yksi lapsi. Shen Yangin omiin muistoihin pohjautuva kirja siitä, mitä oli olla 1980-luvulla monilapsisen perheeseen syntynyt lapsi, joka lähetettiin piiloon ensin isovanhempien luokse maalle ja sieltä tädin luo. Tuolloin elettiin yhden lapsen politiikkaa, jolloin kaupungissa ei ollut sallittu kuin yksi lapsi vanhempia kohti. Maalla oli sallittu hankkia toinenkin lapsi. 

Jos lapsi oli ylimääräinen ja siten laiton, lapsi ei yleensä saanut kotipaikkaoikeutta, joka antoi mahdollisuuden esimerkiksi koulutuksen. Kirjan tytöllä oli hankittuna kotipaikkaoikeus kaupunkiin, joten hän oli onnekas ja pääsi hyvään kouluun kaupunkiin. 

Ainoa valopilkku olikin koulu jo maaseudulla asuessa. Sieltä löytyi vihdoin englanninopettaja, joka antoi tytön elämälle suunnan. 

Tuosta opettajasta tuli mieleeni 9-luokan äidinkielen opettajani Kylä-Liuhala, jolta sain hyvät eväät jatkoon yhden vuoden aikana. On harmi, että hän opetti koulussani vain tuon vuoden. Mitä kaikkea olisin oppinut, jos hän olisi opettanut 3 tai jopa 6 vuotta, kuten lukiokoulussani olisi ollut mahdollista. 

Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja se tuki hyvin niitä ajatuksia, mitä itselleni oli syntynyt lukuisia kiinalaisia kevyitä elokuvia katsottuani perheiden lapsista, jotka ovat isolta osin kasvaneet ydinperheen ulkopuolella. (Elokuvien ohella olen googlannut runsain mitoin ja keskustellut kiinalaisesta kulttuurista ChatGptn kanssa).

Kiinassa ydinperheessä kasvanut ja siellä aseman saanut on on usein vakiinnuttanut asemansa paremmin kuin perheen vanhin tytär, joka on kasvanut muualla, vaikka olisi kasvanut sukulaisten hoivissa suvun kuolleiden esivanhempien kotisijoilla, joka perinteisesti on ollut perheelle se tärkein "koti" ihan samoin kuin meillä opiskelija sanoo lähtevänsä kotiin, kun lähtee vanhempiensa luo.  Kiina. 🌟🌟

Shin Kyung-sook Jään luoksesi. Jos kuukauden aikana aikoo lukea yhden ainoan kirjan, niin se on tämä. Aiemmin minuun on vaikuttanut samoin vietnamilainen Ru ja ranskalaiset Musson runot. 

Muistoja kerrotaan pala palalta muistellen ja muistikirjaan viitaten. Elämä ei ole aina helppoa. Haluaa jotain, mutta haluaa kuitenkin tehdä oikein ja toiselle hyvää. 

"– Saatan eristää sinut muista ihmisistä kuin kaukaisen saaren. Erotan sinut toisista täysin. Ihmiset saavat tuntea sinut vain minun kauttani. Haluan, että sinulla ei ole mitään muita suhteita. Yritän pitää sinut rinnallani niin kovasti, että siitä tulee rumaa.

– Miksi sitten lupasit?

– Koska haluan elää kanssasi."

Kirja kertoo nuoruuden muistoista ajalta, jolloin itsekin olin nuori. Kirjan päähenkilöinä on kissa, kolme nuorta, heidän nuori opettajansa ja kuollut sisko. Muistot herättävät ajatuksia, joita haluaa miettiä. 

"Aina kun viittaan johonkin tiettyyn aikaa sanoilla kauan sitten, minusta tuntuu kuin kävelisin jonnekin. Ehkä meidät on tehty asioista, jotka tajuamme vasta sitten, kun paljon aikaa on kulunut ja voimme sanoa niistä kauan sitten."

Nice to know: Kirjassa valmistetaan malvakeittoa. Kuulostaa eksoottiselta. Etelä-Korea. (13.9.-9.10.) Annan tälle viisi tähteä kolmesta. Ehdottomasti vuoden paras lukukokemus. Tätä lähelle pääsi vain Pavesen Runot. 🌟🌟🌟🌟🌟

Syyskuussa 2025 luetut

Syyskuu alkoi kuten kaikki muutkin kuukaudet ja vietin mm. jälkeen kerran miestenviikkoa, niitähän on kalenterissa ollut useampiakin. Eli alkuun päästiin innokkaalla lukemisella. Sitten naksahti päässä tai jotain... sillä vaikka en mitenkään ole elokuvaihmisiä, aloin jostain syystä katsoa aasialaisia hömppäelokuvia, eikä kirjat juurikaan iskeneet. Dekkareista enemmän kiehtoi Tang-ajan runous, mutta kun luettuna oli tältä vuodelta noin 240 kirjaa, niin oli turha olla huolissaan. 

Luettuja kirjoja oli syyskuussa vaivaiset 12, mutta sehän on täysi tusina, ja kuten loppusyksystä huomataan, kelpo määrä sekin - etenkin kun se on enemmän kuin keskivertolukija lukee kuukaudessa (suomalaisethan lukevat tai kuuntelevat keskimäärin 16,5 kirjaa vuodessa).

Evinsalo Kari Etsivä Vertti ja varastettu veistos. Tämä oli miestenviikon Vertti-kirjani. 3.9. 🌟🌟

Isokallio Kalle Maailmanparantaja. Tämä oli miestenviikon Taimi-kirjani. Kirjassa tosin ei kerrottu oliko Taimi Poika koira, mutta aina voi niin otaksua, sillä Taimi voi olla myös miehen nimi. 4.9. 🌟🌟🌟

Itkonen Juha Huomenna kerron kaiken. Klikkasin vahingossa tämän äänikirjan auki. Jukka-Pekka Paloa en ollut kuullut aiemmin äänikirjoissa, joten päätin kokeilla. 

" Ei, minulla ei ollut käyttöä sen kummemmin lumelle kuin pakkaselle. Elämäni tapahtui sisätiloissa, etenkin talvisin."

Koskinen JP Marraskuun murhaavat myrskyt. Murhan vuosi osa 11. Juho Tulikosken varassa nykyään pyörivä etsivätoimisto tutkii tapausta, missä varastosta löytyy mihen käsi. Tämä oli miestenviikon Kalevi-kirjani. Hämeenlinna. 9.9.

Markkula Hannes Kasinopelurin kuolemantuomio. Kirjan tapahtumapaikkana on Foglö Ahvenanmaalla. 6.9.

Matintupa Tuula T. Piippo ja kaupan naiset. Piiposta olen kirjoittanut aiemmin ainakin Seinäjoki-päivityksessä. Tämä oli Miesten viikon Aleksanteri-kirjani. Sijoitin kirjan Seinäjoelle. 5.9.

Parvela Timo Tuliterä - Sammon vartijat 1. Tämä oli miestenviikon Ahti-kirjani. 

Seeck Max Merkitty Milo-sarjan eka osa, ja siksi miestenviikon Milo-kirjani. Helsinki (2.9.) 🌟🌟🌟

Sinisalo Johanna Enkelten verta. Orvo on hautaustoimisto Lähtösatama yrittäjä, joka halusi lapsena mehiläustenhoitajaksi. Nyt hän harrastaa mehiläispesien hoitoa. Kun sitten Yhdysvalloissa alkaa katastrofaalisen laaja mehiläisten joukkotuho, ja Orvo löytää pesän kuningattaren kuolleena, hän tietää, että ihmiskunnan lähtölaskenta on alkanut. Tämä oli miestenviikon Orvo-kirjani. 

" Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset katoaisivat maailmasta, ihmiskunnalla olisi neljä vuotta elinaikaa jäljellä."  (7.9.)

Toivola Jani Poika ja hame. Poika pukeutuu äidin mekkoon salaa. Tämä oli miestenviikon Roni-kirjani. (1.9.) 🌟🌟

Vuori Katariina Erään tapon tarina. Tarinan kertoo perheen poika Asko, jonka isä Esko ei juovuksissa/ huumeissa ole ideaali isä eikä puoliso. Tämä oli miestenviikon Asko-kirjani. TrueCrime. Haapajärvi. 

"Isä aina sanoo, että se kasvattaa minusta miehen eikä marjanpoimijaa. "

(3.9.) 🌟🌟

Walliams David Poika ja mekko. Poika ostaa Voguen, tutustuu jälki-istunnossa kylän kuumimpaan tyttöön, joka sekin on kiinnostunut muodista. Alkaa ystävyys. (1.9.) 🌟🌟🌟