Viikonloppuna ennen kuun vaihdetta muut vietti Venetsialaisia, mutta meikätyttö googletti rakettien räiskettä kuunnellen Afrikkalaisia kirjoja. Myönnän heti. Kaiken. Lähti lapasesta ja varasin 45 afrikkalaista kirjaa. No, onpa tytöllä lukemista. Kotoakin löytyi muutama kirja. Mutta en usko noita kaikkia lukevani - ja luulen ennen kuun loppua lainaavani uusia. Tavoite on vähintään 30 kirjaa.
Toimeen ryhdyinkin, niin myönnän, mahdollisesti muutama minuutti elokuun puolella. Siihen on olemassa hyväksytty syykin. Kännykästä loppui parvekkeella istuessani akku ja parvekkeen kello näyttää vain tunteja. Onnistuin hukkaamaan minuuttiviisarin eikä uusi pysynyt paikoillaan. Mutta ei tämä nyt mitään minuuttipeliä ole. Lopetan lukemisen kuun lopussa sitten vähän ennen puoltayötä, niin menee kohdilleen.
En ole eka kertaa liikkeellä Afrikassa, arviolta kolmannes tai neljännes maista on luettuna, mutta tämä lienee kunnianhimoisin sukellukseni Afrikkaan. Kaikenlaisia asioita voi ja ehkä kannattaakin lukea - kerran.
Afrikka on järjettömän iso alue. Jos on käynyt yhdessä maassa, niin reilu 50 on käymättä ja siinä yhdessäkin maassa on erilaisia alueita, kuten Suomessakin on. Kari Eloranta kuvailee hyvin kirjan Alkupiste, nollapiste esipuheessa asiaa. Järjettömän pinta-alan lisäksi Afrikassa on erilainen aikakäsitys, ja historia, joka on käsittämättömän pitkä.
Julkaisen tämän heti 1.9. ja raportoin luettuja projektin edetessä tähän jatkoksi.
1.9.
1. Algeria : Albert Camus Sivullinen. Camus on tuntunut kuvitelmissani vähän kuin Kafka, sekavan henkevältä, vaikka kumpaakaan en ole lukenut. Viime vuonna luin Rutto kirjan ja sehän oli huikea. Hyvä oli tämä Sivullinenkin. Joskus on ollut sivullinen olo itselläkin, mutta ei onneksi usein.
2. Somalia : Nura Farah Aurinkotyttö. Somalialainen maaseutu ja Aavikon paimentolaiset 1970-luvulla. Tyttö haaveilee koulusta, oppii lukemaan rakastuu, naitetaan muualle... Luin kirjailijan esikoisteoksen, 1950/60-luvuista kertovan Aavikon tyttäret 2017 ja tykkäsin. Aurinko tyttö on sille ajallista jatkoa. Kirjan vahva anoppi toi mieleen Sujata Masseyn Intia-sarjan ensimmäisen osan anopin. Kaiketi osa anopeista oli samanlaisia Suomessakin aikana, jolloin miniä ja anoppi asuivat samaa taloutta: ainakin Kalevalan aikaan.
3. Kongon demokraattinen tasavalta (se, joka oli aikanaan Belgian kuningas Leopold II:n johtama) : Aapo Kukko Karmea tarina - Kertomus Kongosta. Sarjakuva, jossa ei juuri ole käytetty värejä, vain valkoinen, musta ja vihreä. Hurja tarina, mutta sangen vähäeleisesti kerrottu minun makuuni. Jonkin verran olen aiemminkin Kongon historiasta lukenut, mutta silti kuvat jättivät paljon avoimeksi. Tekstiä olisi saanut olla enemmänkin. Mutta kuvat oli tehokkaasti piirretty ja plussaa vihreästä väristä. Se on yksi lempivihreistäni.
2.9.
4. Kenia Viola Walleniuksen Koti Keniassa kirjassa kerrotaan kenialaisesta arjesta tyttö- ja lapsityön parissa. Kirja on ilmestynyt 2021 huhtikuussa, joten se on varmasti tuorein kuvaus asiasta.
3.9.
5. Sambia Jari Vainion Viidakkotohtoria työskenteli 6 vuotta lääkärinä Sambiassa syrjäisessä kylässä yhdessä nunnien kanssa. Kepeällä otteella kirjoitettu muistelmakirja vakavista aiheista. Hiv, kolera, malaria, tapaturmat, erityisesti eläintapaturmat kuten käärmeenpistot, krokotiili puremat ja Torakat korvissa työllistivät lähes kokopäiväisesti, mutta aikaa jäi rakastua Afrikkaan.
6. Mosambik Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa oli toinen mosambikiläinen teos, jonka olen lukenut. Eka oli Mia Cauton Plumeriaveranta. Pakko myöntää, että molemmat kirjat oli kirjoitustyyöiltään hyvin samankaltaisia. Tykkäsin tasinassa olevista pienistä tarinoista mutta itse kirja ei iskenyt aikani hermoon. Joka tapauksessa Cauton kirjaa on kovasti kehuttu ja koska Salminen oli hyvin samaan tyyliin kerrottu, tarkoittaa se, että tämäkin kirja on hyvä
4.9.
7. Etelä-Afrikka Martin Pistoriuksen Mykkä huuto on ollut pitkään lukusuunnitelmissani. Nyt oli aika tarttua itse kirjaan. Pistorius sairastui lapsena ja menetti isomman osan toimintojaan. Jossain vaiheessa hän alkaa muistaa ja vihdoin joku hoitaja huomasi, että Pistorius kykene kommunikoimaan.
5.9.
8. Nigeria Agwaeke Emezi Vivek Ojin kuolema kirja toi mieleen loistavan, kolumbialaisen, tositarinaan perustuvan García Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikan. Mutta minulle se tuli vain mieleen. Jotkut muut ovat näköjään päässeet pidemmällekin tuntemuksissaan, mutta itselleni kirjan alku oli liian sekava ja nimet vaikeita määrittää sukupuolen mukaan, mikä vaikeutti aloittamista. Toisaalta, nimien länsimaiseen korvaan kalskahtava uniseksisyys sopi aiheeseen. Vivek parka.
6b.Mosambik, Vuonna 1988 ilmestynyt Msaho - Runoja ja kertomuksia Mosambikista Inger Bäcksbackan kokoama kattaus mosambikiläisiä kansanrunoutta, sekä runoja ja tarinoita pariltakymmeneltä 1900-luvulla eläneeltä kirjailijalta. Iso osa runoista on ilmestynyt alunperin paikallisissa lehdissä. Tämä antoi uskoa lukea jatkossakin Mosambikiläisiä runoja, ja ehkä tarinoitakin. Aiemmin mainitsemani Mia Cauto löytyi tästäkin kirjasta ja hänen tarinansa olivat ihan hyviä. Pakko silti todeta, että runoudesta huomaa melkeinpä parhaiten sen, kuinka erilaisia kulttuurit ja tavat on eri maissa. Kirjan esipuheessa kerrotaan mm. kuinka Cauto pyrkii löytämään kirjoihinsa mosambikiläisen tavan kertoa tarinaa.
 |
| Viikko 1 |
9. Tunisia, Lina Ben Mhennin Tunisialainen tyttö on lyhyt kertomus siitä, miten atunisiangirl ja muut bloggaajat ja somea aktiivisesti välineenään käyttäneet aikaa saivat muutosta 2010 loppuvuodesta ja2011 Arabikeväänä Tunisiassa. Muutosta syntyi, mutta näin 10 vuotta myöhemmin voi todeta, että muutokset eivät poistaneet esim. levottomuuksia ja nuorisotyöttömyyttä niistä maista, joissa Arabikevään tuulet pyyhkivät. Tuosta minulla onkin kotona kirja joka piti lukea jo elokuussa, mutta aika loppui kesken. Ehkä sitten joulukuussa, kun edessä on kirjat joissa puhutaan monesta maasta. Kirjoittaja kuoli 2020 tammikuussa, joten 10-vuotiskatsausta ei häneltä ole tulossa. Tuttua asiaa osin mediasta 10 vuoden takaa. Ammar404 hahmoon en ollut ennen törmännyt. Se kehitettiin vähän kuin parodioimaan sensuurisaksineen nettisivuja joille ilmestyi sensuurin vuoksi error 404 teksti: sivua ei löydy. Tuttu asia Suomessakin, mutta täällä se johtuu esim. siitä että linkkejä ei ole korjattu nettisivujen muuttuessa, jolloin linkin sivu on hävinnyt.
6.9.
10. Marokko Leila Slimanin Toisten maa kertoo ranskalaisen naisen elämästä Marokkossa, mihin hän muutti toisen maailmansodan jälkeen mentyään naimisiin marokkolaisen kenraalin kanssa. Elämä maalla ei ollut sitä, mitä Ranskassa, mutta vapaampaa varmasti, mitä nykyisin.
11. Botswana, Alexander McCall-Smith Kadonneiden ystävien maille, on Naisten Etsivätoimisto Nro 1 - sarjan 20.osa. Kirja vaikutti muutaman ehkä hieman lepsumman osan jälkeen taas ryhdikkäämmältä. Saisipa jostain orpokodin omistajan kakkureseptin.
7.9.
12. Tanzania, Toni Lahtinen, Norsunluukoiran Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään. Mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta en tiennyt entuudestaan mitään. Lahtinen vaimoineen ja koirineen opetti Tanzaniassa poliiseja kouluttamaan koiria etsimään norsunluuta. Parhaat tulokset tuli Rokka-koiralta. Team Rokan Afrikan matkasta (2015) on tehty Ylelle dokumenttisarja ja Rokka esiintyy myös Leonardo di Caprion tuottamassa Taistelu norsunluusta - dokumenttielokuvasta. Toivottavasti seuraavastakin matkasta tulee kirja, sillä Lahtisen tekstiä on innostava lukea.
13. Ruanda, Jesko Johannsen, Simon in Ruanda, Geschichten aus Afrika I. Vaihteeksi lastenkirja saksaksi. Simon pelailee jalkapalloa Kigalissa.
14. Kamerun Russ Manning Tarzan : Sunnuntaisarjat 1970. Tarzanin luoja, Edgar Rice Burroughs ei sijoittanut Tarzanin tiettyyn paikkaan, mutta eläimistön ja paikkojen kuvauksen perusteella kirjat on sijoitettu Kameruniin, missä myös osa Tarzaneista on kuvattu. Manningin sarjakuva on itselleni uusi tuttavuus. Ensimmäiset piirrokset on vuodelta 1952.
8.9.
15. Angola Luku tunnin aikana istuttiin kaverin kanssa lähikirjaston edessä lukemassa. Yllättäen oltiin otettu melko saman näköiset kirjat. Viime vuonna luin siellä yksin, mutta kivampaa oli kaverin kanssa. Yhteensä luettiin reilut 100 sivua.
9.9.
4b. Kenia Aloitin Tom Buk-Swientyn Naaraseijona - Karen Blixen Afrikassa kirjan lukemisen 6.9. eli päivänä, jolloin Karenin kuolemasta tuli 59 vuotta.
10.9.
16. Keski-Afrikan tasavalta Kyösti Pietiläisen tarinan ensimmäisen osan olen kuunnellut aiemmin. Nyt tartuin kirjaan Legioonalainen Peters - Aavikkosota, jossa muukalaislegionia taistelee paikallisia terroristejä Keski-Afrikan tasavallassa. Julmaa on sota - puolin ja toisin ja lapinleukku pääsee töihin aina tarvittaessa. Olipas huono lukupäivä. Vaan yksi ohut kirja.
11.9.
7b. Etelä-Afrikka välipalaksi lenkin jälkeen luin ja katselin ihanan elämänmyönteisen lastenkirjan Niki Daly Jamelan ystävä. Tämä oli kolmas lukemani Jamela-kirja, aiemmin olen lukenut Pretty Salma ja Jamelan leninki.
4c. Kenia Katja Kallion lastenkirjassa Bibi muuttaa Suomeen kerrotaan kuinka Bibin perhe muuttaa isän työn vuoksi Keniasta Suomeen. Kirjan kuvitus on Marie El-Ahmarin käsialaa.
 |
| Viikko 2 |
12.9.
4d. Kenia, Florent Rubber ja Jerome Mulot ovat tehnee sarjakuvakirjan Herrasmiessafari. Sijoitin sen Keniaan, mutta muutkin safareita järjestävät valtiot sopivat kuvaan. Ensi silmäyksellä hentoviivainen sarjakuvakirja näytti sopivan myös aikuisten värityskirjaksi. Pääpaino on sanassa aikuisten, sillä kirjan kielenkäyttö on sellainen, että en juuri löytänyt kirjasta kuvaa, jonka haluaisin tekstin puolesta blogiini. Piirrokset itsestään olivat kivoja, mutta hirttäjäiset, suurriistan metsästys ja sotilaiden rietas elämä ei tuntunut minulle kirjoitetulta. Siitä huolimatta kuin kirjan kannesta kanteen ja vielä selasin osuvaa kuvaa etsien. Nimestä huolimatta kyse ei ole siis herrasmiehistä.
13.9.
17.Sierra Leone Taavi Vartian Tuulen viemä mies kertoo suomalaisen miehen uskomattomasta seikkailusta Afrikassa.
14.9.
18. Zimbabwe NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet on kirja, jota monet tutut ovat suositelleet. Luettuani en juuri ymmärrä miksi. No, olihan se vähän erilainen, mutta ei vakuuttanut minua. Sen opin kirjasta, että gini maistuu pahalta ja guavan syönti, eritoten siemenineen, tekee vatsan kovaksi. Jälkimmäisestä mm. Askel terveyteen -sivusto kertoo kyllä asian olevan päinvastoin, eli suoli toimii paremmin. Mutta ehkä varastetut guavat tyhjään vatsaan syötynä kovettaa.
15.9.
19. Norsunluurannikko, Kyösti Pietiläinen ja Ville Kaarnikari ovat työstäneet Pietiläisen seikkailuista useammankin kirjan. Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla kertoo kuinka Peters kumppaneineen osallistui soraan Norsunluurannikon viidakossa.
20. Niger. Bongasin Sven Lindqvistin kirjan Tappakaa ne saatanat liittyvän Nigeriin ja pakkohan kirjaan oli tarttua siihen. Mielessä kangasteli vielä viimevuotinen lukukokemus hänen kirjastaan Aavikkosukeltajat, josta pidin todella paljon. Tämäkin kirja on kirjoitettu samalla otteella, mutta valitettavasti itse matkustamisesta kerrotaan tässä vähemmän. Tai ainakin siltä minusta tuntuu.
16.9.
4e. Kenia, lastenkirja Leijonakuningas kertoo Walt Disneyn Leijonakuninkaan tarinan. Käsittääkseni teos sijoittuu Keniaan ja siellä tiettyyn kansallispuistoon.
21. Ghana. Ghanalaisen Kwame Aidoon kirjoittama Anansi tekee revontulet -kirjassa on Pete Revonkorven hieno kuvitus. Tarina on peräisin Länsi-Afrikasta ja siinä itsestään liikkoja luuleva hämähäkki aikoo tehdä suuria, kuten aaamun keksinyt luoja. Sopi hyvin aikuisellekin iltasaduksi ennen nukahtamista.
17.9.
22. Togo Magali Attiogbén kirjat lienevät ainoat suomeksi käännetyt kirjat Togosta. Leppäkerttu on lasten kuvakirja jossa on vähän tekstiä. Nopeasti luettu.
21b. Ghana Ama Ata Aidoon Muutoksia : eräs rakkaustarina on romaani naisesta, joka eroaa voidakseen tehdä töitä, mutta menee uudelleen naimisiin toiseksi vaimoksi. Kaupunkilaisen tarina, vaikka sukukin häärii taustalla.
18.9.
21c. Ghana. Piti ihan googlettaa, mihin tuli lähdettyä, sillä Ghanan aiempi nimi Kultarannikko ei ollut tuttu. Sarjakuva, jonka luin, oli Frank Odoin Golgoti. Golgoti on kikujujen Sana kultarannikosta.
23. Djibouti Kyösti Pietiläisen ja Ville Kaarnikarin kanssaa kävin Djiboutissakin. Legioonalainen Peters Verinen Keidas oli tämän kirjan nimi. Monenlaista sotimista oli täälläkin. Historiatietoa olisi kirjassa saanut olla enemmänkin, joten googlettelin 1976 tapahtumia ja ymmärsin sitten paremmin, miksi legioona oli paikalla, vaikka maa oli jo itsenäinen. Sen kolmas Peters syyskuussa taisi olla tarpeeksi, pari edellistä oli ihan hyviä, mutta tämä oli kyllä tässä kohdin makuuni liian pitkä.
24. Uganda Henry Kyemba Idi Amin - verinen valtias. Ei mikään puhdas pulmunen ollut tämäkään heppu. Yllättävä tieto oli, että Amin oli luku- ja kirjoitustaidoton. Lukiessa takaraivoa kutkutteli pohdinta, mikä oli se kirja/leffa, jossa valkoihoinen mies toimi diktaattorin lääkärinä ja oliko se Aminin lääkäri. Eipä tullut mieleen. Jotenkin aloin pohtia, miksi useammassa Afrikan valtiossa on näiden kirjojen mukaan naapurimaiden edustajia jotka puuttuvat maan hallintoon ja yrittää syrjäyttää maan enemmistön.
19.9.
25. Liberia
Nobel-rauhanpalkinnolla 2011 palkittu Leymah Gbowee on kirjoittanut kokemuksistaan Meissä on voimaa : liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobelvoittajaksi. Pienilläkin asioilla on suuri merkitys.
20.9.
26. Namibia Elina Heikkilä, Minä voin mennä : Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939. Voi että kun olisi Iida iso-iso mummuni kirjeet tallella ja olisipa se pitänyt päiväkirjaa. Mä niin haluaisin kirjoittaa tällä tavalla, mutta eihän torpparin akka päiväkirjaa pitänyt. Kateeksi käy siis kaikkia, jotka kirjoitteli ja säästi kirjeet. Kirja oli kivasti kirjoitettu ja antoi hyvän kuvan elämästä ja ajatuksista työstä ulkomailla. Enemmän arkea olisi saanut olla, mutta ilmeisesti vaikeuksista ei kerrottu äidille ja niinhän kirjassa sanottiinkin. Siskoille tuli tietoa enemmän, mutta tuskin niillekään kaikkea. Onneksi luin tämän, vaikka Jorma Kurvisen namibialaisdekkarikin olisi ollut luku pinossa tarjolla.
21.9.
27. Lesotho Geoffrey Jenkins Kotkan kosto. Thrilleri ei e le suosikkikirjojani, mutta tässä kohtaa lukupinoa se tuntui ihan hyvältä. Välillä kirja tuntui vähän sekavalta ja pohdin, että googlettiko kirjailija yhtä paljon kuin minä kun välillä tuntui että lukisin pieniä tietolaatikoita. Itse teksti kuitenkin soljui kivasti ja välillä huomasitko N, että kappas, jonnekin hävisi 1,5 tuntia kuin hujauksessa. Ylämaan pato tosiaan on rakennettu Lesoto on. Protea magnifica on kaunis, mutta saa silmäni vuotamaan kuin vesiputous. Ja totta sekin, että mokorotlo-olkihattu on niin yleinen Lesothossa, että se löytyy maan lipusta.
28. Sudan Lubna Ahmad Al-Hussein 40 raipaniskua : tositarina nyky-Sudanista. Kirjoittaja välttyi raipaniskuilta julkisuuden ja YK työnsä vuoksi. Raipaniskua olisi tullut pukeutumisesta pitkiin housuihin. Sata vuotta sitten Suomessakin naisten housut aiheutti paheksunta, mutta ei siitä sentään vankilaan joutunut. Jos olisi luvannut ettei pue enää housuja, olisi rangaistus vain 10 iskua. Tätä käytäntöä vastaan kirjoittaja nousi. Saas nähdä mihin se johtaa.
22.9.
29. Senegal Mariama Ba, Pitkä kirje. Tässä, kuten eilisessä sudanilaisessa 40 raipaniskua - kirjassakin leski joutuu viettämään eristyksissä kotonaan 4 kuukautta ja 10 päivää. Kirjan päähenkilö kirjoittaa sinä aikana ystävälleen kirjeen, jossa kertoo tuntemuksiaan elämänsä eri vaiheilta. Lopussa päähenkilö pääsee pesulle, ja eristys päättyy. Sudan kirjan mukaan leski ei saa itse tehdä mitään, vaan ruokakin laitetaan hänen puolestaan. Tässä kirjassa päähenkilöllä sai käydä vieraitakin ainakin tiettyinä vainajan muistelupäivinä. Ainakin aikuiset lapset hoitivat asioita kodin ulkopuolella.
23.9.
30. Libya Harri Leppänen Gaddafin kunnailla
Kirjan alku kuulostaa hyvältä. Sanojen ilotulitusta ja taustalla hääräilee The Gaddalf. Totean kaverille, että nyt on käsissä kovaa settiä.
Käsite Jamahiriya (massojen valta) kuulostaa kirjoittajan mielestä yhtä runolliselta kuin Shangri-La. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan Tripolin liikennettä ja uutta kaupunkia. Jo alkusanojen jälkeen tulee mieleen ajatus, että olisi kiva nähdä suunnittelun jäljet paikan päältä. Tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä. Ehkä kuitenkin Google Mapsilla, sitä taisi kirjoittajakin käyttää, kun ei pääsyt 2012 tienoilla käymään Schengen maita koskevan maahantulokiellon vuoksi.
Vahva suositus. Vaikka setin kovuus tulikin enemmänkin huumorista.
24.9.
31. Madagaskar Tuomas Aivelon Loputtomat loiset on ollut luku pinossa pitkään. Nyt se vihdoin "voitti" lukuvuoron toiselta kirjalta, joka kyllä on odottanut pidempää. Kerrassaan mielenkiintoinen lukukokemus.
- Aivelo osoittautui Porissa asuneeksi ja kirjassa oli pari esimerkkiä Satakunnastakin, ainakin Honkajoelta ja Käppärästä.
- Todettuani että ainoita asioita, joita Magagaskarista tulee yhtäkkiä mieleen on piirroselokuvista tutut rengashäntämakit, oli kiva huomata, että Aivelo tutkimuskohteena oli Madagaskarilla hiirimaki, joka näyttää vähän samalta ilman renkaita. Vanhemmiten on aina kiva lisätä uutta tietoa vanhan kylkeen.
- Ja sitten oli vielä tämä korona-pandemiamme. Siitä EI puhuttu kirjassa, mutta SARSista ja MERSistä ja siitä, kuinka nopeasti joku uusi pandemia voi levitä.
25.9.
32. Mali Kimmo Lehtonen Timbuktun hetket : alavireinen tarina Afrikasta ja uudesta elämästä. En lukenut kirjasta mitään etukäteen. Timbuktun on Malissa ja Afrikka mainittiin, niin eikun lukemaan. Alussa tarina näytti nykyhetkeltä ja jotenkin ajattelin, että päähenkilö jää beduiinien joukkoon ja löytää jotain esihistoriallista. Mutta ei. Oltiinkin tulevaisuudessa. Ei se mitenkään haitannut. Mutta olisin silti tykännyt lukea kirjan Timbuktun historiasta.
33. Etiopia Arthud Rimbaud Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä.
Runoilija lähtee Ranskasta seikkailulle maailmalle ja päätyy Harariin kahvialan hommiin, eli ostamaan sitä, mutta samalla myös mausteneilikka maatiloilta. Seikkailija ei pysy paikoillaan kauaa, joten kahvi alalta hän ryhtyy pitämään asekauppaa ja otti valokuvia maksusta. Kirjeenvaihto Afrikasta ei ollut nopeaa, pelkästään Kyprokselle postin tulo Ranskasta kesti kirjan mukaan vuonna 1880 kuusi viikkoa ja Abessiniaan jopa 3 kk. Rimbaud eleli Afrikassa kymmenisen vuotta, kunnes joutui lähtemään jalan vuoksi sairaalaan Ranskaan, missä jalka amputoitiin ja Rimbaud kuoli puoli vuotta sen jälkeen, 1891. Runonsa hän kirjoitti pääosin alle 21-vuotiaan.
34. "Kongossakin hengailin ja paremmankin kirjan olisin voinut valita, mutta tällä mennään" päättelen, kun olen lukenut kolmasosan. Mielikuva unesta, jossa joku "kusi kuin liekinheitin" naurattaa pitkään, mutta muuten ei naurattanut. Miten mä kuvittelin etukäteen, että William Boyd olisi huumorimiehiä. Nainen rannalla - nimi toi mieleen romantiikan enemmänkin kuin apinatutkimuksen, apinoiden sotimisen, kidnappauksen ja muun vastaavan, mutta tulipa luettua. Pitää harkita tartunko toiseen Boydiin, jonka aioin lukea. Ei kirja varmastikaan ollut huono, mutta ei vastannut mielikuvaani naisesta rannalla.
26.9.
35. Swazimaa Eila Payne Karjalan tyttö etsii paikkaansa. Aina 'kannattaa' aloittaa sarja muualta kuin alusta. Tällä kertaa aloitin osasta viisi, mikä osoittautui helpommaksi kuin toimintadekkarisarjan kymmenes osa, jota kokeilin kerran Perkeet haasteeseen. Aika köykäistä oli kirjan anti paikallisen elämän kannalta, mutta menetteli sen puolesta kuitenkin, koska maa oli vanha tuttu. Hieman liikaa ehkä myös hurmoksellisuutta, mutta harkitsen kuudettakin osaa, joten ei tämä huono ollut, ja edelliseen kirjaan verrattuna jopa loistava.
36. Malawi Eila Payne Karjalan tyttö muutosten keskellä kirjassa eletään 1970-luvun loppua ja öljystä on pulaa. Swazimaassa ja Malawissa sitä myydään vain 10 litraa kerrallaan eikä sitä saa myydä viikonloppuisin. Tähän verrattuna öljykriisi oli Suomessa kevyt asia.
27.9.
37. Mauritius Jan Mårtenson Mord på Mauritius. Pitkästä aikaa ruotsiksi, kun tuntui siltä, että edellisestä kielikylvystä on liikaa aikaa. Alkukirjain meni totutellessa kuunteluun, mutta onneksi varsinainen murhatutkimus pääsi käyntiin vähän myöhemmin. Toisaalta, sarjat voisi aloittaa ensimmäisestä, eikä kuten tässä tapauksessa, osasta 28. Kunhan korvat tottuu kieleen, niin antiikkikauppias Homankin tulee tutummaksi.
Mauritiuksesta puhuttiin valitettavan vähän, mutta kirjan keskiössä oli se, mistä itsekin Mauritiuksen tiesin jo teini-iässä - maa on kuulu postimerkeistään.
Sen verran vaikea oli kirjan alun kieleen kiinni pääsy, että uutta en maasta oppinut tällä kertaa. Tuomas Bolme on näköjään lukenut ääneen valtavan määrän kirjoja, tykästyin ääneen, joten luultavasti käyn kylvyssä Tomasin kanssa jatkossa säännöllisesti.
28.9.
38. Gambia Helena Oikarinen-Jabai Moonan ja Soonan maanantai. Mielenkiintoisesti valokuvin ja piirroksin kuvitettu lastenkirja, jossa käsitellään perheiden erilaisuutta. Tämä saa kelvata pään avaukseksi Gambiaan. Aarniometsän lääkärinä saa siis vielä odottaa ensi kuuhun, tai jonnekin.
29.9.
39. Kap verde Rita Dahl Kap Verde, Savukeitaan matkaoppaat. Loppusuora häämöttää, ja keitaalta näkyy jo savumerkkejä 😊 Kirjassa on paljon kertomuksia omista kokemuksista, joten se sopii hyvin maahan tutustumiseen kun paikallisia romaaneja ei löytynyt. Heti alkuun pitää sanoa, että pidin kirjasta. Innostuin, kun kirjassa oli mainittu kirjailijoita ja jopa teoksiakin suomenkielisellä nimellä, mutta niistä yhtään ei ollut Satakunnassa ja liekö lainkaan. Kirja oli kiva, mutta en ehkä matkaoppaasta haluaisi lukea useammasta kohtaa hien hajusta. Joitain paikallisten kertomia ihmettelin, kuten 35 vuotta töissä ollutta alle 50 vuotiaasta, joka oli käynyt, lukion, 6 vuotta yliopistoa ja 3 vuotta jotsin muuta koulua, mutta ehkä paikalliset aloittaa työt nuorena edelleen. Kirjaa avatessa odotin enemmän valokuvia, ja nimenomaan värillisiä tai ainakin nettiosoitteita, joista olisi ollut helppo katsella maisemia. Kartta olisi ollut kiva jo sisäkannessa, mistä se olisi ollut helppo ottaa esiin. Kirjaan painetusta kartasta eikä Google mapsistakaan ollut hirveästi apua. Kirjan alussa mainittu Cesária Évora nousi heti suosikikseni ja luinkin kirjan häntä kuunnellen.
40. Guinea, Ilkka Ruohonen, Purjeet kohti Guineaa : lusitaaninen löytöretkikulttuuri. Hatunnosto opiskelijoille, joiden pitää lukea noin mielenkiintoisesta aiheesta tekstiä, joka kauan sitten tuntemani merimiehen mukaan on "spekuloimista sekundäärisillä argumenteilla" millä hän tarkoitti sitä, että käytetään hienoja sanoja hämätäkseen yksinkertaisen asian. Hienojen sanojen lisäksi bongasin hienoja lauseita. Yksi parhaista oli : "Voidaan ajatella Lopesin tarkoittaneen lähinnä sitä, mitä hän on kirjoittanut:...." ehkä pitää olla antropologi, epäilläkseen tutkijan kirjoittaneen muuta, kuin sitä mitä on tarkoittanut. Ehkä alan olla loppua kohti kriittisempi kirjoituksille. Jos antropologien tieteellinen teksti on yleensäkin tällaista, olen pelkästään tyytyväinen, että valitsin aikanaan kulttuurihistorian antropologian sijaan. Ekonomisti minussa bongasi kirjasta 1300-luvun lama-aikana (kristinuskon voima alkoi tyrehtyä, isojen katedraalin rakennustöitä keskeytettiin, viljelyalueita hylättiin ja melkein hävinnyt nälänhätä palasi, tuli depressio ja rahan arvo laski ja toi lisää epävarmuutta, koska rahan käyttöön ei vielä oltu totuttu) ranskalaisen apotin kirjoittaman tekstin:
Kolikoissa asia on hyvin hämärä, ne nousevat ja laskevat, eikä tiedetä mitä tehdä, kun pitäisi voittaa, käykin päinvastoin.
Mielenkiintoinen kirja, mutta kieli ei kyllä ollut minua varten. Enemmän tässä oli Portugalista kuin Guineasta, mutta Guineahan oli osa Portugalia tuolloin, joten kuitenkin samaa maata noin niinku periaatteessa.
30.9.
41. Benin, Juhat Metso ja Vakkuri, Voodoo, Afrikan arkea. Jos parissa edellisessä kirjassa ei kieli minua miellyttänyt, niin tätä olisin nautiskellut mielelläni enemmänkin. Ja ne kuvat! Ei ole mikään ihme, että Metso on palkittu kuvaaja. Voodoon ohella esille tuli paljon Benimin arkea. Voi että, kun löytäisi joka maasta tällaisen kirjan.
21d Ghana ja 32b Mali. Juha Vakkurin Kulta, Islam ja pyhä käärme - kirjassa kerrotaan Ghanan, Malin ja Songhain historiasta. Häpeäkseni tunnustan, että Songhaista en ollut kuullut aiemmin. Kirjasta nousi päälimmäisenä mieleen se, kuinka voimallinen kulttuuri alueella oli ennen kuin eurooppalaiset tulivat alueelle. Hyi meitä.
7c Etelä-Afrikka Lupailin kuukausi sitten, että lopetan muutamaa minuuttia ennen puolen yön, mutta muistin, että melkein loppuun alkukuusta kuuntelemani
Trevor Noahin Laiton lapsi oli viime metreillään, joten kirjataan sekin vielä tähän. Trevor on valkoisen miehen ja mustan naisen lapsi ja syntyessään oli laiton, koska suhteet eri väristen ihmisten kanssa oli kiellettyjä Etelä-Afrikassa. Trevor kirjoittaa kepeällä otteella vaikeistakin asioista, joten on ymmärrettävää, että kirja on ollut suosittu. Itsekin tykkäsin.
42 Tšad turvauduin vielä kerran muukalaislegioonaan: Legioonalainen Peter Aavikon kettu oli kirjan nimi ja tällä kertaa sodittiin Tšadissa.
* * *
Nyt luvun alla:
Syyskuu päättyi, mutta kirjoja on vielä alkuperäisessä pinossa lukuisia. Pieni pinollinen on kesken, mutta saattavat siihen tilaan jäädäkin.
Tarkoitus olisi kuitenkin lukea yksittäiset Afrikan maat loppuun eli vielä ainakin 13 kirjaa ja vasta sitten siirtyä Etelä-Amerikkaan. Pieni ehkä tässä on... Mauritania vaikuttaa murheen kryyniltä lukemisen kannalta. Mitään ei ole löytynyt. Joulukuulle on pinossa useampi Vakkuri ja muita useampia valtioita koskevia kirjoja.
....
- Algeria
- Angola
- Benin
- Botswana
- Djibouti
- Etelä-Afrikka 3
- Etiopia
- Gambia
- Ghana 3
- Guinea
- Kamerun
- Kap Verde
- Kenia 5
- Keski-Afrikan tasavalta
- Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia)
- Kongon tasavalta
- Lesotho
- Libya
- Liberia
- Madagaskar
- Malawi
- Mali 2
- Marokko
- Mauritius
- Mosambik 2
- Namibia
- Niger
- Nigeria
- Norsunluurannikko
- Ruanda
- Sambia
- Senegal
- Sierra Leone
- Somalia
- Sudan
- Swazimaa
- Tanzania
- Togo
- Tzad
- Tunisia
- Uganda
- Zimbabwe
Eli yhteensä 53 kirjaa.
Uusia maita 18
 |
| Kuukauden viimeiset loppuun luetut. |
