Haikuja Nepalista

Japanilaiset määrämuotoiset tankarunot ja sitäkin lyhyemmät haikut ovat kiinnostaneet minua nuoruudesta ja Tuomas Anhavan klassikkosuomennoksista lähtien. Määrä mitta kiehtoo mieltä ja silloin tällöin olen itsekin kokeillut niiden kirjoittamista.

Haikussa on tavuja 17 ja länsimaissa ne ovat jaettu riveille 5-7-5. Japanissa tavut voidaan kirjoittaa yhdelle pysty riville. 

Haikun sisältö liittyy luontoon, mutta lukemissani runoissa on ollut usein mukana on usein kaihoisaa rakkautta tai teen keittoa. 

Vuoden aika tulee yleensä aina ilmi. Sitä ei sanota, mutta runossa kukkii kirsikat, nousee sienet maasta tai kuten palkitun nepalilaisen, Suomessakin asuneen Janak Sapkotan runoissa istutetaan tai korjataan riisiä. 

Sapkotan Tuli kärpänen valaisee sivun -runokirjan runoja on julkaistu aiemmin englannin ja iirin kielillä josta on peräisin tässä suomenkielisessäkin kirjassa olevat muutamat Danielle Creenauen runoihin liittyvät piirroskuvat. 

Kuvan haikut Sapkotan tee-haikuja

Määrä mitan vuoksi haikuja on vaikea kääntää erilaisille kielille. Sen vuoksi tässäkin kirjassa on noudatettu aiemminkin näkemääni periaatetta - käännetään sisältö mieluummin, kuin väännetään keinotekoisesti tavut 5-7-5 muotoon, jos käännös ei muotoon ytimekkäästi istu. 

Kaarle ratkaisee pulmia

Ilman geokätköily harrastusta en olisi varmaan törmännyt Kaarleen ja hänen kaveriinsa Lordi Nukkasukkaan. Parivaljakko ratkoo pulmia niin kirjoissa kuin televisiossakin.

Englantilaisen Alex T. Smithin Kaarle-sarjasta on tähän mennessä käännetty seitsemän kirjaa kymmenestä. 

Sarjan aloitti Kaarle kaupungilla - kirja, jossa tarkkaa päiväohjelmaa ylläpitävät Kaarle-koira ja Lordi Nukkasukka-sukka viettävät päivän kaupungilla herra ja rouva Kiiltokenkäsen ollessa töissä.

Kirjassa Kaarle käyttää aina punaista baskeria, vaikka yhdessä kirjassa hän ostikin hattukaupasta monta laatikollista baskereita. Punainen baskeri on melkoinen aarre, josta tulee vähän mieleen Harry Potterin viimeisten osien Hermionen käsilaukku. 

Ihan joka päivä kaverukset eivät seikkaile. Välissä on mm. sadepäiviä ja Nukkasukkaan kirjan kirjoituspäiviä ym.

Kirjoissa käydään myös mm. sirkuksessa, maalla, hiihtämässä ja autetaan joulupukkia.

Kuvat Yle Areena ja kirjat 1-7.

Kaarle esiintyy kirjojen ohella myös noin 12 minuutin televisio-ohjelmissa, jotka ovat kuulemma tuttuja Pikkukakkosesta. Tällainen lapseton täti-ihminen ei kyseistä ohjelmaa seuraa, mutta katselin Areenassa olevat 4 sarjaa. Niiden piirrosjälki oli kirjojen mukaista, mutta tarinat kulkivat omia latujaan. Televisiosarjalla näyttääkin olevan omat käsikirjoittajat.

Viihdyin Kaarlen seurassa hyvin, ja luen varmasti tulevatkin osat. Kirjat on mielestäni kirjoitettu niin, että myös aikuiset viihtyvät kirjan seurassa useammankin lukukerran. 

Alex T. Smith on sekä kirjojen käsikirjoittaja että piirtäjä. Jollain tapaa näen tyylissä samaa, mitä Mauri Kunnaksella: kirjat ovat selkeästi lastenkirjoja, jotka on tehty myös aikuisia ajatellen ääneen luettavaksi. Piirroksissa on yksityiskohtia, jotka huvittavat ainakin vanhempia täti-ihmisiä. 

Ps. Geokätköilymysteeri tuli ratkaistua helposti kirjat lukemalla. 

Myrkyllinen liitto

Read around the world - haasteen huhtikuu on pyhitetty Pohjois-Aasialle. Mietin olenko koskaan aiemmin kuullut tuollaista termiä. Luettuna on nyt Kiina ja Koreat. Mongolia on työn alla. Japanikin tuli vihdoin valmiiksi parilla kirjalla. 

Viime viikolla lukemani japanilainen Uskollinen naapuri -kirja sai tarttumaan heti tuoreeltaan sarjan juuri ilmestyneeseen toiseen osaan.

Keigo Higashinon Myrkyllinen liitto jatkaa Galileo-sensein johtamien murhatutkimusten sarjaa. Tutkimustiimiin on liittynyt naispoliisi, joka tuo uudenlaista tietotaitoa tutkijatiimin työhön. 

Kirjan avioliittokäsitys on ehkä hieman erilainen, millaiseksi olen japanilaiset liitot kuvitellut ja se teki itselleni kirjasta entistä kiinnostavamman. Tiedättehän vanhan sanonnan: Ei niin suurta valhetta, ettei totta toinen puoli... 

Kirja kuuluu niihin romaaneihin, joissa toivoisi olevan lopussa värikuvaliitteen, mutta pitänee odottaa elokuvaa. On vaikea kuvitella, ettei kirjasarjasta tehtisi tv-sarjaa tai elokuvia. Silloin voisi nähdä maisemat kotikylällä, kauniit tilkkutyöt, kuinka iso on iso japanilainen kastelukannu jne. 

Yksi kirjan päähenkilöistä tekee kotirouvana olemisen lisäksi työkseen tilkkutöitä ja opettaa miehensä töissä ollessa niiden tekemistä.

Itse olen kokeillut muutamaa helposti käsin ommeltavaa mallia. Niin paljon en ole innostunut, että valmiita töitä olisi vielä syntynyt, mutta tahtoa olisi kokeilla, miten hieno tikkaus tekee hunajakennotilkuista tehdystä kokeilusta loistotyön. 

Japanilaiset tilkkutyöt on kyllä tuttuja kässämarttailun tiimoilta, mutta huipputöitä on kiva katsella. Onneksi on Pinterest ja käsityö-blogit. Löysin kivan japanilaisen blogin, josta löytyy voittoisin tilkkutyökuvien ohella myös kuvia kukista. Niitä voi katsella täältä.

Myös japanilaisia kotiesineitäkin tuli googlattu, mutta sen paljastaminen olisi juonipaljastelua. 

Uskollisessa naapurissa kerrottiin kotatsu-lämpöpöydästä, johon tutustuin sen kirjan tiimoilta. Olen nähnyt sellaisia aiemminkin japanilaisissa videoissa ja blogeissa, mutta olen vain ihmetellyt japanilaista outoa nukkumatyyliä eli miksi viltin alla on pöytä. Nyt selvisi sekin, että se ei ole sänky, vaan pöytä, jonka äärellä on lämmin istua, kun pöydän alla on lämmitin ja kangas pitää lämmön pienessä tilassa. Oppia ikä kaikki.

Tykkäsin molemmista kirjoista erityisesti siksi, että murhat olivat alunperin "kotoisia" ja siitä, että kirjoissa esiintyi tavallisia ihmisiä tavallisin eläminen. No. Eihän murhan suunnitteleminen ole tavallista, mutta tilkkutyöt, elokuvat, karaoke, lasten urheiluharrastukset, kasvien hoito, polkupyöräily ruuanlaitto, shakin peluu... Ne ovat tavallisia asioita joita tapahtuu tavallisissa perheissä. Melkein tulee mieleen Seppo Jokinen 😊

Tilkkutöitä lukiessani mietin, että täytynee lukea Sujata Masseyn Japani-sarja uusiksi, tai ainakin se osa, jossa puhuttiin ikepana-koulusta. Ei näemmä luku pinot madallu millään, kun aina keksii uutta kivaa lukemista. 

* * *

Ps. Myrkyllinen liitto oli 1.1.2020 aloitetun kirja päivässä - kaksi parhaassa - projektini kirja numero 500, eli olen edelleen parikymmentä päivää edellä tavoiteesta, kuten olin vuoden vaihteessakin. 

14 vuotissynttärit

Blogin 14-vuotissyntymäpäivää juhlittiin työn merkeissä. 

Porin torin kevätkukat 2021

Alkuvuoden aikana ei tullut kirjattua haasteiden etenemisiä eikä luettuja kuntia tai valtioita. Jälkimmäisten osalta samaa vikaa oli kyllä koko viime vuoden ajan. 

Nyt on aika istahtaa ja korjata tilanne ennen kevään kukoistusta.

Päivän aikana en kyllä ehtinyt päivittää kun osan kaikesta, joten puuhaa riittää useammallekin päivälle. 

Se ei ole mikään ihme, sillä tänä vuonna on tullut luettua 113 kirjaa. Viime vuoden luku oli 389, joten likimain samaan tahtiin tässä on edetty, vaikka kovasti olen yrittänyt himmata tahtia. 

Tahti hieman hidastunee, sillä ilmoittauduin huhtikuun NaNoWriMo yhteisön huhtikuiselle "leirille" ja tarkoitus on kirjoittaa ainakin 30.000 sanaa. Alku oli pääsiäispuuhien vuoksi hidasta, joten nyt pitää tsempata tosissaan. 

Näissä merkeissä on hyvä jatkaa kohti 15-vuotissynttäreitä. Niihin on aikaa enää vuosi.  

Kissa vieköön mitä kissakirjoja!

Helmet haasteessa on tänä vuonna kohtana 32 kirja, jossa on kissa kansikuvassa tai takakannen tekstissä. Aihe kuulosti sen verran hauskalta, että päätin suorittaa kunnolla ainakin tämän kohdan.  

Kirjasammon kirjankansien etsintäominaisuudella löytyikin monta kivaa kissakirjaa, joiden kanssa on mennyt mukavasti alkuvuoden luppoajat ja muutama kiinnostava kissakirja on vielä varastossakin.

Alunperin suunnittelin lukevani tekstin lopussa olevassa kuvassa olevia kissakannellisia kirjoja, mutta kolmen ensimmäisen kuukauden aikana noista tuli luettua vain yksi: Aapelin Kissa, kissa, kissa ja kuunneltua pari Ryhmy ja Romppainen kirjaa, joista kumpikaan ei sattunut olemaan tuo kuvassa oleva, sillä aloitin sarjan alusta. Kuunnellut Armas J. Pullan kirjat olivat "Ja Pöh", sanoi sotamies Ryhmy ja "Jees, punamultaa!", sanoi kersantti Ryhmy. Molempien kirjailijoiden kirjoja olen lukenut ennenkin, mutta en mitään näistä. Ryhmy ja Romppainen kirjat olivat entuudestaan vain nimeltä tuttuja. Kirjassa seikkaileen sotamiesten ohella Romppaisen sipuliviinasta pitävä Mörökölli-kissa. Omasta kirjahyllystäni löytyy "Iltaa, Häspyyttäri!" sanoi vääpeli Ryhmy, se on kuitenkin vasta sarjan 10. kirja ja ensimmäinen selkeästi sotien jälkeen kirjoitettu (1950) joten jätän sen vielä lepäämään. 

Ruotsalainen Katarina Mazettin Seikkailuserkut on nuorisosarja lomalle tulevista serkuksista (Julia, Pörri (Daniela), Jori, Alex ja kissa Katinryökäle) on vähän kuin ruotsalainen viisikko. Ruoka vain on parempaa, sillä yksi serkuksista on melkein Masterchef tasoa. Alkuvuodesta lukemani kirjat olivat Varjoja ja vakoojia sekä Voroja ja vompatteja. Serkukset kokoontuvat lomiensa aikana Frida-tätinsä asumalle Uikkusaarelle, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Suomennettuja kirjoja on tätä kirjoittaessa seitsemän, joten vielä riittää mukavia hetkiä serkkujen seurassa. 

Sven Rordqvistin Viirua ja Pesosta on tullut luettua aiemminkin. Tämä Viiru kateissa ei ollut ehkä paras kirja luettuna, mutta mietiskelin että olikohan se sama tarina, jonka olen nähnyt Porin teatterissa noin10 vuotta sitten. Siinäkin Viiru piilotteli jossain ja Vesa Haltsonen oli oivallinen Pesonen. Teatterissa olin kummipojan päiväkodin mukana ja lasten kanssa teatterissa olo oli iloinen kokemus sinänsä. Sääli, että lapset kasvavat niin nopeasti! 

Saksalainen David Safierin Huono karma oli kutkuttavan loistava kirja. Varmasti yksi vuoden parhaistani. Kirjassa eteenpäin pyrkivä, pinnallinen televisiotähti kuolee ja jälleensyntyy sen mukaan, mitä karma antaa myöden. Jotkut eläimet elävät lyhyen elämän, jotkut pidemmän. Uusi syntymä tapahtuu aina entisen perheen läheisyydessä, joten kirjassa seurataan päähenkilön ohella myös hänen leskensä ja lastensa elämää. Vähitellen hyvä karma muuttuu paremmaksi ja kirja etenee jouhevasti eteenpäin kohti maalia. 

Tapani Immosen kirjassa Kissat ovat pimeässä harmaita ei sitten ollut kissaa kannessa muuta kuin nimenä, mutta vahingossa tuo tuli kuvaan pantua. Hyvä kirja josta toisaalla enemmän. Kirjan tapahtumapaikkana on Itävalta. 

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia tempaisi mukaansa matkalle Kosovoon ja Suomeen. Kosijamiehestä uskoin pahaa, mutta häät tulivat ja ilokseni mies oli ihan hyvä aviomies aikansa. Loistava kirja!

 Aiemmin olen lukenut Tiranan sydämen, ja tämän esikoiskirjan innostamana tartuin oitis myös Bollaan. Se olisi ehkä saanut jäädä tekemättä, sillä kaksi loistavaa kirjaa ei mielestäni tällä kertaa tarkoittanut sitä, että kolmaskin olisi loistava. Vähän harmittaa, että innostuin Bollaan, sillä vankka ja erityisen ennakkoluuloinen käsitykseni on, etten yleensä tykkää Finlandia voittajista ja se ennakkoluuloni osoittautui nyt toteen. Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta, sillä pikaisesti laskien olen jättänyt kesken aiemmin neljä voittajaa, ja noista kolme olivat sentään aikaan, jolloin en jättänyt kesken edes kirjaa/vuosi. Pitänee joskus kirjoittaa noista Finlandia-palkituistakin 😉 

Mutta mukavia kissakirjoja. Kiitokset Helmet haasteelle tästä mukavasta haastekohdasta! Veikkaan, että loppuvuoden aikana tulee luettua vielä muutama kissakirja, sillä paljon niitä on olemassa, kissoja. 

Tarkoituksena olisi lukea alla olevassa kuvassa olevista kirjoista ainakin uudestaan aiemmin lukemani David Eddingsin Althalus. Myös Doris Lessingiä ja Robert van Gulikia olisi kiva lukea pitkästä aikaa. Noita kirjoja en ole heiltä lukenut, mutta muuta kyllä. Lessingiä tosin vain yhden, mutta van Gulikia sitten jo enemmän.

Juha Mäntylän Älä ryhdy vieraan leikkiin lienee ihan pakko lukea nyt kun kerran olen huomannut tarinan alkavan porilaisesta vaatekaupasta.  

Petroskoin keltainen kissa kiinnostaisi kovasti, sillä jostain syystä Viipuri, Terijoki ja Äänislinna kiehtovat juuri nyt. Taigan Yhdeksänhäntäinen kissa kiinnostaa sekä kirjan nimen että kirjoittajan vuoksi. Sokalin Rasputinin merkin kuvittelin jo tilanneenikin lähikirjastoon, mutta näemmä olin varannut toisen Sokalin. Hyvä lienee sekin. 

 

Täysikuu, Bach ja Lepakkoarvoitus

Hopeinen kuu ei luo ikkunani lähellä merelle siltaa ja muutenkin meri taitaa vielä olla jäässä vaikka ilma lämpiää nopeasti. Vielä viikko sitten retkeilijät kävivät Meri-Porin pikkusaarissa, mutta nyt ilma on selkeästi plussan puolella.

Matti Hällin Lepakkoarvoituksen ja melkein vielä täyden kuu innostamana kuuntelen Shunske Saton soittamaa Bachin Sonata 1 in D minoria. Koskahan viimeksi olen kuunnellut Bachia...

Minulla on Bachin suhteen vähän samanlaiset ajatukset kuin Hällin kirjan kertojalla. Bach on hyvä, mutta se sopii kirkkoon paremmin kuin kuun paisteeseen. 

... Ja kuitenkin Saton soittama Sonata tuottaa saman tapaisia iloisen onnellisia tuntemuksia kuin Dmitri Shostakovichin Ensimmäinen valssi.

Kirjassa eletään kesäiltaa, viulisti soittaa Bachia avoimen ikkunan äärellä. Kuutamo paistaa niin, että "taivas on suopea kultasepille", kuten kirjassa kerrotaan, eli kuutamo on kaunis ja aiheuttaa kihlautumisia.

Mietin, koska viimeksi olen oikein innostunut kirjassa esitetystä klassisesta musiikista ja ensimmäisenä tulee mieleen Keplerin dekkari jonka myötä kuuntelin muutaman kerran Paganinia ja olin aivan haltioissani. Syytäkin oli, sillä ihan yhtäkkiä en muista koska olisin hirveästi viulumusiikkia ihastellut, ellei kyse sitten ole ollut israelilaisista tai irlantilaisista Euroviisuista. 

Ja juuri silloin tajuan, että Sato soittaa kuuntelemallani levyllä Bachin G eikä D minoria. Geetä en löydä YouTubesta, mutta hymyilen tyytyväisenä, satunnainen kirjailija teki sen taas - sai minut kiinnostumaan hetkeksi musiikista. 

Tässä dekkarissa musiikki on keskeisessä roolissa. Etsivä selvittää tarkoin missä kukakin oli kuin tuo itselleni vielä oudoksi jäänyt kappale kuului huvilan avoimista ikkunoista. 

Suojassa epäilyiltä on vain veneellä saapunut kaksikko, joista kirjailija on kirjannut tarinan kansien väliin. Molemmat olivat juuri tulleet veneellä, eivätkä olisi kyenneet ehtimään Murha työhön. 

Mutta mikä rooli olikaan lepakolla? Se jokaisen pitää lukea kirjasta. Itse hämmästyin. 

Luin kirjan isotekstisenä, mutta kuvan kirjassa präntti on ihan normaali. 

Book Voyage 2021 - 2 February

 Helmikuu/February- Länsi-Eurooppa (West-Europe)

Länsi-Euroopan valloitus on tuttua puuhaa. Skandinavia, Englanti, Ranska, Saksa eteni helposti, mutta monta pienempää maata toki jäi lukematta. Jos oikein muistan, niin koko Länsi-Eurooppa on kokomaailma haasteessani jo suoritettuna lukuun otamatta lilliputteja. Niihinkin on kirjat hankittuna San Marinoa ja Maltaa lukuun ottamatta, jälkimmäinen menee kyllä tässä haasteessa kesäkuun saariin. 
West-Europa is quite easy, because a lot of books aren translated in Finnish from there. 

1. Jacky Durand Sydämeni reseptit kertoo kokkipojan mietteitä hänen kokki-isänsä ollessa kuolinvuoteella. Samalla tulee kerrottua koko perheen tarina. Isä on kotoisin Algeriasta, mutta hänen ravintolansa on Ranskassa, maalaiskylässä Dijonin lähellä. 

Jacky Durand Recipe book. French son (cook) tells his and his fathers memoirs while father, the chef, is living his last days. This is book of food and how to make it and family and how to love it. I liked. 

2. Selma van de Perre Nimeni on Selma on Selman oma tarina Alankomaiden maanalaisen armeijan toiminnasta ja joutumisesta keskitysleirille. Kirjan lopussa on myös lyhyt kertomus siitä, Selman loppuelämästä Englannissa, missä hän mm. työskenteli BBC:llä. Vastarinnassa toimiessaan ja keskitysleirillä Selma esiintyi toisella nimellä. 

My name is Selma is Selma's own history from Netherlands during Word War II. 

3. Mahhew Costello & Neil Richards Lumisokea dekkari on Cherringhamin mysteeri numero 8 ja sen tapahtuma paikkana on vanhusten hoitolaitos. Olen lukenut sarjaa osan silloin toisen tällöin tyylillä ja tykkään Costellon ja Richardsin tavasta tiivistää tarinat lyhyiksi, vaikka itse tapahtumissa olisi ainesta paksummallekin romaanille. Tapahtumapaikka Englantilainen Cherringhamin pikkukaupunki. 

In English this book is Snowblind and it is written by Mahhew Costello & Neil Richards. I like those short stories. This book tells mystery in retirement home. Place England. 

4. Pekka Pirin Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu imaisi mukaan merimatkalle avoveneellä Suomesta Islantiin. Nautin matkasta.... jolle en ikimaailmassa lähtisi livenä mukaan vapaaehtoisesti. En vaikka pläkää keliä luvattaisiin takuuvarmasti koko matkalle. Mutta upea kirja, joka kertoi niin matkan hyviä kuin huonojakin puolia. Kirjassa poikettiin Suomen ja Islannin ohella Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa. Norja taidettiin jättää väliin.

Pekka Piri has written a book about how he and his friend drove in an open motor boat from Finland to Iceland. They visited Sweden, Danmark and a isle in England while that trip. Unfortunately this is not translated in English. I think that was amazing trip, but I never ever would like to do it by myself. Little boat in big ocean! Book is in Finnish Avoveneellä Islantiin - Saagojen kutsu. 

5. David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 

David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany. 

6. Sven Rodqvistin Viiru kateissa kirja ei tehnyt suurta vaikutusta. Luin kirjan siksi, että kannessa oli kissa (Helmet haaste, mutta kissa oli kyllä suoritettu jo edellisessä kirjassa). Hauskinta kirjassa oli muistella, kuinka hauskaa oli Porin teatterissa, kun kävin katsomassa jonkun Viiru ja Pesonen tarinan joskus noin 10 vuotta sitten. Viiru ja Pesonen asustavat Ruotsissa. 

When Findus was Little and Disappeared is children's book of Sven Rodqvist. I think this was not his best book, but I like a lot Findus and his owner Pettson. I have seen Pettson and Findus also in the theater, and it was marvelous to see it with kids. Findus comes from Sweden. 

7. Katarina Mazetti Voroja ja vompatteja - Seikkailuserkut sarjan toinen osa. Serkukset palaavat Uikkusaarelle tätinsä luo viettämään pääsiäistä. Täti on tilannut Australiasta vompatteja ja ne saapuvatkin sopivasti serkusten ollessa saarella. Jännitystä saaren elämään tuo prätkäjengi. Serkukset tapaavat toisensa Öölannin lähistöllä Ruotsissa.

This Katarina Mazetti's book is not jet translated in English, but her book Benny & Shrimp is. This book is part of adventure cousins (four cousins and the cat  = five like Enid Blyton's Five). Book for children. Adventure happens in Sweden. 

8. Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. Tykkäsin kirjasta kovasti. Joskus reilu 10 vuotta sitten mietin, että omastakin elämästäni saisi tuollaisen kirjan. Mitä jos olisinkin mennyt kouluun vuotta aiemmin ja päässyt oppikouluun, entä jos olisin päässyt oikeustieteelliseen, entä jos olisin viettänyt välivuoden ruotsinkieliesessä käsityökoulussa enkä emäntäkoulussa... Näemmä juuri nyt on trendikästä pohtia erilaisia loppuja. Matt Haigin Keskiyön kirjastossakin sellaista pohditaan. 

The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life. Book begins from Austria and last story is from Germany.  

9. Elizabeth Adler Talo Amalfissa on kirja, jonka nimeä olen haikaillut useasti. Luin syksyllä Adlerin Monte Carlosta kertovan dekkarin ja dekkariksi kuvittelin tätäkin, mutta aika köykäiseksi tutkimiseksi jäi isän kuolema tässä ja pääasiaksi nousi rakkaustarina. Maisemat oli kuitenkin huikaisevia ja paikat todella tuttuja lukuisilta Italian matkoiltani, joten kirja oli kuin olikin kiva kirja. Italia ja Amalfin rannikko ovat sydäntäni lähellä, kuin toinen kotimaa. 

Elizabeth Adler's The House in Amalfi was too much love for me, but Amalfi and Rome is my favourite places in Italy... so that was quite journey now, when we may not travell because of corona-virus. 

10. Meksikolaisen kirjailijan Jorge Zepeda Pattersonin kirja Kuolema kelloa vastaan yllätti täysin. Dekkari kertoo ranskalaisen kilpapyöräilijän silmin Tour de Francen kulisseissa tapahtuvista murhista. Pyöräilijä joka on kirjan kertojana joutuu avustamaan poliisia, sillä hän on koulutettu armeija-aikana sotapoliiksiksi ja kilpailuun osallistuvana on aina paikalla. Kirjan tapahtumapaikkana on Ranska, Kolumbiassakin käydään, sillä päähenkilö on elänyt siellä lapsuuttaan äitinsä kanssa. Ihastuin pyöräilykilpailuun niin, että harkitsen vakavasti katseluoikeuden ostoa Italian ympäriajoon toukokuussa. En olisi itsestäni uskonut. 

Jorge Zepeda Patterson book The black Jersey is crime book from Tour de France. I loved it. I think, I have to pay Eurosport channel in next Tour de France... I... usually I don't like sport. 

11. Norjassa tuli vierailtua helmikuussa vain yhden kirjan verran. Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. 

I visited in February in Norway only with one childrens book: Operasjon Tordensky (not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

12. Toinen tänne kirjaamani kotimainen kirja on Tim Walkerin kirja Lost in Suomi. Tim Walker on amerikkalainen, joka rakastui suomalaiseen vaihto-oppilaaseen ja asuu nyt Suomessa.

From my own country - Finland i have chosen not so typical Finnish book.  An American Tim Walker found a girl from Finland, and now they live in Finland. His book Lost in Finland tells what is living and working in Finland. 

13. Skotlannista kertoi sarjakuva Asterix ja Piktit. Se olikin ainoa sarjakuva helmikuussa. 

Asterix and the Pikts tell's how Asterix travels to the North Scotland. 

14. Enid Blyton Viisikko ja salakuljettajat ei ehkä ollut ihan paras Viisikko, mutta kelpo kirja uutena käännöksenä. Olen kuunnellut nyt näitä uusittuja käännöksiä uudelleen kirjan silloin toisen tällöin. Seikkailusarja on suosikkini nykyisin. Lapsena tykkäsin Viisikoista, yläasteenpuolella oli luettavana myös Sos, jota ei löytynyt pikkukouluni kirjastosta. 

I have reread Enid Blyton's books during some years. Five go To Smuggler's Top was ok, but not the best one. I read those books seven times when I was at school (we had very little library in the little country school, so I had to read and reread all. Five was my favourite, so I read those seven times. This is eight time. 

15. Maria Langia olen lukenut niin ikään muutaman kirjan vuositahdilla pari vuotta. Nyt oli vuorossa Aavejuna, joka puksutteli vakaasti kohti loppuaan. Kiinnostava kertomus. Sanoisin jopa että mielestäni yksi parhaista näistä loppupään dekkareista joissa ei ole enää Puckia. 

Maria Lang was Swedish crime writer. Ånglok 16 på fel spår is not translated in English. Maria Lang is kind of Swedish Agatha Christie. She wrote crime books from different parts of Sweden. 

16. Kolmas luettu kirja helmikuussa Englannista oli Edgar Wallacen Mies joka tiesi. En olekaan hetkiin lukenut Wallacea, joten mikäs sen mukavampaa, tai niin kuvittelin, kunnes muistin lukeneeni viime vuonna Punaisen ympyrän. Timanttibisneksistä on tässä kyse ja ympyrät on hieman suuret omaan makuuni. Maria Lang uppoaa paremmin. 

Edgar Wallace is not my favourite, but I read The Man Who Knew (written in 1918). Diamond business is not familiar with me, but this was quite nice book. 

17. Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää kirja oli luultavasti ensimmäinen irlantilainen kirja, jonka olen lukenut kokonaan. Mukaan ei lasketa Patricia Moyesin Musta tyttö, valkoinen tyttö -kirjaa, jonka luin muutama vuosi sitten maahaasteen aloitettuani kuvitellen sen olevan jostain tietystä maasta Karibialla, mutta ei sitten ollutkaan vaan maa oli kuviteltu. Kirjailija Moyes on kyllä irlantilainen ja sieltä itse tarinakin alkaa. James Joycen Odysseusta olen selaillut niin monta kertaa, että senkin melkein voisi jo laskea luetuiksi, mutta ei nyt kuitenkaan vielä.
Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! 

Maeve Binchy's A Week in Winter was my first Irish book ever. It was very good in it's own genre, but maybe too much for me after that Adlers book :) Book was written with care, and I liked the way that Binchy write stories of so different guest in hotel. Usually I don't like that people in books try to remember their lifes before, but Binchy did it well. I think, I may read more Binchy in future - book in year or so.

18. Jyrki Erran Lyijyvalkoinen oli mielestäni erinomaisen mukavasti kirjoitettu kirja. Rooman ja Vatikaanin tuntevalle siitä löytyi paljon tuttuja paikkoja niin, että välillä tuntui, että itsekin voisi olla porukoissa. Jännitystäkin piisasi loppumetreille saakka. Tykkäsin. Ensi kuussa sitten Kaunasin sivut ja Liettua; menee kyllä väärässä järjestyksessä, mutta kestänen senkin. Tämä kirja käsitteli Vatikaania ja Italiaa. 
(Jyrki Erra's book Lead white is crime novel from Vatican and Italy. It is quite new and is not translated in English (yet). I liked this book lot and I will read Erra¨s ohter book in next month.)

19. Aloitin tammikuussa lukemaan Anu Patrakan Rui Santos dekkareita. Helmikuussa luin kirjat Totuuden portaat ja Huomenna sinä kuolet. Häpeän aukio jäi maaliskuun alkuun, mutta tätä kirjoittaessa on sekin luettuna. Olen tykännyt Patrakan tyylistä kirjoittaa ja odotan innolla että sarja jatkuu pitkään. Hienoa työtä!  Patrakalta olikin ensimmäiset portugalilaiset kirjat, joita olen luultavasti koskaan lukenut.
(I also read two detectivestories written by Finnish novellist Anu Patrakka. Those tell about police Rui Santos and his colleagues in Portugal. Anu Patrakka lives in Portugal. I really hope, that Patrakka's books will be translated in English. Those books are not like "Nordic Noir" -books but more like Agatha Christie. Something, that would happen in our village.)

20 Sain vihdoin luettua myös Fernando Pessoan Anarkistipankkiirin, joka on ollut lukupinossa makuuhuoneessa jo useamman kuukauden ajan. Pessoa on niitä Keski-Euroopassa kuuluisia kirjailijoita, joista en olisi ilman Twitterin Roomassa tänään päivityksiäni koskaan kuullut. Kiitokset tämän upea kirjan löytämisestä kuuluvat siis koronabreikille ja sen aikana löytämälleni Twitterin suositeltua minulle Roomassa tänään ehdotuksia, joihin olen jäänyt koukkuun. 

My 12th land in Fabruary was Portugal. I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. 

21. Toinen Itävaltaan sijoittuva kirja tässä kuussa oli itselleni yllätyksenä Tapani Immosen Kissat ovat pimeässä harmaita, jossa tapahtuu suomalaisten silmien alla murha suolakaivoksessa. Tästä kirjoitan oman tekstin myöhemmin, sillä ihastuin Immosen kirjoihin. 

I actually read one finnish book from Austria too. It was book of Tapani Immonen: Kissat ovat pimeässä harmaita (The cats are grey in the dark, not translated in English). In that book there is a murder in the salt main. 

22. James Joycen Kamarimusiikkia ei oikein vakuuttanut. En tiedä, olivatko runot vain huonoja vai oliko käännös huono, mutta ei iskenyt. Nyt olen kuitenkin ensimmäisen Joyceni lukenut, joten kaiketi pian sitten pääteosten kimppuun. 

I actually read also James Joyce's poems Chamber music, but I did not like it, maybe poems was not anymore best after translation in Finnish. But I am very happy, that at least I have managed to read a book (two books) from Ireland.

Counties that I visited by reading: 12
Austria
England and Scotland too
Finland
France
Germany
Ireland
Italy
Neatherlands
Norway
Portucal
Sweden
Vatican