So Long Farewell

Vaivaisukot

SuomiAreena täyttää muutamaksi päiväksi Porin keskustan. Kadut ja aukiot täyttyvät ihmisistä. Istutaan ja kuunnellaan keskusteluita itseä kiinnostavista asioista. Tavataan tuttuja, otetaan selfieitä, valokuvia. Päivitellään FaceBookia, twiitataan kuin viimeistä päivää. MTV kertoi perjantaina Porin olleen huikea somekaupunki. 

Paikalliset eivät luonnollisestikaan arvosta SuomiAreenaa siinä mittakaavassa, mitä sitä voisi arvostaa. Kukapa nyt omaansa kehuisi. Kyllä ne elämykset pitää hakea muualta, mieluiten New Yorkista tai Thaimaasta. Näinhän monet ajattelevat oman kaupungin tapahtumista. Paitsi silloin kun tapahtumaan liittyy olutteltat ja viinikojut. Kansalaisareenalta on turhaa etsiä kumpaakaan. Sen sijaan informaatiota oli jaossa myös alkoholin väärinkäytöstä. 

On ihanaa olla kerrankin ytimessä.
Siellä missä puhutaan ja mistä puhutaan.

Jokaiselle jotain ja uuttakin voi aina oppia

Tänäkin vuonna kuulin useammankin kuuntelijan sanovan toisilleen, että tämä on turhaa puhetta ilman että mitään tapahtuisi.

Itse jaksan uskoa siihen, että SuomiAreenasta on muutakin hyötyä kuin työtä lukuisille ihmisille ja mukavaa lisätuloa paikallisten yritysten kassoihin. 

Uskon, että jokainen kuulemamme asia vaikuttaa ajatteluumme jollain tavalla. Ehkä vain vähän suuntaan tahi toiseen. Tässä kohden muistuvat mieleeni HP Parviaisen torstaiset sanat: ”Derivointia en ole koskaan tarvinnut, mutta se kehittää aivoja.”

Edessä vireä vanhuus :)

Ja sitten oli tämä säätila. 

Viikkoon mahtui kolme sadekuuroa, joista yksikään ei osunut oikein kohdalleni. Aurinko paistoi, muttei ollut häiriöksi kuin keskiviikkona, jolloin olin varautunut aurinkovarjolla. Lämpöä oli sopivasti muttei liikaa. 

Voisiko kesäpäiviään mukavimmissa merkeissä viettää?
Ja vieläpä omassa kotikaupungissa?

Siispä: So long, farewell, auf Wiedersehen, adieu! 

Tämä tyttö lähtee kohti tulevaisuutta  -->

Toteutunevatko nämä parhaat uutiset vuoteen 2025 mennessä?