Kirjaston aikuistenosasto oli täynnä kuulijoita, kun joukko
kotimaisia kirjailijoita muisteli porukalla:
- Miten heistä tuli kirjailija?
- Miten he onnistuivat saamaan kirjansa julkaistua?
- Millä tapaa itse kukin kirjoittaa kirjansa?
- Mikä on kustannustoimittajan rooli kirjailijan työssä?
- Miltä tuntuu kohdata kuulijat livenä?
 |
| Tungosta valkoisten kirjojen hyllyllä |
Jokaisella kirjailijalla on omat syynsä kirjoittaa. Joku,
kuten Juha-Pekka Koskinen, on tehnyt sitä pienestä pitäen. Jotkut, kuten Matti
Rönkä vain päättää haluta näkevänsä käsissään kirjanmuotoisen esineen, jossa
lukee oma nimi. Kirjoittamistyöhön voidaan kasvaa muita kirjoittamistöitä
tekemällä: Eppu Nuotio aloitti näytelmistä ja Milja Kaunisto laulun sanoista ja
vähitellen he etenivät kohti romaaneita.
Matti Rönkä kertoi kirjailijoita olevan kahta lajia:
jonkinlaisen jumalaisen käden ohjaamia ja saksalaisen insinöörin pikkutarkkaan,
perusteelliseen tapaan prosessikaavioita luovia.
Loipa hahmonsa ja tekstinsä miten tahansa, niin ainakin
paikalla olleet kirjailijat vaikuttivat kovasti kurinalaisilta, protestanttisen
työmoraalin omaavilta. Kaikilla kuului olevan päivittäinen tunti- tai
liuskatavoite, josta ei haluta tinkiä.
Eppu Nuotio kertoi mummonsa olleen torppari, jolla oli
useita töitä samaan aikaan vireillä. Samaa tapaa hän käyttää itsekin
kirjoittaessaan. Samaan aikaan vireillä voi olla seitsemänkin eri teosta.
Tarinointi eteni joustavasti ja hallitusti luoden
kuulijoille mielikuvia siitä, miten kirjoittaminen etenee. Tilaisuuden
mielenkiintoisin kysymys kuultiin kuitenkin yleisöltä: Mitä sitten, jos tekstiä
ei synny?
Ratkaisuksi kuultiin mm. mekaaninen ruumiillinen työ tai
liikunta esimerkiksi tiskaus tai hiihto, käveleminen luonnossa ja hyvät yöunet.
Jos sitten kuitenkin on pakko kirjoittaa jotain, vaikkapa
kouluaine, kannattaa muistaa, että jokaisen lauseen takana on sata kysymystä.
Otetaan esimerkiksi ainekirjoitus aiheesta Aamulla kun heräsin. Itseltään voi
kysyä kysymyksiä kuten missä heräsin tai millaiseen tunteeseen heräsin? On
aivan eri asia herätä omasta sängystä kuin hirviön sylistä. Sama koskee
tunnetta. On eri juttu herätä rakastuneena tai innostuneena kuin vihaisena tai
surullisena.
Ja näin tyhjä näyttö tai paperi saa vähitellen sanoja, joista
muodostuu tarina.
Niin kävi tässäkin jutussa.
