HP Parviainen osasi kumota yhdessä virkkeessä monien
suomalaisten ajatukset siitä, miten koulussa opetetaan turhaa
matematiikkaa:
”Derivointia en ole koskaan tarvinnut, mutta se kehittää
aivoja.”
Tässä on yksi niistä oivaltavista ajatuksista, joiden vuoksi
pidän SuomiAreenasta niin paljon. Melkein jokaisessa tilaisuudessa löytyy jokin
uusi näkökulma tuttuihin asioihin.
Henkilökohtaisesti en ole kritisoinut derivoinnin opettelua
koulussa, sillä olen käyttänyt integraalilaskentaa hyödykseni kotioloissa ja
näin saanut käytännön kokemusta näistä monille perin turhista matemaattisista
hömpötyksistä.
Akavan järjestämässä keskustelussa koulumaailman hyvistä ja
huonoista uutisista nostettiin esille kesän aikana otsikoissa olleita koulumaailmaan
liittyviä uutisia ja uutisankkoja, joiden tiimoilta vaihdettiin mielipiteitä.
Itselleni yllätyksenä, tilaisuuden konservatiivisimmat
mielipiteet tulivat Duudsoneista tunnetulta opettaja Parviaiselta. Parviainen
kannatti peruskoulujen omien luokkien ja pulpettien sekä aikataulujen
säilyttämistä, joskin kannatti myös oppitunteja metsässä, jos se aihepiiriin
sopii ja kelit antavat myöden. Hänen näkökulmansa nykymaailman kotkotuksiin
oli, että lapsi tarvitsee vielä 9. luokallakin tuttua luokkaa, rutiineita ja
kurin tuomaa turvaa.
Muut panelistit kannattivat hieman enemmän ilmiöpohjaista
oppimista, josta esimerkkinä puhuttiin mopon korjaamisprojektista. Mopoa
korjatessa opitaan matematiikkaa, ympäristötietoutta, teknisiä töitä, kemiaa
jne.
Mopon korjaaminen ja huolto on sitä, mitä nuoret tarvitsevat
kun saavat oman mopon, mutta onko nykyinen koulutus sellaista, mitä tarvitaan
työelämässä?
Panelistit olivat enemmänkin sitä mieltä, että emme
juurikaan tiedä, millainen on työelämä 15 vuoden päästä, jolloin nyt koulunsa
aloittavat ovat mukana työelämässä. Näin ollen pelkästään työelämän tarpeet
eivät saisi olla se, mitä koulutuksella tavoitellaan.
Tärkeää on oppia lukutaito – ja kyky lukea twiittejä
pidempiäkin tekstejä. Pitää osata etsiä tietoa, analysoida sitä, omaksua koko
ajan uusia asioita ja osata erottaa fakta fiktiosta. Lisäksi pitää hankkia sen
verran laaja yleissivistys, että osaa esimerkiksi erottaa toisistaan maanosat
niin, ettei kuivittele Intian olevan Etelä-Amerikassa.
Jostain syystä kielitaidosta ei puhuttu mitään, mutta siitä
ei ole tainnut olla uutisissa mainontoja kesän aikana muutenkaan.
Englannillahan pärjää koko maailmassa. Vai pärjääkö?
Hyvistä ja huonoista koulu-uutisista keskustelivat
vasemmalta: HP Parviainen, Jani Leinonen, Merja Jansson, Tuomo Puumala, Sture
Fjäder, Ville Blåfield ja Reetta Räty.
