Sateinen
aamupäivä Kankaanpäässä vaihtui kulttuurikeskustelun myötä aurinkoiseksi.
Taiteesta ja kulttuurista alueiden vahvuutena oli kokoontunut kuulemaan
aikamoinen määrä ihmisiä.
Koska
oltiin kulttuurikaupungissa, aloitettiin ja päätettiin tilaisuus luonnollisesti
taiteella. Tällä kertaa Suomi-Italia musiikkileirin oppilaat musisoivat mielet
vastaan ottavaisiksi.
Tilaisuudessa
puhuttiin mm. kulttuurin saatavuudesta ja saavutettavuudesta.
Kulttuuritarjonnassa kunnat eivät ole tasa-arvoisia. Jossain tarjontaa on
enemmän, jossain vähemmän. Siitä taidettiin olla yksimielisiä, että kulttuuria
pitäisi olla tarjolla joka kunnassa: ainakin jonkin verran.
Mielenkiintoisen
näkökulman saavutettavuuteen lausui Helsingin Sanomien kuvataidekriitikko
Veikko Halmetoja, joka oli sitä mieltä, että järjestäjällä on myös vastuu
saatavuudesta, etenkin jos tapahtuma saa julkista rahoitusta. Esimerkkinä hän
kertoi Kajaanin Runoviikosta, missä pari tapahtumaa on viety Sukevan vankilaan,
koska vangeilla ei muuten ole pääsyä tällaisiin kulttuuritapahtumiin.
Itselleni
tämä oli eittämättä tämän päivän "uusi ajatus". Olen aiemmin
ihmetellyt, miksi esimerkiksi kaupunginorkesterit konsertoivat nykyään
maalaiskunnissa. Nuoruudestani muistan koululla olleet teatterivierailut, jotka
toivat teatterin Siikaisiin, kun siitä ei muuten päästy nauttimaan.
Viimeaikoina olen huomannut, että erilaisia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä
on viety myös sinne, missä ei asu sankkoja väkijoukkoja, mikä mielestäni on
ollut hyvä asia, mutta kulttuurin käyttäjänä olen myös harmitellut, että näihin
paikkoihin on mahdoton mennä ilman omaa autoa.
Surullista
on, että kaikkiin kulttuuritilaisuuksiin ei riitä väkeä. Oman kylän tapahtumiin
ei välttämättä innostuta menemään, vaikka naapurikunnan väki saapuu sinne
sankoin joukoin. Sitä hyvää, mitä on lähellä ei arvosteta. Joskus tulee
itselleni mieleen, ettei arvosteta niin kauan kuin se on olemassa.
Kulttuuri
ja taide ovat asioita, joita jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Oikeaa tai
väärää tapaa katsoa ja kuluttaa ei ole. Nautinto tulee usein siitä, että antaa
itselleen luvan vain katsoa tai kuunnella, pelkäämättä sitä ettei ymmärrä.
Tällaisena
megatähtiä ihannoivan kulttuurin aikakautena unohdamme helposti pienen ja
lähellä olevan kulttuurin. Suomessa ei ehkä vielä ole huomattu, että maailmalla
näkyy tähtikulttuurin ohella merkkejä siitä, että paikallinen kulttuuri on
nousussa.
Erityisesti
alueellista kulttuuria pitäisi arvostaa paikallisesti, koska vain sillä tavalla
kulttuuri tulee käytetyksi. Vastuu siitä, että kulttuurista puhutaan ja sitä
käytetään kuuluu jokaiselle: niin Sinulle kuin minulle.
*
* *
Kuvateksti:
Taide ja kulttuuri alueiden vahvuutena keskusteluun osallistuivat Minna Sirnö
(vas.), Veikko Halmetoja, Rauni Virtanen, Aapo Korkeaoja ja Pauli Sivonen.
