Suomalainen kulttuuri oli tyystin erilainen 100-120-vuotta
sitten mitä se on nykyisin. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kulttuurin
tekeminen muuttaa maailmaa. Ei ainakaan silloin kun sitä tehdään. Jälkikäteen
voidaan nostaa esille erilaisia teoksia ja tapahtumia, joiden voidaan katsoa
muuttaneen jos ei koko maailmaa niin ainakin kansan mielipiteitä. Esimerkkinä
tästä vaikka Kalevala, Maamme laulu ja Finlandia.
Näissä mietteissä istuin tänään kuuntelemassa Finlands Arenan
tuottamaa keskustelutilaisuutta Kan vi tala om nordisk välfärd utan at nämna
kultur? Paneelissa oli mukana edustajia Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta.
 |
| Lisää kuvateksti |
Kulttuurin ihmismielelle hyvää tekevät vaikutukset ovat
tunnettuja. Musiikki, piirtäminen, ja kuten viimeaikoina olemme saaneet lehdistä
lukea, myös värittäminen, tekevät hyvää aivoille ja rauhoittavat mieltä. Jörn
Donner, jonka nimen nosti esille eräs yleisökysymyksen tekijä, sanoi viime
vuosituhannella eräässä mainoksessa ”Lukeminen kannattaa aina”.
Lukeminen on Suomessa onneksi ilmaista, joten se on
kulttuuriharrastus, johon jokaisella on mahdollisuus tulotasosta riippumatta.
Osa kulttuuritapahtumista on valitettavasti liian kalliita vähävaraisille
perheille. Sama tilanne kuuluu olevan Ruotsissakin. Onneksi maksullisten
tapahtumien ohella on myös kaikille avoimia, maksuttomia kulttuuritilaisuuksia.
Esimerkiksi Pori Jazzeilla on lukuisia ilmaiskonsertteja.
Kulttuurilla ja taiteella voidaan siis saada aikaan
muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa, kansallistunteessa tai ajattelutavoissa, ja
sitä kautta koko maan ilmapiirissä. Kulttuurilla voidaan myös lisätä
tasa-arvoa, sillä ainakin Suomessa kulttuurin harrastaminen esimerkiksi
kansalaisopistoissa on edullista eikä opiskelu taiteilijaksi maksa enempää kuin
opiskelu insinööriksi.
Keskustelun tiimellyksessä kysyttiin myös, voisiko
pohjoismainen kulttuurinvaihto olla silta laajempaan pohjoismaiseen
yhteistyöhön? Kuulemma voisi.
Paneelin tanskalainen osallistuja, Corsten Topholt Larsen
kertoi pohjoismaisen yhteistyön olevan Tanskassa pop. Tanskassa luetaan
koulussa ruotsia ja norjaa, mikä helpottaa keskustelua ja tiedonvaihtoa. Omista
kokemuksistani tiedän, että yhteispohjoismaisissa tilaisuuksissa on esitetty
myös toivetta englannin käytöstä yhteisenä kielenä.
 |
| KansalaisAreenan ruotsinkielisten teltta säväyttää vuodesta toiseen |
Suomessa pohjoismaisuudella ei ole yhtä laajaa kannatusta
mitä Tanskassa. Suomalaiset kyllä lukevat pohjoismaisia dekkareita ja katsovat
Beckiä televisiosta, mutta pohjoismaisten bändien saati muun musiikin,
taidenäyttelyiden tai teatterin vierailuista näkee harvoin mainoksia ainakaan
Porin kaltaisilla yksikielisillä paikkakunnilla. Pori Jazzeilla sentään
esiintyy joitain ruotsalaisia jazz ja räp-artisteja.
Yhtenä ratkaisuna mainittiin nuorisoon panostaminen. Pelkkä
digitaalinen yhteistyö ei riitä, vaan nuorten pitäisi kohdata myös
henkilökohtaisesti.
Eräänlainen kulttuuri-ilmapiirin muutos on myös se, että
lakkaisimme puhumasta siitä, mitä kulttuuri veronmaksajille maksaa ja
keskittyisimme enemmän positiiviseen arvioon siitä, kuinka paljon investoimme
kulttuuriin.
