Joskus se, mistä ei puhuta tai mitä ei näytetä nousee
kuulijan mielessä esille enemmän kuin se, mistä puhutaan ja se mitä nähdään.
Näin kävi itselleni tänään sinänsä ansiokkaassa ja
viihdyttävässä keskustelussa Kuka voittaa keskiluokan luottamuksen.
SuomiAreenan lavalle aseteltiin eteemme näyttämö, jonka
tähtinä loisti kuusi keski-ikäistä miestä.
En ollut ainoa paikalla olevista naisista, joita kokoonpano
hämmästytti. Eikö Suomesta tosiaan löydy ainuttakaan naista, joka osaisi puhua
siitä, miten voitetaan keskiluokan luottamus? Asia hämmästytti itseäni etenkin
siksi, että rakastamieni tilastojen mukaan siihen keskiluokkaan lukeutuu tänä
päivänä myös lukuisa määrä naisia. Minua hämmästytti myös se, että kiinnitin
tähän naispuhujien poissa oloon näin paljon huomiota. En pidä itseäni millään
tapaa erityisesti naisasianaisena, joten ehkä juuri sen vuoksi tämä näkökohta,
naisten poissaolo, nousi mielessäni keskustelutilaisuuden tärkeimmäksi asiaksi.
Joustavasti ja ammattimaisesti edenneen keskustelun
tiimellyksessä ei varsinaisesti määritelty mitä tarkoitetaan keskiluokalla.
Puheista kävi kuitenkin ilmi, että ainakin jotkut panelistit pitivät
keskiluokkaisina niitä, jotka elättävät itsensä ja perheensä työllään. Heitä on
75% kansasta. 25 % suomalaisista on niitä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan
tukea. Varsinaista eliittiluokkaa Suomessa ei keskustelijoiden mukaan juurikaan
ole.
Toinen esiin nouseva mielteeni oli, että tilaisuudessa
puhuttiin keskiluokasta, mutta perinteisemmän keskiluokan: opettajien, sairaanhoitajien,
kirjastotätien, putkimiesten jne. joukko ei ollut edustettuna. Tässä kohdin
lasken toimitusjohtaja Jungnerinkin edelleen poliittisiin päättäjiin. Eikö
nimenomaan tälle valtaisalle keskiluokalle itselleen pitäisi antaa valta
kertoa, kuka heidän luottamuksensa voittaa?
Vaikka yleisö kommentoi keskustelijoiden miesvaltaisuutta
pariinkin otteeseen, keskiluokkaan kuuluvat naiset loistivat poissaolollaan
myös keskustelun aiheista. Antti Kaikkonen tosin mainitsi, että keskustelijat
itse eivät ole voineet vaikuttaa sukupuoleensa. Tarkkaavainen huomioitsija pani
merkille, kuinka tilaisuudessa kerrottu esimerkki keskiluokkaisten työpaikkojen
vähenemisestäkin koski 5.000 € kuussa tienaavia miespuolista
hallintohenkilöstöä eikä sitä lukuisaa keskiluokkaan, joskin ehkä alempaan
keskiluokkaan, kuuluvaa toimistohenkilöjoukkoa, joiden työt ovat vähitellen hävinneet
tietokoneiden ja internetin myötä.
Oman SuomiAreena –viikkoni maanantai oli pyhitetty
politiikalle. Politiikka on näkynyt olevan muutoksessa viimeiset vuodet. Niinpä
ei ollut yllätys, että tässäkin tilaisuudessa puhuttiin yllättävän paljon perussuomalaisista.
Oli mielenkiintoista kuulla että yllä olevan keskiluokan määritelmän mukaan
suurin osa perussuomalaisten kannattajista kuuluu keskiluokkaan ja on työssä
yksityisellä sektorilla. Näin ollen osa keskiluokan luottamuksesta menee
perussuomalaisille. Turha kaiketi mainita, että perussuomalaistenkaan edustajaa
ei ollut keskustelussa mukana.
