22.7. Rotanpyydystäjän päivä

Suomalainen Matleenan päivä tunnetaan keskieuroopassa Rotanpyydystäjän päivänä. Päivää vietetään Grimmin sadun Hamelnin pillipiiparin kunniaksi. Hauskan sadun voi lukea Grimmin veljesten satukirjoista. Monilla kesäloma läheneekin näihin aikoihin loppuaan ja jos mökki jätetään loman päätteeksi talviteloilleen, kannattaa hiirenloukut laittaa viritystä vaille valmiiksi.

21.7. Edelfeltin tippaleivät

Tippaleivät mielletään nykyisin vahvasti vappuun kuuluviksi, mutta mikä estäisi laittamasta simaa ja tippaleipiä keskellä kesää?

Oivallisen syyn tähän antaa kreivitär Eva Mannerheim Sparren hienostuneen klassikkokeittokirjan resepti Efelfeltin tippaleivät. Niiden kera on helppo juhlistaa taiteilija Albert Edelfeltin syntymäpäivää (s. 21.7.1854). Oheisesta annoksesta Julian kyökissä valmistetaan 20 tippaleipää.

Efelfeltin tippaleivät
8 munanvalkuaista
1 keltuainen
160 g sokeria
175 g jauhoja
Paistorasvaa (Eva Mannerheim Sparren mielestä parasta olisi hanhenrasva, mutta samapa tuo).
Vatkaa valkuaiset, keltuainen ja sokeri tasaiseksi tahnaksi ja lisää jahot.
Kuumenna paistorasva pienessä kasarissa. Pienessä sen vuoksi, ettei tippaleivät leviä liian isoiksi. Voit myös käyttää paistamisen kestävää metallista holkkia, joka rajoittaa taikinan leviämistä.
Kun rasva on sopivan kuumaa, kaadetaan taikinaa joko lusikallinen kerrallaan pieneen suppiloon, josta se valutetaan tasaisena nauhana rasvaan tai laitetaan koko taikina pursottimeen, josta sitä pursotetaan. Pääasia on, että taikina tulee tasaisena, ohuena nauhana kattilaan ja että tippaleiväst muodostuu tiivis kerä.
Kerä käännettään paistamisen välillä ja kun se on tasaisen vaalean ruskea, se nostetaan esimerkiksi metallisella reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Kun irtonainen rasva on valunut tippaleivän päälle sirotellaan sokeria. Nykyisin tippaleivissä käytetään tomusokeria, mutta Edelfeltin aikaan sokeri taisi olla hienoa sokeria.

20.7. Eliaan päivä

Profeetta Eliaan päivää vietettiin 20.7. aina vuoteen 1706 saakka, jolloin se siirrettiin Mikael Agricolan päivälle 9.4. Eliaan eli Iljan päivällä oli pitkälti samanlaisia sääennusteita mitä nykyisin liitetään tänä päivänä olevaan Reetan päivään: Ilja on vesihäntä - jos iljana sataa, sataaa seitsemän viikkoa, ja Iljan päivän tienoillahan sataa aina.

Harvat sääennusteet ennustavat sienisatoa, mutta Eliaan päivälle on sellainen kunnia luotu. Pohjois-Karjalassa on sanottu, että runsaat pilvet ennustavat sienisatoa, koska pilvistä putoilee sateen mukana sienten siemeniä: Iljana sienipilvet kulkee.

Julian mielestä yksi tenhoavimmista vanhan kansan sanonnoista on suistamolainen sananparsi Iljan päivältä:
Iljan päivänä jälkeen vilukivi mereen,
kuhilas pellolle, tuli perseeseen.
Halla ei enää haon takaa lähde,
kaste kaidasta tilasta.
Syksy on siis tulollaan.

Karjalan ortodoksialueella Eliaan päivänä ei menty heinäpellolle, sillä vanhan uskomuksen mukaan profeetta Elias lähetti salaman polttamaan heinät, jos pellolle mentiin hänen juhlapäivänään. Ja hyväähän lepopäivä raskaan heinätyön lomassa varmasti teki. Joillain paikkakunnilla työkielto koski vain Iljan päivän vastaista perjantaita. Rikkaimmat saattoivat käyttää vapaapäivän viemällä härän myytäväksi ja lajoittamalla rahat kirkolle. Tarina ei kerro, mitä köyhemmät tekivät.

Nylon sukat, muistatko?

Ensimmäiset nylonsukat tai kotoisasti nailonit tulvat kauppoihin 15.5.1940.

Julia on monesti miettinyt, miten merkittävä tuo päivä oli suomalaisen naisen historiassa. Ennen nailoneita harvalla oli varaa silkkisukkiin, joten kuljettiin villasukissa ja kaiketi oli olemassa paksuja kangassukkiakin.

Sota aikana siviliväestöllä on osoitettu olevan taipumusta etsiä elämäänsä jotain kaunista joka vie ajatukset pois käsillä olevasta sodasta. Nailonit olivat varmasti yksi tällainen asia, joka kosketti naisen sisintä positiivisella tavalla. Talvisota oli ohi ja yritettiin asetella elämää jälleen normaaliin kuosiin.

Tuo tuossa oli vain yleistettyä kuvitelmaa siitä, mitä sodassa tapahtuu, mutta Julia on pohtinut, miten naiset kokivat sota-aikana esimerkiksi nailonit. Ostettiinko sellaiset heti, kun rahat ja kupongit antoivat siihen mahdollisuuden? Olisipa hauskaa tietää.

12.-14.4. Suviyöt

Huhtikuun 12.-14. päivää vasten olevia öitä kutsutaan suviöiksi. Jos näinä öinä on kylmä, kertoi vanhakansa sen olevan paha merkki tulevalle kesälle.

21.3. Kevätpäivän tasaus ... jatkuu

Kuten eilen tuli mainittua, juhlitaan nykyisin kevätpäiväntasausta 20. tai 21.3. Eilen tuli kerrottua Suomesta, mutta tänään voisi katsastaa hieman kauemmas.

Julian tietojen mukaan päivää juhlistetaan muualla maailmassa Suomea enemmän esimerkiksi japanilaiset juhlivat kevätpäiväntasausta pitämällä vapaapäivää. Persialaisilla ja myös monilla Aasian mailla kevätpäivän tasaus on ollut uudenvuodenpäivä.

20.3. Kevätpäivän tasaus

Kevätpäivän tasausta vietetään nykyisin 20.3. tai 21.3. Jostain Juliaa hämmästyttävästä syystä on päätetty, että vuodesta 2016 alkaen päivää vietetään aina 20.3. Kenties syynä on auringon ja maan pyöriminen. Julia muistelee myös, että joskus satavuotispäivänsä tuntumassa päivää aletaan viettää jo 19.3.

Kevät- ja syyspäiväntasaukseksi sanotaan aikaa, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Tasan yöt, tasan päivät tasan kaksi jalkaistain, sanoo kurki, kun päiväntasauksen aikaan liikkeelle lähtee (kohti pohjolaa) -sanonta on peräisin Vanajasta. Yö ja päivä ovat yhtä pitkät itse asiassa jo pari päivää aiemmin, mutta tasauspäivänä aurinko siirtyy taivaan eteläiseltä pallon puoliskolta pohjoiselle puoliskolle.

Suomen Lähetysseura on ottanut päivän kansalliseksi tasauspäiväksi, jonka tavoitteena on herättää keskustelua maailman hyvinvoinnin tasaamiseksi. Uuspakanoilla on kevätpäiväntasauksen kunniaksi Ostara-juhlat. Muut tahot eivät Suomessa sitten juurikaan vietä päivää näkyvästi.

Aiempina aikoina tämäkin oli eräänlainen työpitoinenmerkkipäivä. Talon miesväki teki tasauspäivänä puhdetöitä, sillä ottavimmat uistimet ja onget tehtiin tuolloin. Myös emännille riitti puuhaa mm. lutikoiden hävittämisessä, sillä päivää pidettiin vuoden kuivimpana ja sen vuoksi todella hyvänä päivänä pajun, lepän ja lutikoiden hävittämiseen. Parhaiten hävittäminen onnistui, jos päivä osui keskiviikoksi. Joillain paikkakunnilla luteet ja roskapuut hävitettiin jo edellisenä päivänä, koska uskottiin, että se olisi vuoden kuivin päivä.

Jos kellä on lutikoita kotona hävitettäväksi saakka, kannattaa reilusti kokeilla nyt seuraavaa nurmeslaista keinoa: Kun ennen kevätpäiväntasausta tekee yhdeksänlajisista puista vastan ja ripsuu sillä huoneen seinät alastonna ja vie rikat ulos kartanosta, niin lutikat häviävät. Heinolassa on sanottu, että luteita ja kirppuja pitää hävittämän kevättasauksenpäivänä, ja parempi vielä, jos se osuisi olemaan keskiviikkona, se olisi vieläkin kateellisempi.

Säitäkin saattoi päivästä ennustaa. Ensimmäinen teeren kukerruksen kuuleminen ennen kevätpäiväntasausta tietää lumisadetta, kevätpäivän tasauksen jälkeen se tietää kauniita ilmoja. Iltarusko ennen kevätpäiväntasausta tietää pakkasta, sen jälkeen lämmiintä.
Kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta ennustaa kaunista ilmaa, mutta jälkeen yöhallaa.