20.7. Eliaan päivä

Profeetta Eliaan päivää vietettiin 20.7. aina vuoteen 1706 saakka, jolloin se siirrettiin Mikael Agricolan päivälle 9.4. Eliaan eli Iljan päivällä oli pitkälti samanlaisia sääennusteita mitä nykyisin liitetään tänä päivänä olevaan Reetan päivään: Ilja on vesihäntä - jos iljana sataa, sataaa seitsemän viikkoa, ja Iljan päivän tienoillahan sataa aina.

Harvat sääennusteet ennustavat sienisatoa, mutta Eliaan päivälle on sellainen kunnia luotu. Pohjois-Karjalassa on sanottu, että runsaat pilvet ennustavat sienisatoa, koska pilvistä putoilee sateen mukana sienten siemeniä: Iljana sienipilvet kulkee.

Julian mielestä yksi tenhoavimmista vanhan kansan sanonnoista on suistamolainen sananparsi Iljan päivältä:
Iljan päivänä jälkeen vilukivi mereen,
kuhilas pellolle, tuli perseeseen.
Halla ei enää haon takaa lähde,
kaste kaidasta tilasta.
Syksy on siis tulollaan.

Karjalan ortodoksialueella Eliaan päivänä ei menty heinäpellolle, sillä vanhan uskomuksen mukaan profeetta Elias lähetti salaman polttamaan heinät, jos pellolle mentiin hänen juhlapäivänään. Ja hyväähän lepopäivä raskaan heinätyön lomassa varmasti teki. Joillain paikkakunnilla työkielto koski vain Iljan päivän vastaista perjantaita. Rikkaimmat saattoivat käyttää vapaapäivän viemällä härän myytäväksi ja lajoittamalla rahat kirkolle. Tarina ei kerro, mitä köyhemmät tekivät.