Aku Ankan Joulukalenteritaskukirjasta löytyy luonnollisesti 24 tarinaa.
Tarinoissa vilisee nuoruudesta tuttuja hahmoja. Touho-serkku, Mummo Ankka, Leenu, Liinu ja Tiinu, poliisimestari Sisu ja etsivä Kaasi, Musta-Pekka Herttoineen, Parta-Jussi, Polle Koninkaulus, Hannu Hanhi... Itselleni oli outoja vain tontut Hipsu, Hapsut ja Hopsu.
Joulukalenterikirja kertomuksista peräti seitsemän on aiemmin suomentamattomia. Kertomuksista 18 on italialaisia, missä Mikki Hiiri ja Aku Ankka ovat paljon piirrettyjä ja luettuja. Kirjan piirrosjälki tuo mieleeni enemmän 1980-luvun kuin nykyajan ja esimerkiksi Don Rosan rikkaan piirrostyylin.
Nostalgian janoisille kirja antaa mahdollisuuden muistella. Uusille lukijoille kirja käy eri hahmojen esittelystä.
Olen kasvanut Aku Ankan kanssa neljä vuotiaasta alkaen. Vielä yliopistossa luin Aku Ankkaa viikoittain. Matematiikan ainejärjestö Epsilon ry alkoi tilata lehteä laitoksen kahvioon ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Voi sitä riemua, kun lehti alkoi tulla nimellä Ry Epsilon.
Yliopiston jälkeen luin Aku Ankkaa lähinnä taskukirjoina ja satunnaisesti sukulaisissa. Vuonna 2006 löysin satumaisen tarjouksen lehdestä ja ajattelin kokeilla lukemista uudestaan.
Kun määräaikainen tilaus alkoi lähestyä loppuaan, alkoi pommitus. Toistakymmentä puhelinmyyjää tarjosi lehteä LAPSELLENI. Lapsettomana meni kuppi nurin. En jatkanut tilausta. Miksi pitää olettaa, että klassikkolehti tilataan lapselle. Käsittääkseni keskimääräinen lukija on nykyjään keski-ikäinen mies.
Edelleen ostan taskukirjoja ja erikoisnumeroita. Ja luen lehden, jos nään sellaisen jossain, mutta harvoin näkee.
Vieläkään en ole leppynyt ammattitaidottomille myyjille.
