Minulle 9.12. on ensisijaisesti Annan päivä. Silloin olen perinteisesti leiponut kakun joulua varten. Perinteinen hedelmäkakku säilyy viileässä hyvin aina loppiaiseen saakka. Ellei tule syödyksi ennen sitä.
Se, miksi olen leiponut kakun juuri Annan päivänä juontaa juurensa 1980-luvulla lukemastani vitsistä. Siinä mies tilaa hyvin pienen täytekakun Annan päiväksi erittäin pikkutarkoin ohjein.
Päällä pitää olla tietyn sinisiä lemmikkejä ja siinä tulee lukea Anna. Aamulla 9.12. mies tulee hakemaan kakkua, hän moittii lemmikkien väriä, ovat liian tummia. Konditoria lupaa korjata kakun kahdessa tunnissa.
Mies palaa ja toteaa lemmikkien olevan hyvän värisiä, mutta nyt kirjain koko on väärä, kirjaimet on liian pieniä. Ne korjataan seuraavan tunnin kuluessa.
Mies tulee uudestaan. Ilma on tosi huono. Nyt kirjaimet ovat sopivan kokoiset, mutta fontti on muuttunut, ja Anna olisi pitänyt olla pienellä a-kirjaimella eli anna. Eikun korjaamaan. Se onnistuu jo puolessa tunnissa.
Mies palaa ja on tyytyväinen.
Myyjä huokaisee helpotuksesta. Koska ilma on tosi huono, hän kysyy, miten mies toivoisi kakun paketoitavan, eli miten hän on liikkeellä ja kuinka kauas.