Tuomaan päivänä käydään Tuomaan-markkinoilla ja luetaan tietty Tuomaan kirjoittamia kirjoja.
Tuomaaksi valitsin tällä kertaa itselleni vielä tuntemattoman Tuomas Marjamäen. Molemmat kirjat liittyvät elokuviin.
Myöhäistä katua -kirjan Kauno Brandt, tuore leski, 88 v. on ollut aikanaan suomalaisen elokuvan juhlittu tähti. Jossain vaiheessa hän jätti elokuvauransa ja palasi toimistotöihin VR:lle. Elokuva-ajoista on jo niin kauan, että monet kuvittelevat Kaunon kuolleen.
Eräällä kävelyreissullaan hän pistäytyy Liisankadulla Toivo Särkän filmistudion tontilla, löytää loukkaantuneen tositv-tähden ja pääsee iltapäivälehtien lööppeihin.
Samassa iltapäivälehdessä työskentelee kaksi erilaista toimittajaa Esko ja Eila. Kumpi saa kirjoittaa parhaan jutun?
Käsittääkseni kirjan historia osuus on faktaa, mutta itse tarina fiktiota.
Se on farssi -kirjassa kerrotaan kuinka K. E. Ståhlberg toi toiselta häämatkaltaan Pariisista mukanaan Suomeen elokuvan. Ståhlbergillä oli ensimmäisen häämatkan peruna valokuvaamo Atelier Apollo. Nyt hän perusti Maailman Ympäri -elokuvateatterin.
Tuore vaimo, Sonja, innostuu elokuvasta niin, että kustantaa Suomen ensimmäisen fiktiivisen elokuvan. Järjestetään kirjoituskilpailu. Elokuva, joka tehtiin, oli Salaviinanpolttajat.
Itselleni Salaviinanpolttajat oli tuttu kulttuurihistorian opinnoista noin 20 vuoden takaa.
Kirjoituskilpailu jouduttiin uusimaan, sillä ensimmäiseen tuli ehdotuksia elokuvista, joissa tarvittiin mm. päärynöitä kasvava päärynäpuu. Se ei ollut realistista, sillä elokuva haluttiin nopeasti markkinoille. Kuvausten piti tapahtua talviolosuhteissa. Näin tapahtuikin. Ensi-ilta oli kesän kynnyksellä.
Kuvassa Salaviinanpolttajien ensi-iltailmoitus Helsingin Sanomista 29.5.1907.
Elokuvassa on kaksi miestä, sika, kärryt ja pontikankeittopuuhia. Yksinkertainen ja tuttu aihe, jonka voi kuvitella kiinnostavan kaikkia.
Sanomalehti-ilmoituksia katsellessani huomasin, että samaan aikaan esitettiin lyhytelokuva Olkihattujen tekemisestä Italiassa. Sekin oli tuttu itselleni entuudestaan, mutta en muistanut tarkkaa vuotta.
Olkihattufilmi lienee syy, miksi Turun Marttayhdistyksessä mietittiin että olkihattujen teko olisi hyvä kotiteollisuustyö myös turkulaisille martoille. Yhdistys ei kuitenkaan löytänyt opastajaa olkihattujen tekoon, joten se aloitti Martta-nukkejen teon. Marttanukkeja valmistettiin Turun Marttayhdistyksen toimimesta aina 1970-luvulle saakka ja niiden teko toi monille naisille kotona ansaittavia lisätuloja.
Se on farssi perustuu tositapahtumiin.
Oli mielenkiintoista kuulla myös, miten esimerkiksi kuvattiin Suomen senaatin istunto. Aika monta tulevaa presidenttiäkin vilahtaa kirjassa. Senaattori K.J. Ståhlberg esimerkiksi oli K.E. Ståhlbergin serkku.