Taksi-novelli

    Taksitolpalla riideltiin. Äänet kuuluivat jo kauas kun lähenin tolppaa. Kuntoni ei ollut hyvä. Päivä oli ollut raskas. Mikään ei onnistunut, tutkimus ei edennyt ja sain pomolta kunnon haukut.

    Yöllinen taksijono oli pitkä ja levoton. Korhosen pariskunnan riitely ja nälviminen kaikui yöllisellä torilla kuin sirkusteltan trumpettien soitto. Joku hieman selvempi osa aivoistani mietti kaupungin järjestyssääntöjä. Jonotuksesta oli tulossa pitkä ja raskas kokemus. Korhoset eivät koskaan jätä riitaansa kesken. Jäin jonon hännille ja yritin keskittyä lokakuun yöhön.

    Olin ollut jonossa muutamia minuutteja, kun Järvisen Paten musta bemari kaarsi tolpalle. Nostin käden tervehdykseen. Pate poimi tolpalta kyytiin hehkeän blondin. Hetken kuluttua taksi peruutti kohdalleni ja Paten iloinen naama vilahti ikkunasta.

- Kotiin menossa? Hyppää kyytiin.

    Otin kyydin mielihyvin vastaan. Korhosten väittelyyn tuli selvä tauko. Haukkoivat henkeä kun joku pääsi kyytiin ennen heitä. Blondi osoittautui Paten siskoksi Sallaksi ja melkein naapurikseni. Auton lämpö vaivutti minut hetkelliseen uneen. Säpsähdin hereille liikennevaloissa. Salla selitti illan kulkua baarissa.

- …ja sitten Jonttu otti kynän ja piirsi samanlaisen kuvan vasemmalla kädellä. En ole koskaan aiemmin nähnyt kaksosia, jotka kirjoittaisivat eri käsillä. Minusta se on tosi outoa. En tiedä miten se voi olla mahdollista identtisillä kaksosilla.

- Ehkä toinen on loukannut kätensä ja joutunut opettelemaan jossain vaiheessa kirjoittamaan toisella kädellä.

- Tai sitten ne ovat istuneet vastakkain ja tehneet kaiken peilikuvana.

Rikosylikonstaapeli minussa heräsi ja oli ihan pakko puuttua keskusteluun.

- Taisin nukahtaa hetkeksi. Siis puhutteko te Ylisen Jontusta?

- Jep. Jonttu ja sen veli Janttu olivat baarissa ja esittelivät piirtämistaitojaan. Janttu väitti suunnitelleensa yhden tosi upea tatskan. Jonttu oli sitä mieltä, että hän sen oli piirtänyt ja sitten molemmat näyttivät miten se tehdään. Janttu piirsi oikealla kädellä ja Jonttu vasemmalla. Se oli vähän outoa. Tekivät sen kuin toistensa peilikuvana.

- Siis Jontulla on kaksoisveli?

- On. Janttu ei vain ole asunut Suomessa viime aikoina. Luulen, että se on ollut enemmät ajat Thaimaassa. Nyt se on asunut Jontun luona pari kuukautta. Ehkä maailmanvalloitusaika alkaa olla ohi.

    Pate pysäytti taksin ja Salla hyppäsi kyytistä. Pyysin Patea ajamaan minut asemalle. Pää ei ollut selvä, mutta vireillä oleva murhatapaus näytti ratkenneen kuin itsestään.

    Asemalla yritin näyttää edes jotenkuten selvältä. Partio lähti pidättämään Janttu Ylistä kirjastonhoitajan murhasta. Jonttu oli ollut pidätettynä asian tiimoilta aiemmin, koska rikospaikalta otetun DNA-näytteen mukaan Jonttu osoittautui tekijäksi, mutta vasenkätisyyden vuoksi teko oli mahdoton. Olimme olleet ymmällään asiasta jo viikkoja, koska emme tienneet Jantun olemassa olosta.

    Kun asia oli selvinnyt, pomo lähetti minut nukkumaan. Olin kuulemma leponi ansainnut. 

*   *   *   *   *

Tällä taksi-novellilla osallistuin Elisa-kirjan novellikilpailuun syksyllä 2011. Novelli ei päätynyt Taksi-novellikokoelmaan, mutta kivaa oli silti. 

22.7. Piin päivä

Uudenpaa perinnettä naistenviikon Matleenan päivälle tarjoaa piin likiarvopäivä. Miksi sitten juuri tänään olisi piin juhlintaan sopiva päivä? Tietysti siksi, että kun luvun 22 jakaa 7:llä, päästään lähelle piin likiarvoa. Maailmalla pii-kerhot viettävät juhlapäivää nautiskellen Pina Coladaa. Skål sille.

Oskar II kruunajaispäivä

Ruotsin ja Norjan kuningas Oskar II kruunattiin kuninkaaksi 18.7.1873, mutta se ei kulinaarisella rintamalla ole se tapahtuma, jota tänään voidaan juhlistaa. Ei, Oskar II:n liittyvä kulinaarinen asia tapahtui vasta 1800-luvun loppupuolella.

Kruunajaisten 25-vuotijuhla valmistettin ensimmäistä kertaa Oskarin leipiä: paahtoleipää, jnak päälle laitettiin ohueksi nui'ittu, leivitetty ja pannussa paistettu vasikanleike. Leikkeen päälle tulee kaksi valkoista tankoparsaa, hummeria ja tomaattipyreellä ja rakuunalla terästettyä béarnaisekastiketta.

Kotioloissa vasikanleikkeen voi korvata porsaanleikkeellä ja hummerien sijaan käytetään usein myös tasku- tai katkarapuja.

Ne, jotka eivät halua muistella nimenomaan Oskar II:sta voivat käyttää valkoisen tankoparsan sijaan parsannuppuja. Mutta Julia muistaa emäntäkouluajoiltaan opettajan paheksuneen tätä tapaa.

Klassiset lämpimät leivät ovat nyt taas muotia, joten Riikan päivän kakkua odotellessa lämmin oskarinleipä tuottanee hyvää mieltä ja nostattanee mieleen makumuistoja.

25.5. Pyyhepäivä

Tänään vietetään 11. pyyhepäivää. Onnekas sattuma oli, että Julian repussa matkasi aamulla töihin ja illalla töistä uimahalliin pyyheliina.

Pyyhepäivän ajatus kumpuaa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjasta liftareille, jonka mukaan matkalaiselle oman pyyhkeen mukana pitäminen on hyvinkin tärkeää. Koskaan ei voi tietää, koska sitä tulee tarvitsemaan.

Uintireissulla tulee mietittyä kaikenlaista ja Julian mietteet matkustivat parin kilometrin uinnin aikana opiskeluaikaiseen matkustamiseen. Pyyheliina ei silloin kuulunut pakolliseen matkavarusteluun, vaikka 12 tunnin matkalla yöjunassa pyyhe olisi ollut ehkä tarpeellinen. Keskeisimmät matkavarusteet olivat torkkupeitto, villasukat, herätyskello ja vesipullo. Muut eväät olivat bonusta, mutta eivät välttämätöntä matkarekvisiittaa, koska juna oli perillä jo sangen varain aamulla. Tämä tapahtui aikaan ennen kännykkää, joten siksi mukana kulki myös herätyskello.

Kerran vuodessa olisi hyvä tehdä inventaariota myös pyyheliinavarastossa ja marttailun kannattajana Julia ehdottaa, että tehdään tästä kansainvälisestä uudesta juhlapäivästä myös pyyheliinojen inventointipäivä. Risat ja rispaantuneet pyyheliinat heitetään tietysti pois. Sen sijaan vielä ehjät, mutta ehkä itselle epämieluisat pyyheet kannattaa lahjoittaa esimerkiksi ensi- ja turvakotien käyttöön. Nopeimmat Julian kamarin seuraajat ehtivät katsastaa pyyheliinansa vielä tänään, mutta seuraavaan pyyhepäivään on enää 366 päivää aikaa, ensi vuosihan on karkausvuosi :)

Minidekkari

Ropposen Markun kanssa tuli kirjoitettua minidekkari.
Kiitokset kokemuksesta Elisalle.

Markku kirjoitti osan tekstistä, minä osan. Totuuden nimissä täsmennettäköön, että samaa pohjaa käytettiin muidenkin tarinoissa :)

21.3. Maailman runouden päivä

Unesco on suositellut 1990-luvulla tätä päivää Maailman runouden päiväksi. Julia ei oikein ole oivaltanut, miksi päivä on nimenomaan 21.3. Alunperin päivää vietettiin lokakuussa roomalaisen eeppisen runouden kehittelijän, Virgilin syntymäpäivän kunniaksi. Jostain syystä päivä muutettiin kuitenkin keväälle. Kenties syy oli jotain samanlaista, kuin suomalaisen Kirjan ja ruusun päivän siirtäminen sen oikealta paikalta kaupallisemaksi päiväksi muutama viikko myöhemmin. Ainakaan minkään runoilijan syntymä- tai kuolinpäivä ei ole 21.3.

Oli miten oli. Julia on ollut aina innostunut runoudesta. Modernikin runous käy, mutta eniten Juliaa on kiehtonut määrämittainnen runous, olipa se sitten tankaa, kalevalamittaa, tai perinteistä loppusointuista runoutta. Ne ovat säännöllisen kauniita katsella ja jotenkin aina tuntuu, että kirjoitaja on istunut kaunista maisemaa haaveellisena ikkunasta katsellen ja pohtinut päivä tolkulla sitä, mikä on minkin sanan kanssa sopivan sointuinen sana. Julia tietää, että modernikin runous vaatii työtä ja runollista otetta, mutta jotenkin vain perinteisten runomittojen kurinalaisuus tuntuu äärimmäisen kiehtovalta. Puhumattakaan sitten siitä, että joku taitava kääntäjä kääntää runon sisältöä turmelematta sen vielä jollekin muulle kielelle säilyttäen runon rytmin ja sointuisuuden.

Tänä vuonna Juliaa on alkanut kiehtoa arabialainen runous. Päivän kunniaksi voisikin etsiä käsiinsä kirjan Runoja kaduilta ja kapakoista. Siinä on jälleen yksi kirja, joka on listalla, luetaan joskus, kun on aikaa. Ehkä tänään on.

17.3. Kertun päivä

Kuten on tullut jo varmaan mainittua, Julia epäilee vähän vanhan kansan ennusteiden paikkansa pitävyyttä nykyisin. Esimerkiksi terminen kevät on pari päivää aikaisemmassa nyt mitä isoäidin aikaan, mutta kevään etenemistä on aina ilo katsella.

Jos kerttuna sataa, eivät juurikasvit sinä vuonna menesty, sanottiin ennen Enossa. Joillain paikkakunnilla sataa ei saanut kertun päivää vasten yöllä. Etelä-Pohjanmaalla Kerttua pidettiin myöhäiskeskiajalla paikallispyhimyksenä, joka suojeli erityisesti karjaa.