21.3. Maailman runouden päivä

Unesco on suositellut 1990-luvulla tätä päivää Maailman runouden päiväksi. Julia ei oikein ole oivaltanut, miksi päivä on nimenomaan 21.3. Alunperin päivää vietettiin lokakuussa roomalaisen eeppisen runouden kehittelijän, Virgilin syntymäpäivän kunniaksi. Jostain syystä päivä muutettiin kuitenkin keväälle. Kenties syy oli jotain samanlaista, kuin suomalaisen Kirjan ja ruusun päivän siirtäminen sen oikealta paikalta kaupallisemaksi päiväksi muutama viikko myöhemmin. Ainakaan minkään runoilijan syntymä- tai kuolinpäivä ei ole 21.3.

Oli miten oli. Julia on ollut aina innostunut runoudesta. Modernikin runous käy, mutta eniten Juliaa on kiehtonut määrämittainnen runous, olipa se sitten tankaa, kalevalamittaa, tai perinteistä loppusointuista runoutta. Ne ovat säännöllisen kauniita katsella ja jotenkin aina tuntuu, että kirjoitaja on istunut kaunista maisemaa haaveellisena ikkunasta katsellen ja pohtinut päivä tolkulla sitä, mikä on minkin sanan kanssa sopivan sointuinen sana. Julia tietää, että modernikin runous vaatii työtä ja runollista otetta, mutta jotenkin vain perinteisten runomittojen kurinalaisuus tuntuu äärimmäisen kiehtovalta. Puhumattakaan sitten siitä, että joku taitava kääntäjä kääntää runon sisältöä turmelematta sen vielä jollekin muulle kielelle säilyttäen runon rytmin ja sointuisuuden.

Tänä vuonna Juliaa on alkanut kiehtoa arabialainen runous. Päivän kunniaksi voisikin etsiä käsiinsä kirjan Runoja kaduilta ja kapakoista. Siinä on jälleen yksi kirja, joka on listalla, luetaan joskus, kun on aikaa. Ehkä tänään on.