Satakirjastojen lukuhaaste 2024 osa 2

Tämän toisenkin lappusen täytin ajatuksella, että pistän ensimmäisen, jonka huomaan pistää, enkä vaihtele kirjoja, sillä kirjamakuja on niin monenlaisia ja olisi tosi tylsää julkaista lista, jossa kaikilla kirjoilla on kolme tähteä. Tai vielä pahempaa, vain yhdeltä puuttuu tähdet. Tässä lapussa viimeiseksi jäi kirja/kirjasto ja luonnollisesti kirja kirjailijalta, jonka maasta en ole lukenut. 

2 versio : Helmikuu-loppu vuosi

1. Bookstagram- tai Booktok-suosikki tai sellaisena markkinoitu 

Adam Silvera Lopussa molemmat kuolevat. Tämä kirja teki hyvää kyynelkanaville. Itketti enemmän kuin hyasintti tai keltaiset tulpaanit työpöydällä. Paikoitellen täti-ihmisen silmin epäuskottavan nopeita ihmisuhdekiemuroita, mutta toisaalta sitä varmasti pyrkisi itsekin tekemään viimeisestä päivästä täydellisen ja suhdekin etenisi kuin jokainen minuutti olisi viikko tai kuukausi. Kirjan tulevaisuuden utopia sen sijaan oli hyvä. Usa 🌟🌟🌟

 2. Yli viisi vuotta sitten julkaistu 

Jyrki Ukkonen Ahneuden kartta (2014). Piti oikein tarkistaa olenko lukenut tämän pari vuotta sitten, mutta ei, se oli eri kirja. Norja

 3. Sarjan ensimmäinen osa

A. J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Tanskalainen dekkari josaa tuntuu olevan mystiikkaa. Odotan kakkososaa. Tanska 🌟🌟 (4.2.)

 4. Kirjassa kuljetaan paljain jaloin

Enni Mustonen Tekijä Viena kävelee Marimekon lomapaikan uudella laiturilla ja saa ison tikun jalkansa uimarapuista, ihan kaikkialla ei kannata kävellä avojaloin. 

 5. Päähenkilöltä puuttuu jotakin James Hardey Chase Kuollut ajaa keveästi. Päähenkilöltä puuttuu elävä veli ja se on kirjan ongelmien ydin. Englanti

 6. Kertojan näkökulma ei ole ihmisen Cristal Snow Penni Pähkinäsydän tarinoita Tuulenpesän metsästä. 

 7. Kirja on ollut vuoden kaunein kirja -ehdokkaana Roine Magnusson sekä Mats ja Åsa Ottosson ovat tehneet Ruotsissa Vuoden kaunein kirja - palkitun lintukirjan Nära fåglar. Luin suomenkielisen version Linnut lähellä, mutta kaveri kertoi taiton olevan sama. Jösses mikä lintukirja. Olen lukenut lukuisia lintukirjoja, mutta tämä oli... jotain paljon enemmän. Täydet pisteet tälle. 🌟🌟🌟

 8. Kirjassa puhutaan suomen sukukieltä 

Kivikuu eesti luulet virolaisia runoutta kahdella kielellä. Kirjan runot ovat kirjoittaneet Hasso Krull, Kristiina Ehin ja Veikko Märka. Viro

 9. Kirjan nimessä mainitaan jokin kehon osa Bo Carpelan Rannekello [selkokirja]. Edellinen lukemani Carpelan oli oudohko dekkariksi. Annoin Bolle mahdollisuuden tehdä uusi ensivaikutus ja tällä kirjalla hän sen tekikin. (11.2.) 🌟🌟

10. Kirja sopii mielestäsi muulle kuin omanikäisellesi lukijalle. Kirjojen suhteen lähes kaikkiruokaisena on vaikea sanoa ettei kirja sovi jollekin ikäluokalle. Dietrich Herrndorfin Ladaromaani on kyllä varmasti tarkoitettu tämmöistä täti-ihmistä nuoremmille, mutta itsekin tykkäsin. Aika harvoin tulee luettua poikakirjoja, ja tämä oli kyllä parhaasta päästä. Rippikouluikäiset pojat on poikia. Eikä kirja ole turhaan Saksan bestsellereitä. Vähän ristiriitaiselta ehkä tuntuu antaa kolme tähteä kirjalle, joka ei sovi itseni ikäisille, mutta näillä mennään. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 🌟🌟🌟

11. Kirjassa liikutaan metsässä Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa -kirjassa joukko saksalaisten kanssa seurustelleita naisia kävelee pohjoisesta Norjan rajalta läpi poltetun Lapin Rovaniemelle ja Kemiin. Tietä ja metsää riittää. Toisenlaisen vaikutelman sain samasta asiasta kirjasta Annikin sota ja rauha. Lappi 🌟

12. Kirjassa pelataan jotakin joukkuelajia tenniksen nelinpeliä pelataan Francis Ilesin Vakain tuumin ja harkiten -kirjassa. Kirja oli sellainen, etten ihmettele yhtään, että Hitchcock oli siitä kiinnostunut. Englanti 🌟

13. Kirjan nimessä tai kannessa jokin liittyy Pariisiin Kathryn Littlewood Ripaus taikaa : Lumoleipomo 2. Vinksanvaaran Lumolat joutuvat uusiin seikkailuihin Pariisin leipomiskilpailuissa. Rosmariini yrittää saada keittokirjansa takaisin. Seikkailuhan siitä syntyy. Tykkäsin ehkä ekasta osasta enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut.  🌟🌟

14. Kirjassa on loru tai lasten runo Ruohonen Laura Kummalla kammalla sisältää lyhyitä riimejä, mikä osoittaa, että sanoilla leikkiminen on kivaa. Vois näitä lukea tenaville, jos niitä olisi. 

15. Kirjassa mainitaan joku presidenteistämme Sauli on Kultarannassa, kun tornissa heiluu lippu, kertoi Jussi Vares Reijo Mäen Tolvanassa kun istui lounaalla Naantalissa. Turku

16. Kirjan nimessä on muutakin kuin kirjaimia Patrik Quentin S/S Murha, mysteeri valtamerialuksella. Naistoimittaja lähtee toipumaan leikkauksesta risteilyalukselle. Toipumisesta ei tulekaan mitään, kun heti ensimmäisenä iltana yksi matkustajista kuolee. 🌟

17. Kirjassa on neljä vuodenaikaa

Sally Salminen Aikani Tanskassa. Kirjassa kerrataan päiväkirjoja ja muistellaan elämää talvisodasta eteenpäin. Tältä kirjalta odotin liikaa, joten se oli pieni pettymys, mutta ihan hyvä silti. (1.2.)

18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut: Taiwanista on kotoisin Ta-wai Chi, jonka kirja Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen Taiwanin tienoilla. Kirjassa ihmiset asuvat meren pohjassa. Taiwan on niitä harvoja maita, joista en ole aiemmin lukenut yhtään kirjaa. Sen sijaan taiwanilaisen kirjailijan Sao-Maon kirjan Länsi-Saharasta olen lukenut aiemmin, mutta onneksi sitä ei tässä nyt lasketa. Kirja on ensimmäinen taiwanilainen scifi-kirja suomeksi. 

19. Kirjassa liikutaan eri ulottuvuuksissa tai ajankohdissa Tanskan sisällissota 2018-24. Odotin kirjalta jotain ihan muuta, kuin satojen vuosien vanhaa koiraa. (2.2.)

20. Kirjan etukannessa ei ole henkilönimeä Talot ovat yksin kotona : Pohjoismaisia runoja lapsille. Runoja viidestä Pohjoismaasta. Useita kuvittajia. Kiva pikku kirja. Jälkeenpäin harmitti, etten poiminut muistiin parhaita kirjoittajia.  (27.3.)

21. Kirjassa pestään pyykkiä Cronin A. J. Tohtori Finlay etsii onnea. Vähän Kaikenkarvaiset ystäväni tyyppinen lääkärikirja, joka kertoo Skotlannista. Konkarilääkärin kodinhoitaja joutuu pesemään lääkärin vaatteita ja lääkäri ilmaantuu treffeille liian isoissa lainavaatteissa. 🌟

22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä Richard Coles Murha seurakunnassa pastori osti Mark Almond ja Gene Pitney Something's Gotten Hold of My Heart. Kirjassa myös kuunneltiin klassista musiikkia sekä radiosta että levyltä. 🌟

23. Opit kirjasta jotakin uutta Patricia Moyers Setä kuolema Hollannissa. Opin kirjassa muutaman uuden jutun Hollannista. Vanhat tuulimyllyt on usein 3 myllyn ryppäissä silloin, kun on kyse tulvasuojelusta maaseudulla ja laitumet on enemmänkin soisia kuin viljavia. 🌟

24. Kirjassa kukaan ei kuole

Pasi Nokelainen Maailmanloppu peruttu 7 väitettä kiertotaloudesta. Mielenkiintoisia näkökulmia. Uutta tietoa oli kotimainen vaatteiden korjauspalvelu. 🌟🌟

25. Kirjan lukeminen saa sinut muistelemaan menneitä Stephen Booth Umpikuja. Kun näen lampaan, muistelen edesmennyttä ystävää, jolla myös oli aikanaa kesälampaita kuten itsellänikin, mutta hän myös keräsi kaikkia lammasjuttuja. Kannen lampaat oli kyllä vähän oudon näköisiä. Englanti.

26. Lainasit kirjan kirjastosta Stefan Zweig Amok. Ihastuin Zweigiin, tämä oli jo kolmas Zweig, jonka luin. (28.3.) 🌟🌟

27. Tunnistaisit kirjailijan, jos hän kävelisi vastaan kaupungilla. Kerran on kävellytkin... Pekka Haavisto Lipunnosto ja räätälin viisaus. Sopisi myös kohtasn 25. Monet liputuspäivät tuo mieleen muistoja. Kouluajoista on jäänyt mieleen erityisesti Snellmanin päivä ja äänestyspäivät, sillä silloin äänestettiin vielä myös maanantaina, jolloin välitunnilla nähtiin äänestäjiä. 🌟

28. Kirjassa asioidaan jossakin virastossa Lone Theilsin Näkymättömät kirjassa tutkitaan adoptio- ja lastenkotiarkistoja ja asioidaan poliisilaitoksella. Tanska

29. Kirjan nimessä on jokin mittayksikkö tai geometrinen kuvio Olli Jalonen 14 solmua Greenwichiin. Verifyn varjo meni niin epämukavuusalueelle, että otin välipalaksi Jalosta, jotta saisin unenpäästä kiinni. Viime vuonna kiersin lukemalla maapallon ympäri useamman kerran purjehtien. Vaikka ainoa purjehduskokemus on käynti Ihanalla Säpissä, eikä vatsa kestä merenkäyntiä, pidän purjehduskirjoista. Tästäkin. (Solmulla mitataan nopeutta. 14 solmua = 25,928 km/h). Tosin solmut on tässä eräänlaisia partiosolmuja eräänlaisessa huivissa, mutta sitähän en tiennyt aloittaessani. Ihana kirja. 🌟🌟🌟

30. Rauhan kirja Satu Saarinen Annikin sota ja rauha. Annikki ei kohdannut pilkkaa sodan jälkeen. Tykkäsin tästä enemmän kuin Kinnusesta kohdassa 11. Lappi, Saksa.🌟🌟

31. Kirjan nimessä on kirja tai kirjasto

Emma Å Samuelin kirja. On jääny vallan huomaamatta tämän niminen Porista kertova kirja. Nyt on sekin luettuna. Hyvin pysyin kartalla.  Pori.🌟🌟

Joulun lukumaratoni

Lukumaraton 21. - 25.12.

Kuvittelin ehtiväni enemmänkin, mutta hyvä näinkin. Äidillä oli leipomukset valmiina, joten ennen joulua kuunneltiin äänikirja vähemmän kun odotin. Runokirjatkaan eivät imaisseet yhtä tenhoa asti mukaansa mitä olisi tehnyt dekkarit, mutta olen hillonnut näitä runoja heinäkuulta lähtien, joten päätin reissuun lähtiessä, että nämä luen. 

21.12. Luin matkalla aloittamani runokirjan loppuun. Ihastuin kirjan ykkösosan runojen poljentoon. Se oli jollain tapaa paikoitellen jopa hypnoottisen tenhoavaa. Slovenialaisen Srecko Kosovelin Punainen raketti siis yllätti. Toinen osa ei innostanut ihan yhtä paljon, mutta lopun kolmasosa jälleen sykähdytti. Runoja oli ryhmitelty kirjassa tyyleittäin, sillä runojen syntyjärjestystä ei tiedetä. Luettavaa oli jäljellä noin 3/4 kirjasta, jonka luin nyt. Kirjailija kuoli aivokalvontulehdukseen niin 22 vuotiaana 

22.12. Keittiössä valmisteltiin joulua Korvapuusti kesää kuunnellen. Maija Kajanto kuulostaa hyvältä. Kirjassa on maukkaan kuuloisia reseptejä. Paitsi Lipstikkakorvapuustit. Ennalta arvattavishan nämä tarinat ovat. Mutta kevyttä ja viihdyttävää takkatulilukemista yhtä kaikki. Tarkoitus on siirtyä tästä seuraavaan kirjaan joulun aikana. Kirjasta tuli heti alkuvaiheessa mieleen hyvällä tapaa Jenny Colganin Majakan valoa ja tuoreen leivän tuoksua.

23.12. Ehdin kirjan pariin vasta ehtoolla  Minulta on kerran puhjennut paistopussi itsekseen uunissa, joten en jätä kinkkua ja keittiötä loppuvaiheessa yksin. Niinpä luin alankomaalaisia runoja antologiasta Onni on vaarallista : hollanninkielisen nykyrunin antologia. Suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Kirja oli joululukemistoni paksuin. Siinä on runoja 17 runoilijalta. Täysin nykyrunoja nuo eivät olleet, sillä kirja on vuodelta 2002. 

24.12. Haudoillakäynnin, saunan ja ruuan jälkeen torkuin nojatuolilla ja pudottelin eilistä kirjaa lattialle useammankin kerran. Kirjasta oli jäljellä enää muutama sivu, mutta vaikka kirja oli hyvä, niin kroppa vaati kahvia tai unta. 

Illalla olin virkeämpi ja aloitin latvialaista nykyrunoutta. Runot on julkaistu alunperin pääosin 2010 jälkeen, joten kerrankin luen "nyky"kirjallisuutta, joka todellakin on nykykirjallisuutta.

Einārs Pelšs (1960-) on yksi kirjan 15 runoilijasta, ja luultavasti kirjan vanhimpia. Tykkään runoista, jotka on aseteltu kuvioiksi. Kirja oli Jos unohdat oman nimesi : latvialaisen nykyrunouden kokoelma suomeksi ja latviaksi. 

Jules Renardin Kuvien metsästäjä. Kirjan olen löytänyt Jukka-Pekka Björkmanin kolumnin ansiosta. Kirjassa oli maalaislapsuuden mieleeni tuovia ajatuksia lähinnä eläimistä, mutta muustakin luonnosta, mistä nykykaupungissa voi vain uneksia, jos osaa sitäkään. Harva kaupunkilainen on koskenut keväisen vasikan turpaan kun se kirmaa kevät laitumelle, tai nähnyt peltopyitä tontin laidalla. Kirja on kirjoitettu 1896, mutta hyvin tunnistin siitä suimalaisen lapsuuteni eläimiä 70 vuotta myöhemmältäkin ajalta. 

"Kiiltomato

Mitä on tapahtunut? Kello on jo yhdeksän ja sen luona palaa vielä valo."

25.12. Preparoidut Feenikslinnut ja niiden viestit : Bulgarialaisia runoja suomentanut Tarmo Manelius. Nikolai Kintsevilta kirjassa oli pari runoa, jossa puhuttiin kiiltomadoista. Toisessa, Lähtö matkalle -runossa kerrotaan, että:

"En halua muuta mukaan, vain kiiltomadin majakaksi."

Aika hauskoja on nämä perättäisten kirjojen oudohkojen asioiden toistumiset. Kuten kiiltomadot.

Vieraiden lähdettyä aloitettiin joulun palapeli. Päivän äänikirjana lopeteltiin Maija Kajannon Korvapuustikesä ja jatkettiin siitä Taatelitalveen.

Sivumäärää en tällä kertaa laskenut. Eniten luin kinkkua paistaessa 23.12. ja kuuntelin joulupäivänä palapeliä tehden. Taatelitalvi jäi kesken. Se päätettiin tapaninpäivänä.

Kiitokset Kirjatarhurille haasteesta. En muistanutkaan, kuinka haastavaa on lukea kirjaa kun muut katsoo televisiota samassa huoneessa. Kännykällä pelaaminen olisi ollut silloin helpompaa. 

Saatan muokata kuvia myöhemmin, sillä kännykän laturi rikki ja äänikirjankuuntelukännyllä ei Canva toimi. 

Joulukalenteri 25. luukku 2024

25.12. on varsinainen joulupäivä. Joka tahtoo esimerkiksi jouluyön messun jälkeen vielä vähän lukea, voi valita joulupäivänä liittyvistä kirjoista toisen tai molemmat. 

Kumpaakaan en muista, joten kiva tässä suositella. Ukrainalainen Nigolai Gogol on tunnettu hyvistä novelleista. Jouluyössä vilisee noitia, pukinsorkkaisia pakolaisia ym. olentoja. 

P. D. Jamesin Kuolema joulupäivänä on sitten paksumpi teos, johon saa menemään monta tuntia suklaarasian ääressä. 

Oletko muuten koskaan ollut suklaanmaistajaisissa? 

Niissä maistellaan erilaisia suklaalaatuja erilaisten juomien kera. Suklaita voi olla esim valkoinen suklaa, vaalea maitosuklaa, maitosuklaa ja 70% tai tummempi suklaa. Alkoholittomassa versiossa suosittelen esimerkiksi kylmää karpalomehua ja kolmen hedelmän mehua, lämmintä glögiä, ja vahvaa teetä tai kahvia. 

Sitten vaan maistelemaan jokaista suklaamakua eri juomien kera. Se on mukava ohjelmanumero niin yksin kuin kaverien kanssa. Ja onnistuu myös lukiessa.

Joulukalenteri 24. luukku 2024

Se on sitten joulukalenteri lähes kirjoitettuna ja julkaistuna. Nopeasti meni nämä 24 päivää. Ihan jokainen päivä en itse ehtinyt lukemaan jouluista kirjaa, mutta aloitin jo marraskuussa, joten paria kirjaa vaille olen nämä kaikki jo lukenut. Tätä kirjoittaessa ja kinkkua paisteessa on suunnitelmissa jatkaa aaton aaton Taatelitalvi-kirjasta ja joulupäivänä otetaan kuunteluun palapeliä tehdessä viimeiseksi käyttämäni: Joulun palapelimurhat. 

Sitten aaton joulukirjaan. Viime vuonna luin kirjan Poika nimeltä joulu. Tänä vuonna on tyttöjen vuoro. 

Matt Haig Tyttö joka pelasti joulun oli melkolailla yhtä kiva kirja kuin poika-kirjakin. Haig on taitava tarinankertoja. Ensi vuonna pitänee lukea sitten Joulupukki ja minä, niin säilyy Haig-perinne.

Se, miten pieni Amelia onnistuu joulun pelastamisesta kannattaa todellakin lukea itse. Mikään ei ole mahdotonta, kun uskoo vahvasti eikä horju.

Nyt, kun joulu on pelastettu, on aika muistaa hetki myös huomista syntymäpäiväsankaria. Päivän painuttua mailleen voidaan taas sanoa 

"Tämä on se yö"

Ja yhtyä yli 2000-vuotiseen joulun perinteeseen.

Joulukalenteri 23. luukku 2024

Aiemmin olen lukenut, että taateleita on ainakin 40 eri lajeja... Mutta me tunnetaan niistä lähinnä yksi, paketiksi rutattu, kivetön, kuivahko taatelimassataateli. Jotkut ovat maistelleet myös tuoretta taatelia hedelmäosastolta, mutta kukaan ei koskaan kerro kaupassa, mikä on lajike. 

Mikäs sen parempaa kahvikakkua onkaan kuin taatelikakku. Se oli ensimmäinen kakku, jota tein vehnättömänä ilman lisättyä sokeria. Paketillinen taatelia yhteen kakkuun riittää antamaan makeutta niin, että kukaan ei huomaa, että kakusta puuttuu kolme desiä sokeria. Joskus on mietitty, minkä ihmeen takia me ollaan joskus oikeasti laitettu se sokeri kakkuun, kun kukaan ei sellaista makeutta kaipaa.

Maija Kajannon Taatelitalvea en ehtinyt lukemaan ennen joulua, mutta tänään kinkun ja joululaatikkojen paiston yhteydessä olisi tarkoitus aloittaa. 

Vai pitäisikö sittenkin aloittaa Korvapuustikesästä?

Usein olisi järkevämpää aloittaa ensimmäisestä, niin olisi enemmän kirjoja luettavana. 

Joulukalenteri 22. luukku 2024

Pappiloissa ja kartanossa on perinteisesti vietetty ennen laajaa sukujoulua. Kartanoihon lasketaan tietysti tässä kohdin myör ruukinkartanot.

Ann-Christin Antellin Joulu Örndahlin ruukissa johdattaa meidät Tukholman lähellä sijaitsevaan ruukkiin. 

Kirjassa on ilmassa rakkautta, mutta koetaan myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja luonnollisesti valmistaudutaan myös jouluun.

En tiedä mistä kirjaa lukiessa tuli mieleen tässä yhteydessä David Eddingsin Belgarionin taru -sarjasta se osa, missä Belgarion tutustuu rivalaisen lasinpuhaltajaan ja saa häneltä upean lasilinnun vietäväksi tähdilleen lahjaksi. Mahtava fantasiatarina sekin sarja. 

Joulukalenteri 21. luukku 2024

Tuomaan päivänä käydään Tuomaan-markkinoilla ja luetaan tietty Tuomaan kirjoittamia kirjoja.

Tuomaaksi valitsin tällä kertaa itselleni vielä tuntemattoman Tuomas Marjamäen. Molemmat kirjat liittyvät elokuviin. 

Myöhäistä katua -kirjan Kauno Brandt, tuore leski, 88 v. on ollut aikanaan suomalaisen elokuvan juhlittu tähti. Jossain vaiheessa hän jätti elokuvauransa ja palasi toimistotöihin VR:lle. Elokuva-ajoista on jo niin kauan, että monet kuvittelevat Kaunon kuolleen.

Eräällä kävelyreissullaan hän pistäytyy Liisankadulla Toivo Särkän filmistudion tontilla, löytää loukkaantuneen tositv-tähden ja pääsee iltapäivälehtien lööppeihin. 

Samassa iltapäivälehdessä työskentelee kaksi erilaista toimittajaa Esko ja Eila. Kumpi saa kirjoittaa parhaan jutun?

Käsittääkseni kirjan historia osuus on faktaa, mutta itse tarina fiktiota. 

Se on farssi -kirjassa kerrotaan kuinka K. E. Ståhlberg toi toiselta häämatkaltaan Pariisista mukanaan Suomeen elokuvan. Ståhlbergillä oli ensimmäisen häämatkan peruna valokuvaamo Atelier Apollo. Nyt hän perusti Maailman Ympäri -elokuvateatterin. 

Tuore vaimo, Sonja, innostuu elokuvasta niin, että kustantaa Suomen ensimmäisen fiktiivisen elokuvan. Järjestetään kirjoituskilpailu. Elokuva, joka tehtiin, oli Salaviinanpolttajat. 

Itselleni Salaviinanpolttajat oli tuttu kulttuurihistorian opinnoista noin 20 vuoden takaa. 

Kirjoituskilpailu jouduttiin uusimaan, sillä ensimmäiseen tuli ehdotuksia elokuvista, joissa tarvittiin mm. päärynöitä kasvava päärynäpuu. Se ei ollut realistista, sillä elokuva haluttiin nopeasti markkinoille. Kuvausten piti tapahtua talviolosuhteissa. Näin tapahtuikin. Ensi-ilta oli kesän kynnyksellä. 

Kuvassa Salaviinanpolttajien ensi-iltailmoitus Helsingin Sanomista 29.5.1907.

Elokuvassa on kaksi miestä, sika, kärryt ja pontikankeittopuuhia. Yksinkertainen ja tuttu aihe, jonka voi kuvitella kiinnostavan kaikkia. 

Sanomalehti-ilmoituksia katsellessani huomasin, että samaan aikaan esitettiin lyhytelokuva Olkihattujen tekemisestä Italiassa. Sekin oli tuttu itselleni entuudestaan, mutta en muistanut tarkkaa vuotta. 

Olkihattufilmi lienee syy, miksi Turun Marttayhdistyksessä mietittiin että olkihattujen teko olisi hyvä kotiteollisuustyö myös turkulaisille martoille. Yhdistys ei kuitenkaan löytänyt opastajaa olkihattujen tekoon, joten se aloitti Martta-nukkejen teon. Marttanukkeja valmistettiin Turun Marttayhdistyksen toimimesta aina 1970-luvulle saakka ja niiden teko toi monille naisille kotona ansaittavia lisätuloja. 

Se on farssi perustuu tositapahtumiin. 

Oli mielenkiintoista kuulla myös, miten esimerkiksi kuvattiin Suomen senaatin istunto. Aika monta tulevaa presidenttiäkin vilahtaa kirjassa. Senaattori K.J. Ståhlberg esimerkiksi oli K.E. Ståhlbergin serkku. 

Joulukalenteri 20. luukku 2024

Lotta ja pappa tulivat kaikille tutuksi koronasulkujen aikana 2020. Näin joulun alla on mukava sukeltaa Lotan ja pappan joulumuistoihin. Niissä kuuluu monille sukutarinoista tutun tuntuisia yksityiskohtia.  

Lotta-Sofia Saahkon Joulun taika kertoo papan ja lapsenlapsen joulun vietoista. Kirjassa on Christel Rönnsin hieno kuvitus. 

Pieni Lotta haaveilee joululahjoista, mutta saiko pappa aikanaan Karjalassa yhtä paljon lahjoja? Ja mitä sai? 

Pappa tunnetaan nykyisin hyvänä laulajana, mutta millaisen osan Pappa sai koulun joulujuhlanäytelmässä? 

Itse muistan ensimmäisestä joulujuhlasta tonttujen ja keijujen piiritanssin. Osa oli keijuja, osa tonttuja. Piiritanssia leikittiin laulamalla vuorotellen säkeistö kerrallaan. 

Hyvää iltaa, hyvää iltaa,

pienet tontut te,

oomme tulleet, oomme tulleet,

leikkimähän kanssanne.

Kukin pieni tonttu saa, nyt meitä tanssittaa. 

Mutta saiko pappa laulaa?

Mukavaa joululomaa!

Joulukalenteri 19. luukku 2024

Viisi yötä jouluun on, laskin itse aivan äsken... Kohta on koulujen joulujuhlan aika. Joululomalla voi lukea vaikkapa ruotsalaista "Viisikkoa". 

Katarina Mazettin Pääkalloja ja piilopaikkoja on jo kymmenes Seikkailuserkuksista kertova kirja. Serkut kokoontuvat jälleen lomallaan Gotlannin saaristoon tätinstä kotiin. Kenenkään vanhemmilla ei ole aikaa omaan perhejouluun, mutta aina voi matkustaa tätilään.

Täti itse on lähtenyt kursseille, mutta hyvin serkukset pärjäävät keskenäänkin. 

Tällä kertaa pieniä ongelmia tuo se, että harvoissa mukaan tulleissa kännyköissä alkaa virta loppua.

Sarjassa seikkailee neljä serkusta ja kissa. 

Alex on mestarikokki joten ruokahuolto on taattu. Yksi on taiteellinen, toinen kekseliäs jne. Ja kissa on yleensä aina karussa jossain. 

Itse olen tykännyt sarjasta paljon. Ainoa huono puoli, jos sitä huonoksi voi sanoa, on se, että serkukset seikkailevat aina samalla saarella. Toisaalta sen ymmärtää, kun talon omistava täti itse on harvoin paikalla. 

Marraskuussa luetut kirjat

Marraskuussa olisi kuulunut lukea kirjoja Etelä-Amerikasta, mutta alkuvuoden jälkeen suunnitelmallinen lukeminen on ollut vähän niin ja näin. On menty enemmänkin surffaillen kirjameressä ja jotkut teemat on lähteneet lapasesta. Nyt valmistelin joulukalenteria, joten joulukirjoja tuli luettua aika monta. Kuukauden paras kirja oli Jarmo Stoorin Motelli. 

Antell Ann-Christin Joulu Örndahlin ruukissa. Ei minun genreäni, mutta tykkäsin. Ruotsi. (26.11.) 🌟🌟

Benedict Alexandra Joulun murhapeli. Joulu tulla jolkottaa. Murhapelissä on pelissä kokonainen kartano, Lilyn äidin kuolinsyy ja 12 mysteeriä.

Kirjasta bongasin uuden termin: höyrypunk. Steampunk on tuttu ja Sex Puistols tyylinen punk, mutta höyrypunk on uutta.Englanti.

"Aikuiseksi kasvaminen on yhtä Arvaa kuka -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen."  (21.11.) 🌟🌟🌟

Carr John Dickson Noidan loukku. Nuori amerikkalainen tutkija lähtee junalla maaseudulle. Rakastuu matkan aikana ja joutuu seikkailuun, johon liittyy naisen perheen sääntöperintökiemurat. Englanti. (15.11.) 🌟

Cedervall Marianne Hääjuhlan salaisuus Mullvaldsin murhat osa 4. Kuinkahan mones murha tämä oli Gotlannissa 🙃 Ruotsi.  (6.11.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Simon Leen testamentti. Simo Leen lapset ja joitain tuntemattomia kerääntyy jouluksi Leen kotiin. Sitten kuuluu pamaus ja Simon Lee on kuollut. Englanti. (21.11.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Richards Neil Joulupukin salaisuus. Cherronghamin mysteerit osa 25. Joulu avajaisissa odotetaan jouluvalojennsyttymistä. Pukkia ei vain kuulu, ei näy. Lopussa etsivätär saa ihanan joululahjan. Englanti.

"Älä pelkästään katso, näe." (22.11.) 🌟🌟

Erlandsson Karin ja Bergting Peter Yöjuna. Joulukalenterikirja jossa salainen yöjuna kulkee ja yksi 24 pysäkistä on dementoitueen mummon talon edessä. Kirja sopii kustantajan mukaan 6 vuotiaille. 🌟🌟🌟

Frantz Eva Ruukin salaisuus. Lapsille suunnattu joulukalenterikirja kuvitteellisen ruukin, minne Frida matkustaa kirjailijaäitinsä kanssa laivalla. (24.11.) 🌟🌟

Haig Matt Tyttö joka pelasti joulun. Viime vuonna luin Pojasta ja nyt tytöstä. Hienoa, että molemmat sukupuolet voi toiia pelastajana. 🌟🌟

Hannah Sophie Hercule Poirotin jouluyö. Kuten pari aiempaakin Hannahia, alku oli kankea, loppu lähempänä Agatha Christien tekstejä. Englanti. (25.11.)

Hannus Martti Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Sankilampi voitti mm. Paralympialaisissa 7 kultaa vuosina 1976-1990. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos. Kirjasta löytyy myös taulukko kaikista suomalaisista paralympialaisten voittajista vuoteen 2006 saakka. Mukana paljon tietoa Kempeleestä. (16.11.) 🌟🌟

Hautala Marko Setä Alfredin evankeliumi. Kauhu ei ole lempigenreni, mutta tästä tykkäsin. Vaasa. (24.11.) 🌟🌟🌟

Jansson Tove Taikatalvi. Kirja kyllä sijoittuu vuoden alkupuolelle, mutta kun joulussa on taikaa ja Muumeissa on taikaa, sopii jouluunkin. (26.11.) 🌟

Kinnunen Tommi Kaarna. Marraskuun lukupiirikirjana oli Finlandia ehdokas. Sijoitin kirjan Kuusamoon, sillä sieltä löytyy Koilis-Lapissa oleva Ervastinaukio ja lentokenttä. On olemassa sotilaiden sota ja siviilien sota ja tämä kertoo jälkimmäisestä, kun siitä ei kukaan kerro. Kirjan äiti makaa kuolinvuoteella ja on sulkenut sodan ja partisaanien teot mielestään. Kaksostytöt äiti pitää kaukana, Martin, joka ei koskaan saa tietää menneisyydestään, lähellään. Äiti ei puhu enää, mutta kovasti pääsee ääneen kirjassa:

"Ei hänestä milloinkaan tulisi ehjää, mutta jos vaikka olisi joskus vähemmän palasina."

"Päivä päivältä hän tuntuu muuttuvansa toisenlaiseksi kuin mitä oikeasti haluaisi olla."  (14.11.)🌟🌟

Koivistoinen Eino Tahiti. Kirja kertoo paikoitellen aavistuksen verran puuduttavan tyyliin Tahitin historiasta. Olisin kaivannut monien hyvien tarinoiden lisäksi vielä lisää. Esimerkiksi tarina "villistä" Pariisin hovin lemmikkinä (kulttuurihistorian opinnoissa tarina oli kyllä pidempi ja  mielenkiintoisempi) sekä suomalaisesta Peter Hagerstenistä olivat hyväiä. Hän lähti Helsingistä Englantiin ja sieltä hakemaan Tahitilta Cookin löytämää tähkäliljaa (näyttää lapsuuteni rönsyliljalta), mutta jäi pois brittiläisestä laivasta Tahitilla vuonna 1793 ja opetteli elämään kuin paikalliset. 

"Palmu kasvaa, koralli leviää, mutta ihminen kuolee."

Kirja oli selkeästi vallanpitäjien historiaa. Arjesta puhuttiin ihan liian vähän. Olisin kaivannut esimerkiksi tietoa millä ruualla tahitilaiset ja heidän sikalaumansa elivät, kun ei viljelty, eikä töitä tehty kun elettiin vaan paratiisissa. Joku (ne naisetko, jotka eivät aktiivisin toimin hankkineet kauppaa eurooppalaisista merimiehiltä) poimivat kookospähkinän ja kalastivat? Mukana oli muutama runokin. Paljon opin.  Tahiti, Ranskan Polynesia. (8.11.) 🌟

Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja. Tässäkin kirjassa muuten heitettiin tikkaa.  (1.11.) 🌟

Lander Leena Jumalattoman kova tinki. Dokumentti romaani Vartsalan kylän sahamiljööstä Halikonlahden rannalta, aiemmin Halikkoa, kuuluu nykyisin Saloon. Kivasti mukana oli päiväkirjaa, historiaa ja ajankohtaisia uutisiakin, kuten tämä tutkimusmatkailija Amudsenin katoaminen Huippuvuorilla:

"Viä se on karoksis se Amundseeni."

Mutta jotenkaan ei vietellyt tämä. Ehkä liikaa henkilöitä ja näkökulmia minun makuuni. Itse tapahtumat oli hyvin esitelty. Halikko. (11.11.)

Leimu Hannu William Kidd Merirosvo aave. Afrikan rannikolle sijoittuva kirja kertoo William Kiddin tarinan loppuosan Komoreilta Maragasgarille ja siitä tuomittavaksi merirosvoudesta Englannissa. Pieni pettymys oli, että tämä ei kertonut Komoreilta kuin parin ensimmäisen sivun maakuvien verran.🌟

Leskinen Jukka & Lohiniemi Leena-Maija

Rikoksen Vuoksi. Puumalassa tutkitaan pinnalla olevaa aihetta. Miksi venäläiset ovat ostaneet tarpeettoman oloisia kiinteistöjä Suomesta. Tutkijoiden mökki ja paatinntontti ovat Puumalan Lintusalossa. (2.11.) 🌟🌟🌟

Monteilhet Hubert Ammattina kummitus. 80-vuotiaan muistelmat työurastaan, joka alkoi jo nuorena poikana. Vanhempien kuoltua poika pääsee mestarin oppiin. Ennustaja ennusti tulevaa:

"Sinä poikaseni joudut vielä elämään kreivien hinnoissa. Voi mikä luoja, mikä määrä linnoja näkyykään kädessäsi." 

"Ei palvelija, ei isäntä, eikä vieras."

"Ei ihminen, ei enkeli, eikä eläin. Sen enempää minulla ei ole oikeus sanoa "

Skotlanti on tunnettu kummituksistaan. Mainio kirja halloween aikaan. (7.11.)

Mäkipelto Ville Kierot mielet.  Jösses kun oli kieroja mieliä! Huh. Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt mietin, näinkö Rooman rikosmuseossa saippuakattilaa vai muistanko väärin kirjan lukemisen jälkeen. Mielestäni näin. Kahdeksan kieroa sarjamurhaajaa eri puolilta maailmaa. (25.11.)🌟🌟

Oseania taide. Mielenkiintoinen kooste Oseanian alueen taiteesta kankaista kiviin. Aloin miettiä, että jos tällainen määrä taidehistoriaa on museoissa Euroopassa ja Amerikassa, niin varmasti on toinen mokoma lisää niissä ja lisää yksityisillä keräilijöille ja yliopistoilla... Niin onko jossain Vanuatussa enää itsellään yhtään esinettä. Joku mielikuva, että kirjan esineet eivät olleet samoja, mitä aiemmin lukemassani Vanuatun taiteen näyttelykirjassa. (2.11.) 🌟

Paulow Ari Viimeinen vartiomies. Jesse Hackman -sarjan 5.osa, missä rahapulassa oleva entinen yksityisetsivä pestautuu viikoksi kempeleläisen IT miljonäärin henkivartiaksi ja selvittää samalla muitakin asioita. (18.11.) 🌟

Penny Louise Särö pimeydessä. Three pines -sarjan 9.osa. Ilmeisesti tässä osassa päättyy hyvin negatiivissävytteinen taustatarina. Itse olen tykännyt itse dekkariosuudesta, mutta en taustatarinasta. Kiva, että pääsee kokeilemaan vuosien tauon jälkeen loppusarjaa. 

Pietiläinen Jukka-Pekka Vihtori Kosola - mies ja myytti. Lapualaisen Kosolan talon isännän, kievarinpitäjän, vuokranantajan kunnallismiehen ja Lapuan liikkeen keulahahmon elämäkerta. Paljon tiesin entuudestaan, mutta monta asiaa selvisi kirjastakin. Mm. Kosolan talossa oli kievarin lisäksi kauppoja ja pankki ym. vuokralaisia. Toisaalta helsinkiläinen toimittaja kuuluu moittineen pihan kuraisuutta ja talon huonoa maalia. Ei Kosolalla hyvin mennyt taloudellisesti. Aikaa eikä laskentakykyä riittänyt isojen asioiden hoidolta kotitalouden hoitoon. Kirjassa todetaan, että oikeuden istunnossa moitittiin, kuinka Lapualla oli Kaikenlaista rikollisuuttakin. Ääni yleisöstä huusi väliin:

"Juoppous yhdistää ne kaikki." 

Itsekin mietin, kuinka paljon alkoholillakin tuntui olevan osuutta asioissa, vaikka oli kieltolakikin.

"Vihtoria ei tarvinnut herättää, koska hän oli jäänyt pullon viereen."

Olisiko kaikki toisin jos kieltolakia olisi noudatettu. Taas yksi kirja joka pistää toivomaan, että ei koskaan enää populistisia kiihoitrajia, kiitos. (12.11.) 🌟🌟

Pirhonen Pentti Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla : Dokumenttiromaani kuohuvalta 30-luvulta.  TrueCrimeä Lapualta. Kirja alkaa käräjiltä ja päättyy tuomioon vuonna 1934. Syytettynä on patruunatehtaan johtajan palvelija Jenni Anttila, joka pisti arsenikkia 39-vuotiaan isäntänsä ruokaan, mutta miksi ja kuka oli sen takana.Kirjassa luetaan junamatkalla Aarne Haapakosken kirjaa Mustalaissuon arvoitus,  jonka luin joku aika sitten. Kosolan talossakin käydään ja Madame Craucheria muistellaan. Kirja ilmestyi 1981, jolloin Jenni oli vielä elossa.

"Mitä mustaraamattu on oppimattomalle kansanluokalle sitä on vapaamuurarit sivistyneemmälle luokalle." (11.11.) 🌟

Rowlink J. K. Joulu posso. Jouluyössä on taikaa. Hetken kaikki on mahdollista, jos uskoo joulun taikaan. Jack lähtee etsimään siskonsa hävittämään pehmoleluaan ja päätyy Hukattujen maahan. Englanti. (27.11.) 🌟

Rutbäck Sofia Joulun murhamysteeri Arvidsträsk-sarja osa 1. Joulukalenterikirja, jonka luin koska halusin lukea sarjan toisen osan. Järven rannalla oleva kylä on pieni, siinä on kymmenkunta vakituista asukasta. Rolf Ström on yksi heistä. Hän on jäänyt hetki sitten eläkkeelle. Naapuriin muuttaa boheemihko rikoskirjailija Riitta Niemi, jonka isä on asunut kylässä aikoinaan. Ruotsi. (4.11.) 🌟🌟

Rutbäck Sofia Asvidsträskin murhamysteeri. Sarjan toinen osa. Ruotsi.

"Mihinkähän me oikein olemme muuttaneet, johonkin hemmetin Middsomerin." (5.11.) 🌟🌟

Saahko Lotta-Sofia Joulun taika. Lotta ja Pappa sarjan lyhyt joulutarina papan lapsuudesta sodan aikaan.  (27.11.) 🌟🌟🌟

Simenon Georges Maigret ja hänen vainajansa : komisario Maigretin tutkimuksia. Maigret joutuu tutkimaan tapausta, missä Maigretille eri kuppiloista soittava mies on surmattu. Tutkimukset vievät isompien asioiden äärelle. En oikeastaan tunne intohimoa Maigret-tarinoita kohtaan, mutta joku niissä vetää puoleensa, koska useamman olen lukenut. Ehkä se on kielessä:

"Ottakaa paukkuraudat mukaan"

Vaikka myönnän, että jotkut Maigretit ovat koukuttavan hyviä. Ihan niin kuin näissä olisi kaksi eri kirjoittajaa. Ranska. (14.11.)

Stoor Jarmo Motelli. Kertoa ajautuu motellin omistajaksi. Hotellin vieressä olevalla Shellillä oli aamupalat. Siitä totesin nukkuneen yön tuossa motellissa. Kirja on ihanan kepeästi kirjoitettu. Loistava kirja. Tähän mennessä kuukauden paras. Kempele.

"Mä ihan haistan harmin tästä."  (17.11.) 🌟🌟🌟

Veijalainen Jari, Hannula Päivi Someron murha : Kadonneen Milla Arosen tapaus. TrueCrimeä Somerolta. Osa oli lehdistä tuttua. Osa uutta tietoa. Pienet arkiset toteamukset pistävät miettimään, miten tavallisia ihmisiä uhrit ovat.

"Auto oli musta ja se oli Millan lempiväri." (20.11.) 🌟

Vries Anke de Huone n:o 16. Hollantilainen Robert on löytänyt muistikirjan jonka pohjalta lähtee tutkimaan ranskalaisessa kylässä kuolleen saksanjuutalaisen kuolemaa. Tämäkin vuoden 1984 käännös. Ranska.

(13.11.) 🌟

Waltari Mika Joulun ihme. Tykkään Waltarista, mutta tästä tuli mieleen enemmänkin F.E.Sillanpää, kuin vallaton Waltari. Tarinat oli kivoja, mutta teksti ei ehkä ole kestänyt aikaa. (23.11.)

Joulukalenteri 18. luukku 2024

Yksi suosikkietsivistä on Hercule Poirot, onhan Agatha Christien romaanit maailman eniten luettujen kirjojen joukossa. 

2000-luvulla Sophie Hannah on saanut luvan Christien perillisiltä kirjoittaa uusia Poirot-tarinoita. 

Tässä kirjassa Poirot ja etsivä Catchpool ovat jäämässä nautinnollisen joulun viettoon kun etsivän äiti pyytää apua. 

Miehet taistelevat aikaa vastaan. Mitä nopeammin rikos selvenee, sitä varmemmin miehet pääsevät viettämään yhteistä joulua. 

Joulukalenteri 17. luukku 2024

Jouluaattoon on seitsemän yötä. Olisiko jo aika muistella kaukaisia sukulaisia. Niitäkin, joille ei tullut laitettua joulukorttia. 

Monella on sukua valtameren takana. Kellä Yhdysvalloissa, kellä Kanadassa, jollain jopa Australiassa saakka. 

Omaa sukua löytyy myös rapakon takaa Kanadasta. Sieltä kertovia tarinoita on kiva lukea, kun Kanadan ilmastokin on monella tapaa saman tyylinen kuin meillä

Päätin antaa uuden mahdollisuuden Louise Pennylle, kun joulukirjoja etsiessä siihen törmäsin. Olen aiemmin lukenut kolmisen kirjaa. Itse dekkaritarinat ovat olleet hyviä, mutta takana kirjasta toiseen kulkeva taustatarina oli minusta jo pääsiäisenä 2020  vastenmielinen. FaceBookin kirjaryhmistä olen lukenut, että taustatarina päättyy jossain vaiheessa. Joten päätin kurkistaa joko olisi se jossain vaiheessa. Ilmeisesti oli, sillä tässä Särö pimeydessä -kirjassa näytti siltä, että vihdoin tapahtui jotain lopullista. Kirja on sarjan yhdeksäs osa. Myös sarjan ensimmäisessä kirjassa vietetään joulua. Sekin kirja oli hyvä.

Varsinainen dekkaritarina oli taaskin hyvä. Näitä on kutsuttu Agatha Christiemäisiksi kirjoiksi ja se kieltämättä tulee mieleen. Juoni on mukavasti rakennettu ja tykkään kovasti Three pinesin asukkaista. Nyt elettiin joulun aikaa, joten tunnelma oli kaksin verroin mukavampi.

Kirjasta tuli mieleen nettiyhteydet ja kännykän toimivuus.

Viimeaikoina ollaan törmäilty siihen, että kännykkä ei taas enää toimi jokapaikassa. Itse olen muistellut bussimatkaa Joensuusta Mikkeliin joskus 2007/08 tienoilla. En ehtinyt ostaa lehteä eikä päiväreissulla mukana ollut poikkeuksellisesti myöskään kirjaa. 

Kännykässäni oli internetyhteys, joten luin koko matkan Iltalehtiä. Vain yhdessä kohtaa matkan varrella yhteys katkesi. Pidin sitä silloin käsittämättömänä. Nyt sitä saa vain kaiholla muistella.

Kymmenen vuotta myöhemmin 2018 käytiin kavereiden kanssa yli 200 kunnassa. Muistan vain yhden reissun, jolla minun kännykkä ei suostunut paikantamaan useaan tuntiin sijaintia. Kaverille kävi kerran pari samoin. Kaikilla kerroilla muut laitteet toimi. Itsellänikin oli minitabletissa toisen operaattorin kortti ja se toimi vaikka känny ei paikantanut. Muuten ei ollut minkäänlaista ongelmaa.

Viime kesänä kävin pari kertaa kätköilemässä Etelä-Pohjanmaan rajalla. Olen käynyt siellä ennenkin ilman ongelmia, mutta nyt kummallakin kerralla nettiyhteys katkesi ja palasi vasta kuntakeskuksen palattuamme. 

Nämä ongelmat tuli mieleen, kun päähenkilö havahtuu siihen, että Three pinesissä ei känny ja netti toimi. Se on osaksi siunaus, osaksi kirous. 

Itselleni on nykyään vaikea sopeutua siihen, että kännykkä ei enää toimi kaikkialla. 

Kirja oli siis dekkariosuudelta hyvä ja kokonaisuudessaan ihan ok. Aion lukea osan 10 kun saan tämän joulukirjaruuhkan selvitettyä.

Visiitti Costa Ricaan

Voitin vuoden 2000 tienoilla 20 kiloa kahvia. Se oli Costa Ricaa. Kotonani se oli 1980-luvulla jouduin kahvi. Nykyään sitä saa useampaa vahvuutta, mutta aikanaan vain yhtä. 

Voitto oli todellinen onnen kauppa. Ehdin kävellä kaupasta vajaa sata metriä, kun konsulentti soitti perään ja onnitteli voitosta. Voittamani kahvit vein kotiin bussilla kahdella eri reissulla. En itse juonut silloin kahvia, joten sukulaiset saivat sinä jouluna lahjaksi kahvia.

Etelä- ja Väli-Amerikan mantereeseen kuuluvista maista vaikein lukea oli Costa Rica. En vain keksinyt sieltä yhtään kirjaa suomeksi. Tai löysin Jurassic parkin, mutta se sijoittuu kuvitteellisella saarelle Costa Rican lähelle eikä kerro nykyisestä maasta ja sen asukkaista.

No, oli miten oli. Vuoden 2024 aloitin costaricalaisilla novelleilla.  

Luin novellit espanjaksi ja saman sitten kääntäjän avulla suomeksi, jotta pysyin kartalla. Espanjaa olen lukenut lukiossa yhden kesäloman, joten kielitaitoni on enemmän italian kielestä peräisin, kuin espanjasta... mutta ei tämä ollut ensimmäinen kirjani jonka luin espanjaksi. 

Kirja oli 7 mejores cuentos Costa Rica, ja sen on toimittanut August Nemo. 

Mitään nykykirjailijoita näiden novellien kirjoittajat eivät olleet. Lähinnä nykypäivää elänyt kuoli vuonna 1950. 

Kirjailijat olivat: Carlos Gagini Chavarría (1865-1925), sveitsiläistä syntyperää oleva kirjailija joka muutti Costa Ricaan.  Carmen Lyra, María Isabel Carvajal Quesadan salanimi (1887-1949) oli kirjailija, pedagogi ja poliitikko, joka kuoli Meksikossa. Rafael Ángel Troyo Pacheco (1870-1910) oli kirjailija, novellikirjailija, runoilija ja muusikko. Ricardo Fernández Guardia (1867-1950) oli kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Manuel González Zeledón, joka tunnetaan nimellä Magón (1864-1936) oli kirjailija, maan kulttuurin ja kirjallisuuden edistäjä.

Kirjassa on vain 29 sivua, joten pitkistä tarinoista ei ole kyse. Lukeminen oli vaivan arvoinen. 

Harmi kyllä, en tehnyt tuolloin muistiinpanoja, ja enää en muista novelleista kovinkaan paljon. Sen muistan, että yhdestä tarinasta tykkäsin erityisen paljon.

Novellit ovat Lelian arvoitus, Jäniskauppias setä, Kylän vanhin, Musta helmi, Auringon pimennys, Akvarelli ja Sevilla.

Ainakin El clis de Sol (Auringon pimennys) löytyy myös YouTubesta. Tarina kertoo mielestäni kovin eteläamerikkalaisella tavalla, miksi tummahiuksisilla eteläamerikkalaisella on 2,5 vuotiaat, vaaleahiuksiset, hyvin kauniit kaksostytöt: se johtui auringonpimennyksestä.

Carmen Lyra on joukon ainoa nainen. Hän kirjoitti myös lastenkirjoja, joita myydäännnäemmä edelleen. Lyra oli opettaja ja toi Montessori-pedagogiikan maahan.

Mielenkiintoisimmalta vaikutti Troyo. Löysin netistä Rafael Troyon tuhoutunutta kartanoa muistelevat tutkielman. Troyo asui Cartagossa, lähellä Costa Rican keskipistettä. Kaupunki alkoi kukoistaa, kun sen läpi rakennettiin rautatie 1800-luvulla. Wikipedia kertoo kaupunkia nimitettävän myös nimillä: 

"Erittäin jalo ja uskollinen Karthagon kaupunki", "vanha metropoli" ja "sumujen kaupunki". 

Kartano, jonka vauraan isänsä jo lapsena perinyt Troyon rakensi vaimolleen, oli upea. Siellä järjestettiin juhlia, joissa samppanja virtasi kirjoittajan sanojen mukaan purojen lailla ja muisteltiin kultaisilla aterimilla lohta ja risottoa. (Lopussa lähde).

Troyon eli boheemia elämää. Kartanossa vieraili julkkiksia ja toimittajan työnsä ansiosta hän tunsi kaikki. Kirjailijana hän edusti kosmopolittista modernismia ja myös musiikin saralla hän oli etevä. Hänen elämänsä päättyi traagisesti 1910 maanjäristyksessä, joka tuhosi kaupunkia, Troyo hienon, italialaisarkkitehdin suunnitteleman kartanon ja vaurioitti läheistä kirkkoa niin, että kirkon katosta pudonnut palkki putosi Troyon päälle. Orpo lasten kuoro oli viimeinen asia, jonka Troyo kuuli. 

Parempaakaan kirjaa ei löytynyt vuoden kuluessa systemaattisesti etsien, eikä myöskään satunnaisotannalla etsien vaikka lähetyssaarnaaja tai muita Costa ricassa asuneita henkilöitä. Maahan liittyy kyllä yksi Salkkaritähti ja monia megaluokan julkkiksia, jotka omistavat siellä lomatiluksia hehtaaritolkulla, esimerkkinä Lady Gaga, mutta heiltäkään ei löydy kirjaa maassa asumisesta.

Palatakseni kahviin: Googlatessa opin sen, että paikalliset suosittelevat kotiinviemiseksi kahvia ja suklaata. Kahvi on kuulemma sitä parempaa mitä korkeammalla vuoristossa se on kasvanut. 

* * * * *

Sergio Orozco Abarca Solar del Carmenista runoilija Rafael Ángel Troyon mökkiin

Jäljet ​​ja tarinat Karthagon muodonmuutoksesta.  (Google kääntäjän käännös). Tekstin hän on kirjoittanut tutkittuaan Euroopasta tuot6ja valurautaisia suihkukaivoja, joita Costa Ricassa löytyy useita, ja Carthagostakin yksi hajonnut.

Joulukalenteri 16. luukku 2024

Jouluun on vielä matkaa. Täysikuu möllöttää taivaalla, on kauhukkaamman joulu odotuksen vuoro. 

En ole modernin kauhun ystävä, mutta vanhat kotimaiset kauhutarinat ja vampyyrit uppoavat kyllä. Muuten en juuri kauhua lue. 

Nyt päätin kokeilla Marko Hautalan Setä Alfredin evankeliumia. Kannatti. Kirjassa oli jotain vanhaa charmia, joka istui hyvin jouluun. 

Joulu on muisteloiden aikaa.

Vanhoista kauhutarinoita tulee mieleen yläasteen äidinkielen tunnin kauhukuunnelmien teko. Se oli kivaa. Veikkaan, jos sellaisia tunteja olisi ollut enemmän ja neiti Kylä-Liuhala olisi opettanut äidinkieltä myös lukiossa, olisi ammatinvalintani ollut toinen. Hän on niitä harvoja opettajia, joita muistelen edelleen suurella lämmöllä. Terkkuja jos tämä tavoittaa oikean kohteen. Tarjoamasi vuosi oli ikimuistoinen. 

Vieläköhän kauhukuunnelmakasetit on tallella?

Joulukalenteri 15. luukku 2024

Kolmas adventti. Joulu alkaa olla ovella! Tälle päivälle suosittelen joulukirjeiden kirjoittamista. Niin teki myös englantilainen Suomi-fani aikoinaan, kun kirjoitti lapsilleen kirjeitä joulupukilta.

Suomi-fani on luonnollisesti Taru sormuksen herrasta tunnettu kirjailija J.R.R. Tolkien ja kirja on kirjeitä joulupukilta.

Kirjan voi lukea myös yhdeltä istumalta tai vaikka ihailla kirjettä per päivä. 

Mukavaa että Tolkienilta käännetään vähitellen muitakin kirjoja.

Joulukalenterin 14. luukku 2024

Tämä kirja olisi palloilutermejä käyttäen osunut ja uponnut koronavuosina 2020-2021 vielä paremmin maaliin, mutta kelpo kirja se on edelleen. 

Francesca Hornak julkaisi 2017 kirjan Viikko on pitkä aika. Kirjassa tytär, Olivia on ollut Liberiassa lääkärinä avustustehtävissä alueella, missä esiintyy melkolailla tappavaa, mutta vain eritteiden välityksellä tarttuvaa haagvirusta. Olivian kanssa samalla lennolla jouluksi kotiin palaa hänen ystävänsä, lääkäri hänkin.

Perhe sitoutuu vapaaehtoiseen karanteeniin Olivian kanssa viikoksi joulun aikaan. Paikaksi valikoitui äidin suvun kartano, joka on heidän maaseutu asuntonsa. 

Olivian lisäksi pieneen kartanoon linnoittautuu sisko Phoebe, kotiäiti Emma ja toimittaja isä Andrew. Viikon aikana mukaan tuppautuu myös Phoebe poikaystävä ja amerikkalainen Jesse. Kotiapulaisia jotenkin odotin, mutta äiti on se joka kokkaa.

Viikon aikana perheen salaisuudet selviävät vähitellen. Yksi kertoo toiselle ja kohta kaikki tietää. 

Samalla jännitetään kuinka haagiin sairastuneen Olivian ystävän käy sairaalan teho-osastolla. Samaa jännittää koko Englanti, sillä ystävä oli ensimmäinen Englannissa sairastunut.

Kuten sanottu. Kirja olisi ollut vielä jännittävämpää luettavaa koronasulkujen aikaan. Ehkä onneksi, löysin tämän vasta nyt. Annoin täydet pisteet, vaikka tällaiset romantiikkaa vivahtavat perhejutut eivät ole suosikkigenreäni. 🌟🌟🌟

Joulukalenterin 13. luukku 2024

Hyvää Lucian päivää! Pyhä Lucia, Santa Lucia on katollisista pyhimyksistä sokea neito, joka tuo valon pimeyteen. Ennen kalenteriuudistusta 1700-luvulla, Lucian yö eli 'Lutun yö', oli vuoden pimein. 

Ruotsalaisen Anna Janssonin Mustaa lunta kirjassa vietetään Lucian päivää Gotlannissa. Sivumennen sanoen siellä on lähestulkoon yhtä vaarallista elää kuin Midsomerissa Englannissa, missä pienessä maalaiskunnassa on televisiosarjan mukaan sattunut keskimäärin parikymmentä murhaa vuodessa jo 24 vuoden ajan. 

Tarina on lyhyt, sen lukeminen kestää noin tunnin.

Seitsemän vuotiaan Toven isä on aina matkoilla, joulu on tulossa ja äiti ei tykkää puolisonsa poissaolosta. Sitten Tove katoaa. Televisiosta tuttu rikospoliisi, Maria Wern saa etsinnän tehtäväkseen.

Olin noin 15 vuotta sitten Sorrennossa lomalla. Osallistuimme puisia intarsiatuotteita myyvän liikkeen esittelyyn, mikä olikin tosi mielenkiintoista. Esitelmän sai onneksi kuulla suomeksi. Puusepän sanastoni englanniksi tai italiaksi ei ole vahvimpia puoliani. 

Ostin korurasian kummitytölle ja kauppias kertoi, että lukuisista vaihtoehdoista suomalaisten ja ruotsalaisten suosikki sävel on Santa Lucia laulu. Sen ostin minäkin Luciano Pavarotti mielessäni.

Italiaksi laulussa kerrotaan purhehtimisesta ja suloisesta Napolin seudusta mm.:

O dolce Napoli, o suol beato,

Ove sorridere volle il creato,
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato,
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!

Sen kuuluisin esittäjä on maailmankuulu sorrentolainen tenori Enrico Caruso, itse tunnistin sen silloin Pavarotti lauluna. 

Suomeksi sävelmää on kahdet sanat. Suorempi suomennos on V.Artin Soi iltakellot. 

Tunnetuimmat sanat Pyhä Lucia liittyy joulun aikaan ja Lucian päivään. Sen sanoittajaa en löytänyt, lienee unohtunut, traditionaalinen, kuten laulujen yhteydessä näkyi olevan.

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki, ja maa on valkean verhonsa vanki. Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo, Pyhä Lucia, Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun. Kätköstä talviyön luoksemme saapuu. Lucia seppelpää, juhlista hetki tää, saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia.

Kuolema Niilillä

Agatha Christien näytelmiä tai kirjoista tehtyjä teatterisovituksia nähdään näyttämöllä aivan liian harvoin. Onneksi nyt tuntuu siltä, että tarjonta on kasvamassa.  

Jokilaivaristeily Niilillä. Siipirataslaivan  verkkainen meno. Kuutamo. 1920-1930-luvun musiikkia. Kyllä kelpaisi... No kuumuudesta en kyllä piittaisi.

Porin teatterin Suomen kantaesitys Agatha Christien dekkariin Kuolema Niilillä perustuva esitys oli mielestäni onnistunut. Ei samanlainen kuin kirja tai elokuva, mutta hyvin onnistunut. 

Tykkäsin toteutuksesta, joka vastasi mielestäni hyvin kirjaa. Kuolema Niilillä on yksi lempi kirjoistani Agatha Christien tuotannossa. 

Kirjassa lomaileva Poirot aavistaa, mihin kaikki tulee johtamaan, katastrofiin, mutta ei luonnollisesti tiedä kuka tekee ensimmäisen siirron... ja ensimmäisen murhan. 

Näytelmissä parasta on elokuvaan verrattuna se, että lavasteet näkee itse läheltä. Laivainteriööri oli mielestäni kivasti toteutettu. Se ei ollut liian minimalistinen, vaan kaikkea oli riittävästi. Valaistuksella täydennettiin paljon asioita, mitä ei pysty toteuttamaan näyttämöllä muuten, koska lavasteiden siirtelyyn ei voida käyttää tuhottomasti aikaa. Kun vertaa valaistuksen ja taustakuvien käyttöä nykyisin siihen, mitä se oli kun aloitin teatterissa käynnit 1980-luvulla, on kehitys ollut huikeaa. Itsellekin muistiin, että hienosta valaistuksesta vastasi Timo Ahonen. 

Siipirataslaivan voi hyvin kuvitella joelle ja sen rantaan etenkin kohdissa, missä sirkat illalla sirittävät taustalla. 

Näytelmän jälkeen luin taas kirjan, siihen ei koskaan kyllästy, ja katsoin tv-elokuvan. Senkin olen nähnyt aiemmin ainakin kerran. 

En kuitenkaan ollut aiemmin huomannut yhtä kohtaa: Elokuvassa Poirotista ilmenee uusia piirteitä. Kun puhutaan rakkaudesta, hän toteaa:

"Olen jäänyt paitsi niin paljosta."

Kuuleeko Poirotin sanoissa pientä haikeutta, mon ami?

Tämä oli jälleen kerran muistutus siitä, että teatterissa pitäisi käydä paljon useammin. Ehkä siitä pitäisi tehdä itselleen uudenvuoden lupaus. 

Näyttämöllä minulle oli uusi tuttavuus Peter-Sebastian Lehtonen joka esitti Simon Mostyniä. Hän selviytyi osastaan hyvin. 

Oli kiva nähdä pitkästä aikaa lavalla vieraileva näyttelijä Katariina Lohiniva. En muista nähneeni häntä pariinkymmeneen vuoteen. Hän taisi tulla Porin teatteriin ensi kertaa 1998 tienoilla. Itse muutin pois kymmeneksi vuodeksi 2002. 

Näytelmän pappina toimi Ilkka Koivula, jonka olen nähnyt livenä jossain esityksessä aiemminkin, mutta yhtäkkiä ei tule mieleen missä. Olen käynyt teatterissa aika monessa kaupungissa. Oulusta Lappeenrantaan, Kuopiosta Helsinkiin ja Turusta Joensuuhun hahmottuva alueen sisällä. Kuopion unohdan yleensä aina; olen nähnyt siellä vain yhden näytelmän, josta en muista muuta kuin että se oli klassikko kappale. 

Kuvittelin hetken, että Koivula saattoi olla Hectorin lauluista koostuneessa Pyhä keikka - musikaalissa Turussa, mutta siellä olikin veljensä Pertti. Luultavasti olen nähnyt Ilkan sitten Rauman teatterissa. Se kuitenkin tuli ihan ensimmäisenä mieleen. 

Muistelu on aina jollain tapaa hassu juttu. Tässä samalla tuli Rauman teatteria miettiessä jostain syystä mieleen kuinka sieltä yksi näyttelijä oli noin 25 vuotta sitten perheineen ostoksilla Porissa sattumalta samassa kodintarvikeliikkeessä missä satuin olemaan silloin minäkin. En muista miehestä mitään muuta, kuin sen, että hän pyysi myyjää leikkaamaan vax-tuugia. En ollut aiemmin kuullut sanaa tuossa alkuperäisessä asussa. Kotona meillä sitä sanottiin vastuukiksi ja koulussa vahakankaaksi. Myöhemmin Mikkelissä kuulin usein puhuttavan vax-tuugistaa. 

Porin teatterin yksi suosikeistani on Marko Honkanen. Pidän erityisesti hänen äänestään. Tässä näytelmässä hän esitti vain satunnaista rihkamakauppiasta. 

Näytelmä oli hyvin toteutettu, mutta jos pientä kritiikkiäkin pitäisi antaa, niin meni alusta varsin pitkään, kun ihmettelin milloin Poirot tulee laivalle, ennen kuin tajusin, ettei hän tällä kertaa tule. Pastori ja muut hoitivat homman kuitenkin hienosti kasaan ja syyllinenkin selvisi.

Joulukalenteri 12. luukku 2024

Joulun odotuksessa häämöttää puoliväli. Tusina luukuista on avattu, toinen mokoma jäljellä. Joidenkin mielestä onneksi, joidenkin mielestä kauhuksi. Joulu tulee joskus hitaasti, joskus ihan liian nopeasti. 

Agatha Christie kirjoitti niin monta kirjaa, että niistä riittää kirjoja melkein kaikkiin juhliin ja sesonkeihin. 

Simon Leen testamentti kuuluu parhaimpiin joulun klassikko dekkareihin. Siinä perhe kokoontuu isän kotiin viettämään joulua. Yllätysvieraitakin saadaan. 

Isä kuolee suljetussa huoneessa ja kaikilla olisi oivallinen syy tehdä murha. 

Kirja oli yksi ensimmäisiä Agatha Christien kirjoja, joita luin aikuisiän kynnyksellä. 

Jos se olisi ollut ensimmäinen, en ehkä olisi innostunut Christien kirjoista, sillä ratkaisu ei ole ihan helpoimmasta päästä. 

Luin nuorempana Christien kirjoja suomeksi ja jossain välissä myös muutamia englanniksi. Nyt oli niin monta vuotta tämän lukemisesta ja katsomisesta, että en enää muistanut "kuka sen teki". Niinpä loppuratkaisu oli taas uusi, kiitos huonon loppuratkaisu muistin, ja Christien laajan tuotannon, onhan pelkästään romaaneitakin noin 70. 

Jos Simon Leen testamentti on tuoreessa muistissa, voin suositella myös Christien jouluisista ja talvisista novelleista koottua Kuolema keskitalvella, jota olen kuunnellut välipaloina jouluun valmistautuessani.

Kirjassa esiintyy tutut hahmot: Hercule Poirot, neiti Marple, Tommy ja Tuppence sekä Harlequin. Novelleista on 12, joten niistä riittää yksi jouluun saakka tai vaikkapa jouluaatosta loppiaiseen.

Joulukalenteri 11. luukku 2024

Yksi Agatha Christie suosituimmista kirjoista on ollut Idän pikajunan arvoitus. Tänään ei kuitenkaan nousta Pariisiin menevään Orient Expressiin Istanbulissa vaan lähdetään joulunviettoon Lontoosta Skotlantiin.

Kirja on Alexandra Benedictin Joulun pikajunan arvoitus. Matkalla kohti Skotlannin ylämaita tulee lumimyrsky. Junassa on kahdeksantoista matkustajaa, välipysäkeitä on seitsemän. Tai olisi, ellei lumimyrsky olisi sotkenut aikatauluja.

Junassa on myös murhaaja ja eläkkeelle jäänyt, isoäidiksi tuleva rikostutkija. 

Juna seisoo lumimyrskyssä keskellä ei mitään. Onko uhreja tulossa lisää? Vai ehtiikö rikostutkija selvittää tapauksen ennen sitä.

Suosittelen myös saman kirjailijan uudempia kirjoja: Joulun murhapeli kirjassa nainen osallistuu suvun perinteeseen, sukukartanossa tapahtuvaan 12-päiväiseen aarrejahtiin, jonka panoksena on koko kartano, ja yrittää selvittää samalla miten hänen äitinsä kuoli kauan sitten.

Uusin kirja on tänä vuonna ilmestynyt Joulun palapelimurhat, jonka itse jätän jouluun, kun kokoamme palapeliä. 

Palapelimurhissa pääosissa on 80-vuotias nainen, joka rakastaa teetä, palapelejä, ristikoita ja kissoja. Vähän siis kuin minä parin kymmenen vuoden päästä... Paitsi että en haluaisi ratkoa tuollaista palapeliä.

Joulukalenterin 10. luukku 2024

Eilisen matkakirjan jälkeen otetaan lyhyempi kirja tälle päivälle. Vielä riittää arkimenoja vaikka vuodenvaihde lähestyy. Itselläni on tänään vuoden viimeinen järjestökokous. 

Olen kuunnellut välipalaksi pikkuhiljaa Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringhamin mysteerit sarjaa. Siitä on kiva kuunnella sesonkiin sopiva osa. Viimeksi kuuntelin Halloween-jakson.  

Osa 25 on Joulupukin salaisuus. Sarjan kirjoissa on sivuja vain noin 120, joten kyseessä on todellakin välipalat. Ainakin paljon lukeville.

Sarjat olisi tietty aina hyvä aloittaa alusta, jolloin hahmot tulee tutuksi. Nämä toimivat mielestäni ihan hyvin itsenäisinäkin, ainakin jos on lukenut ensimmäisen osan. 

Sarjan miespääosan esittäjä on entinen amerikkalainen poliisi, joka on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä ja muuttanut jokilaivaan Englantiin. Hänellä on koira. 

Naispääosan esittäjä pitää kahden naisen mainostoimistoa kylässä joen lähellä. Hänellä on kaksi lasta ja vanhemmat, mutta ei miestä. Päähenkilöt ratkovat joutuessaan rikoksia ja vähitellen heiltä suorastaan tilataan ratkaisua. 

Tässä kirjassa vannoutunut kylän joulupukki katoaa pukin vaatteissaan juuri kun hänen pitäisi mennä jakamaan lapsille lahjoja. Kaikki tietävät, että hän ei häviäisi vapaaehtoisesti odotettuaan lasten riemua taas vuoden. 

Tutkimusten aikana joulu lähenee ja löytyy kaikenlaista pukin menneisyydestä.