16.12. Joulu - sen historia, askareet ja herkut

Hesarin kuukausiliite, Gloria ja Nykypäivän ruokapakinat innoittivat 1980- ja 1990-luvulla kokeilemaan uudenlaisia ruokia.

Mysi Lahtinen, Riitta Suominen ja Gloria ruokatoimitus toivat tuulahduksen modernimmasta arki ruuanlaitosta.

Mysi Lahtiselle olen kiitollinen ikuisesti maailman parhaasta makaronilaatikosta, sitä tietysti voi syödä joulunakin. Laatikon salaisuus oli vanhanaikaiset pitkät makaroniputket ja keitinveteen lisätty maito ja ripaus sokeria. Makaronit saivat jäähtyä keitin aidossa, jolloin putken sisälle jäi maitoa ja laatikosta tuli mehevää. Valitettavasti ohje ei toimi gluteenittomalla makaronilla ja sokerittomalla keittiöllä. Mutta kiitokset silti ohjeesta. Ja monesta muustakin ohjeesta. 

Venekokin keittokirja oli ensimmäinen Lahtisen keittokirja, jonka luin. Kun sitten näin, että Mysi Lahtinen oli julkaissut joulukirja Joulu - sen historia askareet ja herkut, se oli pakko saada. Kirja taitaa olla ainoa Suomesta ostettu joulukirja, josta olen maksanut täyden hinnan. 

Ihana kirja se onkin. Erityisesti kansien sisäpuolet. 

Kun jossain vaiheessa löysin ehjän kiiltokuva-arkin tonttuja, joita on kirjan sisäkannessa olin haltioissani. 

Tämä kirja pitänee ottaa mukaan joululomalle. Tekstin kertaushan on opintojen äiti. 

15.12. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen...

Museoiden joulunäyttelyissä oppii aina jotain uutta joulun historiasta. Tänä vuonna ei ole ollut mahdollisuutta käydä museossa montaakaan kertaa, mutta onneksi on museoiden verkkonäyttelyitä, Finna ja aiempien näyttelyiden näyttelyjulkaisut.

Yksi suosikkijulkaisuistani on Turun maakuntamuseon Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen… kirja.

Kirjasta löytyy Turun museoissa olleita jouluisia kahvipöytiä, ruokapöytiä ja muuta ruokaan liittyvää joulusomistusta. Esillä on monipuolinen kattaus, jossa ei ole unohdettu edes joulutonttua eikä lastenhuoneen joulua.

Kattaukset ovat eri aikakausilta hansa-ajalta ja rokokoosta 1900-luvulle.

Kirjasta löytyy myös reseptejä ja selostuksia, mitä ainesosia on kuulunut erilaisiin jouluherkkuihin kuten ämmännahkaan (apteekista ostettava sitkeä, purukumin tapainen joulukaramelli, jossa oli arabikumia, sokeria, tragantia, lakritsijuurta, munanvalkuaista ja pomeranssinkukkasokeria) tai hiivalla kohotettuun 1500-luvun jälkiruokana viinin kanssa syötävään krokanttikakkuun.

Kirjan joulupöytiä koristavat mm. krokanteista tehdyt runsauden sarvet, hyasintit, komeat taitellut lautasliinat, runsaat leipäpinot ja erilaiset kynttilät. Tämä olikin näyttely, jonka olisin halunnut nähdä. Kirja on vuodelta 2001, mutta kenties taas ensi jouluna eri museot kattavat jouluisia pöytiä kaikkien nähtäville.

Omaan joulustarttiini on kuulunut Porissa Korsmanin talon joulu. 1953 vuotta elävässä poliisi Korsmanin talossa tuoksuu joulun alla pannukahvi, riisipuuro ja lanttulaatikko. Radiosta kuuluu Taatan joulupakinoita. Porin Marttayhdistys on yli 20 vuoden ajan ollut mukana toteuttamassa elämyksiä jotka johdattavat mielen mummolan keittiöön.

14.12. Joulupukin päiväkirja

Muistuupa mieleeni muutama kirja tai tarina siitä, mitä joulupukki tekee kesällä tai kun sattumalta on saanut identiteettikriisin.

Eräässä kauan sitten kummitytön kanssa lukemassani kirjassa joulupukki ryhtyi laihdutuskuurille. Surua ja murhettahan siitä tuli, että pukki on terve, mutta massu on liian pieni pukin imagoon. En enää muista, miten kirja päättyi, varmaan pukin muori kävi tyynykaupoilla, mutta laihtuneen pukin muisteleminen toi mieleeni taas tosi tarinan entisestä naapurustosta.

Noin 4-vuotias lapsi oli lähdössä mökille isovanhempien kanssa. Sitä ennen käytiin tuffan kanssa kaupassa. Maitohyllyn kohdalla lapsi ehdotti tuffalleen, että ostetaan punaista maitoa. Tuffa tuota ihmettelemään, että pojan perheessähän juodaan rasvatonta maitoa. Lapsi oli vastannut, että johtajat juovat punaista maitoa. Ehkä pukkikin ratkaisi paino-ongelmansa rasvaisemmalla maidolla. Juttu huvitti tavattomasti, sillä lapsen suvulla oli ja on edelleenkin, isohko liikeketju.

Olin 10 vuotta sitten töissä Kenkäveron matkailualueella Mikkelissä Marttojen perinnetietokeskuksessa. Sen jälkeen kun muutin pois Mikkelistä, muutti joulupukki kesäksi rantasaunalle. En ole sen jälkeen käynyt alueella kesällä, joten en tiedä, miten pukki saunatuvassa asustelee, mutta sekin tuli mieleeni lukiessani Jorma Etton Joulupukin päiväkirjaa.

Olen ostanut kirjan näemmä kirpputorilta 2 eurolla, vaikka mitään mielikuvaa ostoksesta ei ole. Lukeminen on jäänyt odottamaan jotain joulua. Kirjassa on omistuskirjoitus: "Terveisiä Joulupukin maasta, Luosto 3.4.83 Mummo ja Taata." Vuosiluku lienee oikea, sillä kirja on vuodelta 1963. Tuskin joulukirja on ilmestynyt pääsiäismarkkinoille, vaikka kuinka olisi pohjoisesta ostettu.

Mummolle ja Taatalle lienee tullut pieni erehdys kirjan suhteen, sillä heti ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässä 24.kesäkuuta pukki kirjoittaa nuoresta rouvasta, joka järkytti pukkia pyytämällä ehkäisyvälineitä ”pehmeänä pakettina”. En tiedä, millaisessa ympäristössä oikeasti elettiin 1983, mutta itseäni olisi punastuttanut lukea tuota ääneen, vaikka olin silloin jo nippa nappa aikuisten kirjoissa. Toisaalta ihan hyvä, että isovanhemmat näin hoitivat ehkäisyvalistusasioita, jos vaikka vanhemmat olivat liian ujoja kertoakseen…

22. heinäkuuta pukki kertoo löytäneensä vanhat päiväkirjansa ja huomanneensa vanhuutensa. Nuorena pukki osasi vain latinaa ja kun nyt ei osaa sitä enää ollenkaan. ”Millainen onkaan ihmisen muisti. Kun sinne jotain painaa oppiessaan, tuntuu, että se säilyy siellä loppuun asti. Mutta kun on muutama vuosisata mennyt, ei enää tunne omaa käsialaansa, puhumattakaan että ymmärtäisi mitä on sanonut ja ajatellut.” Ongelmansa kullakin. Toisaalta samoin on käynyt minullakin. Kirjoitin nuorena päiväkirjaa saksaksi, mutta nykyään tarvitsen sanakirjaa lukeakseni sitä. Käsialasta saan otaksuttavasti selvää, sillä se huononi vasta myöhemmin. Nyt olen koronabreikkailun aikana yrittänyt opetella kirjoittamaan käsin selvemmin. Luultavasti olen vähän oppinutkin.

18. elokuuta pukki muistelee Knecht Ruprechtia ja hänen kertomustaan Saturnaalia-juhlista. ”Saturnaliat!, ne vasta oikeat joulujuhlat olivat! Mitä joulu nykyään on? Ei mitään! Pelkkää tuijotusta, teennäistä antamista ja vastaanottamista, kumartelua ja hymistystä! Onko se mitään oikeaa ihmisen iloa!” Kannattaa vilkaista myös samaa sarjakuvana. Ulla Etto nimittäin on piirtänyt tätä pukkikirjaa sarjakuvan muotoon.

Vanhana on hyvä, kun on paljon, mitä muistella. Ruprecht kertoi myös, kuinka kivaa oli, kun isä teurasti Saturnalia juhlan päivänä kotialttarin edessä porsaan. Nykyään porsaat teurastetaan hyvissä ajoin ennen juhlaa, jotta liha ehtii suolaantua kunnolla ja saadaan siitä tehtyä joulumakkarat. Itsekin olen nähnyt sian ja lampaan teurastamista, mutta en Ruprechtin tapaan taputtanut käsiäni innostuksesta. Maalla ne olivat arkisia asioita.

15.marraskuuta satoi Korvatunturille ensilumi ja pukki antoi tontuille sen kunniaksi vapaapäivän. Päivää myöhemmin lumi oli sulanut melkein kokonaan, vaikka aamulla satoi vielä hiukan lisää. Tonttuveitikat eivät saaneet kuitenkaan toista vapaapäivää vaikka yrittivät puhua pukkia ympäri.

6.tammikuuta ”Nukkunut Tapanista asti. Radio oli työpajassani auki, kun heräsin. Kuuluttaja ilmoitti soittavansa kaikki kauniit joululaulut vielä kerran.” Mutta mitä sitten tapahtuukaan, sen täytyy jokaisen lukea kirjasta itse.

Jorma Ettolla on kepeä ote käyttää kynää. Oikealta joulupukilta toivoisin, että ensi vuoden esikoiskirjailijoissa olisi edes muutama hänen kaltaisensa.

13.12. Joulun lahja

Jostain kumman syystä en ole hankkinut itselleni yhtään joulukirjaa, joka liittyisi Lucian päivään… En tosin tiedä, onkokaan sellaisia montaa. Päivään viittaa sentään Lusijan tarinoita -joulukalenterikirja, jonka mainitsin heti joulun ensimmäisessä luukussa.

Lucia ja Tähtipoika

Viime vuonna esittelin Maria Langin Kahdeksastoista Lucia-neito -kirjan, mutta muita ei tule itselleni edes mieleen. Onneksi muilla on ollut vilkkaampi mielikuvitus. Esimerkiksi Yöpöydän kirjat -blogissa on esitetty niitä kymmenkunta. 

Itse pidän tänään runopäivää. Porin lukuhaasteen runoversiosta puuttuu vielä kahdeksan kohtaa, joten pitää ottaa loppukiri. Anna-Mari Kaskisen Joulun lahja – sanoja hyvän tahdon aikaan, on hyvä kirja aloittaa joulukuinen sunnuntai. Kirja on ajautunut minulle 2010 vuonna arvostelukappaleena, mutta ei silloin päätynyt ainakaan minun toimestani arvoteltavaksi. Vielähän tuon ehtii arvostella. Paitsi en harrasta perinteistä arvostelemista vapaa-ajalla, joten tämäkin jää siis jouluiseksi tarinaksi.

Kirja on siis kymmenen vuotta vanha, joten siinä on jo aiemmilta jouluilta tuttuja runoja, osa lauluksikin muuttuneita, kuten Pieni liekki, tänään syttyy -runo. Kaskinen osaa tiivistää näennäisesti helppoon muotoon suomalaiset joulutunnot.

Paljon on kirjassa myös sellaisia runoja, joita en muistanut, vaikka olenkin lukenut kirjan pari kertaa aiemminkin, esimerkiksi tähän kolmanteen adventtiin sopiva runo kolmannesta liekistä, jonka ensimmäinen säkeistö on tässä.

Kolmas liekki säteilee.
Pimeys jo hälvenee.
Alkaa ilo suunnaton.
Joulu pian täällä on.

Tälläkin kertaa isoimman vaikutuksen teki runo kiireestä. Runo tuntuu olevan ajankohtainen joka vuosi, vaikka aloitan joulukauden jo marraskuussa enkä tunne kiirettä. Silti joulu pääsee yllättämään joka vuosi. Kaikesta odottamisesta huolimatta se tulee äänettömästi ja nopeasti kuin pikajuna ja yhtäkkiä se on asemalla, vaikka kuvittelee, että tulohetkeen on vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Fyysisesti kaikki on valmiina, mutta olisi kiva, jos joulumielikin ehtisi aivojen sopukoihin vähän aiemmin.

Lucian kaverista Tähtipojasta tuli mieleen Oulussa

ottamani patsaskuvat. Oulusta löytyy kaksikin

Tähtipoikapatsasta. Kuvat otettu geokätköilyn

puitteissa, joten niissä on jotain omaa (etusormi),
ja kuvakulmakin enemmänkin kätköilyyn kuin 
bloggailuun sopiva, mutta haittaks se?

Ovellasi enkeli
- huomasitko sen?
Olin tänä jouluna
liian kiireinen.

…

Paimenet jo saapuivat,
Viisaat itämaan.
Herra, vielä ehdinkö
lasta katsomaan?

Joka vuosi joulumieli kuitenkin tulee. Viimeistään jouluyönä, kun pappi lukee runon: Tämä on se yö.

11.12. Pyhä Franciscus ja jouluseimi

Eilisestä joulukirjasta tuli mieleen toinenkin seimen liittyvä kirja kirjahyllyssäni. Siinä kerrotaan elämäntarina, mikä johti ensimmäisen jouluseimiasetelman rakentamiseen. 

Seurakunnat ja jotkin asiasta innostuneet muutkin tahot esittelevät suomalaisia jouluseimiasetelmia kirkoissa ja näyteikkunoilla melkein jokaisessa kunnassa. Isoimman asetelman olen itsen nähnyt 2015 Kokkolassa. Seimien bongaaminen on monille joulunalusajan traditio, ja ainakin Helsingissä se on tehty helpoksi luomalla seimiä esittelevä nettisivusto. Sivusto on ollut toiminnassa näemmä ainakin 12 vuotta, sillä tämän päiväisen kirjan välistä löysin joululta 2008 olevan paperisen esiteen. 

Mutta mistä jouluseimet on ajatuksena syntyneet? 

Pertti Luumin ja Anniina Mikaman kirjassa Pyhä Franciscus ja jouluseimi kerrotaan, miten nuori Franciscus Assisilainen kehitti ajatuksen jouluseimestä.

Franciscus oli rikkaan assisilaisen kangaskauppiaan poika, joka tahtoi ritariksi ja ristiretkeläiseksi, rakasti lintuja ja kasveja, ja haaveili joulun vietosta Betlehemissä. Kun sitten ristiretki osoittautui ryöstöretkeksi ja joulu Betlehemissä oli yhäti vain unelmaa, päätti Franciscus tuoda jouluseimen sinne, missä itse oli.

Naapurikylästä Grecciosta löytyi vihdoin talliksi sopiva kallioluola. Jouluna 1223 kokoontui ensimmäistä kertaa jouluseimen äärelle viettämään ehtoollista Franciscuksen johtamana joukko harmaita veljiä sekä kallioluolan omistaja renkeineen mukanaan aasi ja härkä. Perinne jouluseimestä oli alkanut.

Se, mitkä tapahtumat Franciscuksen elämässä tähän johtivat, on luettavissa kirjasta.

* * *

Pahoittelut. Olin näemmä unohtanut ajastaa tekstit julkaisuun, joten tämä ilmestyy nyt sitten vasta 12.12.

12.12. Joulupilke

Jouluissa parasta on mielestäni perinteet ja se, että jokainen perhe voi luoda omat jouluperinteensä. Jos perhe pitää laulamisesta, jouluksi voi pystyttää olohuoneeseen kuusen sijaan tai sen lisäksi karaokevehkeet. Kun lanttulaatikko ei maistu, voi runsaasta jouluruokavalikoimasta varmasti löytää sen, mistä pitää. Eikä koko perheen edes tarvitse pitää samoista asioista. Kolmena joulupäivänä ehtii yksinkin syödä sen oman suosikkiruokansa alusta loppuun saakka.

Kun aikanaan meni naimisiin, keskustelimme jonkin verran siitä, mikä meille on joulussa tärkeää. Veikkaan silti, että joulusta tuli enemmän sellainen, mitä itse halusin, vaikka 1990-luvun alussa jouluperinne oli vielä paljon yhtenäisempää kuin nykyisin.

Erityisellä ilolla muistan noista vuosista yökirkon, joka on itselleni jäänyt perinteeksi eroni jälkeenkin. Tänä vuonna yöjoulukirkkoa voikin viettää sujuvasti lempipappinsa seurassa, sillä monet kirkot striimaavat yömessunsakin koronan vuoksi. Mikä ihastuttava ajatus istua sängyssä läppärin kanssa joulukuusen valaistessa yötä ja katsoa yömessua. Tämä on se yö….

Mutta palataksemme päivän kirjaan, työtuttuni Juha Nirkko on koonnut SKS:n laajasta arkistosta kivan pienen jouluisen kirjan Joulupilke – Kappaleita juhlan tekijöille. 

Kirja on viime vuosituhannen lopusta, mutta vanha jouluperinne on niitä asioita, jotka eivät juuri vanhene. Kirjassa esitellään mm. miten ja missä järjestyksessä kannattaa jouluun valmistua wanhan kansan mukaan. Esimerkiksi 11.-12.12. on aika tehdä joulukalja:

Joulukalja

• 500 g ruismaltaita
• 10 l kiehuvaa vettä
• lasillinen hyvää siirappia
• 10-15 g hiivaa
• muutama rusina pulloihin pistettäväksi.

Ruismaltaat sekoitetaan kuumaan veteen, siirappi lisätään ja seos saa olla peitettynä, kunnes jäähtyy. Hiiva lisätään ja kalja saa alkaa hitaasti käydä. Mitä kylmemmässä se käy, sitä parempaa tulee juomasta. Jos se saa käydä lämpimässä, happanee se pian. Käyminen kestää tavallisesti 10-12 tuntia. Siivilöidään pulloihin ja joka pulloon laitetaan rusina. Korkitetaan pullot kunnolla. Jos käytettään luonnon korkkia tai kumikorkkia, se on sidottava kuten kuohuviinipullojen korkit. Säilytetään viileässä. Kalja on valmista, kun rusina nousee pinnalle. Tällaisen joulukaljan alkoholiprosentti on samaa luokkaa kuin kotisimassa.

Joskus, mutta ei vielä tänä jouluna, pitää jakaa myös oman perheen kotikaljan resepti. Pidetään salaisuuden verhoa vielä muutama joulun aika.

Kirjan oppien mukaan tähän mennessä on joulukinkku suolassa, joulupyykki tehtynä, lipeäkala likoamassa ja jouluostokset tehtynä. Ylihuomenna onkin sitten joulumakkaroiden teon aika.

Kirjasta löytyy useampien jouluisten kalenterien lisäksi joululeikkejä, tiernapojat esitys, runoja, pakinoita ja näytelmiä joulun ajan hauskutteluun.

Kaikesta vakavahenkisyydestä huolimatta joulu on ilon aikaa. 

Vinkkinä muistutettakoon, että Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa on myös paljon joululehtiä. Tässä on valmis haku digitoituihin joululehtiin vuodelta 1920. 

10.12. The Holy Family in Egypt

Tavallisen ihmisen joulun odotuksessa usein unohtuu se, miksi maapallolla vietetään tätä koko maapallon tietoisuuteen levinnyttä syntymäpäiväjuhlaa. Katukuvassa näkyvät joulupukit, porot ja tontut nousevatkin usein enemmän esille kuin itse joulun tarina.

Katolisella alueella maapalloa jouluseimi on tuttu joulukoriste niin kodeissa kuin kirkoissakin. Joulumarkkinoilla ja tuomiokirkkojen lähellä olevissa myymälöissä myydään jouluseimipatsaita jos jonkinlaisia. Suomalaisille tutumpi seimiasetelma, jossa on pyhä perhe, paimenet lampaineen, muutama enkeli ja kenties täydennyksenä aasi, härkä ja Itämaan tietäjät kalpenee niiden rinnalla pieneksi.

Keskieurooppalaiseen seimikulttuuriin kuuluu iso seimiasetelma, johon päivä päivältä täydennetään patsaita joulutarinan edetessä. Ensin on vain pieni Betlehemin kaupunki ja kenties hieman kauempana mies ja ison vauvamahan kanssa vaeltava äiti astelemassa kohti kaupunkia. Päivien kuluessa pariskunta saavuttaa kaupungin, majoittuu talliin, jonne jouluyönä syntyy lapsi…

Joulun jälkeen saapuvat Itämaan tietäjät ja niiden jälkeen Herodeksen sotilaat, jotka tavoittelevat alle 2-vuotiaita poikalapsia, mutta silloin Pyhä Perhe vaeltaa jo kohti Egyptiä.

Joltain matkamessuilta muistan ottaneeni mukaan Egyptin matkailuministeriön tekemän kirjan The Holy Family in Egypt, jossa esitellään paikkoja, joissa Pyhä Perhe kävi vuosina, jolloin oli paossa Egyptissä. Kirjassa kerrotaan, että koptien mukaan Pyhä Perhe vaelsi Betlehemistä Gazaan, sieltä El-Zaraniqiin (Floussiat), josta matka jatkui Pohjois-Siinain halki Farmaan, joka on ensimmäinen kirjassa esiteltävä kohde.

Kirjan lopussa olevan kartan mukaan reitti jatkui aina välillä Niilin rantaa tavoitellen Kairon kautta aina Assiutiin saakka, josta vihdoin aloitettiin paluumatka, kun se oli turvallista.

Kirjassa esitellään Pyhälle Perheelle tai Neitsyt Marialle pyhitettyjä kirkkoja, luostareita, alttareita, mosaiikkeja ja onpa mukana muutama vanha öljypuukin.

* * *

Pahoittelut. Olin näemmä unohtanut ajastaa tekstit julkaisuun, joten tämä ilmestyy vasta 12.12. kun virheen huomasin.