lauantai 21. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 21. luukku 2024

Tuomaan päivänä käydään Tuomaan-markkinoilla ja luetaan tietty Tuomaan kirjoittamia kirjoja.

Tuomaaksi valitsin tällä kertaa itselleni vielä tuntemattoman Tuomas Marjamäen. Molemmat kirjat liittyvät elokuviin. 

Myöhäistä katua -kirjan Kauno Brandt, tuore leski, 88 v. on ollut aikanaan suomalaisen elokuvan juhlittu tähti. Jossain vaiheessa hän jätti elokuvauransa ja palasi toimistotöihin VR:lle. Elokuva-ajoista on jo niin kauan, että monet kuvittelevat Kaunon kuolleen.

Eräällä kävelyreissullaan hän pistäytyy Liisankadulla Toivo Särkän filmistudion tontilla, löytää loukkaantuneen tositv-tähden ja pääsee iltapäivälehtien lööppeihin. 

Samassa iltapäivälehdessä työskentelee kaksi erilaista toimittajaa Esko ja Eila. Kumpi saa kirjoittaa parhaan jutun?

Käsittääkseni kirjan historia osuus on faktaa, mutta itse tarina fiktiota. 

Se on farssi -kirjassa kerrotaan kuinka K. E. Ståhlberg toi toiselta häämatkaltaan Pariisista mukanaan Suomeen elokuvan. Ståhlbergillä oli ensimmäisen häämatkan peruna valokuvaamo Atelier Apollo. Nyt hän perusti Maailman Ympäri -elokuvateatterin. 

Tuore vaimo, Sonja, innostuu elokuvasta niin, että kustantaa Suomen ensimmäisen fiktiivisen elokuvan. Järjestetään kirjoituskilpailu. Elokuva, joka tehtiin, oli Salaviinanpolttajat

Itselleni Salaviinanpolttajat oli tuttu kulttuurihistorian opinnoista noin 20 vuoden takaa. 

Kirjoituskilpailu jouduttiin uusimaan, sillä ensimmäiseen tuli ehdotuksia elokuvista, joissa tarvittiin mm. päärynöitä kasvava päärynäpuu. Se ei ollut realistista, sillä elokuva haluttiin nopeasti markkinoille. Kuvausten piti tapahtua talviolosuhteissa. Näin tapahtuikin. Ensi-ilta oli kesän kynnyksellä. 

Kuvassa Salaviinanpolttajien ensi-iltailmoitus Helsingin Sanomista 29.5.1907.

Elokuvassa on kaksi miestä, sika, kärryt ja pontikankeittopuuhia. Yksinkertainen ja tuttu aihe, jonka voi kuvitella kiinnostavan kaikkia. 

Sanomalehti-ilmoituksia katsellessani huomasin, että samaan aikaan esitettiin lyhytelokuva Olkihattujen tekemisestä Italiassa. Sekin oli tuttu itselleni entuudestaan, mutta en muistanut tarkkaa vuotta. 

Olkihattufilmi lienee syy, miksi Turun Marttayhdistyksessä mietittiin että olkihattujen teko olisi hyvä kotiteollisuustyö myös turkulaisille martoille. Yhdistys ei kuitenkaan löytänyt opastajaa olkihattujen tekoon, joten se aloitti Martta-nukkejen teon. Marttanukkeja valmistettiin Turun Marttayhdistyksen toimimesta aina 1970-luvulle saakka ja niiden teko toi monille naisille kotona ansaittavia lisätuloja. 

Se on farssi perustuu tositapahtumiin. 

Oli mielenkiintoista kuulla myös, miten esimerkiksi kuvattiin Suomen senaatin istunto. Aika monta tulevaa presidenttiäkin vilahtaa kirjassa. Senaattori K.J. Ståhlberg esimerkiksi oli K.E. Ståhlbergin serkku. 

perjantai 20. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 20. luukku 2024

Lotta ja pappa tulivat kaikille tutuksi koronasulkujen aikana 2020. Näin joulun alla on mukava sukeltaa Lotan ja pappan joulumuistoihin. Niissä kuuluu monille sukutarinoista tutun tuntuisia yksityiskohtia.  

Lotta-Sofia Saahkon Joulun taika kertoo papan ja lapsenlapsen joulun vietoista. Kirjassa on Christel Rönnsin hieno kuvitus. 

Pieni Lotta haaveilee joululahjoista, mutta saiko pappa aikanaan Karjalassa yhtä paljon lahjoja? Ja mitä sai? 

Pappa tunnetaan nykyisin hyvänä laulajana, mutta millaisen osan Pappa sai koulun joulujuhlanäytelmässä? 

Itse muistan ensimmäisestä joulujuhlasta tonttujen ja keijujen piiritanssin. Osa oli keijuja, osa tonttuja. Piiritanssia leikittiin laulamalla vuorotellen säkeistö kerrallaan. 
Hyvää iltaa, hyvää iltaa,
pienet tontut te,
oomme tulleet, oomme tulleet,
leikkimähän kanssanne.
Kukin pieni tonttu saa, nyt meitä tanssittaa. 

Mutta saiko pappa laulaa?

Mukavaa joululomaa!

torstai 19. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 19. luukku 2024

Viisi yötä jouluun on, laskin itse aivan äsken... Kohta on koulujen joulujuhlan aika. Joululomalla voi lukea vaikkapa ruotsalaista "Viisikkoa". 

Katarina Mazettin Pääkalloja ja piilopaikkoja on jo kymmenes Seikkailuserkuksista kertova kirja. Serkut kokoontuvat jälleen lomallaan Gotlannin saaristoon tätinstä kotiin. Kenenkään vanhemmilla ei ole aikaa omaan perhejouluun, mutta aina voi matkustaa tätilään.

Täti itse on lähtenyt kursseille, mutta hyvin serkukset pärjäävät keskenäänkin. 

Tällä kertaa pieniä ongelmia tuo se, että harvoissa mukaan tulleissa kännyköissä alkaa virta loppua.

Sarjassa seikkailee neljä serkusta ja kissa. 

Alex on mestarikokki joten ruokahuolto on taattu. Yksi on taiteellinen, toinen kekseliäs jne. Ja kissa on yleensä aina karussa jossain. 

Itse olen tykännyt sarjasta paljon. Ainoa huono puoli, jos sitä huonoksi voi sanoa, on se, että serkukset seikkailevat aina samalla saarella. Toisaalta sen ymmärtää, kun talon omistava täti itse on harvoin paikalla. 

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Marraskuussa luetut kirjat

Marraskuussa olisi kuulunut lukea kirjoja Etelä-Amerikasta, mutta alkuvuoden jälkeen suunnitelmallinen lukeminen on ollut vähän niin ja näin. On menty enemmänkin surffaillen kirjameressä ja jotkut teemat on lähteneet lapasesta. Nyt valmistelin joulukalenteria, joten joulukirjoja tuli luettua aika monta. Kuukauden paras kirja oli Jarmo Stoorin Motelli. 

Antell Ann-Christin Joulu Örndahlin ruukissa. Ei minun genreäni, mutta tykkäsin. Ruotsi. (26.11.) 🌟🌟

Benedict Alexandra Joulun murhapeli. Joulu tulla jolkottaa. Murhapelissä on pelissä kokonainen kartano, Lilyn äidin kuolinsyy ja 12 mysteeriä.
Kirjasta bongasin uuden termin: höyrypunk. Steampunk on tuttu ja Sex Puistols tyylinen punk, mutta höyrypunk on uutta.Englanti.
"Aikuiseksi kasvaminen on yhtä Arvaa kuka -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen."  (21.11.) 🌟🌟🌟

Carr John Dickson Noidan loukku. Nuori amerikkalainen tutkija lähtee junalla maaseudulle. Rakastuu matkan aikana ja joutuu seikkailuun, johon liittyy naisen perheen sääntöperintökiemurat. Englanti. (15.11.) 🌟

Cedervall Marianne Hääjuhlan salaisuus Mullvaldsin murhat osa 4. Kuinkahan mones murha tämä oli Gotlannissa 🙃 Ruotsi.  (6.11.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Simon Leen testamentti. Simo Leen lapset ja joitain tuntemattomia kerääntyy jouluksi Leen kotiin. Sitten kuuluu pamaus ja Simon Lee on kuollut. Englanti. (21.11.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Richards Neil Joulupukin salaisuus. Cherronghamin mysteerit osa 25. Joulu avajaisissa odotetaan jouluvalojennsyttymistä. Pukkia ei vain kuulu, ei näy. Lopussa etsivätär saa ihanan joululahjan. Englanti.
"Älä pelkästään katso, näe." (22.11.) 🌟🌟

Erlandsson Karin ja Bergting Peter Yöjuna. Joulukalenterikirja jossa salainen yöjuna kulkee ja yksi 24 pysäkistä on dementoitueen mummon talon edessä. Kirja sopii kustantajan mukaan 6 vuotiaille. 🌟🌟🌟

Frantz Eva Ruukin salaisuus. Lapsille suunnattu joulukalenterikirja kuvitteellisen ruukin, minne Frida matkustaa kirjailijaäitinsä kanssa laivalla. (24.11.) 🌟🌟

Haig Matt Tyttö joka pelasti joulun. Viime vuonna luin Pojasta ja nyt tytöstä. Hienoa, että molemmat sukupuolet voi toiia pelastajana. 🌟🌟

Hannah Sophie Hercule Poirotin jouluyö. Kuten pari aiempaakin Hannahia, alku oli kankea, loppu lähempänä Agatha Christien tekstejä. Englanti. (25.11.)

Hannus Martti Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Sankilampi voitti mm. Paralympialaisissa 7 kultaa vuosina 1976-1990. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos. Kirjasta löytyy myös taulukko kaikista suomalaisista paralympialaisten voittajista vuoteen 2006 saakka. Mukana paljon tietoa Kempeleestä. (16.11.) 🌟🌟

Hautala Marko Setä Alfredin evankeliumi. Kauhu ei ole lempigenreni, mutta tästä tykkäsin. Vaasa. (24.11.) 🌟🌟🌟

Jansson Tove Taikatalvi. Kirja kyllä sijoittuu vuoden alkupuolelle, mutta kun joulussa on taikaa ja Muumeissa on taikaa, sopii jouluunkin. (26.11.) 🌟

Kinnunen Tommi Kaarna. Marraskuun lukupiirikirjana oli Finlandia ehdokas. Sijoitin kirjan Kuusamoon, sillä sieltä löytyy Koilis-Lapissa oleva Ervastinaukio ja lentokenttä. On olemassa sotilaiden sota ja siviilien sota ja tämä kertoo jälkimmäisestä, kun siitä ei kukaan kerro. Kirjan äiti makaa kuolinvuoteella ja on sulkenut sodan ja partisaanien teot mielestään. Kaksostytöt äiti pitää kaukana, Martin, joka ei koskaan saa tietää menneisyydestään, lähellään. Äiti ei puhu enää, mutta kovasti pääsee ääneen kirjassa:
"Ei hänestä milloinkaan tulisi ehjää, mutta jos vaikka olisi joskus vähemmän palasina."
"Päivä päivältä hän tuntuu muuttuvansa toisenlaiseksi kuin mitä oikeasti haluaisi olla."  (14.11.)🌟🌟

Koivistoinen Eino Tahiti. Kirja kertoo paikoitellen aavistuksen verran puuduttavan tyyliin Tahitin historiasta. Olisin kaivannut monien hyvien tarinoiden lisäksi vielä lisää. Esimerkiksi tarina "villistä" Pariisin hovin lemmikkinä (kulttuurihistorian opinnoissa tarina oli kyllä pidempi ja  mielenkiintoisempi) sekä suomalaisesta Peter Hagerstenistä olivat hyväiä. Hän lähti Helsingistä Englantiin ja sieltä hakemaan Tahitilta Cookin löytämää tähkäliljaa (näyttää lapsuuteni rönsyliljalta), mutta jäi pois brittiläisestä laivasta Tahitilla vuonna 1793 ja opetteli elämään kuin paikalliset. 
"Palmu kasvaa, koralli leviää, mutta ihminen kuolee."
Kirja oli selkeästi vallanpitäjien historiaa. Arjesta puhuttiin ihan liian vähän. Olisin kaivannut esimerkiksi tietoa millä ruualla tahitilaiset ja heidän sikalaumansa elivät, kun ei viljelty, eikä töitä tehty kun elettiin vaan paratiisissa. Joku (ne naisetko, jotka eivät aktiivisin toimin hankkineet kauppaa eurooppalaisista merimiehiltä) poimivat kookospähkinän ja kalastivat? Mukana oli muutama runokin. Paljon opin.  Tahiti, Ranskan Polynesia. (8.11.) 🌟

Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja. Tässäkin kirjassa muuten heitettiin tikkaa.  (1.11.) 🌟

Lander Leena Jumalattoman kova tinki. Dokumentti romaani Vartsalan kylän sahamiljööstä Halikonlahden rannalta, aiemmin Halikkoa, kuuluu nykyisin Saloon. Kivasti mukana oli päiväkirjaa, historiaa ja ajankohtaisia uutisiakin, kuten tämä tutkimusmatkailija Amudsenin katoaminen Huippuvuorilla:
"Viä se on karoksis se Amundseeni."
Mutta jotenkaan ei vietellyt tämä. Ehkä liikaa henkilöitä ja näkökulmia minun makuuni. Itse tapahtumat oli hyvin esitelty. Halikko. (11.11.)

Leimu Hannu William Kidd Merirosvo aave. Afrikan rannikolle sijoittuva kirja kertoo William Kiddin tarinan loppuosan Komoreilta Maragasgarille ja siitä tuomittavaksi merirosvoudesta Englannissa. Pieni pettymys oli, että tämä ei kertonut Komoreilta kuin parin ensimmäisen sivun maakuvien verran.🌟

Leskinen Jukka & Lohiniemi Leena-Maija
Rikoksen Vuoksi. Puumalassa tutkitaan pinnalla olevaa aihetta. Miksi venäläiset ovat ostaneet tarpeettoman oloisia kiinteistöjä Suomesta. Tutkijoiden mökki ja paatinntontti ovat Puumalan Lintusalossa. (2.11.) 🌟🌟🌟

Monteilhet Hubert Ammattina kummitus. 80-vuotiaan muistelmat työurastaan, joka alkoi jo nuorena poikana. Vanhempien kuoltua poika pääsee mestarin oppiin. Ennustaja ennusti tulevaa:
"Sinä poikaseni joudut vielä elämään kreivien hinnoissa. Voi mikä luoja, mikä määrä linnoja näkyykään kädessäsi." 
"Ei palvelija, ei isäntä, eikä vieras."
"Ei ihminen, ei enkeli, eikä eläin. Sen enempää minulla ei ole oikeus sanoa "
Skotlanti on tunnettu kummituksistaan. Mainio kirja halloween aikaan. (7.11.)

Mäkipelto Ville Kierot mielet.  Jösses kun oli kieroja mieliä! Huh. Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt mietin, näinkö Rooman rikosmuseossa saippuakattilaa vai muistanko väärin kirjan lukemisen jälkeen. Mielestäni näin. Kahdeksan kieroa sarjamurhaajaa eri puolilta maailmaa. (25.11.)🌟🌟

Oseania taide. Mielenkiintoinen kooste Oseanian alueen taiteesta kankaista kiviin. Aloin miettiä, että jos tällainen määrä taidehistoriaa on museoissa Euroopassa ja Amerikassa, niin varmasti on toinen mokoma lisää niissä ja lisää yksityisillä keräilijöille ja yliopistoilla... Niin onko jossain Vanuatussa enää itsellään yhtään esinettä. Joku mielikuva, että kirjan esineet eivät olleet samoja, mitä aiemmin lukemassani Vanuatun taiteen näyttelykirjassa. (2.11.) 🌟

Paulow Ari Viimeinen vartiomies. Jesse Hackman -sarjan 5.osa, missä rahapulassa oleva entinen yksityisetsivä pestautuu viikoksi kempeleläisen IT miljonäärin henkivartiaksi ja selvittää samalla muitakin asioita. (18.11.) 🌟

Penny Louise Särö pimeydessä. Three pines -sarjan 9.osa. Ilmeisesti tässä osassa päättyy hyvin negatiivissävytteinen taustatarina. Itse olen tykännyt itse dekkariosuudesta, mutta en taustatarinasta. Kiva, että pääsee kokeilemaan vuosien tauon jälkeen loppusarjaa. 

Pietiläinen Jukka-Pekka Vihtori Kosola - mies ja myyttiLapualaisen Kosolan talon isännän, kievarinpitäjän, vuokranantajan kunnallismiehen ja Lapuan liikkeen keulahahmon elämäkerta. Paljon tiesin entuudestaan, mutta monta asiaa selvisi kirjastakin. Mm. Kosolan talossa oli kievarin lisäksi kauppoja ja pankki ym. vuokralaisia. Toisaalta helsinkiläinen toimittaja kuuluu moittineen pihan kuraisuutta ja talon huonoa maalia. Ei Kosolalla hyvin mennyt taloudellisesti. Aikaa eikä laskentakykyä riittänyt isojen asioiden hoidolta kotitalouden hoitoon. Kirjassa todetaan, että oikeuden istunnossa moitittiin, kuinka Lapualla oli Kaikenlaista rikollisuuttakin. Ääni yleisöstä huusi väliin:
"Juoppous yhdistää ne kaikki." 
Itsekin mietin, kuinka paljon alkoholillakin tuntui olevan osuutta asioissa, vaikka oli kieltolakikin.
"Vihtoria ei tarvinnut herättää, koska hän oli jäänyt pullon viereen."
Olisiko kaikki toisin jos kieltolakia olisi noudatettu. Taas yksi kirja joka pistää toivomaan, että ei koskaan enää populistisia kiihoitrajia, kiitos. (12.11.) 🌟🌟

Pirhonen Pentti Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla : Dokumenttiromaani kuohuvalta 30-luvulta.  TrueCrimeä LapualtaKirja alkaa käräjiltä ja päättyy tuomioon vuonna 1934. Syytettynä on patruunatehtaan johtajan palvelija Jenni Anttila, joka pisti arsenikkia 39-vuotiaan isäntänsä ruokaan, mutta miksi ja kuka oli sen takana.Kirjassa luetaan junamatkalla Aarne Haapakosken kirjaa Mustalaissuon arvoitus,  jonka luin joku aika sitten. Kosolan talossakin käydään ja Madame Craucheria muistellaan. Kirja ilmestyi 1981, jolloin Jenni oli vielä elossa.
"Mitä mustaraamattu on oppimattomalle kansanluokalle sitä on vapaamuurarit sivistyneemmälle luokalle." (11.11.) 🌟

Rowlink J. K. Joulu posso. Jouluyössä on taikaa. Hetken kaikki on mahdollista, jos uskoo joulun taikaan. Jack lähtee etsimään siskonsa hävittämään pehmoleluaan ja päätyy Hukattujen maahan. Englanti. (27.11.) 🌟

Rutbäck Sofia Joulun murhamysteeri Arvidsträsk-sarja osa 1. Joulukalenterikirja, jonka luin koska halusin lukea sarjan toisen osan. Järven rannalla oleva kylä on pieni, siinä on kymmenkunta vakituista asukasta. Rolf Ström on yksi heistä. Hän on jäänyt hetki sitten eläkkeelle. Naapuriin muuttaa boheemihko rikoskirjailija Riitta Niemi, jonka isä on asunut kylässä aikoinaan. Ruotsi. (4.11.) 🌟🌟

Rutbäck Sofia Asvidsträskin murhamysteeri. Sarjan toinen osa. Ruotsi.
"Mihinkähän me oikein olemme muuttaneet, johonkin hemmetin Middsomerin." (5.11.) 🌟🌟

Saahko Lotta-Sofia Joulun taika. Lotta ja Pappa sarjan lyhyt joulutarina papan lapsuudesta sodan aikaan.  (27.11.) 🌟🌟🌟

Simenon Georges Maigret ja hänen vainajansa : komisario Maigretin tutkimuksia. Maigret joutuu tutkimaan tapausta, missä Maigretille eri kuppiloista soittava mies on surmattu. Tutkimukset vievät isompien asioiden äärelle. En oikeastaan tunne intohimoa Maigret-tarinoita kohtaan, mutta joku niissä vetää puoleensa, koska useamman olen lukenut. Ehkä se on kielessä:
"Ottakaa paukkuraudat mukaan"
Vaikka myönnän, että jotkut Maigretit ovat koukuttavan hyviä. Ihan niin kuin näissä olisi kaksi eri kirjoittajaa. Ranska. (14.11.)

Stoor Jarmo Motelli. Kertoa ajautuu motellin omistajaksi. Hotellin vieressä olevalla Shellillä oli aamupalat. Siitä totesin nukkuneen yön tuossa motellissa. Kirja on ihanan kepeästi kirjoitettu. Loistava kirja. Tähän mennessä kuukauden paras. Kempele.
"Mä ihan haistan harmin tästä."  (17.11.) 🌟🌟🌟

Veijalainen Jari, Hannula Päivi Someron murha : Kadonneen Milla Arosen tapaus. TrueCrimeä Somerolta. Osa oli lehdistä tuttua. Osa uutta tietoa. Pienet arkiset toteamukset pistävät miettimään, miten tavallisia ihmisiä uhrit ovat.
"Auto oli musta ja se oli Millan lempiväri." (20.11.) 🌟

Vries Anke de Huone n:o 16. Hollantilainen Robert on löytänyt muistikirjan jonka pohjalta lähtee tutkimaan ranskalaisessa kylässä kuolleen saksanjuutalaisen kuolemaa. Tämäkin vuoden 1984 käännös. Ranska.
(13.11.) 🌟

Waltari Mika Joulun ihme. Tykkään Waltarista, mutta tästä tuli mieleen enemmänkin F.E.Sillanpää, kuin vallaton Waltari. Tarinat oli kivoja, mutta teksti ei ehkä ole kestänyt aikaa. (23.11.)

Joulukalenteri 18. luukku 2024

Yksi suosikkietsivistä on Hercule Poirot, onhan Agatha Christien romaanit maailman eniten luettujen kirjojen joukossa. 

2000-luvulla Sophie Hannah on saanut luvan Christien perillisiltä kirjoittaa uusia Poirot-tarinoita. 
Tässä kirjassa Poirot ja etsivä Catchpool ovat jäämässä nautinnollisen joulun viettoon kun etsivän äiti pyytää apua. 

Miehet taistelevat aikaa vastaan. Mitä nopeammin rikos selvenee, sitä varmemmin miehet pääsevät viettämään yhteistä joulua. 

tiistai 17. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 17. luukku 2024

Jouluaattoon on seitsemän yötä. Olisiko jo aika muistella kaukaisia sukulaisia. Niitäkin, joille ei tullut laitettua joulukorttia. 

Monella on sukua valtameren takana. Kellä Yhdysvalloissa, kellä Kanadassa, jollain jopa Australiassa saakka. 

Omaa sukua löytyy myös rapakon takaa Kanadasta. Sieltä kertovia tarinoita on kiva lukea, kun Kanadan ilmastokin on monella tapaa saman tyylinen kuin meillä

Päätin antaa uuden mahdollisuuden Louise Pennylle, kun joulukirjoja etsiessä siihen törmäsin. Olen aiemmin lukenut kolmisen kirjaa. Itse dekkaritarinat ovat olleet hyviä, mutta takana kirjasta toiseen kulkeva taustatarina oli minusta jo pääsiäisenä 2020  vastenmielinen. FaceBookin kirjaryhmistä olen lukenut, että taustatarina päättyy jossain vaiheessa. Joten päätin kurkistaa joko olisi se jossain vaiheessa. Ilmeisesti oli, sillä tässä Särö pimeydessä -kirjassa näytti siltä, että vihdoin tapahtui jotain lopullista. Kirja on sarjan yhdeksäs osa. Myös sarjan ensimmäisessä kirjassa vietetään joulua. Sekin kirja oli hyvä.

Varsinainen dekkaritarina oli taaskin hyvä. Näitä on kutsuttu Agatha Christiemäisiksi kirjoiksi ja se kieltämättä tulee mieleen. Juoni on mukavasti rakennettu ja tykkään kovasti Three pinesin asukkaista. Nyt elettiin joulun aikaa, joten tunnelma oli kaksin verroin mukavampi.

Kirjasta tuli mieleen nettiyhteydet ja kännykän toimivuus.

Viimeaikoina ollaan törmäilty siihen, että kännykkä ei taas enää toimi jokapaikassa. Itse olen muistellut bussimatkaa Joensuusta Mikkeliin joskus 2007/08 tienoilla. En ehtinyt ostaa lehteä eikä päiväreissulla mukana ollut poikkeuksellisesti myöskään kirjaa. 

Kännykässäni oli internetyhteys, joten luin koko matkan Iltalehtiä. Vain yhdessä kohtaa matkan varrella yhteys katkesi. Pidin sitä silloin käsittämättömänä. Nyt sitä saa vain kaiholla muistella.

Kymmenen vuotta myöhemmin 2018 käytiin kavereiden kanssa yli 200 kunnassa. Muistan vain yhden reissun, jolla minun kännykkä ei suostunut paikantamaan useaan tuntiin sijaintia. Kaverille kävi kerran pari samoin. Kaikilla kerroilla muut laitteet toimi. Itsellänikin oli minitabletissa toisen operaattorin kortti ja se toimi vaikka känny ei paikantanut. Muuten ei ollut minkäänlaista ongelmaa.

Viime kesänä kävin pari kertaa kätköilemässä Etelä-Pohjanmaan rajalla. Olen käynyt siellä ennenkin ilman ongelmia, mutta nyt kummallakin kerralla nettiyhteys katkesi ja palasi vasta kuntakeskuksen palattuamme. 

Nämä ongelmat tuli mieleen, kun päähenkilö havahtuu siihen, että Three pinesissä ei känny ja netti toimi. Se on osaksi siunaus, osaksi kirous. 

Itselleni on nykyään vaikea sopeutua siihen, että kännykkä ei enää toimi kaikkialla. 

Kirja oli siis dekkariosuudelta hyvä ja kokonaisuudessaan ihan ok. Aion lukea osan 10 kun saan tämän joulukirjaruuhkan selvitettyä.

maanantai 16. joulukuuta 2024

Visiitti Costa Ricaan

Voitin vuoden 2000 tienoilla 20 kiloa kahvia. Se oli Costa Ricaa. Kotonani se oli 1980-luvulla jouduin kahvi. Nykyään sitä saa useampaa vahvuutta, mutta aikanaan vain yhtä. 

Voitto oli todellinen onnen kauppa. Ehdin kävellä kaupasta vajaa sata metriä, kun konsulentti soitti perään ja onnitteli voitosta. Voittamani kahvit vein kotiin bussilla kahdella eri reissulla. En itse juonut silloin kahvia, joten sukulaiset saivat sinä jouluna lahjaksi kahvia.

Etelä- ja Väli-Amerikan mantereeseen kuuluvista maista vaikein lukea oli Costa Rica. En vain keksinyt sieltä yhtään kirjaa suomeksi. Tai löysin Jurassic parkin, mutta se sijoittuu kuvitteellisella saarelle Costa Rican lähelle eikä kerro nykyisestä maasta ja sen asukkaista.

No, oli miten oli. Vuoden 2024 aloitin costaricalaisilla novelleilla.  

Luin novellit espanjaksi ja saman sitten kääntäjän avulla suomeksi, jotta pysyin kartalla. Espanjaa olen lukenut lukiossa yhden kesäloman, joten kielitaitoni on enemmän italian kielestä peräisin, kuin espanjasta... mutta ei tämä ollut ensimmäinen kirjani jonka luin espanjaksi. 

Kirja oli 7 mejores cuentos Costa Rica, ja sen on toimittanut August Nemo. 

Mitään nykykirjailijoita näiden novellien kirjoittajat eivät olleet. Lähinnä nykypäivää elänyt kuoli vuonna 1950. 

Kirjailijat olivat: Carlos Gagini Chavarría (1865-1925), sveitsiläistä syntyperää oleva kirjailija joka muutti Costa Ricaan.  Carmen Lyra, María Isabel Carvajal Quesadan salanimi (1887-1949) oli kirjailija, pedagogi ja poliitikko, joka kuoli Meksikossa. Rafael Ángel Troyo Pacheco (1870-1910) oli kirjailija, novellikirjailija, runoilija ja muusikko. Ricardo Fernández Guardia (1867-1950) oli kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Manuel González Zeledón, joka tunnetaan nimellä Magón (1864-1936) oli kirjailija, maan kulttuurin ja kirjallisuuden edistäjä.

Kirjassa on vain 29 sivua, joten pitkistä tarinoista ei ole kyse. Lukeminen oli vaivan arvoinen. 

Harmi kyllä, en tehnyt tuolloin muistiinpanoja, ja enää en muista novelleista kovinkaan paljon. Sen muistan, että yhdestä tarinasta tykkäsin erityisen paljon.

Novellit ovat Lelian arvoitus, Jäniskauppias setä, Kylän vanhin, Musta helmi, Auringon pimennys, Akvarelli ja Sevilla.

Ainakin El clis de Sol (Auringon pimennys) löytyy myös YouTubesta. Tarina kertoo mielestäni kovin eteläamerikkalaisella tavalla, miksi tummahiuksisilla eteläamerikkalaisella on 2,5 vuotiaat, vaaleahiuksiset, hyvin kauniit kaksostytöt: se johtui auringonpimennyksestä.

Carmen Lyra on joukon ainoa nainen. Hän kirjoitti myös lastenkirjoja, joita myydäännnäemmä edelleen. Lyra oli opettaja ja toi Montessori-pedagogiikan maahan.

Mielenkiintoisimmalta vaikutti Troyo. Löysin netistä Rafael Troyon tuhoutunutta kartanoa muistelevat tutkielman. Troyo asui Cartagossa, lähellä Costa Rican keskipistettä. Kaupunki alkoi kukoistaa, kun sen läpi rakennettiin rautatie 1800-luvulla. Wikipedia kertoo kaupunkia nimitettävän myös nimillä: 
"Erittäin jalo ja uskollinen Karthagon kaupunki", "vanha metropoli" ja "sumujen kaupunki". 

Kartano, jonka vauraan isänsä jo lapsena perinyt Troyon rakensi vaimolleen, oli upea. Siellä järjestettiin juhlia, joissa samppanja virtasi kirjoittajan sanojen mukaan purojen lailla ja muisteltiin kultaisilla aterimilla lohta ja risottoa. (Lopussa lähde).

Troyon eli boheemia elämää. Kartanossa vieraili julkkiksia ja toimittajan työnsä ansiosta hän tunsi kaikki. Kirjailijana hän edusti kosmopolittista modernismia ja myös musiikin saralla hän oli etevä. Hänen elämänsä päättyi traagisesti 1910 maanjäristyksessä, joka tuhosi kaupunkia, Troyo hienon, italialaisarkkitehdin suunnitteleman kartanon ja vaurioitti läheistä kirkkoa niin, että kirkon katosta pudonnut palkki putosi Troyon päälle. Orpo lasten kuoro oli viimeinen asia, jonka Troyo kuuli. 

Parempaakaan kirjaa ei löytynyt vuoden kuluessa systemaattisesti etsien, eikä myöskään satunnaisotannalla etsien vaikka lähetyssaarnaaja tai muita Costa ricassa asuneita henkilöitä. Maahan liittyy kyllä yksi Salkkaritähti ja monia megaluokan julkkiksia, jotka omistavat siellä lomatiluksia hehtaaritolkulla, esimerkkinä Lady Gaga, mutta heiltäkään ei löydy kirjaa maassa asumisesta.

Palatakseni kahviin: Googlatessa opin sen, että paikalliset suosittelevat kotiinviemiseksi kahvia ja suklaata. Kahvi on kuulemma sitä parempaa mitä korkeammalla vuoristossa se on kasvanut. 

* * * * *

Sergio Orozco Abarca Solar del Carmenista runoilija Rafael Ángel Troyon mökkiin
Jäljet ​​ja tarinat Karthagon muodonmuutoksesta.  (Google kääntäjän käännös). Tekstin hän on kirjoittanut tutkittuaan Euroopasta tuot6ja valurautaisia suihkukaivoja, joita Costa Ricassa löytyy useita, ja Carthagostakin yksi hajonnut.

Joulukalenteri 16. luukku 2024

Jouluun on vielä matkaa. Täysikuu möllöttää taivaalla, on kauhukkaamman joulu odotuksen vuoro. 

En ole modernin kauhun ystävä, mutta vanhat kotimaiset kauhutarinat ja vampyyrit uppoavat kyllä. Muuten en juuri kauhua lue. 

Nyt päätin kokeilla Marko Hautalan Setä Alfredin evankeliumia. Kannatti. Kirjassa oli jotain vanhaa charmia, joka istui hyvin jouluun. 

Joulu on muisteloiden aikaa.

Vanhoista kauhutarinoita tulee mieleen yläasteen äidinkielen tunnin kauhukuunnelmien teko. Se oli kivaa. Veikkaan, jos sellaisia tunteja olisi ollut enemmän ja neiti Kylä-Liuhala olisi opettanut äidinkieltä myös lukiossa, olisi ammatinvalintani ollut toinen. Hän on niitä harvoja opettajia, joita muistelen edelleen suurella lämmöllä. Terkkuja jos tämä tavoittaa oikean kohteen. Tarjoamasi vuosi oli ikimuistoinen. 

Vieläköhän kauhukuunnelmakasetit on tallella?

sunnuntai 15. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 15. luukku 2024

Kolmas adventti. Joulu alkaa olla ovella! Tälle päivälle suosittelen joulukirjeiden kirjoittamista. Niin teki myös englantilainen Suomi-fani aikoinaan, kun kirjoitti lapsilleen kirjeitä joulupukilta.

Suomi-fani on luonnollisesti Taru sormuksen herrasta tunnettu kirjailija J.R.R. Tolkien ja kirja on kirjeitä joulupukilta.
Kirjan voi lukea myös yhdeltä istumalta tai vaikka ihailla kirjettä per päivä. 

Mukavaa että Tolkienilta käännetään vähitellen muitakin kirjoja.

lauantai 14. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 14. luukku 2024

Tämä kirja olisi palloilutermejä käyttäen osunut ja uponnut koronavuosina 2020-2021 vielä paremmin maaliin, mutta kelpo kirja se on edelleen. 

Francesca Hornak julkaisi 2017 kirjan Viikko on pitkä aika. Kirjassa tytär, Olivia on ollut Liberiassa lääkärinä avustustehtävissä alueella, missä esiintyy melkolailla tappavaa, mutta vain eritteiden välityksellä tarttuvaa haagvirusta. Olivian kanssa samalla lennolla jouluksi kotiin palaa hänen ystävänsä, lääkäri hänkin.

Perhe sitoutuu vapaaehtoiseen karanteeniin Olivian kanssa viikoksi joulun aikaan. Paikaksi valikoitui äidin suvun kartano, joka on heidän maaseutu asuntonsa. 

Olivian lisäksi pieneen kartanoon linnoittautuu sisko Phoebe, kotiäiti Emma ja toimittaja isä Andrew. Viikon aikana mukaan tuppautuu myös Phoebe poikaystävä ja amerikkalainen Jesse. Kotiapulaisia jotenkin odotin, mutta äiti on se joka kokkaa.

Viikon aikana perheen salaisuudet selviävät vähitellen. Yksi kertoo toiselle ja kohta kaikki tietää. 

Samalla jännitetään kuinka haagiin sairastuneen Olivian ystävän käy sairaalan teho-osastolla. Samaa jännittää koko Englanti, sillä ystävä oli ensimmäinen Englannissa sairastunut.

Kuten sanottu. Kirja olisi ollut vielä jännittävämpää luettavaa koronasulkujen aikaan. Ehkä onneksi, löysin tämän vasta nyt. Annoin täydet pisteet, vaikka tällaiset romantiikkaa vivahtavat perhejutut eivät ole suosikkigenreäni. 🌟🌟🌟

perjantai 13. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 13. luukku 2024

Hyvää Lucian päivää! Pyhä Lucia, Santa Lucia on katollisista pyhimyksistä sokea neito, joka tuo valon pimeyteen. Ennen kalenteriuudistusta 1700-luvulla, Lucian yö eli 'Lutun yö', oli vuoden pimein. 

Ruotsalaisen Anna Janssonin Mustaa lunta kirjassa vietetään Lucian päivää Gotlannissa. Sivumennen sanoen siellä on lähestulkoon yhtä vaarallista elää kuin Midsomerissa Englannissa, missä pienessä maalaiskunnassa on televisiosarjan mukaan sattunut keskimäärin parikymmentä murhaa vuodessa jo 24 vuoden ajan. 

Tarina on lyhyt, sen lukeminen kestää noin tunnin.

Seitsemän vuotiaan Toven isä on aina matkoilla, joulu on tulossa ja äiti ei tykkää puolisonsa poissaolosta. Sitten Tove katoaa. Televisiosta tuttu rikospoliisi, Maria Wern saa etsinnän tehtäväkseen.

Olin noin 15 vuotta sitten Sorrennossa lomalla. Osallistuimme puisia intarsiatuotteita myyvän liikkeen esittelyyn, mikä olikin tosi mielenkiintoista. Esitelmän sai onneksi kuulla suomeksi. Puusepän sanastoni englanniksi tai italiaksi ei ole vahvimpia puoliani. 

Ostin korurasian kummitytölle ja kauppias kertoi, että lukuisista vaihtoehdoista suomalaisten ja ruotsalaisten suosikki sävel on Santa Lucia laulu. Sen ostin minäkin Luciano Pavarotti mielessäni.

Italiaksi laulussa kerrotaan purhehtimisesta ja suloisesta Napolin seudusta mm.:

O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato,
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato,
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!

Sen kuuluisin esittäjä on maailmankuulu sorrentolainen tenori Enrico Caruso, itse tunnistin sen silloin Pavarotti lauluna. 

Suomeksi sävelmää on kahdet sanat. Suorempi suomennos on V.Artin Soi iltakellot

Tunnetuimmat sanat Pyhä Lucia liittyy joulun aikaan ja Lucian päivään. Sen sanoittajaa en löytänyt, lienee unohtunut, traditionaalinen, kuten laulujen yhteydessä näkyi olevan.

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki, ja maa on valkean verhonsa vanki. Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo, Pyhä Lucia, Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun. Kätköstä talviyön luoksemme saapuu. Lucia seppelpää, juhlista hetki tää, saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia.

torstai 12. joulukuuta 2024

Kuolema Niilillä

Agatha Christien näytelmiä tai kirjoista tehtyjä teatterisovituksia nähdään näyttämöllä aivan liian harvoin. Onneksi nyt tuntuu siltä, että tarjonta on kasvamassa.  

Jokilaivaristeily Niilillä. Siipirataslaivan  verkkainen meno. Kuutamo. 1920-1930-luvun musiikkia. Kyllä kelpaisi... No kuumuudesta en kyllä piittaisi.

Porin teatterin Suomen kantaesitys Agatha Christien dekkariin Kuolema Niilillä perustuva esitys oli mielestäni onnistunut. Ei samanlainen kuin kirja tai elokuva, mutta hyvin onnistunut. 
Tykkäsin toteutuksesta, joka vastasi mielestäni hyvin kirjaa. Kuolema Niilillä on yksi lempi kirjoistani Agatha Christien tuotannossa. 

Kirjassa lomaileva Poirot aavistaa, mihin kaikki tulee johtamaan, katastrofiin, mutta ei luonnollisesti tiedä kuka tekee ensimmäisen siirron... ja ensimmäisen murhan. 

Näytelmissä parasta on elokuvaan verrattuna se, että lavasteet näkee itse läheltä. Laivainteriööri oli mielestäni kivasti toteutettu. Se ei ollut liian minimalistinen, vaan kaikkea oli riittävästi. Valaistuksella täydennettiin paljon asioita, mitä ei pysty toteuttamaan näyttämöllä muuten, koska lavasteiden siirtelyyn ei voida käyttää tuhottomasti aikaa. Kun vertaa valaistuksen ja taustakuvien käyttöä nykyisin siihen, mitä se oli kun aloitin teatterissa käynnit 1980-luvulla, on kehitys ollut huikeaa. Itsellekin muistiin, että hienosta valaistuksesta vastasi Timo Ahonen. 

Siipirataslaivan voi hyvin kuvitella joelle ja sen rantaan etenkin kohdissa, missä sirkat illalla sirittävät taustalla. 
Näytelmän jälkeen luin taas kirjan, siihen ei koskaan kyllästy, ja katsoin tv-elokuvan. Senkin olen nähnyt aiemmin ainakin kerran. 

En kuitenkaan ollut aiemmin huomannut yhtä kohtaa: Elokuvassa Poirotista ilmenee uusia piirteitä. Kun puhutaan rakkaudesta, hän toteaa:
"Olen jäänyt paitsi niin paljosta."
Kuuleeko Poirotin sanoissa pientä haikeutta, mon ami?

Tämä oli jälleen kerran muistutus siitä, että teatterissa pitäisi käydä paljon useammin. Ehkä siitä pitäisi tehdä itselleen uudenvuoden lupaus. 

Näyttämöllä minulle oli uusi tuttavuus Peter-Sebastian Lehtonen joka esitti Simon Mostyniä. Hän selviytyi osastaan hyvin. 

Oli kiva nähdä pitkästä aikaa lavalla vieraileva näyttelijä Katariina Lohiniva. En muista nähneeni häntä pariinkymmeneen vuoteen. Hän taisi tulla Porin teatteriin ensi kertaa 1998 tienoilla. Itse muutin pois kymmeneksi vuodeksi 2002. 

Näytelmän pappina toimi Ilkka Koivula, jonka olen nähnyt livenä jossain esityksessä aiemminkin, mutta yhtäkkiä ei tule mieleen missä. Olen käynyt teatterissa aika monessa kaupungissa. Oulusta Lappeenrantaan, Kuopiosta Helsinkiin ja Turusta Joensuuhun hahmottuva alueen sisällä. Kuopion unohdan yleensä aina; olen nähnyt siellä vain yhden näytelmän, josta en muista muuta kuin että se oli klassikko kappale. 

Kuvittelin hetken, että Koivula saattoi olla Hectorin lauluista koostuneessa Pyhä keikka - musikaalissa Turussa, mutta siellä olikin veljensä Pertti. Luultavasti olen nähnyt Ilkan sitten Rauman teatterissa. Se kuitenkin tuli ihan ensimmäisenä mieleen. 

Muistelu on aina jollain tapaa hassu juttu. Tässä samalla tuli Rauman teatteria miettiessä jostain syystä mieleen kuinka sieltä yksi näyttelijä oli noin 25 vuotta sitten perheineen ostoksilla Porissa sattumalta samassa kodintarvikeliikkeessä missä satuin olemaan silloin minäkin. En muista miehestä mitään muuta, kuin sen, että hän pyysi myyjää leikkaamaan vax-tuugia. En ollut aiemmin kuullut sanaa tuossa alkuperäisessä asussa. Kotona meillä sitä sanottiin vastuukiksi ja koulussa vahakankaaksi. Myöhemmin Mikkelissä kuulin usein puhuttavan vax-tuugistaa. 

Porin teatterin yksi suosikeistani on Marko Honkanen. Pidän erityisesti hänen äänestään. Tässä näytelmässä hän esitti vain satunnaista rihkamakauppiasta. 

Näytelmä oli hyvin toteutettu, mutta jos pientä kritiikkiäkin pitäisi antaa, niin meni alusta varsin pitkään, kun ihmettelin milloin Poirot tulee laivalle, ennen kuin tajusin, ettei hän tällä kertaa tule. Pastori ja muut hoitivat homman kuitenkin hienosti kasaan ja syyllinenkin selvisi.

Joulukalenteri 12. luukku 2024

Joulun odotuksessa häämöttää puoliväli. Tusina luukuista on avattu, toinen mokoma jäljellä. Joidenkin mielestä onneksi, joidenkin mielestä kauhuksi. Joulu tulee joskus hitaasti, joskus ihan liian nopeasti. 

Agatha Christie kirjoitti niin monta kirjaa, että niistä riittää kirjoja melkein kaikkiin juhliin ja sesonkeihin. 

Simon Leen testamentti kuuluu parhaimpiin joulun klassikko dekkareihin. Siinä perhe kokoontuu isän kotiin viettämään joulua. Yllätysvieraitakin saadaan. 

Isä kuolee suljetussa huoneessa ja kaikilla olisi oivallinen syy tehdä murha. 

Kirja oli yksi ensimmäisiä Agatha Christien kirjoja, joita luin aikuisiän kynnyksellä. 

Jos se olisi ollut ensimmäinen, en ehkä olisi innostunut Christien kirjoista, sillä ratkaisu ei ole ihan helpoimmasta päästä. 

Luin nuorempana Christien kirjoja suomeksi ja jossain välissä myös muutamia englanniksi. Nyt oli niin monta vuotta tämän lukemisesta ja katsomisesta, että en enää muistanut "kuka sen teki". Niinpä loppuratkaisu oli taas uusi, kiitos huonon loppuratkaisu muistin, ja Christien laajan tuotannon, onhan pelkästään romaaneitakin noin 70. 

Jos Simon Leen testamentti on tuoreessa muistissa, voin suositella myös Christien jouluisista ja talvisista novelleista koottua Kuolema keskitalvella, jota olen kuunnellut välipaloina jouluun valmistautuessani.

Kirjassa esiintyy tutut hahmot: Hercule Poirot, neiti Marple, Tommy ja Tuppence sekä Harlequin. Novelleista on 12, joten niistä riittää yksi jouluun saakka tai vaikkapa jouluaatosta loppiaiseen.

keskiviikko 11. joulukuuta 2024

Joulukalenteri 11. luukku 2024

Yksi Agatha Christie suosituimmista kirjoista on ollut Idän pikajunan arvoitus. Tänään ei kuitenkaan nousta Pariisiin menevään Orient Expressiin Istanbulissa vaan lähdetään joulunviettoon Lontoosta Skotlantiin.

Kirja on Alexandra Benedictin Joulun pikajunan arvoitus. Matkalla kohti Skotlannin ylämaita tulee lumimyrsky. Junassa on kahdeksantoista matkustajaa, välipysäkeitä on seitsemän. Tai olisi, ellei lumimyrsky olisi sotkenut aikatauluja.

Junassa on myös murhaaja ja eläkkeelle jäänyt, isoäidiksi tuleva rikostutkija. 

Juna seisoo lumimyrskyssä keskellä ei mitään. Onko uhreja tulossa lisää? Vai ehtiikö rikostutkija selvittää tapauksen ennen sitä.

Suosittelen myös saman kirjailijan uudempia kirjoja: Joulun murhapeli kirjassa nainen osallistuu suvun perinteeseen, sukukartanossa tapahtuvaan 12-päiväiseen aarrejahtiin, jonka panoksena on koko kartano, ja yrittää selvittää samalla miten hänen äitinsä kuoli kauan sitten.

Uusin kirja on tänä vuonna ilmestynyt Joulun palapelimurhat, jonka itse jätän jouluun, kun kokoamme palapeliä. 

Palapelimurhissa pääosissa on 80-vuotias nainen, joka rakastaa teetä, palapelejä, ristikoita ja kissoja. Vähän siis kuin minä parin kymmenen vuoden päästä... Paitsi että en haluaisi ratkoa tuollaista palapeliä.

tiistai 10. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 10. luukku 2024

Eilisen matkakirjan jälkeen otetaan lyhyempi kirja tälle päivälle. Vielä riittää arkimenoja vaikka vuodenvaihde lähestyy. Itselläni on tänään vuoden viimeinen järjestökokous. 

Olen kuunnellut välipalaksi pikkuhiljaa Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringhamin mysteerit sarjaa. Siitä on kiva kuunnella sesonkiin sopiva osa. Viimeksi kuuntelin Halloween-jakson.  

Osa 25 on Joulupukin salaisuus. Sarjan kirjoissa on sivuja vain noin 120, joten kyseessä on todellakin välipalat. Ainakin paljon lukeville.

Sarjat olisi tietty aina hyvä aloittaa alusta, jolloin hahmot tulee tutuksi. Nämä toimivat mielestäni ihan hyvin itsenäisinäkin, ainakin jos on lukenut ensimmäisen osan. 

Sarjan miespääosan esittäjä on entinen amerikkalainen poliisi, joka on menettänyt vaimonsa ja tyttärensä ja muuttanut jokilaivaan Englantiin. Hänellä on koira. 

Naispääosan esittäjä pitää kahden naisen mainostoimistoa kylässä joen lähellä. Hänellä on kaksi lasta ja vanhemmat, mutta ei miestä. Päähenkilöt ratkovat joutuessaan rikoksia ja vähitellen heiltä suorastaan tilataan ratkaisua. 

Tässä kirjassa vannoutunut kylän joulupukki katoaa pukin vaatteissaan juuri kun hänen pitäisi mennä jakamaan lapsille lahjoja. Kaikki tietävät, että hän ei häviäisi vapaaehtoisesti odotettuaan lasten riemua taas vuoden. 

Tutkimusten aikana joulu lähenee ja löytyy kaikenlaista pukin menneisyydestä.

maanantai 9. joulukuuta 2024

Hyvä kasvaa Kempeleessä

Olin valmistautunut matkustamaan itsenäisyyspäivänä jälleen Kempeleeseen ja osallistumaan ylioppilasjuhliin, mutta sitkeät jalkavaivat eivät näemmä kestä juhlia ja rientoja joka viikko. Oli siirrettävä matka myöhemmäs eli kesään. Olin kuitenkin lukenut viime kesän ja syksyn aikana tätä reissua ajatellen niin monta kirjaa Kempeleestä, kuin löysin, joten päätin, että on aika julkaista tämä teksti nyt. 

Ensin tuntui siltä, että ensin lukemani uuden TrueCrime kirjan lisäksi ei oikein muita löydy. Kirja Sammon ohella kyselin kaverilta ja Kempeleen kirjastostakin, mutta kovin suurta listaa en kokoon saanut. Kirjastosta sain vinkin tämän tekstin pariin viimeiseen kirjaan, joista erityisesti viimeinen oli oikea helmi. 

Ensimmäisenä luin Jaana Skyttän kirjan Martta Saxin murha

Martta Sax oli 1906 syntynyt osuuskaupanhoitaja, joka surmattiin julmasti lauantai-illalla 5.5.1934. Edessä olisi ollut Limingan osuuskaupan iltamat ja koulutuspäivä, mutta joku päätti toisin.

Jaana Skyttä on koonnut mielenkiintoisen kokonaisuuden eri lähteistä ja saanut 1930-luvun kempeleläisen kylän elämään. Lähikunnissakin poikkeillaan, sillä kaupan pääpaikka oli Limingalla ja Martta oli kotoisin Törnävältä. Tampereellakin käytiin tapaamassa melkein sulhasen toista morsmaikua ja lasta. 

Tapaus oli silloin, niin kuin olisi nytkin, hetken lehdistön seurannassa. Otsikot olivat silloin suoria, ei mitään klikkiotsikoita. 

Melko pian pidätettiin yksi mies, joka tunnusti surmateon kaikessa kauheudessaan. Vaikea on ymmärtää miksi, sillä poliisien tarkat tutkimukset osoitti miehen syyttömäksi. 

Vasta pari vuotta myöhemmin löytyi sattumalta mies, joka niin ikään tunnusti ja sai murhasta tuomion. 

Skyttän kirja kuitenkin osoittaa, että ihan varma ei tämäkään asia ollut. Oliko sittenkin takana joku muu, joka maksoi tunnustuksesta? Isäntämiehiäkin taidettiin vähän epäillä, jos Haanpään fiktiiviseen kirjaan on uskominen (siitä hetken kuluttua lisää). 

Kaupanhoitaja oli iloinen ja suosittu, kaikkien pitämä, mutta iän mukaan kohta vanhanpiian veroa maksava, joten ei kuitenkaan ollut löytynyt sitä oikeaa, joka veisi vihille. 

Itse mietin, että uhri taisi olla liian kiltti antaessaan lainaksi rahaa isompia eriä ainakin kahdelle miehelle. Sellaista ihmistä on helppo käyttää hyväksi, mutta harva haluaa sellaisen kanssa maalaisyhteisössä naimisiin, kun vaarana on, että jatkossakin lainaisi talon tavarat.  

Oli miten oli. Hirveä rikos. Ei voi muuta sanoa. 

Yllätyin, kun Finnasta löytyi ainakin neljä valokuvaa tähän rikokseen liittyen. Muut kuvat liittyivät tuomitun pidättämiseen paljon myöhemmin. Selaamissani maakunnallista sanomalehdissä ei tuohon aikaan valokuvia paljon ollut. Ei ainakaan joka lehdessä. 

Kuvat olivat olleet Kalevassa 8.5.34. Sitä lehteä en näemmä lukenut kesällä. Nyt luin senkin ja sieltä löytyi myös oheinen kuva Kempeleen Ylipäässä sijainneesta kaupasta. Ei mikään iso rakennus, mutta tuohon aikaan kauppoja saattoi olla monta samalla kylällä. Omallakin kotikylälläni oli 1940-luvulla kolme kauppaa samaan aikaan, joista kaksi rinnakkain maantien laidalla, kolmas parin kilometrin päästä naapurissani sivuten varrella. Neljäs kauppa löytyi maantien laidalta noin 4 km päästä.

Pentti Haanpään pienoisromaani Isännät ja isäntien varjot on saanut alkunsa Martan julmasta kohtalosta. Haanpää oli nähnyt siitä uutisen, liekö ollut joku tänne Dikiarkistosta poimimani. Kirjailijan mielikuvitus oli tehnyt tapahtumasta tarinan, joka on osin erilainen kuin TrueCrime-kirjassa. 

Ajat oli levottomat. Lehtiarkistoa tutkimalla selviää moni asia. 

Martta Saxin murha ei valitettavasti ollut sen viikonlopun ainoa. Eurajoella Vuojoen kylässä (missä sijaitsi myös Eurajoen keskustaa lähinnä oleva asema/seisake, minne itsekin tulin opiskelupaikkakunnalta lättähatulla, jos olin menossa ensin poikakaverin luo) ampui mies vaimoaan ja surmasi sen jälkeen kaksi lastaan ja itsensä. Vaimo selvisi hengissä. Karjalohjalla mies kuristi vaimonsa kertoen vaimon yrittäneen ensin leikata miehen päätä irti tämän nukkuessa. Ja keskiviikkona Iisalmessa kaksi miestä riitaantui kävellessään asemalle ja toinen surmasi toisen aidanseipäällä, kertoi Eteenpäin lehti 8.5.1934 artikkelissa 'Kammottavia murhia tehty eri tahoilla maata'. 

Saman päivän Etelä-Saimaa tiesi kertoa, että viikonloppuna oli myös Kuopiossa surmattu siilinjärveläinen mies lyömällä teräaseella selkään, ja Etelä-Suomen Sanomat puolestaan kertoi Tampereella kahden opiskelijan välienselvittelyn päättyneen lopullisesti puukoniskuun. Ei kiva viikonloppu ja alkuviikko.

Haanpään kirja heittää varjon isäntä miehen suuntaan. 

Matti Hannus on kirjoittanut Suomen ensimmäisen elämäkerran vammaisurheilijan urasta Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Se on mielestäni kivasti kirjoitettu kirja. 

Olen ottanut tuon kuvan helmikuussa 2014 Kempeleessä meren rannalla. Päivä olisi ollut mitä hienoin hiihtämisen, mutta käytin sen kävelemisen keskustan liepeillä ja kävin Jäähallissa kahvilla kaverin ollessa töissä. En tiedä hiihteleekö Sankilampi jäällä, mutta olisi tuossa ollut baanaa hiihdellä.

Sankilampi toivoi nuorena hiihdon olympiamitalia, eikä saavutus tuntunut ylivoimaiselta. 

Sitten armeija-aikana jalka alkoi oireilla ja siitä löydettiin syöpä, joka johtaisi vähintään amputaatioon, mutta myös kuolema oli hyvin mahdollinen. 

Reisiamputaarion kanssa onnistuttiin ja sitkeä nuorimies pääsi kuin pääsikin kultamitalleille. Hän voitti seitsemän kultaa maastohiihdossa (ilman hiihtokelkkaa) paralympialaisissa 1976-1990.

Mahtava suoritus, mistä isot onnittelut sankarihiihtäjälle, jos tämä teksti hänen lähipiiriään tavoittaa. 

Mukavaa paikallisväriä löytyy kirjasta siellä täällä. Esimerkkinä Zeppeliinin bingo. Bingot oli aikanaan kivoja ja suosittuja, ja ovat vissiin taas vähän tulleet suosituimmiksi ainakin kaveripiireissä. 

Paikalliset muistavat varmasti paljon enemmän tuttuja paikkoja ja ihmisiä kuin minä, joka olen käynyt Kempeleessä muutamia kertoja ja seurannut sen tapahtumia lähinnä ystäväni kotikuntana. 

Itse en tykkää moderneista kirkoista, mutta Kempeleen uusi kirkko on kiva. Vanhaan kirkkoon tai museoon en ole vielä päässyt. Mutta ehkä seuraavalla käynti kerralla. 

Huvittaviakin muistoja löytyi, kuten sekin, että sykemittari oli aluksi urheiluvalmentajien mielestä turhia, nykyään niitä ja muita tilastoja tuottavia mittareita ilman ei tulisi mitään.

Ari Paulowin Viimeinen vartiomies. Perustuu todellisiin tapahtumiin, mutta itse romaani on fiktiivinen. Kirja on viides osa Jesse Hackman -sarjaa. Aiemmin olen lukenut osan yksi, mistä Hagman muuttaa Amerikasta Ouluun, mutta hyvin pysyin kärryillä, ja muistin taas miksi kannattaa lukea koko sarja. 

Paulow on kempeleläinen kirjailija ja tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat Kempeleeseen minne Hackman lähtee tappouhkauksia saaneen it-miljonäärin henkivartiaksi.

Henkivartijahommat sujuvat välillä vähän nihkeästikin, mutta suojelun ohella selviää miksi suojelua tarvitaan ja ratkeaa muutakin. Jessekin taisi saada uutta virtaa yksityisetsivyyteensä. 

Nuorten kirjoista löysin niin ikään Ari Paulowin Surmankarin vangit kirjan. Siinä kolme 14-vuotiasta kaverusta haaveilee seuraavasta kesälomalta Englannissa. Kuin tilauksesta he saavat mökkimaalausurakan, jonka tuotolla saadaan matkaa varten mukava pohjakassa. Mukaan lähtee myös Anssin 11-vuotias sisko ja yksi koira. Suomalainen viisikkohan siinä! 

Matkaan lähdetään Kempeleen keskustan lähistöltä veneellä. Lähtö viivästyy ja katastrofin ainekset on lähellä, sillä myrsky nousee ennen kuin ollaan perillä. 

Sen mitä olen tähän ikään mennessä oppinut katastrofista, tiedän, että jos olosuhteet yhtäkkiä muuttuu, pitäisi ylipäätään harkita lähtöä.... Aina on mahdollisuus myöhästyä. No. Tällä kertaa ei tapahdu katastrofia, rantaudutaan saarelle suojaan, mutta tupaan ei päästä. Ihme touhua...

Myrskyn selkeydyttyä, ryhmä passitetaan eteenpäin. Mökki löytyy ja maalauspuuha alkaa, mutta viisikkomaiseen tapaan tämäkin viisikko vainuaa seikkailun.

Jarmo Stoori Motelli oli löytämistäni kirjoista kevyin ja siihen pätee hyvin tässä kohtaa tekstin sanonta: viimeisenä, muttei vähäisempänä

Kirjasta on kaksi versiota. Minä luin vuoden 2015 version. Seuraavan vuoden pokkariversio olisi ollut laajempi. Ihanan kepeällä kynällä kirjoitettu romaani motelliin sijoitetuista vakiasukkaista, matkalaisista, työmiehistä ja motellin pitäjästä. 

Kertoja hankki motellin sattumalta ja pienessä sievässä:
"Siellä se peltojen keskellä rönötti, tuleva työpaikkani."
Mutta katumaan ei ryhdytä.

Kirjassa kerrotaan viereisestä Shellistä, missä on aamupala. Siinä kohdassa totesin nukkuneeni "tässä motellissa" yhdellä geokätköilyn megareissulla pari yötä. 

Tosin kirjan motellin tapahtumat eivät vastanne todellisuutta, ei ainakaan kirjan lopun osalta. 

Mutta sieluni silmissä kokemani motelli vastasi kirjan rakennusta. Nuo reissussa kuvaamani portaatkin johtivat samalla tapaa yläkertaan. Huoneessamme oli minikeittiö ja sänky neljälle, mikä sekin mainittiin kirjassa. 

Motellin asukkaat olivat niin mielenkiintoisia, että melkeinpä toivoisi kirjalle jatkoa. Sama motelli pitäjä isomman hotellin johdossa.... Oi, se olisi mukavaa luettavaa. Olisi kiva nähdä tämä myös tämä näytelmänä. Näytelmä kun tästä on tehty.

Joulukalenterin 9. luukku 2024

Minulle 9.12. on ensisijaisesti Annan päivä. Silloin olen perinteisesti leiponut kakun joulua varten. Perinteinen hedelmäkakku säilyy viileässä hyvin aina loppiaiseen saakka. Ellei tule syödyksi ennen sitä.

Se, miksi olen leiponut kakun juuri Annan päivänä juontaa juurensa 1980-luvulla lukemastani vitsistä. Siinä mies tilaa hyvin pienen täytekakun Annan päiväksi erittäin pikkutarkoin ohjein. 

Päällä pitää olla tietyn sinisiä lemmikkejä ja siinä tulee lukea Anna. Aamulla 9.12. mies tulee hakemaan kakkua, hän moittii lemmikkien väriä, ovat liian tummia. Konditoria lupaa korjata kakun kahdessa tunnissa. 

Mies palaa ja toteaa lemmikkien olevan hyvän värisiä, mutta nyt kirjain koko on väärä, kirjaimet on liian pieniä. Ne korjataan seuraavan tunnin kuluessa. 

Mies tulee uudestaan. Ilma on tosi huono. Nyt kirjaimet ovat sopivan kokoiset, mutta fontti on muuttunut, ja Anna olisi pitänyt olla pienellä a-kirjaimella eli anna. Eikun korjaamaan. Se onnistuu jo puolessa tunnissa. 

Mies palaa ja on tyytyväinen. 

Myyjä huokaisee helpotuksesta. Koska ilma on tosi huono, hän kysyy, miten mies toivoisi kakun paketoitavan, eli miten hän on liikkeellä ja kuinka kauas. 

Mies toteaa, että ei tarvitse paketoida. Hän syö kakun heti. 

Annan päivän kunniaksi valitsin kirjauutuuden yhdeltä Annalta: Menolippu kaikkialle. Se on Anna-Katri Räihän matkamuistelu- ja vinkkikirja matkoiltaan yksin kaikkiin maailman itsenäisiin valtioihin. 

Räihä on ensimmäinen suomalainen nainen joka on käynyt kaikissa maissa fyysisesti ja siis yksin. Veikkaan että koko maailmassakaan ei ole montaa yksin matkaajaa, joka on päässyt samaan. 

Itse olen käynyt maailman valtioita läpi lukemalla vuodesta 2017 alkaen. Tätä kirjoittaessa niistä puuttuu edelleen tusinan verran maita. Mielenkiintoista nähdä, onko edes osa niistä samoja, mitä itselläni.

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 8. luukku 2024

Hyvää Sibeliuksen syntymäpäivää ja toista adventtia. Joulu lähenee, siihen on enää 16 päivää ja aattoon yksi vähemmän. Vielä ehtii nauttimaan joulun odotuksesta täysin rinnoin. 

Odotellessa kannattaa muistaa Martan joulukirjan ensipainoksen sisäkannessa olleen oviluukun viesti: "

"Siivoa komerosi, jos aiot viettää siellä joulun." 

Sillä ohjeella olen itse välttänyt joulustressin kohta 20 vuotta. Tekstin on keksinyt Ritva Otva, joka toimi Marttaliiton talousneuvojana 1990-luvulla ja myöhemmin Etelä-Savon Marttojen toiminnanjohtajana.

Tälle päivälle valitsin Mika Waltarin teksteistä koostuvan Joulun ihmeen.

Kirjan tekstit ovat nuorta Waltarin noin sadan vuoden takaa. Kirjassa on seitsemän tarinaa ja runoa. Äänikirja kestää reilun tunnin, joten sen ehtii hyvin kuunnella melkein kokonaan lenkillä tai ruuanlaiton yhteydessä.

Itse olen tykännyt erityisen paljon Waltarin runoista eikä nämäkään huonoja ole. Tarinoiden tyyli on lähempänä Waltarin ensimmäistä romaania kuin osin hulvattomiakin Mikael kirjoja. Kelpo tarinoita, yhtä kaikki.

lauantai 7. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 7. luukku 2024

Itsenäisyyspäivä on juhlittu ja toinen adventti lähenee. Siivoillessa tai leipoessa voi kuunnella onneksi äänikirja.

Tälle päivälle suosittelen Ville Mäkipellon hieman erilaista joulukalenterikirjaa Kierot mielet. Itse kuuntelin tämän muutama päivä sitten huomaamatta edes että tämän voisi kuunnella myös joulukalenterina. 

Kirjassa ei ole oikein mitään jouluista ja kirjan kahdeksan sarjamurhaajaa tuo joulumieltä melko niukasti. Mutta kaikkihan eivät ole jouluihmisiä, joten otin tämän sen vuoksi mukaan omaan joulukalenterini. Ja tietty monipuolisuuden vuoksi pitää olla vähän kauhuakin mukana.

Kirja oli mielestäni mukavasti kirjoitettu. Jos nyt sarjamurhaajista suosikkia voi etsiä, niin shakkilautamurhaaja ehkä voisi olla itselleni sellainen. Hirveistä tavoitteistaan huolimatta hän sentään yritti olla tuottamatta tuskaa kenenkään läheiselle.... Tai no... Suoraan sanoenhan hirveä tyyppi oli sekin... mutta ainoa jolla oli jonkinlainen fysiologinenkin peruste tekemisilleen.

Kirjan tapaukset on eri puolilta maailmaa ja itselleni ne oli kaikki uusia. 

Varoitus: Heikkohermoisimmat ja vaikutteille alttiita älköön hankkiko tätä kirjaa.

perjantai 6. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 6. luukku 2024

Se on sitten Itsenäisyyspäivä. Onnea 107-vuotiaalle kotimaalle! Itsenäisyyspäivän aattoilta meni kuunnellessa Tuntemattoman sotilaan lukumaratonia. Kerrankin kirjallista kulttuuria tarjolla roppakaupalla. Lisää näitä!

Illalla on tiedossa televisiosta Linnan juhlat. Mielenkiintoista, miten ne ovat muuttuneet uuden isäntäparin myötä. 

Tämän päivän joulukalenterissa vinkataan nimensä puolesta päivään hyvin sopivaa kirjaa: Roope Lipastin Linnan juhlat

Luin kesällä ensimmäisen Lipastini, Ruotsin laiva, ja tykästyin. 

Linnan juhlat on samalla tapaa kepeä ja kuitenkin vakavia ajatuksia herättävä. 

Kirjasta tulee paikoitellen mieleen Arto Paasilinnan humoristinen revittely, vaikka kirjan taustalla on kipeät asiat: potkut töistä, potkut avioliitosta ja pitkäaikaisen unelman tavoittelu.

Tätä kirjoittaessani en ole vielä päässyt kirjan loppuun (kiitos Tuntemattoman sotilaan lukumaratonia), mutta monenlaisia ajatuksia on tullut jo nyt mieleen. 

Ja muistojakin. Itsekin olen kokenut kahden työpaikan konkurssin ja yhdet potkuihin johtaneet YTeet. Niiden jälkeen haltijatarkummi tai edes (tohelo) suojelusenkeli personal trainerina olisi ollut kiva juttu. 

Saas nähdä kuinka kirjan päähenkilön käy, eli pääsikö hän linnan juhliin 2017. Itselleni ei ole tullut kutsua. Vielä. 

torstai 5. joulukuuta 2024

Joulukalenterin 5. luukku 2024

Ilokseni löysin ristikkotarjontaa tutkiessani lähikaupassa elämäni ensimmäisen sarjakuvajoulukalenterin. Se sijoittuu luonnollisesti lempisarjakuvakaupunkiini Ankkalinnaan. 

Aku Ankan Joulukalenteritaskukirjasta löytyy luonnollisesti 24 tarinaa. 

Tarinoissa vilisee nuoruudesta tuttuja hahmoja. Touho-serkku, Mummo Ankka, Leenu, Liinu ja Tiinu, poliisimestari Sisu ja etsivä Kaasi, Musta-Pekka Herttoineen, Parta-Jussi, Polle Koninkaulus, Hannu Hanhi... Itselleni oli outoja vain tontut Hipsu, Hapsut ja Hopsu. 

Joulukalenterikirja kertomuksista peräti seitsemän on aiemmin suomentamattomia. Kertomuksista 18 on italialaisia, missä Mikki Hiiri ja Aku Ankka ovat paljon piirrettyjä ja luettuja. Kirjan piirrosjälki tuo mieleeni enemmän 1980-luvun kuin nykyajan ja esimerkiksi Don Rosan rikkaan piirrostyylin. 

Nostalgian janoisille kirja antaa mahdollisuuden muistella. Uusille lukijoille kirja käy eri hahmojen esittelystä.

Olen kasvanut Aku Ankan kanssa neljä vuotiaasta alkaen. Vielä yliopistossa luin Aku Ankkaa viikoittain. Matematiikan ainejärjestö Epsilon ry alkoi tilata lehteä laitoksen kahvioon ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Voi sitä riemua, kun lehti alkoi tulla nimellä Ry Epsilon. 

Yliopiston jälkeen luin Aku Ankkaa lähinnä taskukirjoina ja satunnaisesti sukulaisissa. Vuonna 2006 löysin satumaisen tarjouksen lehdestä ja ajattelin kokeilla lukemista uudestaan. 

Kun määräaikainen tilaus alkoi lähestyä loppuaan, alkoi pommitus. Toistakymmentä puhelinmyyjää tarjosi lehteä LAPSELLENI. Lapsettomana meni kuppi nurin. En jatkanut tilausta. Miksi pitää olettaa, että klassikkolehti tilataan lapselle. Käsittääkseni keskimääräinen lukija on nykyjään keski-ikäinen mies. 

Edelleen ostan taskukirjoja ja erikoisnumeroita. Ja luen lehden, jos nään sellaisen jossain, mutta harvoin näkee. 
Vieläkään en ole leppynyt ammattitaidottomille myyjille.

Kirja joka maasta ja kunnasta -projektit

Nämäkin voisivat kiinnostaa Sinua

Joulukalenteri 21. luukku 2024

Tuomaan päivänä käydään Tuomaan-markkinoilla ja luetaan tietty Tuomaan kirjoittamia kirjoja. Tuomaaksi valitsin tällä kertaa its...