Annie Ernaux on pitkänlinjan kirjoittaja, ikää on yli 80 vuotta. Hänen kirjansa ovat omaelämänkerrallisia. Kaiketi häntä voisi kuvailla siis ranskalaiseksi Kalle Päätaloksi, joskin yhden kirjan lukukokemuksella sanoisin, että Päätalo kirjoittaa kuin tarkkaa päiväkirjaa, Ernaux kuin romaania.
Luin sattumalta tuoreeltaan Annie Ernauxin kirjan Isästä, kun se ilmestyi suoratoistopalveluuni elokuussa. Ajattelin että kirja, jonka nimi oli Isästä, sopisi hyvin luettavaksi isän syntymäpäivän tienoilla. Isäni elää ja voi hyvin, joten ei se nyt ihan sopinut. Annien isä kuoli, ja kirja alkaakin hautajaisista.
Toisaalta mietin kyllä, että omasta isästänikin voisi kirjoittaa kirjan. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, lauloi Veikko Lavi. Jokainen ihminen on myös kirjan arvoinen, mietin itse aikanaan, kun yksi marttatuttuni kirjoitti pätkätyöläismuistelmansa vajaa 20 vuotta sitten. Kun tuttava kuoli, olin tyytyväinen siitä, että kirja valmistui, se on varmasti mukava tietopankki jälkipolville isoäidin elämästä.
Isästä-kirjasta jäi mieleen yksi lause:
Isäntä päätti sitten lähteä.
Se on jotenkin niin saman tyylinen lause, mitä jotkut tuttavani saattaisivat sanoa. Yleismaailmallinen. Tavallinen. Ei yhtään aristokraattinen.
Ernauxilta on käännetty suomeksi neljä teosta (4/19). Viime vuonna ilmestyi Vuodet, Isästä, Äidistä, sekä viime vuosituhannella Puhdas intohimo. Ensi vuonna ilmestyy käännös Ernauxin laittomasta abortista nimellä Tapaus. Kirja on käsittääkseni jo käännös aiheessa, joten kerrankin täällä ollaan ajan hermolla.
Ernaux on päässyt mm. Anna Gavaldan kanssa yös essee kirjaan Tarinoiden paluu : esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta.
Onnittelut voittajalle.
