Lokakuun ajan päivittyvä päivitys
Toinen oli pitkään yöpöydän tuntumassa hengaillut Aino Kallaksen Suden morsian. Klassikko, johon tykästyin.
Toinen oli säeromaani, J. S. Meresmaan Kenties tapan sinut vielä. Se olikin harvinaisen onnistunut lukukokemus. Harmi, että kirjassa oli niin vähän tekstiä. Minulle olisi käynyt 400-sivuinen tavallinen romaanikin. Odotan kiihkeästi jatkoa tälle vampyyrikirjalle.
Haasteen kirjoiksi sopii:
- Halloween aika
- Ihmissudet
- Kummitukset
- Noidat
- Vampyyrit
- Zombit
- Kauhu ja muut kylmät väret, olipa se sitten dekkari, dystopia ym.
1. Örkeistä on hyvä aloittaa. J. R. R. Tolkienin Hurinin lasten tarun on koonnut kirjaksi hänen poikansa, keskimaatutkija Christopher Tolkien. Hän työsti kirjaa 30 vuotta ja mielestäni onnistui hyvin löytämään isänsä tavan kirjoittaa. Örkkejä mainittiin siellä täällä, mutta vähemmän örkkejä tässä oli, mitä kuvittelin. Kirjaan kuitenkin tämän ensimmäiseksi luetuksi, sillä viikkoon en ehtine lukea muuta kuin Aleksis Kiveä. Olisi hemmo voinut kirjoittaa edes hiisistä oman kirjan 😊 (Kevyttä haltijataikuutta ja sangen vähän kauheita örkkejä)
2. David Eddings, Belgarionin taru 1 Kiven vartija. Joku moitti netissä lukijaa ja päätin kokeilla. Ei se nyt niin huono ollut, mutta ei nyt tällä kertaa enempää, luin kirjat nimittäin viimeksi vuosi sitten, joten nyt ei ollut hirveää tarvetta. Kokeiltu on, ja hyvinkin voin kuunnella sarjan lähivuosina. Ellei oteta huomioon sitä, että taikuuteen tutustuva Garion tarvitsisi mielestäni enemmän huomiota kasvattajiltaan, niin tykkään sarjasta. Paljon. Pakko todeta, että äänikirjan lukija oli se, miksi en kuunnellut muitakin osia tällä kertaa. Harvoin näitä pettymyksiä sattuu, mutta tässä, lempikirjasarjani kohdalla se kirpaisi. (Noituus)
3. Hautojen laulu, Arto Kivimäen et al kääntämiä hautakivi tekstejä antiikin Roomasta ja Kreikasta. Tekstit ovat eri mittaisia. Osa on vainajan itsensä valitsemia. (Vainajat)
Jos haluat jotain, tee se eläissäsi. Ostia, Italia.
4. Muutaman Dekkarin jälkeen tartuin Kaiho Niemisen Ihmissuden kroniikkaan. Kirja kertoo 1600-luvun alkupuolen elämästä Savitaipaleella. Valtiovaltaa palvelevat tahot tarvitsevat vaihtohevosia ja ruokaa, kuinka pitkälle venyy talonpoikien vieteri? Luonnossakin selviää, mutta miten. Mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa tarinaa siivitti päiväkirjamerkinnät. Kirja on vuodelta 2016, mutta näin sen vasta nyt ensi kertaa.
5. Tiina Hautalan Aaveiden Pohjanmaa sopii kuin timantti sormukseen kuukauden teemaan. Kummitukset jos mitkä ovat aitoa Halloween ja myös kekri perinnettä. Nuoruudesta tulee mieleen aina, kun luen suomalaisista kummituksista, kuinka teimme yläasteella kummituskuunnelman. Se on jäänyt helmenä muistoihin, kiitos neiti Kylä-Liuhala. (Aaveet)
6. Viimeisenä luin vielä klassikon C. S. Lewis Paholaisen kirjeopisto. Elän vahvassa toivossa, että ne trollit ym. jotka manipuloivat ihmisiä eivät koskaan lue tätä kirjaa. (Paholainen)
Dekkareita en tähän kirjannut, niitäkin luin muutaman.
Kiitokset haasteesta. Tuli tarpeeseen. Vietin puolet lokakuusta Aleksis Kiven seurassa, joten oli kiva lukea määrätietoisesti muustakin.
On kiva, että Satokausikalenterin kaltainen toiminta voi koskea muutakin kuin ruokaa.
