Miesten viikko on nyt puolivälissä. Neljäntenä esiin nousevat Mauno ja Maunu. Maunosta tulee mieleeni ensimmäisenä VP Lehdon laulu Mauno Ylä-Mattila, ison talon ainoa poika. - "Naiset tilaa vielä Maunoa itselleen..." Vanha perinteinen nimi ei ole nykyään kovin suosittu. Vielä. Ehkä muutaman vuoden kuluttua Mauno-vaarit saavat etunimikaimokja lapsenlapsenlapsista.
Kovin moneen Maunoon en ole kirjoja lukiessa törmännyt. Viime vuosilta muistan vain kaksi, Unto Katajamäen Vainaja verkossa. Sekä Harri Tuomela Vallila-sarjan kirjat, joista aiemmin olen lukenut Vallilan murhamammat. Nyt luin toisen osan, Vallilan veitsiyöt.
Suosittelen aloittamaan alusta.
Hyvä oli tämäkin. Miitta Mäki pestautuu väliaikaisesti poliisiin ja tutkii Vallilassa tapahtunutta raakoja murhia työparinaan rikosylikonstaapeli Mauno Luttinen.
Kirjat ovat kivan kepeitä murhakirjoiksi. Kaikenlaista tapahtuu siinä rikosta ratkoessa.
Tätä kirjoittaessa oli viikko aikaa miettiä lukuhistoriaa, ja muistui mieleen pari muutakin mielenkiintoista Maunoa kirjojen kansien välistä. Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä -kirjan päähenkilö on Mauno Joensuu. Rakennusmestari kuten Kalle itsekin.
Toinen mielenkiintoinen Mauno, Mauno Immo seikkailee Lasse Lehtisen kirjassa Valkoinen ihmissyöjä. Sen tarinaa en enää muista lainkaan. Muistan vaan että uutena pidin kirjasta kovastikin, kuten Lehtisen muistakin kirjoista.
Kaiken kaikkiaan Mauno näyttää olevan tähän mennessä yleisin kirjahenkilö miesten viikon nimistä.
*
Kirjailija Maunoja löysin vähänlaisesti. Niistä ainoa tuttu oli Mauno Saari, joka on kirjoittanut ainakin Juhantalon paperit kirjan, jonka olen lukenut kankaanpääläistä geokätköilymysteeriä varten. Se oli kyllä muutenkin ihan mielenkiintoinen kirja kansanedustajan vaiheista.
Saaren kirjan Kuoleman kello pistin lukupinoon, vaikka thrillerit eivät olekaan suosikkejani. Kirjan ajankohtainen aihe EU ja Välimeri kuulostaa hyvältä.
