Miesten viikko 22.8. Iivari

Miesten viikon päättää Iivari ja Iivo. Valitsin päivän kirjaksi Eve Hietamiestä. Hietamiehiä onkin tullut luettua laidasta laitaan. Isä Heikin kirjoista olen lukenut kaikki vanhemmat kirjat, äiti Lailalta Minä Katariinan ja Koivu ja tähti -kirjan, jossa mainitaan Marttahotelli, tosin Marttahotelli perustettiin oikeasti vasta 1956. Tyttäreltä Eveltä olen lukenut tarinaa, miten mies oppi lastenhoitoa. Sarjan aloitti Yösyöttö 2010. Ainakin Yösyöttö-kirjasta olen katsonut elokuvankin. 

Hietamies Eve Puolinainen on ilmestynyt 2002 ja kuvaa Hietamiehen omakohtaisia tuntoja lapsettomuuden syövereissä.  

Ilona tulee raskaaksi helposti. On koettu kolme keskenmenoa, neljä, muistuttaa puoliso Iivari. Sitten alkaa viides raskaus, mutta Ilona ei jaksa enää stressata. 

Kirja on niitä harvoja lukemiani, jossa mies, Iivari, on mukana ilossa ja surussa täysillä. Ilonan tuttaviksi on valikoitunut porukka niin erilaisia raskauskohtaloita omaavia naisia, että se tuntuu uskomattomalta, mutta muuten kirja on taattua Hietamiestä. 

"Loppujen lopuksi näiden asioiden kanssa on ihan yksin, sanoo Kemppari, ja heittää paperisuikaleet kädestään tarjottimelle. 

Aina päädytään siihen, että vessanpöntöllä itkee nainen, Ilona ajattelee..."  (9.8.)

Pidin kirjasta, vaikka en oikein ole kirjan kohderyhmää, vaikka itsellänikin on takana epämääräinen tuulimunaraskaus. En ole oikein koskaan kokenut kunnon vauvakuumetta. Opiskeluaikana Ilmari Turjan Tuomari-Marttan elämä oli lähempänä haavettani kuin virka- saati kotiäitiys. Mutta 1980-luvulla lapset kuului perhesuunnitelmiin, joten jos niitä olisi tullut, olisi 1990-luvun lama selätetty toteutunutta tilannetta kepeämmin kotiäitiydellä.

On hyvä, että kirjallisuudessa esitetään erilaisia näkökulmia eri asioihin. Keskenmenoista kertovissa kirjoissa on liian usein näkökulmana rikkoutuva avioliitto. Tässä kirjassa parisuhde säilyi. Mies oli mukana ja läsnä henkisestikin.

*

Iivari nimisiä kirjailijoitakaan en löytänyt montaa. Mielenkiintoisimmaksi ajattelin Iivari Leiviskän lähemmäs sata vuotta vanhan kirjan Islanti kuvauksia tuulen ja jään maasta. 

Miesten viikko 21.8. Veini

Miesten viikon kuudes päivä. Soini ja Veini juhlivat tänään. Tämän päivän kirjat oli vaikeimmat löytää, mutta jotain löytyi kuitenkin. 

Viherjuuri Heidi Hilja ja synttärisoppa -kirja oli ensimmäinen, josta löytyi Veini niminen henkilö. Kirja on sarjan kahdeksas osa, joten tämä ei ehkä ollut parhaalla mahdollisella tarinalla aloitettu sarja mutta aloitettu, yhtä kaikki. 

Heti tuli yllätys matkaan. Hiukan hämäsi, kun kirjan Veini oli Hiljan ja Taimin isosisko. 

Kaikki tuntemani Veinit, myös heinäkuussa lukemani Kaisu Hulkon Kiitäjien kylä -kirjan poliisi-Veini, ovat olleet miehiä. Nykyään naispuolisia Veinejä on parikymmentä. Jotenkin hämäävää, sillä Veini tarkoittaa mm. aseenkantaja ja nuorta miestä. 

Tosin olen nähnyt Outi nimisen miehen, joten kaikki on kyllä mahdollista. Itse asiassa Suomessa on yli 500 unisex-etunimeä jotka löytyy vähintään viideltä sekä mieheltä että naiselta. 

En ollut tarinan kohderyhmää, mutta veikkaan, että ekaluokalaiset tytöt tykkää. 

Itse tykkäsin kirjan rikkaasta sanastosta. Kiva ilmaisu on esimerkiksi polkupyörän lättänä kumi. On pitkä kun olen lukenut mistään lättänästä kirjallisuudessa.

Aikuisempaan makuun sopiva Kiitäjien kylä oli rikostarina, joka sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle, Jalasjärveltä pohjoiseen. Kuntaa ei mainita, mutta autolla ajetaan ajo-ohjeiden mukaan Juustoportin ohi Karviaan ja siitä kohti Kankaanpäätä. Kirjan alun autokolari tapahtuu Karviassa. 

Kirja ei ole perinteinen dekkari, enemmänkin maaseuturomaani. Itse tykkäsin. 

Fiktiota, jonka päähenkilö on Soini en löytänyt. 

Sekin oli itselleni uutta, että Veinejä on ollut eniten Satakunnassa. Niinpä ei ollut ihme, että ainoa Veini niminen kirjailija, jonka löysin oli satakuntalainen tietokirjailija. 

Ainoa Veini niminen kirjailija, jonka löysin on noormarkkulainen Veini Rainiola. Rainiola on kirjoittanut paikallishistoriaa, esimerkiksi kirjan Muutosten sukupolvi.

Yhtä huono tulos oli Soini nimellä. Soini on kyllä sukunimenä monella kirjailijalla samoin tapahtumapaikkana. 

Löysin Kirjasammosta vain yhden lastenkirjan, jonka kirjoittajalla oli etunimenä Soini: Soini Hirvelä on kirjoittanut 1970-luvulla nuortenkirjan Kale. Sitä en ole lukenut, ellen sitten 1970-luvulla.

Miesten viikko 20.8. Samuli

Tämän päivän kakkukahvit työpaikoilla tarjosi Samuli, Sami, Samu ja Samuel. Nämä ovatkin miesten viikon yleisimmät nimet. Kuinka onkin osunut yhdelle viikolle nimet, joiden kantajia ei asu joka korttelissa.

Myös kirjoissa olisi ollut valinnan varaa enemmän kuin muina kuutena päivänä yhteensä. 

Olen lukenut Kalle Isokallion Samuli Huttusen synnyinlahjan uutena 2014, mutta en muistanut siitä enää kaikkia käänteitä, joten kuuntelin nyt kirjan uudestaan. 

Kun aikanaan Arto Paasilinnan hersyviä kirjoja ei enää saanut vuosittain, löysin onneksi Lasse Lehtisen ja Kalle Isokallion. 

Isokallion kirjoissa minua viehättää se, mitä kaikkea tavallisen ammattimiehen elämässä voi tapahtua, kun hän tekee omaa työtään suurella intohimolla välittämättä muusta kuin työn tuomista haasteista. 

Tätä oli myös Samuli Huttusen elämä. Samuli teki metallihommia ja kehitteli asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjä osia. Hänellä ei ollut intohimoa firman johtamiseen, mutta kehittelytyö poikii kaikenlaista. 

Suomen ohella kirjassa ollaan Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Kirjan tapahtuma-aika on 1980-1990-lukujen taite, joka tuo herkullista lisää lama-ajan ja Euroopan geopolitiikan vuoksi. Saksan yhdistyy, Neuvostoliitto jakaantuu jne. Kirjan verstas sijaitsee Kemiön saarella.

Ellei huumori ole lempilaji, voi aina aloittaa dekkarin. Pirkko Arhipan kirjoissa on esiintynyt poliisi Sami Mattila joka alkoi seurustella Pia Pohjakallion kanssa. Jälkimmäiseen oli helppo samaistua vastavalmistuneena 1990-luvulla, sillä myös Pia kohtasi silloin laman tuoman työttömyyden. 

Kirjoja on useampia. Kotoisasti kirjastoon liittyy Kuolema käy kirjastossa. Oma suosikkini tästä sarjasta on Kuoleman koordinaatit, missä Pia saa töitä risteilyltä Etelämantereelle ja Sami pääsee mukaan. Kirjat toimivat hyvin yksittäinkin, mutta Samin ja Pian elämässä pysyy kiinni paremmin kun aloittaa alusta eli kirjasta Kolme kultaista hattua vuodelta 1993. Sami Mattila asuu kirjoissa Naantalissa.

* 

Myös kirjailijoista oli tälle päivälle poikkeuksellisen reilusti valinnanvaraa. 

Samuleista valitsin Samuli Paulaharjun, jonka kansanperinteitä käsitteleviä kirjoja on mm. Pohjanmaalta, Lapista ja Itä-Karjalasta. Kirjoissa kerrotaan Paulaharjun matkoista, kokemuksista ja tapaamiensa ihmisten kokemuksista. Itseäni kiehtoo näistä etenkin Kurikkaan liittyvät tarinat, joista olen yrittänyt löytää sukutarinoitakin.

Sameista olisi ollut tarjolla mm. Sami Tabellin Malaika-sarja. Sarjan kolmososa on tekijän puolison blogin mukaan viimeistelyssä. SaaS nähdä jatkuuko sarja sen jälkeen, sillä Malaika vene on kuulema myyty. Malaika purjehti Ranskan Polynesia saa.

Myös Sami Garamin stadin slangille soveltama Aleksis Kiven seitsemön veljestä kiinnosti niin paljon, että lsitoin kirjastoon varauksen. Josko vsikka lukisi siitä pätkän kun pidämme martoissa esitelmää Aleksis Kiven päivänä. Kirjan nimi on Sami Garam heittää kehiin Allu Stemun Seittemän broidii. 

Miesten viikko 19.8. Mauno

Miesten viikko on nyt puolivälissä. Neljäntenä esiin nousevat Mauno ja Maunu. Maunosta tulee mieleeni ensimmäisenä VP Lehdon laulu Mauno Ylä-Mattila, ison talon ainoa poika. - "Naiset tilaa vielä Maunoa itselleen..." Vanha perinteinen nimi ei ole nykyään kovin suosittu. Vielä. Ehkä muutaman vuoden kuluttua Mauno-vaarit saavat etunimikaimokja lapsenlapsenlapsista. 

Kovin moneen Maunoon en ole kirjoja lukiessa törmännyt. Viime vuosilta muistan vain kaksi, Unto Katajamäen Vainaja verkossa. Sekä Harri Tuomela Vallila-sarjan kirjat, joista aiemmin olen lukenut Vallilan murhamammat. Nyt luin toisen osan, Vallilan veitsiyöt. 

Suosittelen aloittamaan alusta. 

Hyvä oli tämäkin. Miitta Mäki pestautuu väliaikaisesti poliisiin ja tutkii Vallilassa tapahtunutta raakoja murhia työparinaan rikosylikonstaapeli Mauno Luttinen.

Kirjat ovat kivan kepeitä murhakirjoiksi. Kaikenlaista tapahtuu siinä rikosta ratkoessa. 

Tätä kirjoittaessa oli viikko aikaa miettiä lukuhistoriaa, ja muistui mieleen pari muutakin mielenkiintoista Maunoa kirjojen kansien välistä. Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä -kirjan päähenkilö on Mauno Joensuu. Rakennusmestari kuten Kalle itsekin. 

Toinen mielenkiintoinen Mauno, Mauno Immo seikkailee Lasse Lehtisen kirjassa Valkoinen ihmissyöjä. Sen tarinaa en enää muista lainkaan. Muistan vaan että uutena pidin kirjasta kovastikin, kuten Lehtisen muistakin kirjoista. 

Kaiken kaikkiaan Mauno näyttää olevan tähän mennessä yleisin kirjahenkilö miesten viikon nimistä. 

*

Kirjailija Maunoja löysin vähänlaisesti. Niistä ainoa tuttu oli Mauno Saari, joka on kirjoittanut ainakin Juhantalon paperit kirjan, jonka olen lukenut kankaanpääläistä geokätköilymysteeriä varten. Se oli kyllä muutenkin ihan mielenkiintoinen kirja kansanedustajan vaiheista. 

Saaren kirjan Kuoleman kello pistin lukupinoon, vaikka thrillerit eivät olekaan suosikkejani. Kirjan ajankohtainen aihe EU ja Välimeri kuulostaa hyvältä. 

Miestenviikko 18.8. Leevi

Leevistä tulee mieleen aina ensimmäisenä Leevi and the Leavings, joka tahditti aikuisuuteni alkumetrejä, olinhan tuolloin sopivasti lihava, muistelin Pohjois-Karjalaa ja tupa oli täynnä elektroniikkaa, kuten kaikilla muillakin. 

Tauno Kaukosen (1929-1983) Klaani sykähdytti. Kirjan tarina on Mika Kaurismäen elokuvasta Klaani - tarina Sammakoiden suvusta tuttu. Olen monesti aikonut lukea kirjan, mutta en ole aiemmin kuitenkaan aloittanut. Nyt siihen oli oivallinen tilaisuus. 

Kirja tempaisi mukaan niin, että tuskin maltoin nukkua välissä. En ole katsonut elokuvaa 1980-luvun jälkeen, joten tarinasta muistin perin vähän, lähinnä sen, että Kari Väänänen oli loistava päähenkilön setänä. 

Sammakoiden suku on rikoksiin taipuvainen. Suvun nuorin vesa, jolle isä antaa suvun perinteiden mukaisen nimen Alesanteri, on kirjan päähenkilö. Toiseksi nimeksi tulee Suuri, ja kastajaisista tuli minulle mieleeni Arto Paasilinnan Onnellisen miehen kaksosten kastaminen. 

Aikuisuuden kynnyksellä Aleksanteri Suuri Sammakko yrittää pysytellä kaidemmalla tiellä, mutta suvun perintö vetää kuitenkin puoleensa. 

Lukiessa en oikein tajunnut, että kirja oli ilmestynyt todellakin jo 1963. 

Autoja toki oli vähän eikä kännyköitä käytetty, mutta tarina olisi voinut olla ainakin parikymmentä vuotta nuorempi, ellei tuoreempikin. 

Tämä oli mielestäni  lukuviikon paras kirja. Annoin täydet tähdet 🌟🌟🌟

*

Vaikka Leevi kuulostaa tutun kotoisalta nimeltä, en löytänyt montaakaan Leevi nimistä kirjailijaa. Tunnetuin niistä lienee tuottoisa eräkirjailija Leevi Karsikas (1933-2016). Muistan lukeneeni joskus jonkun hänen metsästysaiheisista kirjoistaan, mutta sen nimi on unohtunut. Esseekokoelma Yksi pääsky kuulostaa kivalta. Siihen voisi tarttua lähiaikoina. 

Kirjassa on esseitä luonnosta ja ihmisestä. Yhtenä aiheena on luonnon turmeleminen. Karsikas oli huolestunut ihmisten luontoon heittämistä jätteistä jo 1980-luvulla. 

Esseitä tulee luettua liian harvoin, vaikka yksi kirjailijatuttavani on sitä mieltä, että esseet sopisi minulle hyvin. 

Miesten viikko 17.8. Verneri

Miesten viikon toinen nimipäiväsankari on Verneri. Toisena sankarina Venni, joka on yksi niistä 506:sta etunimestä, joka on annettu myös vähintään viidelle toisen sukupuolen edestajalle. Suurin osa Venneistä on kuitenkin miehiä. 

Kirjallisuuteen liittyvistä Vernereistä tunnetuin lienee Werner Söderström, mutta tämä päivitys ei kerro hänestä.

Tässä kohden viikkoa aloin jo pohtia, että tälle viikolle ei juuri helppoja kirjallisuusnimiä ole sattunut. Mutta näillä mennään, sanoi kaverini muinoin. 

Valitsin lukuisista Verneri kirjoista lastenkirjan. No ei niitä nyt lukuisia ollut, mutta aika monta kuitenkin. Aiemmin olen lukenut Arto Paasilinnan Isoisää etsimässä ja Aapelin Siunattu hulluus, mutta muita kiinnostavia aikuisten kirjoja en löytänyt. Molempia näistä voin suositella kaikille huumorilla höystetyn kirjallisuuden ystäville. 

Kallioniemi Tuula Kaahailua ja kepposia oli itselleni entuudestaan lukemattoman Reuhurinteen alakoulusta kertovan sarjan eka osa. Ensimmäisestä on sina hyvä aloittaa, riittää sitten lukemista pidempään. 

Kirjan alkuun esitellään pikkukoulun muut oppilaat. Sitten Verneri Koppinen kelaa sähköpyörätuolillaan koululle kesken lukukauden. Itse en ehkä käyttäisi kelata sanaa sähköpyötätuolin kanssa, mutta sopiihan sekin. 

Hyvin mahtuu mukaan, sillä pikkukoulun kaikki oppilaat 1-6-luokilta mahtuu samaan luokkahuoneeseen. 

Itsekin olen pienen ala-asteen kasvatti, joten kirjaan oli helppo hypätä mukaan. Meidän koulussa oli kaksi luokkaa ja ainakin kolmannesta luokasta ylöspäin meitä oli alle 30 oppilasta. 

Opettaminen kahta tai neljää luokkaa kerrallaan on haaste, mutta todellinen painainen se voi olla opettajalle, jonka täytyy opettaa kuutta luokkaa kerrallaan. 

Omalla ala-asteellani meillä oli lukuaineissa kuten biologia ja historia aina kahdella luokalla sama oppikirja. Kun itse luin neljännen luokan biologiaa neljännellä luokalla, luki kolmasluokkalaiset samaa. Musiikki, ainekirjoitus, käsityöt ja liikunta oli yhteisiä kaikille. Matematiikka ja kielet mentiin kukin oman ikäluokan mukaan. 

Ainakin kolmannella luokalla ollessani luimme kaikki kerran viikossa yhdessä ääneen yhteistä kirjaa (vuorotellen kappale kerrallaan, ei kuorossa). Edelleen pidän täysin käsittämättömänä, että kirja jonka luimme oli H. J. Nortamon Raumalaisia jaarituksia rauman giälellä. Se ei sopinut pohjoissatakuntalaiseen murteeseen millään muotoa. Luultavasti myös kuudesluokkalaiset olivat sanoista pihalla kuin lumiukot. Itse olin sentään käynyt raumalla ja kuullut joitain sanoja. 

Reuhurinteen alakoulussakin ainakin joku on vähän pihalla koko ajan. Jotkut sitten ovat innokkaampia, kopa kesälomalla:

"Minä olen lomanaikana lukenut yli sata kirjaa."  

Innokas olisin itsekin olut jos joku olisi kirjastoon kesällä kuljettanut. Ei tullut silloin kenenkään mieleen. 

Kirja on ohuehko ja sopinee siksikin ehkä hieman nuoremmille ennen Ella tai Risto Räppääjä  -kirjoja. Samaa kepeyttä löytyy tästäkin porukasta.

Kirjailija Vernereistä voin lämpimästi suositella viipurilaista Werner Örniä (1853-1913), joka on kirjoittanut nimimerkillä Harald Selmer-Geeth elokuvista ja teatterilavoilta tutun tarinan Siltalan pehtoori. Kirja on julkaistu 1903.

Kirja kannattaa lukea, vaikka elokuva olisi tuttu, sillä kirjan ja näytelmän tarinat poikkeavat hieman. 

Salanimi oli kaiketi tarpeen, sillä Örn toimi Viipurissa oikeuspormestarina, Salmilla tuomarina ja myös valtiopäivillä 1899 aateliston edustajana. Nykyisin korkeillakin virkamiehillä voi olla harrastuksena romaanien kirjoittaminen, mutta tuolloin se ei ehkä ollut niin suotavaa. 

Örnin toista romaania Min första bragd vuodelta 1904 on pidetty Suomen ensimmäisenä salapoliisiromaanina. Kirjaa ei ole suomennettu, mutta ruotsiksi sen voi lukea vaikka Dorianista. 

Miesten viikko 16.8. Aulis

Tänään alkaa kalenterissa miesten viikko. Seitsemän päivää peräkkäin on miehen nimipäivä. Aiemmin, reilu parikymmentä vuotta sitten, vastaavia viikkoja oli enemmän. Vähitellen on tullut lisää päiviä, jolloin on sekä miehen että naisen nimipäivä, joten jos oikein luin kalenteria, tämä oli lajissaan ainoa kokonainen viikko. Esimerkiksi marraskuiselle miesten viikolle tuli vuonna 2015 Kustaan päivälle myös Mimosan nimipäivä ja 2020 Erin lisättiin Taiston rinnalle. Toki tällä miesten viikollakin voi olla muutaman naisen nimipäivät, sillä ainakin Veini nimen on saanut muutama nainenkin, mutta heitä on nykyään melkein yhtä vähän kuin miespuolisia Outeja. Naispuolisia Vennejä on enemmän, mutta sekin on 90 prosenttisesti miehen nimi. 

Viikon aloittaa Aulis. Alati avulias ja hyväsydäminen mies. Sellaisia maailma kaipaisi paljon enemmän. 

En ole seurannut kastettujen nimiä, mutta nykyään Aulis ei taida vielä hätyytellä tilastokärkeä. Toisin oli ennen sotaa. 1930-luvulla Aulis oli  Kotuksen mukaan 13. suosituin miehen nimi. Nais-Auliksiakin oli. 

Olen tuntenut pari Aulista. Niistä parhaiten on jäänyt ensimmäinen pomoni valmistumisen jälkeen. Hänkin 1920-1930-luvun taitteen tienoilla syntynyt. Hänelle ei saanut kertoa, että olin valmistunut yliopistosta, koska olin ylikoulutettu työhön jota tein. Lämmöllä kuitenkin muistelen häntä ja minut palkannutta alaistaan sekä kaikkia työkavereita. Teitte siitä keväästä ikimuistoisen.

Sariola Mauri Ison kalan katiska. Susikoski-sarjan 28.osa vuodelta  Nuori mies, insinööri Aulis Tamminen, on saamassa perinnön enoltaan, jos täyttää erään ehdon. Muussa tapauksessa perintö menee muualle. 

Perintöön liittyy sukututkimuksellinen ehto. Aulis ei ole ollut yhtään kiinnostunut suvustaan, mutta perintö saa kiinnostumaan. 

Kirjan juoni on kutkuttava. Mietinkin, millaisen bestsellerin joku nykykirjailija tästä juonesta saisikaan. Sariolan kirjat olivat ohuehkoja joten hyvääkään juonta ei voinut paisutella. Nykyään paisuteltaisiin etsimisen mukanaan tuomia haasteita paljon enemmän. 

Paljon Aulis joutuukin kohtaamaan etsinnän aikana, vaikka Sariola viekin tarinaa nopeasti eteenpäin. Käydään mm. Virossa. 

"Rikkaan miehen rahat ja porsaan lihat punnitaan vasta kuoleman jälkeen."  (4.8.)

Monenlaista punnintaa ehtii tapahtua ennen kuin Susikoski saa tarinan päätökseen. Mutta kuka saakaan enon rahat?

*

Aulis nimisiä kirjailijoita löytyy niukasti. Kotikunnastani löysin Aulis Nopsasen  (1915-1981), joka on kirjoittanut mm. satukirjan Onnen saappaat ja muita satuja. Sitä en ole lukenut, joten en tiedä, olisivatko sadut nykylapsen mieleen. Meille vanhemmille voi lukemisesta tulla nostalginen olo. 

Nykyään Nopsanen tunnetaan paremmin käännöstöistään. 

Itse olen lukenut niistä aiemmin ainakin kolme klassikkoa: Robert Louis Stevenson Aarresaaren, Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuvan ja viime vuonna Edgar Allan Poe Punaisen surman naamio ja muita kertomuksia. 

Heinäkuussa luetut kirjat

Heinäkuu alkoi Runon ja suven päivään liittyvillä runoilla. Siirryin Iin ja Kempeleen tienoille. Onnistuin hävittämään puolen kuun tekstit, joten tässä kuussa on sitaatteja todella vähän verrattuna muihin kuukausiin. Muutaman sentään olin kirjoittanut paperillekin tai ottanut kuvan myöhempää kirjaamista varten. Hyvä niin, ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa uusiksi. 

Al-Sabah Souad Alussa oli nainen. Kuwaitilaisia runoja, josta tykkäsin tosi paljon. Kirjottaja on elänyt elämää, jossa matkustellaan Euroopassa ja juodaan kahvia italialaisissa kahviloissa. Siitä tuli mieleen joku lukemani arabimaista kertova kirja, jossa naiset pukeutuivat lentokoneessa ennen laskeutumista kotimaansa vaatimiin vaatteisiin. Runot kertoivat pääasiassa rakkaudesta mutta tunnelmakuvat esimerkiksi kahvinjuonnista toivat lisäulottuvuutta romantiikkaan.

Älä lue minua

oikealta vasemmalle

arbialaisittain

äläkä vasemmalta oikealle 

latinalaisittain

älä ylhäätä alas 

kiinalaisittain

Lue minua yksinkertaisesti

niin kuin aurinko ruohon lehtiä

niin kuin pikkulintu ruusun kirjaa.  (1.7.) 🌟🌟🌟

Backman Elina Kuinka kuolema kohdataan. Kotkan Kaunissaareen sijoittuva murhatutkimus, jossa on tapahtunut pari murhaa viime vuosituhannella ja pari nyt.  (15.7.) 🌟🌟

Bei Dao Puhun peilille kiinaa : valitut runot. Kiinan suosituimman nykyrunoilijan kokoelmateos. (31.7.) 🌟

Blomster Tapani Rakkauden hinta. Kirja aloittaa Kemi-sarjan. Poliisit olivat Kemistä ja varsinainen murhakin sattui Kemin puolella, mutta osa henkilöistä oli Iistä ja Iin puolella käytiin ainakin haastattelemassa todistajaa ja kahvilla paikassa, jossa itse olen syönyt Poropizzaa. (7.7.) 🌟

Catullus Gaius Valerius Kaikki runous, suomentanut ja valinnut pois pari runoa Jukka Kemppinen. Kirjan lopussa oli hyvät selitykset. Tykkäsin. Italia. (3.7.) 🌟

Clarke Lucy Haaksirikkoutuneet. Mainoslauseiden mukaan tämä oli psykologinen jännityskirja, trilleri. Tuskin oli. En olisi psykologiseen jännitykseen tarttunut, ellei Fidzi olisi siihen houkuttanut. Olen kyllä lukenut jo yhden kirjan Fidzistä, mutta kuinka moneen Fidzi-kirjaan sitä törmäilee... joten pakkohan tämä oli lukea. Ei psykologista eikä juuri jännitystäkään! Kirjan takakansi puhuu tappajan vaanimisesta saarella, mutta ei se mitään vaaninut puskissa, kuten jotenkin mielsin Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan henkeä muistellen. Pah. Mutta mielestäni tämä oli kyllä tavallista parempi avioerosta selviytymistarina. (19.7.) 🌟

France Anatole (1844-1924) Aadamin ensimmäisen vaimon tytär. Kirjassa on viisi erillistä tarinaa. Lilith oli entuudestaan tuttu, mutta tyttärestään Leilasta en ollut kuullut. Lilithistä olen lukenut mm. vampyyrikirjoista, joissa Lilith esitellään ensimmäiseksi vampyyriksi. Leilan lisäksi tarinoissa esiintyy neljä muuta mystistä olentoa, mm. egyptiläinen kissa. Muutkin tarinat oli ok. 

"Leilan, Lilithin tyttären, rukous:

Jumalani, lupaa minulle kuolema jotta voisin nauttia elämästä. Jumalani, lahjoita minulle tunnontuskat, jotta voisin tuntea nautintoa. Jumalani, tee minut Eevan tytärten kaltaiseksi!" 🌟🌟 (22.7.)

Haanpää Pentti Isännät ja isäntien varjot. Kempeleeseen sijoittuva tarina, jonka virikkeenä on toiminut Martta Saxin murha, josta luin kesäkuussa. Ensimmäinen Haanpääni ja vaikutti ihan hyvältä.  (2.7.)

Haanpää Pentti Vääpeli Sadon tapaus. Hyvin rakennettu tarina, mutta… Oli se vaan kenkku vääpeli! (3.7.)

Hulkko Kaisa Kiitäjien kylä. Kuvittelin kirjan sijoittuvan Ulvilaan, niin kuin edellinenkin Hulkon kirja, mutta kirja alkoi Karviasta ja suurin osa kirjaa seikkailtiin jossain Etelä-Pohjanmaalla. Kirjassa tapahtuu paljon ja monessa paikassa. Lomamatkalla raskaana oleva Tiina ja Veini, lapsen isä, poliisi (eivät asuneet yhdessä tuolloin) sanailevat paljon. Veini on mieltynyt sitaatteihin. Kun hän kertoo Tiinalle jonkun videopelin ideaa, kuinka 10.000 pisteestä saa uudeen elämän, hän siteeraa Anatole Francea: 

"Useimmat jotka eivät tiedä, mitä tekisivät tässä elämässä, toivovat toista, joka ei pääty koskaan." 

Googlaillessa törmäsin Nobel-voittajaan vuodelta 1921 Anatole Franceen. Varasin oitis muutaman hänen kirjoistaan. Tätä kohtaa kirjoittaessani aloittamani Francen kirja Aatamin ensimmäisen vaimon tyttärestä on kesken, mutta olen vampyyrikirjoja lukeneena vahvasti epäilen, että sitaatti löytyy tästä kirjasta.  (15.7.)

Hyry Antti Uuni. Kirjassa vanheneva mies muuraa uunin. Antti Hyry muurasi itsekin ison uunin Iissä sijaitsevaan taloonsa. (11.7.) 🌟🌟

Jutila Niko Kytäjän kartanon kolmoissurma. TrueCrime. Toukokuu 1972, kolme nuorta (14-18 -vuotiaat) oli telttailemassa Kytäjän kartanon mailla hieman väärässä paikassa. Kirjassa esitellään nuoret ja heidän koulumenestyksensä, ystävänsä ja harrastuksensa kuten kalastus ja viinaa halvemmat päihteet sekä murhan tekijä sekä hänen lähipiirinsä. Surmaaja oli aikanaan Suomen rikkain kuritushuonevanki. Itse en tätä tapausta muista, vaikka tuolloin jo sanomalehtiä selailinkin. Hyvinkää (20.7.) 🌟

Kevätsateiden aikaan. Arto Lapin kokoama runokirja japanilaisia tankarunoja. Runot oli sellaisia, joita Tuomas Anhava ei aiemmin ole kääntänyt. (30.7.) 🌟🌟

Lehtonen Joel Kuolleet omenapuut. Putkimotkotrilogian toinen osa, missä esitellään Putkinotkon henkilöt. Sääminki/Savonlinna. (28.7.)

Lehtonen Joel Putkinotko. Verrattoman loistava klassikko  Sääminki/Savonlinna. (30.7.) 🌟🌟🌟

Levola Kari Rouslainin ilmapuntari. Nappasin kirjastokäynnillä mukaan Levolan ala-asteikäisille suunnatun Rouslain kirjan. Kirja on kuulemma jo kahdeksas osa Rouslainista kettovaa sarjaa, mutta hyvin pysyin kärryillä vilkkaan Rouslainin kanssa näinkin. Muille toki suosittelen aloittamista ensimmäisestä osasta. Tässä kirjassa Rouslainin perhe muuttaa toiseen koulupiiriin, mutta kuitenkin lapsille sopivan pyöräilymatkan päähän luokkatovereista. Tykkäsin, kuten muistakin Levolan kirjoista. 🌟🌟 (21.7.)

Lipasti Roope Ruotsinlaiva. Ensin tuntui, että miten Helsinki-Tallinna tunnelityömaasta saa Ruotsinlaivaa, mutta kyllä se onnistui. (10.7.)

Mendelin Irene Koivikossa II. Runoja vuodelta 1899. Kirjan parasta antia oli Suomea koskevat runot. Yhtään näistä en tuntenut entuudestaan. Vähiten innosti runot Topeliuksesta ym. suurmiehistä. Vaikka en tykännyt kaikista runoista, on pakko todeta, että riimittelyt rimmasi, mikä osoittaa, että ainakin tällä nuorella naisella suomenkielen sanavarasto oli hallussa. Tuuliseen lukuhetkeen ennen sadetta sopii runo Ulkona tuulee:

Ulkona tuulee, tuulee
Luonto ei rauhaa saa; 
Syömmeni värjyin kuulee, 
Koivut kun valittaa. 

Kaihoten koivut sorjat
Kevättä ikävoi, 
Vinkuen oksat norjat

Kattoa äsken löi. (18.7.)

Mårtenson Jan Noitavasara. Olen lukenut muutamia Mårtensoneja ja pääsääntöisesti tykännyt kuten tästäkin. On sillä antiikkimiehellä vaan aikamoinen kissa! Tässä kirjassa puhutaan noituuteen liittyvistä esineistä.Ruotsi. (8.7.) 🌟

Murhat Itämeren rannikolla. Odotin jotenkin enemmän Itämerta. Sarjassa oli 6 osaa. Niiden murhat oli lähes yöunet vieviä ja tapahtuivat Viro, Latvia, Puola -akselilla.  (12.7.)

Omenakasvoinen morsian mordvalaista kansanrunoutta valikoinut ja suomentanut Raija Bartens. Luin runoja reilun kuukauden, mutta olisi pitänyt ehkä lukea vielä hitaammin. Runot oli kivoja, mutta ihan liian samankuuloisia. Parhaimmillaan nämä olisi luettuna pari silloin toinen tällöin. Mordva, Venäjä (1.1.)

Outsider Lasilinnan salaisuus Arkkitehti Karma avustaa tällä kertaa Lasilinnassa, helsinkiläisessä huvilassa, josta on tehty kylpylä. Talolla on historia, jonka tuntija kolkataan. (10.7.)

Pakkanen Outi Naistenkutsut. Mediasta tutulla narsistimiehellä on monta naista - entisiä, nykyisiä, tulevia. Sitten mies kuolee. Mutta kuka olikaan murhaaja? Helsinki. (5.7.) 🌟

Pasanen Eero Kononen ja keltainen ruusu. Kononen on mielenkiintoinen tyyppi ja tuttu entuudestaan. Piipunpoltto ajoi poliisin yksityisklubin jäseneksi tupakkalain tultua voimaan. Tämä Ahtisaaren näköinen mies ajattaa hiukset kaljuksi, ettei ihan samalta näyttäisi. Parturien smalltalk on kuitenkin kärsimys :

"Väkinäinen päivittäisten sääilmiöiden ja tyhjänpäiväisten asioiden jauhaminen ei ollut Konosen ominta osaamisaluetta."

Martat mainittu, tällä kertaa Elimäen Martat. Tässä Kononen tutkii satunnaisen tuttavan kuolemaa, mutta ylhäältä tulee tutkimuskielto. Se antaa vapaata matkustaa junalla melkein Thaimaalle. Helsinki/Kruunuhaka.(31.7.)

Paulow Ari Surmankarin vangit. Nuorten kirja. Neljä nuorta ( noin 11-15 v) haaveilevat seuraavasta kesälomasta Glasgowssa, mutta toteavat, että jo pelkkä matka Kempeleestä Vantaalle maksaa maltaita. Helpotusta rahoitukseen tarjotaan kuitenkin heti, kun yhden pojan äiti tarjoaa maalaushommia huvilalla. Kivan jännä kesäkirja, joka alkaa vähän vaarallisellakin veneretkellä ja jatkuu Viisikkoa jännemmällä seikkailulla Iissä. (4.7.) 🌟🌟

Pitkäranta Ari Vatajan kylän miehiä ja ruokia. Honkajoen markkinoiden innostamana luin ensimmäisen Honkajokea käsittelevän kirjan jonka sain käsiini. (26.7.)

Puiden lohtu saksankielistä runoutta 1946-2000. Kirjassa likimain puolet ja puolet runoilijoita Saksasta ja Itävallasta, Sveitsistä kirjassa oli yksi runoilija, jos oikein laskin. Kultakin runoilijalta oli keskimäärin 6 runoa. Osaan ihastuin, yhteenkään en vihastunut. (3.7.) 🌟

Pulla Armas J. Epäylevien ajatusten sanakirja. Kirjassa on erilaisten kuuluisuuksien ajatuksia eri asioista. Osa niistä oli tuttuja, osasta kuuluisuuksista en ollut edes kuullut. Kiitos Pulla!  

"Meistä on tullut keski-ikäisiä silloin, kun joutuessamme valitsemaan kahdesta kiusauksesta valitsemme sen, josta pääsemme aikaisin kotiin." Fermand. (17.6.) 

Pääskysaari Jenni Martta – Nainen joka kuoli eläessään. Storytel Original kirja. Paikoitellen olisin kaivannut kustannustoimittajaa. Vuonna 1923 syntynyt Martta jäi jumiin Sinebrykoffin hissiin Bulevardin tienoilla (juomatehdas, ei se nykyinen museo) 1971 joulukuussa. Hississä paloi valot ja hissin hälytys raikui hissin sisällä, mutta ei sen ulkopuolella. Kukaan ei huomannut asiaa ennen kuin oli kulunut kaksi viikkoa. Martan tarina oli tietysti lyhyt, kirjaa venytti Pääskysaaren omat ongelmat tai niiden puute. Itse Martan tarina oli surullinen. Onneksi sellaista ei voine enää tapahtua. Itsellekin tuli silti mieleen eräs perjantai-ilta, jolloin marttojen arkistoasioissa juutuimme Matin ja Tepon studion hissiin. Kaverin kännykkä oli mukana, omani latautui toimistolla, ja saatiin soitettua hissimies päästämään meidät pihalle, mutta muistot jäi. Hissistä löytyi jopa penkki, mitä nykyään näkee hississä harvoin. Martan tarinan ohella kirjan parasta antia oli kulttuuhihistorialliset muistelot, kuten se, että Sylvi Kekkonen sai Urkin kutsumaan linnan juhliin 1971 enemmän taiteilijoita. Mukana juhlissa oli mm. Veijo Meri, Veikko Huovinen ja Kalle Päätalo sekä muistelot influenssoista kuten honkongilainen 1969.  Helsinki, Bulevardi. (9.7.) 🌟

Selznick Brian Hugo Cabret - kuvaromaani. Tästä ei voi antaa kuin täydet pisteet! Yksi vuoden parhaista kirjoista. Istuin ulkona ja luin koko 550 sivua yhteen menoon. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kuvia (ei siis kuvituskuvia, vaan kuin mykkäelokuvaa kirjassa) noin 2/3 kirjasta, joten se selittää sen, että lukuaikaa kului vain pari tuntia. (17.7.) 🌟🌟🌟

Sinkkonen Lassi, Sumuruisku. 1968. Kirja työttömästä, perheellisestä miehestä, joka saa töitä maalarina Helsingissä. Kirjassa mainittiin hauska termi syrjähypystä: vällykäärmeen purema.  Olen kuvitellut V-sanan tuoreemmaksi, mutta näköjään jo 1968 se on ollut käytössä.

”Viimeistään tässä vaiheessa totaalinen vitutus iskee miehen kuin miehen. Alemmuudentunteet ja kiukku repivät jo ennestään huonoja hermoja. Ja jos talossa oli liuta sikiöitä, ovat ainekset valmiina suomalaiseen murhenäytelmään. Tapetaan kaikki ja mennään itse mukana. Helvetissä tavataan.”  (16.7.) 🌟🌟🌟

Tuure Leila Apteekki. Poriin sijoittuvan apteekki-sarjan aloitus. Apteekkarin tytär on kiinnostunut apteekkityöstä, mutta sata vuotta sitten naisen ura ei ollut itsestään selvyys. Sisällissota vei neidon Merikarvialle turvaan ja joukkosidontahommiin. Sen jälkeen oli hyvä ottaa opiskelu puheeksi. (6.7.) 🌟

Vainio Virpi Petsamon enkeli. Petsamo ennen talvisotaa. Kirja alkaa vuodesta 1937. Rakastunut Valeria ottaa kalatehtaalta loparit ja aikoo lähteä miehen perään etelään, vaikka ei puhukaan kunnon suomea. Taiteilija, valokuvaaja Maija ottaa hänet avukseen valokuvaamoon töihin. 

"Varjele Herra Petsamoa, joka ottaa siipiensä suojaan niin meistä vähäisimmän kuin kaikki maailmalla virkansa menettäneetkin."  (9.7.)