Hyviä lukukokemuksia Etelä-Amerikasta

Eteläamerikkalainen kirjallisuus ei ole oikein auennut minulle, mutta yritän sitkeästi. En tiedä, luenko vääriä kirjoja (luen niitä, mitä saan käsiini) vai olenko vain eri aaltopituudella. Kerta toisensa jälkeen yritän antaa Etelä-Amerikalle ja sen kirjailijoille uuden mahdollisuuden ja onneksi lukeminen on palkitsevaa silloinkin, kun kirja ei osu ihan omimmalle mukavuusalueelle. 

Harvakseltaan löytyy eteläamerikkalaisia kirjoja, jotka tekevät ison vaikutuksen. Aiemmista romaanilöytöistäni vain vuosi sitten lukemani kolumbialainen Gabriel Garcia Marquezin Kuulutetun kuoleman kronikka, ja triniradilainen V.S.Naipaulin Täysinoppinut hieroja ovat nousseet itselleni sellaisiksi, joihin tarttuisi hyvin mielellään uudestaan.  

Myös Agustina Bazterrican Rotukarja oli loistava teos, mutta siinä kuvattu maailma oli niin raskas, että kirjaa piti sulatella pitkään, ja sen vuoksi sitä ei varmaan tule luettuua uudestaan. 

Nyt, koronan myötä, olen jälleen tajunnut, kuinka pienestä asiasta kaikki voi muuttua. Kirjassa tulee eläimiin sairaus, joka tekee eläimen lihan ihmiselle vaaralliseksi. Kirja on fiktiota, mutta mistä tulevaisuutta tietää. Muutos voi lähteä hauraasta perhosen siiven iskusta ja levitä hetkessä globaaliin maailmaan, kuten näimme viime vuoden alussa koronan kanssa tapahtuvan. 

Viime vuonna annoin mahdollisuuden Karina Sainz Borgon Caracasissa on vielä yö -kirjalle, joka olikin yllättäen hyvä. Caracas on Venezuelan pääkaupunki. Vuoden 2013 presidentin vaalien jälkeen öljymaana tunnetun Venezuelan taloudessa on ollut ongelmia ja väkivaltaa, joka näkyy kirjassakin. Äitinsä syöpähoidoista köyhtynyt Adelaidekin joutuu tuon armottoman väkivallan uhriksi, mutta ei uhriudu, vaan ottaa sen, mihin kykenee ja aloittaa uuden elämän. Kirja päättyy niin, että ainakin itse odotan sille jatkoa. Saas nähdä tuleeko. 

Marraskuun alussa sain pahasta lukujumista huolimatta kuunneltua kolumbialainen dekkari Melba Escobarin Kauneussalonki - manikyyrejä, mutanaamioita ja murhia. Etukannen vihreiden lehtien kauneus ja sana murha saivat tarttumaan tähän kirjaan. Alku vaikutti lupaavalta ja olikin. Keskikohtakin oli hyvä, mutta loppu... Kuuntelin lopun kolme kertaa, kun minusta vain tuntui, että loppu tuli liian äkkiä ja vähän oudosti. Mutta outo loppu ei vaikuttanut siihen, että kirja oli enemmänkin kuin kelpo lukukokemus. 

Outo loppu ei ollut sinänsä yllätys, kun ajattelee niitä kaikkia eteläamerikkalaisia kirjoja, joita olen lukenut aiemmin - minä ja eteläamerikkalainen kirjallisuus vain emme ole aina samalla aaltopituudella. "Mielenkiintoisista" lukukokemuksista muistuu mieleeni mm.
paljon palkittu, brasilialaisen Luiz Ruffaton Rutosti hevosia,
kolumbialaisen Andrés Caicedon Eläköön Rumba! ja
bolivialaisen Hasbún Rodrigon Kiintymyksiä.
Näihin kirjoihin en juurikaan kiintynyt. 

Runouden kanssa ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Esimerkiksi chileläisen Pablo Nerudan Kysymysten kirja ja venetsuelalaisen Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua kolahtivat kerrasta. 

Jotenkin minusta tuntuu, että olen löytänyt monesti "liian erilaisia" eteläamerikkalaisia kirjoja, jotta ne olisivat itseäni kiinnostavia. Palkittu kirja ei usein ole se, mitä tavallinen lukija lukee intohimoisesti. Siinä valossa katsoen on loistava asia, että esimerkiksi dekkareita on alettu kääntää myös maista, jotka eivät ensimmäisenä tulisi mieleen dekkarimaana.

Valitettavasti näyttää olevan niin, että vain tietyt maat saavat kirjansa etenemään suomalaisille käännösmarkkinoille saakka. Syynä tähän lienee agentuurit. Kaikilla mailla tuskin on varaa suureelliseen kirjavientiin pienille kielialueille. Oman huomioni mukaan Etelä-Amerikasta Kolumbia näyttäisi olevan vahvoilla samaan tapaan kuin Afrikasta Nigeria. 

Onneksi helmiä löytyy myös kääntäjien työpöydälle vähän oudommistakin kirjamaista. Ja kun kirja on hyvä, lukijatkin sen löytävät. Ainakin omassa tuttavapiirissäni moni on kauhistellut Rotukarjaa tai käynyt kolumbialaisessa kauneussalongissa ja kirjoista on puhuttu niin marttailloissa kuin työpaikkojeni kahvihuoneissakin. 

Liukasta laskiaista

Maailmalla laskiainen on karnevaaliaikaa. Meille tunnetuimpia tapahtumia on tietysti Venetsian ja Rion karnevaalit sekä New Orleansin Mardi Gras. Jälkimmäiseen olen tutustunut ensi kertaa vampyyrikirjallisuuden parissa.

Minulla on mielikuva, että olen lukenut dekkarin, jossa murha tapahtui Venetsian karnevaalien aikaan, mutta juuri nyt sellainen ei tule mieleen. Ehkä muistikuva on peräisin Hannu Raittilan Canal Grande kirjasta, jota en ole lukenut vaan pelkästään selaillut; niin on käynyt monille muillekin Finlandia-palkituille teoksille.

Oli miten oli, päätin laskiaisen ja lomaviikon kunniaksi kaivaa esille muutamia Donna Leon kirjoja kirjahyllystä. Pikaisella etsimisellä löysin kolme. Kuolema vieraalla maalla ja Kuolema tekee tiliä ovat Leonin kirjoittajauran alkupään kirjoja 1990-luvulta ja Falling in love eli suomeksi Tuntematon ihailija muutaman vuoden takaa. Se, että kirjoja löytyi vain kolme ei tarkoita, etteikö niitä voisi olla enemmänkin. Juuri nyt tsundokutanvahvasti, eikä löytäminen aina ole helppoa. Sen siitä saa, kun vaihtelee kirjojen paikkoja.

Pidän Donna Leonin kirjoittamista dekkareista tietysti Venetsian ja italialaisen ruuan vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että Brunettin pariskunta lukee koko ajan. Eivätkä he lue mitään sanomattomia dekkareita, vaan kirjoja, joiden varaan eurooppalainen kulttuuri on vähitellen rakentunut. Enkä tarkoita nyt Raamattua, sillä en muista heidän sitä koskaan lukeneen, mutta jossain kirjassa Paola luki italialaista katekismusta, jotta ymmärtäisi.

Brunetti on vuosien saatossa lukenut paljon antiikin kirjoituksia ja Paola luonnollisesti jo oman opetusaineensa vuoksikin paljon englantilaista klassikkokirjallisuutta. Olen aina salaa ihaillut Brunettien tapaa elää kirjallisuuden ja klassisen musiikin kanssa. Ihan yhtäkkiä ei tulisi mieleen, kenelle voisin sanoa kuten Paola sanoo Tuntemattomassa ihailijassa Guidolle (käännös omani): 

”Entäs Dante? Sinä olet parempi Danten kanssa kuin minä.” 

En sano, että hirveästi muistaisin Jumalaisesta näytelmästä, jonka olen lukenut viimeksi kokonaan noin 30 vuotta sitten, mutta enpä juuri tunne ketään, joka tietäisi sen paremmin, ja se tekee minut joskus surulliseksi, sillä sen vuoksi minun itsenikään ei tarvitse ponnistella muistamisen kanssa. 

Aina silloin tällöin olen miettinyt, miten eri tavalla eri maissa harrastetaan kirjallisuutta. Italian osalta mietteeni saivat vahvistusta, kun taannoin luin, että italialaiset lukioikäiset lukevat koulussa paljon klassikkoteoksia ja tuntevat niiden juonen, kun suomalaiset eivät välttämättä ole kuulleet edes kirjailijasta. Lukemassani artikkelissa mainittiin esimerkiksi Tomasso Campenellan utopiakirja Aurinkokaupunki, joka on kirjoitettu 1602. Se kuuluu italialaisten lukiolaisten lukuvaatimuksiin. Itse olin lukioaikanani (kirjoitin 1984) kiinnostunut tulevaisuuden tutkimuksesta ja senkin jälkeen olen erilaisia utopiakirjoja lukenut, mutta Aurinkokaupungista ei ole minkäänlaista muistijälkeä edes nimenä.

Laskiaistiistain kunniaksi poistin viimeisetkin jouluvalot parvekkeelta ja kaivoin esiin välikauden koristeet. Niihin kuuluu olennaisena osana karnevaaliasuun pukeutuneet miekkoset, jotka viettävät aikaansa mieluummin kyljellään kuin missään roikkuen. Joulukuusen oksille he eivät ole vielä koskaan päätyneet. Jonain vuonna kuusessani on kyllä ollut kaulanauhojani, mitä voisi ajatella olevan sama asia, sillä Mardi Gras -perinteeseen kuuluu ainakin varastonmetsästäjäohjelmien kertoman mukaan helminauhat.

Tieteiskirjallisuutta parhaimmillaan

Jules Vernen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 193 vuotta. Ranskalainen Verne ja nykyisen Italian alueella elänyt Leonardo da Vinci olivat aikanaan ajan hermolla tai aikaansa edellä, miten sitten tieteiskirjallisuutta ja keksintöjen kehittelyä näin jälkikäteen kuvailisikaan. Hattua pitää nostaa heidän näkijän kyvyistään – ja siitä, kuinka vähän heidän ajatuksistaan on mennyt vikaan.

Kirjan kansikuvat johdattaa
mielikuvitusta kohti erilaisia seikkailuja

Jules Vernen kirjoista tunnetuin lienee Matka maailman ympäri 80 päivässä, jonka olen lukenut joskus nuoruudessani ja katsellut myös tarinan televisiosta sekä elokuvana että piirrettynä. Vernen Salaperäinen saari kirjaan perustuvat Kapteeni Nemon sukellusvenetarinat ja pääosan esittäjä Omar Sharif saivat pääni pyörälle teini-iässä.

Muutama muukin Vernen kirja tuli luettua sen jälkeen, kun sain Kahden vuoden loma-aika -kirjan lahjaksi. Kävin kirjojen mukana ainakin kuussa ja syvällä maan kuoren sisällä.

Vernen laajasta tuotannosta on kuitenkin useampia kirjoja, joita en ole lukenut. Esimerkiksi Tsaarin kuriiri taisi tulla aikanaan televisiosta, mutta sitä en ole lukenut kirjana. Vuoden vaihteessa minun piti korjata tämä huutava vääryys, mutta jostain syystä tartuinkin sen sijaan Robinson-kouluun.

Robinson-koulu kertoo nuoren Godfrey Morganin ja hänen tanssin opettajansa ihmeellisestä seikkailusta autiolla saarella heidän kokemansa haaksirikon jälkeen. Merionnettomuuteen Godfrey joutuu melko pian lähdettyään kiertämään enonsa höyrylaivalla maapallon ympäri ennen avioitumistaan. Maapallon kiertäminen oli Godfreyn haave, jota hän piti ilmeisesti jonkinlaisena aikuisuusriittinä: kun reissu on tehty, voisi hyvällä syyllä vakiintua ja ryhtyä aikuisten töihin.

Saaren ilmasto on suotuisa ja ympäristö turvallisen oloinen. Vähillä varusteilla kaksikko, eli Robinson-koululaiset asettuvat lokoisan oloiseen saarelaiselämän viettoon. Kun vertaa kirjaa Robinson Crusoen kuvitteelliseen tai Tom Nealen todelliseen yksinäisen miehen saari -elämään, niin miesten elo saarella tuntuu turhan sinisilmäiseltä. Miesten arki saarella on helppoa. Ruokaa riittää eikä sairaudet vaivaa.

Vähitellen alkaa kuitenkin seikkailut toden teolla ja kirja saakin sangen yllätyksellisen lopun.

Harmi sinänsä, että en löytänyt tätä kirjaa Sammin kyläkoulun kirjastosta. Olisi tuo aikanaankin ollut kiintoisaa luettavaa. Näin aikuisen silmin miesten elämä saarella oli huoletonta vailla pelkoa huomisesta. Toisaalta heitä oli kaksi ja saari oli turvallinen.

Huoleton mies on karjaton mies…

Tuo vanha sananparsi tuli mieleeni siitä, että jollain yksinäisen miehen saarella päähenkilön täytyi metsästää saarelta siat, jotka kävivät tuhoamassa ruokaa. Niin taisi käydä Nealen Yksinäisen miehen saarella.

Robinson-koulu on julkaistu suomeksi vuosikymmenten saatossa useina eri painoksina. Kirjan kansikuvia katsellessani pohdiskeliin, että kovin erilaiseen lukukokemukseen kannet ovat lukijota johdatelleet. Jotkut kansista kosiskelivat selvästi aikanaa lukijakunnaksi seikkailun janoisia poikia. Lukemani kirjan kansikuva on kollaasissa keskimmäisenä ja se kansikuva johdattaa enemmänkin ajatukset Godfreyn ja hänen kihlattunsa Phinan tarinaan. Kaikki nämä kansikuvien elementit löytyvät itse tarinasta. Kannatti lukea. 

Voihan metsäveljet minkäs teit!

Hengailin Olev Roosin kanssa tammi-helmikuun vaihteessa. Tunnelma on nyt kieltämättä hieman ristiriitainen. Voiko heti vuoden alussa sanoa, että on lukenut yhden vuoden parhaista kirjoista? Kas, siinä pulmaa kerrakseen. 

Luin sattumalta tammikuussa Sampo Terhon haastattelun hänen uutuuskirjastaan, ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että minun kannattaa lukea tämä kirja. Olin kyllä jo aiemmin merkinnyt kirjan kiinnostavien listalle, mutta pelkkä listallani olo ei ole tae siitä, että kirja tulisi myös luettua. Jotkut kirjat ovat olleet listalla pitkään, kuten Alastalon salissa, ja jotkut jääneet kirjatungoksen jalkoihin ja pudonneet koko listalta. 

Pidän kirjoista, joiden historiallinen tausta on kyllin toden tuntuinen. Ehkä juuri siksi Niklas Natt och dagin kirja 1793 ei saanut minua hyvälle tuulelle. Vaikea kuvitella sen kirjan tapahtumia Tukholmaan, jonka olen kuvitellut mielessäni hyvinkin valistuneeksi kaupungiksi. 

Olev Roosin kyynelten kanssa tätä ongelmaa ei ollut. En ole kovin syvällisesti paneutunut Viron historiaan, mutta kirja vaikutti todenmukaiselta ja itselleni se riittää. 

Sampo Terho taisi sanoa kirjahaastattelussa, että hän halusi esikoisteoksensa olevan sellainen, että sitä ei voi mieltää hänen omaksi elämäkerrakseen. Veikkaanpa, että hän onnistui siinä hyvin. 

Olev Roos on lukenut mies, paljon lukenut, mutta enemmänkin kirjaviisas kuin käytännön ihminen. Nerouden ja yksinkertaisuuden eroja väitetään joskus sellaisiksi, että aina ei tiedä, kummasta on kyse. Itsekin olen pari kertaa törmännyt ihmiseen, joka on hieman liian viisas, jotta hänet voisi tuntematta ihmistä tarkemmin luokitella täysin viisaaksi. Olevin kohdalla ei taida kuitenkaan olla kyse edes tästä. 

Olev on onnellinen, kun saa lukea ja auttaa; olla hyödyksi. Pitääkö sitä ihmisen sitten vaatiakaan paljon enempää. Ystäviä, pullo viiniä ja riittävästi lukemista... Vaikea sanoa. Ilman viiniäkin voisin itse olla. Olevkin otti hörpyn silloin toisen tällöin eikä juuri muuta. 

Metsäveljet nimittivät Olevin metsäveljeksi, ja sellainen hän olikin auttaessaan metsäveljiä äitinsä kanssa, vaikka ei itse asiaan osallistunutkaan. 

Wikipedian mukaan Neuvostoliiton vastaisiin metsäveljiin kuului 1945-52 vuosina Virossa 30.000-40.000 miestä, joista osa oli aseettomia, aktiivisia taistelijoita oli kerrallaan 5.000-6.000 henkeä, mikä pienessä maassa on sekin merkittävä määrä. Virossa metsäveljet toimivat paljolti robinhoodmaisesti, jos olen oikein käsittänyt. 

Kirjan metsäveljistä mieleeni tuli pari vuotta sitten lukemani kirja, jossa kerrottiin Liettuan vastaavasta toiminnasta. Kirja oli Dalia Kuodyte Rokas Tracevskis'in Tuntematon sota - Liettuan neuvostovastainen aseistettu vastarinta vuosina 1944-1953. Liettuan vastarintaliikkeen koko oli Viroa suurempi ja toiminta oli järjestäytyneempää. 

Tuo Tuntematon sota oli silloin ainoa kirja, jonka keksin olevan Liettuasta. Latvialaisen kirjan löytäminen oli helpompaa. Mainittakoon, että siksi valikoitui sillä kertaa Bellsin kirjoittama Häkki, joka jo lukioaikana teki ison vaikutuksen, kun luin sotakirjojen ohella kaikki Pomarkusta käsiini saamat vihreäkantiset Neuvostoliittolaiset silloista nykykirjallisiuutta edustaneet kirjat. 

Gogol

Gogolin Vii, josta vieläkään en osaa sanoa äännetäänkö se [vii] vai [seitsemän] on kansantarinatyyppinen kertomus noituudesta, viattomalla ihmisellä ratsastamisesta, vampyyreistä, peikoista ja vaikka mistä.

Pääosassa kurjassa on opiskelija ja neito, joka on noita, sekä hänen isänsä joka tahtoo tyttärelleen hyvää. 

Tarina on ukrainalaissyntyisen Gogolin kynästä, mutta osin se voisi yhtä hyvin olla suomalaisistakin kansantaruista tehty.

Tarina ei kerro, saivatko kaikki päähenkilöt lopuksi levolliset ikiunet ja kepeät mullat. Kellonsoittajalle ainakin taisi käydä hyvin.

Kirja oli nopeasti luettu, sillä sivuja oli vajaa 70. Lukemisen päätteeksi ratkon kirjasta tehdyn geokätkö, joka sijaitsee Virossa. Vinkkinä muille ratkojille, syöty kala oli koger, mikä sitten liekään suomeksi. Lukemassani versiossa kala oli kala eikä esimerkiksi siika. 

Book Voyage 2021

Pakkohan tässä on kokeilla muiden kirja haasteiden ohella vielä myös The Book Girl Guiden Read Around the World haastetta. Uskon sen tuovan muutaman uuden maan kuinnluonnostaan nyt neljättä vuotta vireillä olevaan koko maailman lukuhaasteeseen. Viime vuosi oli sitä ajatellen melkomoinen limbo, sillä uusia maita taisi tulla neljä tai viisi riippuen laskutavasta.

Last chapter of each book is in English. 

Tammikuu/January Arktiset alueet.

1. Jack London Kun erämaa kutsuu, alkuperäiseltä nimeltä The Call of the Wind, oli ainoa, jonka löysin haasteessa esitellystä kirjalistasta suomeksi, joten lukaisin sen ohi suunnitelmien. En tykännyt. Oli varmasti realistinen, mutta liian realistinen minun makuuni. Liikaa hakkaamista, puremista ja tappelua. Luontokuvaukset oli hienoja, mutta olisi saanut olla niitä enemmänkin. Tapahtumapaikka Alaska. 

Kartta: Nasa oranssilla kirjoissa käydyt kohdat likimain. 

2. Sven Pahajoen Dominic Arduin Seikkailijan salaisuus kertoo ranskalaissyntyisen, Suomen Lappiin kotiutuneen naisen seikkailuista. Dominic Arduin ehti kokea monia voimia ja henkistä kanttia vaativia seikkailuja ja tehdä mm. Kiilopään matkailusta elämyksellisempää tuoden sinne mm. lumikenkäsafarit. Viimeiseksi koitokseksi jäi yrittää ensimmäisenä naisena hiihtää yksin Pohjoisnavalle... Tai yrittikö hän sitä kuitenkaan? Monia kysymyksiä hullunrohkeista valinnoista jäi avoimeksi, eikä vahvistusta kuolemasta ole saatu, mutta se tiedetään, että Arduin ei ole ainakaan sillä nimellä käynyt Suomessa sen jälkeen, kun lähti Venäjän Severnaja Zemlja kautta kohti Pohjoisnapaa muutaman muun yrittäjän kanssa. 

Tunsin tarinan pääkohdat entuudestaan, mutta oli kiva lukea koko tarina. Hyvin kirjoitettu kirja, jossa kuului niin Arduinin oma ääni kuin epäilijöidenkin. Tiedä sitten mikä oli totuus. Tapahtumapaikka Venäjältä Pohjoisnapajäätikölle sekä Saariselkä Suomi, Ranska. 

Dominic Ardruin tried to ski alone (first woman alone) to the Norht Pole from Russian Severnaja Zemlja, but she did not manage to do that. Before that she had managed to do quite amazing things. She was born in France, but moved to Lappland in Finland and worked in Saariselkä. 

3. H. C. Andersen Valtameren äärellä on lyhyt satu aikuisille siitä, kuinka Raamatusta on lohtua Pohjoisnavankin seutuvilla. Tapahtumapaikka Pohjoisnapajäätikkö. H.C. Andersen was famouse fairytale teller from Denmark. One of most famous fairytale is The little Mermaid. This story is written for adults. I did not find what this is in English. Story tells man in icy ocean near Norht Pole, who trust in his Bible. 

4. Jessica Haapkylä Meren tarina - Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle. Haasteen myötä opin, että pohjoista napa-aluetta kutsutaan suomeksikin Arktikseksi. Oppia ikä kaikki. Kirja alkaa iniuttien Utqiagvikistä eli Barrowsta, jolla kaupunki paremmin tunnetaan. Haapkylä on mukana Cousteaun kuvausryhmässä tutkimassa Harmaavalaiden vaellusta ja pohtimassa ilmastonmuutoksen vaikutusta siihen.

Kaupunki sijaitsee Alaskan luoteiskulmassa, meren rannalla lähellä Yhdysvaltojen pohjoisinta kohtaa. Kaupungin laitamilla voi törmätä jääkarhuihin ja siellä on vilpoista myös kesällä. Kaupunkiin ei ole maantietä, kaikki tavarat reilulle 4000 asukkaalle ja turisteille lennätetään sinne. Eläminen kaupungissa on siksi kallista. Netistä katsoin, että myös matka on kallis, kun reissuun lähtee Amerikasta, 10.000 dollaria lienee sopiva summa lomaa varten. 

Alaskan jälkeen Haapkylä vierailee Huippuvuorilla ja Grönlannista. Kirjan parasta antia on mielestäni paikallisten tapojen esittely. Meribiologia-osuuteen jouduin googlettamaan aivan liikaa. Kuvat puheena olevista eläimistä ja kasveista olisivat auttaneet. Kirjan kuvat olivat kivoja turistikuvina, mutta olisin kaivannut lisää kuvallista tietoa. 

Jessica Haapkylä is Finnish seabiologists who has travelled in Alaska, Greenland and Svalbard. She tells her memoir and what she has learned about chancing sealife near North Pole. Unfortunately this is not in English. This was our reading book in Janyary in Martha assosiation's Climate changing - reading circle. 

5. John Kåre Raaken Jää kirjassa on kolme tutkimusasemaa Pohjoisnapajäätiköllä: norjalainen, venäläinen ja kiinalainen. Tekeillä on ilmastotutkimusta, mutta muutakin. Myös amerikkalaisilla on omat intressinsä. Ruumiita tulee paljon, sää on huono, mutta pelastus on tulossa. Kirjan tapahtumat alkavat Kiinalaisen tutkimusaseman lähistöltä jäätiköllä Pohjoisnavan lähellä kohdassa N 89° 35.117' W 037° 22.150'

John Kåre Raake's book The Ice tells Anna Aune's and her uncle's exploration near North Pole, where is also Chinece scientists and polar bears and some horror too. 

6. Mads Peder Nordbo Kuolinnaamio sijoittuu Grönlantiin lähinnä kirjailijan kotikaupunkiin Nuukiin ja Pohjois-Gröönlannissa sijaitsevaan kylään. Kirjan parasta antia oli gröönlantilainen perinteiden esittely kuten helmikaulus, valaan ja hylkeen paloittelu, nahan käsittely, inuitien perinne asun tekeminen. Kuolinnaamio ei liene joka kodin perinne, sillä sen tekeminen vaatii haudanryöstöä tai epäilyttävää yhteistyötä hautausviranomaisten kanssa. Luin vahingossa sarjan 3.osan ensin, kun kuvittelin tämän jotenkin ensimmäiseksi osaksi. Ehkä sen vuoksi itse tarina tuntui vähän sekavalta. 

Mads Peder Nordbo is Danich writer who lives in Greenland. His book The girl without skin is the first part of this serie, Kuolinnaamio (Death mask) is third part, but not translated in English yet. 

7. Pohjolan poliisi kertoo, Islannin poliisi 1918-1945 - kirja esittelee poliisivoimien kehitystä maailmansotien välissä ja sota-aikana. Islanti on siis tapahtumapaikka. 

In The Nordic Police tells -series, the book The Icelandic Police 1918-1945 presents the development of the police force between the world wars and during the war. Iceland is therefore the venue.

*  *  *

Janyary - Top and bottom of the world. 7 books - 5 countries 

Alaska, Greenland, Island, North Pole, Svalbard 

February - West-Europe has been reported on the other page. 22  books (and quite many from Finland, that I did not counted here) - 12 countries 

Austria, Finland, France, Germany, Ireland, Italy, Netherlands, Norway, Portugal, Scotland, Sweden, United Kingdom,  

March - East-Europe has been reporter on the other page. 13 books - 7 countries- 

Greece, Estonia, Hungary, Kosovo, Lithuania, Poland, Russian,  

April - North-Asia has been raported on the other page 7 books - 5 counties- 

China, Japan, Mongolia, North-Korea, South-Korea

May - South Asia has raported on the other Page 

19 books - 9 countries

Burma, Cambodia, India, Indonesia, Nepal, Philippines Islands, Singapore, Thailand, Vietnam 

June 16 books, 14 Island, 7 countries, 2 new countries

Finland (Åland) Sweden (Gotland), England, East-Timor, Tanzania (Sanzibat), Vietnam, Scheysells

 July 7 books, 2 countries, 1 New country

Australia and New Zeeland

August sorry, not in English. Most of books are written by Finnish writers.

September 52 books, 41 countries, 17 New books

Algeria, Angola, Benin, Botswana, Djibouti, Etelä-Afrikka, Etiopia, Gambia, Ghana, Guinea, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta (Belgia), Kongon tasavalta, Lesotho, Libya, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Marokko, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria,, Norsunluurannikko, Ruanda, Sambia, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tanzania, Togo, Tunisia, Uganda, Zimbabwe

October 16 books, 11 countries, 5 new countries

Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Peru, Suriname, Uruguay, Venezuela

November, 8 books, 2 countries, 1 New country

Guatemala, United States

December

2 books, one New country, 

Mauritania

Africa/Europa, North-America/Europa, 

European reading challenge 2021 mm

Löysin hauskan haasteen, ja tottahan toki sitä pitää kokeilla, kun vaatimuksena on vaivainen yksi kirja Euroopasta 😀. Ei paha haaste, etenkään, kun tässä vaiheessa vuotta (14.1. suoritettuna on neljä maata tai viisikin, jos kirjaisin Dominick Arduin seikkalijan salaisuus -kirjan joko Ranskaan tai Venäjälle). 

Vaatimuksena on, että kirjailija on eurooppalainen tai kirja tapahtuu jossain listan eurooppalaisesa maassa. Sillä ei ole väliä, mistä maasta kirjailija tulee. Haasteen tasoja on useampia (1-5 kirjaa) ja lisäksi eniten maita lukenut voittaa lahjakortin. 

Kirja voi olla mitä tahansa, romaani, tiedekirja, novellikokoelma, muistelma, matkakirja, keittokirja, biografia, runoutta, mitä tahansa. 

Jokainen kirja pitää olla eri kirjailijalta ja eri maasta. 

Suoritettuna 51/51 (countries to read):
(January 8, February 10, Marsh 6, April 0, May 0, June 0, July 0, August 2, September 0,  October  0 , November  2  , December 24)

Albania Anilda Ibrahimi Punainen morsian on osin oma elämänkerrallinen kertomus neljän sukupolven naisten elämästä. (Anilda Ibrahimi writes in Italic, Rosso come una sposa is not translated in English. Book tell's about womans life in Albania during 4 generations in 1900's).

Andorra Peter Cameronin Andorra oli ainoa Andorrasta kertova romaani, jonka löysin. Monien sangen mielenkiintoisesti erilaisten kirjojen jälkeen oli kotoisaa löytää melkolailla tavallinen kirja. Loppu yllätti, kuten luvattiinkin.  (Peter Cameron's Andorra was the only one book from Andorra, that I could find in Finnish). 

Armenia Serafina Seppälä Vaienneita ääniä - kunnianosoitus kadonneelle kulttuurille. Taas itketti. Itketti niin hirveä kansanmurha 1915 kuin se, että olet 56-vuotias, mielestäni paljon lukenut, mutta taas törmäsin asiaan, josta en ollut koskaan kuullut. Panee harkitsemaan, että viettäisin pidemmänkin aikaa Balkanin tienoilla itseäni sivistämässä. (So sad book about how Armenian people was murdered in 1915. Totally. Only few managed alive. Not translated in English. I cried a lot while reading, but this ws the only one book from Armenia that I could find). 

Austria Jenny Erpenbeck Päivien loppu kirjassa maalataan yhdelle ihmiselle useampi erilainen elämäntarina riippuen pienistä tapahtumista elämän varrella. Kirjasin kirjan Itävaltaan, josta tarina alkaa. Kirjailija itse on saksalainen. (The End of Days was quite of pleasant book by Jenny Erpenbeck. Book tell's how a little thing may change of our life.)

Azerbaijan Sylvain Tesson Putkea pitkin - öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle kirja houkutteli lukemaan, sillä olen tykännyt matkakirjoista joissa edetään hitaasti ja pitkästi. Tässä matkaa tehdään polkupyörällä. Pakko todeta, että tämä kirja ei juuri sykähdyttänyt. Ehkä mielessä oli vielä liikaa pari vuotta sitten lukemani Erika Fatlandin Sovjetstan, jonka luettua melkein tunsi itsekin käyneensä alueella. Tässä kirjassa tuntui, että kaikki kuitattiin liian lyhyesti. Esimerkiksi kulkija sai yöpyä moskeijassa iltarukouksen päätyttyä. Imaami lupasi, että rukoilevat aamulla hiljaa, jottei häiritse unta. Yöpymisen kirjailija kuittasi sillä. Että oli jo lähtenyt ennen aamurukousta. Mutta haloo, millaista on nukkua moskeijasss? Olisi ollut kiva tietää.... (Sylvain Tesso travel's a lot without cars and trains. He walks, rides, use bicycle etc. He writes in France. Éloge de l’énergie vagabonde is not translated in English. Book tells about Energy mostly oil, He has rided bicycle from Caucasus to Mediterraneo). 

Belarus Svetlana Aleksijevits Tsernobylista nousee rukous. Kirjassa on raskaita muisteluita Tsernobylin onnettomuuden ajoilta hyvin koottuna. (Svetlana Alexievich Chernobyl Prayer: A Chronicle of the Future, sad, but true stories about people who saved us 1986).

Belgium Benoit Sokal Ankardo - Houkutuslintu  (Original in France: Piege de miel; inspekteur Canardo, Driving during a lot of snow somewhere in Vallonia, Belgia).

Bosnia and Herzegovina oli niin outo maa itselleni (Toki tiesin Sarajevon laukaukset ja Mostarin sillan ja sen kohtalot, mutta siinä lähes kaikki), niinpä aloitin Natasha Milicin Matkakohteena Bosnia kirjasta, jonka kieli on paikoin kankeaa ja vanhahtavaa. Sisältö oli täyttä rautaa, mutta kuvia olisi voinut olla enemmänkin. Siitä sitten jatkoin Goran Simicin ihaniin runoihin kirjassa Sarajevon suru, mihin palaan varmasti uudestaan sekä Miljenko Jergovicin  Sarajevolaiseen Marlboroon, jonka tarinat osoittautuivat kiehtoviksi. Eniten sykähdytti loppujen lopuksi tarina, josta tuli kirjan nimi, vaikka juuri se oli asia, miksi siirsin kirjan lukemista kuukausi toisensa jälkeen reilun 3 vuotta. (Miljenko Jergocicin Sarajevo Marlboro was book, that I have owneg a long time. I though that there is a lot of smoking (that I do not like) but that was not True, and I Liked books.) 

Bulgaria Witold Szablowski Tanssivat karhut. Kun Bulgaria liittyi EUin, tuli karhujen pitämisestä lemmikkinä kiellettyä. Karhu kerrallaan karhuja siirttettiin neuvotteluiden jälkeen reservaattiin, jossa niille pyritään tarjoamaan karhulle luontevat olosuhteet. Sopeutuminen ei ole helppoa - ei karhuille eikä omistajille, joiden perheille jäi ikävä karhujaan. Itse olen tavannut perheille elantoa hankkivia karhuja Istanbulissa 1992. (in Witold Szablowsk's book Dancing Bears is is a lot of information about bears, and little bit of humans too. ). 

Croatia Téa Obrehtin Tiikerin vaimo on palkittu, mutta näemmä monien suomalaisten bloggaajien mielestä siitä on vaikea saada otetta. Myös itselleni tuli välillä mieleen palkitut eteläamerikkalaiset teokset, jotka eivät ole minua sykähdyttäneet. Toisaalta kirjan monet pikkutarinat olivat kiehtovia. (Téa Obreht's book The Tiger's Wife was interesting book. I am not sure did I like it or not, but there really was some very good little stories). 

Cyprus Kirsikka Myllyrinteen Happamat sitruunat - Elämää jaetulla saarella on Myllyrinteen omasta elämästä kertova kirja. (Sour Lemons - Life on a Shared Island is not translated in English. It is memoir of Finnish woman, Kirsikka Myllyrinne, who has lived in Cyprus.) 

Czech Republic Praha, kirjailijan kaupunki on Jussi-Pekka Hakkaraisen kokoama teos suomalaisten kirjailijoiden ajatuksista Prahasta. Mukana oli monia tuttuja kirjailijoita, niin ammoisia kuin tuoreampiakin. Ilokseni bongasin joukosta myös Alli Nissisen. (Prague, city of authors, not translated in English. All authors are from Finland antäd they have visited Prague 1500-2000's.)

Denmark Mads Peder Nordbon Grönlantiin sjoittuvassa dekkarissa Kuolinnaamio etsitään murhaajaa, jonka menneisyys ei ole lempeä. Kirjassa esitellään poikkeuksellisen paljon paikallisia perinteitä kuten helmikaulus, valaan paloittelu, nahan käsittely, kuolinnaamio... No, jälkimmäinen ei ole ehkä joka kodin perinne. (Book is 3rd book Nordbo's Arctic Noir-books. I am not sure, is this part translated yet in English, but first part is The Girl Without Skin.) 

Estonia Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet kirjassa kerrotaan Olev Roosin tarina Toisesta maailmansodasta nykypäiviin. Elämän tarinan lomassa kulkee läpi koko maan historia. Erityistä plussaa Metsäveljistä kertomisesta. (Olev Roos's tears is written by Finlands ex-parlament member Sampo Terho. In book there is history of one man and whole Estonia country from 1940's to 2000's century. I really hope, that this book will be translated soon in English). 

Finland Mika Waltari Ei koskaan huomispäivää oli itselleni uusi tuttavuus. Kirjassa tapahtuu liikemnepako. (Mika Waltari is known about Sinuhe, the Egyptian novel, but this one, You May Never SeeTomorrow, is about car accident in Finland in year 1937).

France Jacky Durant Sydämeni reseptit on pojan muistelmat isänsä kanssa koetuista asioista hetkellä, kun isä on kuolemassa. Kirja oli mukavan arkinen ja kuitenkin koskettava tilitys ihmissuhteiden keskeltä. Tykkäsin kovasti. (Jacky Durant's book The little French Recipe Book was quite pleasant book for read. In book son tells his menory with his father, while father is in his last days of lilfe.) 

Georgia Valerija Alfejeva Pyhiinvaellus Dzhvariin on kertomus äidin ja 16 vuotiaan pojan uskonnollisesta etsintäretkestä Dzhvarin munkkiluostariin. (Pilgrimage To Dzhvari - Woman's Journey of Spiritual Awakening is amazing book of living few weeks in monastery). 

Germany David Safier on kirjoittanut kirjan Huono karma, joka kertoo saksalaisesta televisiotoimittakuuluisuudesta ja hänen kuolemansa jälkeisestä elämästä. Aika monta jälleen syntymää tarvitaan ennen nirvanaa. Luin kirjan koska sen kansikuvassa oli kissa, jota tarvittiin johonkin lukuhaasteeseen, mutta tykästyin kirjaan ja sen ajatukseen kovasti. 
(David Safier's Bad Karma was amazing good book. I read it because there is cat in front cover (I needed that in one reading challenge), but I enjoyed the book and I am sure, I read more David Safier in future. Book tell's about television presenter in Germany.)

Greece Victoria Hislop kirjoittaa kirjassaan Elämänlanka Thessalonikista. Kirja alkaa Tessalonikin tuhonneesta tulipalosta 1917 kun siitä on toivuttu alkaa väestönsiirrot, jossa Kreikka ja Turkki vaihtoivat väestöä ja Tessalonikiin saapui sitä myöten evakoita, joista osa, kuten osa pääheniköistä, sai asettua turkkilaisten islamilaisten jättämiin asuntoihin kantakaupunkiin ja osa joutui muuttamaan kaupungin liepeille lähiöön, jonka asukkaat saivat elantonsa tupakan viljelystä. Kirja oli vähintäänkin yhtä hyvä, kuin aiemmin lukemani Saari, joka kertoo lepratautisille tarkoitetun saaren elämästä. (I read Victoria Hislop's book The Thread is amazing story from Thessaloniki from 1917 to 2000's. I loved this book as well as before Hislop's  book The Island.)

Hungary Tibor Noé Kissin omaelämäkerrallinen romaani Inkognito on tarina unkarilaisesta transsukupuolisesta Tiborista/Noeémista. (I think that Tibor Noé Kiss's autobiography Inkognito has not been translated in English, but I am not sure. Kiss is transsexual and Kiss is both: Tibor and Noe.)

Iceland Pohjolan poliisi kertoo -sarjaan kuuluva Islannin poliisi 1918-1945 kuvailee miten Islannin poliisivoimat kehittyvät maailmansotien aikana ja niiden välissä. (This is on part of Skandinavian true criminal books. Unfortunately those are not in English. In Swedish it is Nordisk Kriminalkrönika). 

Ireland Maeve Binchyn Seitsemän talvista päivää oli ensimmäinen lukemani irlantilainen romaani, jos oikein muistan. Binchy oli sellainen kuin kuvittelinkin. Hyvä tai jopa todella hyvä genressään, mutta Adlerin ja Binchyn lukeminen melkein peräkkäin oli ihan tarpeeksi ainakin hetkeksi aikaa. Jos sieluni janosi Amalfille, niin kyllä olisin mielelläni minäkin voittanut matkan tuohon irlantilaiseen hotelliin! (Maeve Binchy's A Week in Winter, before I thought that this was only love story and those I don't like, but this was a bit of more, and it was quite bleasant to read).  

Italy Veit Heinichen Kullekin suo kuolemansa on sarjan ensimmäinen kirja, jossa murhat ja hait aiheuttavat vaivaa poliisikunnalle. Samaan syssyyn luin toisenkin osan Karstin kuolleet. Ekan kirjan alkupuoli oli kuin tervan juontia, mutta kun olin aloittanut, niin jatkoin. Vähitelleen kirja imaisi mukaansa ja toisen loppupuolella olisin voinut kuunnella vielä kolmannenkin kirjan heti perään, jos sellainen olisi löytynyt. Saas nähdä, kuinka poliisin avioliitolle ja perheelle käy... Miinusta siitä, että poliisi aloitti kirjassa tupakanpolton. (Veit Heinrichen's book are translated in 10 languages, but not in English, I think. Original books are written in German. Heinichen has lived years in Trieste, Italy, where all happens in book. Books take place in Trieste. I read 2 first books, but not liked as much as Donna Leone's books from Venice). 

Kazakstan Muhtar Auezov Laukaus solassa. Kertomus feodaaliajan rengeistä, joiden isännät ei ole lempeitä miehiä. Suku, kunnia, perinteet eivät hyvää tiedä, mutta nuorissa on tulevaisuus. (I think this Muhtar Auezov's book has not translated in English. Auezov also wrote plays, and there is almost 10 movies maid about those plays). 

Kosovo Pajtim Statovci Kissani Jugoslavia. Pidin kirjasta paljon enemmän, kuin Finlandia-palkinnon saaneesta Bollasta.  (Pajtim Statovci's book My Cat Yugoslavia was really good. I have read all Statovci's books and this was the best one. Luckily you may read it also in English.)

Latvia Sandra Kalniete Tanssikengissä Siperiaan, oli mielenkiintoinen kertomus yhden perheen vaiheista toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kirja on toisaalta surullinen mutta toisaalta elämänmyönteinen. Vaikeuksienkin keskellä voi nähdä valoa. Siperiassakin voi tanssia. Monessa kohtaa mietin, että tosi tarinat on monesti fiktiotakin julmempia. (Sandra Kalniete (member of European Parliament) has written story about her own family. She writes how her family has been moved to Siberia. Book is With Dance Shoes in Siberian Snows).

Liechtenstein Danielle Steel, Hänen kuninkaallinen korkeutensa. On vaikeaa aikaa ja kuninkaallisetkin tekevät mitä täytyy. Päähenkilö pestautuu vapaaehtoiseksi. Kirjan taustalla lienee tänä kesänä menehtynyt ruhtinatar Marie, joka oli maansa Punaisen Ristin puheenjohtaja. (Danielle Steel H. R. H. is not the kind of book, that I read a lot, but it was the only on I faund in Finnish). 

Lithuania Jyrki Erra Kaunasin sivut kirjassa seikkaillaan Liettuassa ja Vatikaanissa. Luin aiemmin Lyijyvalkoisen ja pidin kyllä siitä enemmän, mutta tykkäsin tästäkin. Erra osaa kertoa kiehtovan sopivasti arkkitehtuurista ja taiteesta dekkarin lomassa.  (Jyrki Erra is Finnish architect and writer. His books has not been translated in English (yet). In book The Pages of Kaunas, almost all happens in Lithuania, but you visit also Italy and Vatican. )

Luxembourg Max Manner Demi Sec rikospoliisi lähtee kylään siskonsa luo Luxemburgin ja joutuu ratkomaan rikoksen. (Max Manner has li ed in Luxemburg. In his book Demi Sec criminale police flies from Finland to Luxemburdäg ti Visit her Sister, and she has to solve a crime. Not translated in English). 

Malta Ursula Auer Murhia Maltalla on kiinnostava tarina suomalaisten talvenvietosta Maltalla, maassa minne melkein matkustin 10 vuotta sitten. Murhia tapahtuu, mutta miksi? Olen lukenut aiemmin Auerin kirjan Murha Mankkaalla ja tykkäsin siitä kovasti. Tämä on jäänyt, onneksi, lukematta, sillä tällä sai kuitattua kivasti Maltan. (Couple of Finnish people Travel to Malta for living there during Winter time. One of them writes books. Then there happen a murder. Unfortunately not in English) 

Moldova Mihai Eminescu, Runoja. Eminechu on Moldovan ja Romanian kansallisrunoilija. Kirjailijan äidin suku oli aateloitu Moldovan kenties tunnetuimman hallitsijan, Tapani Suuren aikana. Eminescu julkaisi runojaan lehdissä, kirjoiksi niitä on koottu vasta myöhemmin. Kirjan runot sopivat lauluiksi ja osa niistä onkin sävelletty. (Mihai Eminescu Poems, was on of my favorite books in this part of Europa.)

Monaco Agatha Christiet ole kuvitellut lukeneeni kaikki, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen tainnut lukea vain kaikki Poirotit ja Marplet. Hardey Quin oli ihan uusi tuttavuus. Novellikirjassa Herrs Quin esittäytyy, Quin ratkoo rikoksen myös Monacossa. (The Mysterious Mr Quin is Agatha Christie's short story book about clever Hardey Quin). 

Montenegro Seppo Mustaluoto neljäs romaani Reikäpää sijoittuu pääosin Montenegroon. Seurasin kartasta mielenkiinnolla missä kulloinkin oltiin. (Seppo Mustaluoto is Finnish writer who writes thrillers. Reikäpää (holehead) is his 4th Novel. Not yet translated in English.) 

Netherlands Selma van de Perre Nimeni on Selma oli vuoden 2021 ensimmäinen toista maailmansotaa käsittelevä kirjani. Selma osallistui nuorena naisena Alankomaiden sodan aikaiseen maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja joutui keskitysleirille. Sodan jälkeen hän tuli tunnetuksi työstään BBC:llä. Keksitysleiriltä päästyään Selma ja muut naiset päättivät olla kertomatta leiristä, mutta vuosien saatossa mieli muuttui ja tämäkin tarina tuli kuulluksi. Onneksi. (In Englsih book is My Name is Selma. Ninety-eight years old Selma tells her momoirs from Netherlands in 1940's.).

Norway Kirjan Myrskypilvi, on kirjoittanut kaksikko Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes, ja siinä etsitään hiivaa, joka on hävinnyt koko kaupungista. Pakko myöntää, että ruotsalainen LasseMaijan etsivätoimisto tuntuu paremmalta kuin tämä, mutta lapset tykännevät tästäkin. (Operasjon Tordensky, not translated in English, but Jørn Horst's detective stories are translated, the first one is Key Witness. Hans Jørgen Sandnes is illustrator, who has illustrated Horst's childrenbooks). 

Poland Olga Tokarczuk Aja aurasi vainajain luitten yli yllätti täysin. Nobel-voittajista en ole tainnut pitää muista kuin V.S. Naipausta, mutta tämä oli hyvällä tapaa moniulotteinen ja sopivasti dekkari, vaikka ei täysin sitä ollutkaan. (Olga Tokarczuk Drive Your Plow Over the Bones of the Dead was for me quite good surprise. Rarely I like Nobel-writers, but this was good: a sort of criminal story, a little bit animals rights and a lot of good stories of little village. You may also see this on film.)

Portugal Fernando Pessoan  Anarkistipankkiiri on tarina pankkiirista joka perustelee tarkoin, miksi kokee olevansa anarkisti, vaikka onkin pankkiiri. Mielenkiintoista pohdintaa.  (I read Fernando Pessoa The anarchist banker and enjoyed a lot. I faund it via Twitter in last autumn, but now I really took book in my hands and read it. )

Republic of Macedonia  Jaakkojuhani Peltonen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti. Kreikka ei ehkä tykkää, että pistän kirjan Magedoniaan, mutta siltä alueeltaan Aleksanteri kotoisin oli. (Jaakkojuhani Peltonen's book tell's about Alexandr the Great, not translated in English, but I think there is many books en English about this hero-king). 

Romania Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula on Tuomas Hovin kirjoittama tietokirja, jonka päähenkilönä on historiallinen henkilö, Vlad Seivästäjä. Siinäpä verinen mies, joka seivästytti sangen monia ihmisiä, vaikka aikalaiskirjoitusten messevät määrät lienevätkin liioiteltuja. Vladin ohella puhutaan myös vähän Srokerista ja hänen Draculastaan. Muita vampyyrikirjoja ei taittu mainita, vaikka Vlad Seivästäjä osallistuu mm. Houkutus-sarjassa Edwardin ja Bellan organisoimaan mielenosoitukseen Voltyyrejä vastaan. (Tuomas Hovi has written book about Vlad the Impaled, who is sais to be Dracula. Book is not in English, but I am sure, that someone has write about Vlad in English too.) 

Russia Boris Akuinin Fandorin tutkimusten ensimmäinen osa, Patasotilas, oli pienoinen pettymys. (Boris Akuinin's first book of  Fandorin : The Winter Queen, was not as good that I expected, but usually first books are not the best one.)

San Marino Juhani Mäkelä Satunnainen matkailija mini-Euroopassa kirjassa esitellään Euroopan minivaltiot matkailijan silmin. San Msrinosta en löytänyt kokonaista kirjaa, joten kuittaan maan toistaiseksi tällä kokoelma kirjalla ja jatkan etsimistä. (Juhani Mäkelä has visited all european very little countries like San Marino. Book it not translated in English, and it is the only book about San Marino, yhat I could found during this year). 

Serbia Aleksandar Tisma Ihmisen käyttöä. Oudohkosti rakennettu mutta muuten hyvä tarina Serbiasta alkaen vuodesta 1935. Päähenkilön äiti on saksalainen, isä Serbiasta. Saksalaiset miehittävät Novi Sadin kaupungin (nykyisessä Pohjois-Serbiassa) ja päähenkilön elämä muuttuu. Auswitchin Nautintojen talossakin tulee käytyä. (Aleksandar Tisma's The Use of Man was sad story from WWII Serbia and Auswitch).

Slovakia Miroslav Valekin runot kirjassa Kosketuksia tekivät vaikutuksen ja viihdyin niiden seurassa hyvin.  (Miroslav Valek's poems Touches didn't touch as much as I wished, but I enjoyed those still.)

Slovenia Draco Jancar Sinä yönä näin hänet. Ensimmäinen entisen Jugoslavian alueen kirja, josta todella pidin. Viisi tähteä. Surullinen rakkaustarina, mikä sen parempaa lukijan kannalta. (Draco Jancar's I Saw her in that Night was in my opinion the best book, I read from Balkan area in this year. Sad lovestory during war time, but I liked it so much). 

Spain Federico García Lorcan kuolemasta tuli 85 vuotta ja luin muutamia hänen kirjoistaan. Ensimmäisenä Andalucian lauluja. En vieläkään ihastuntu espanjankieliseen runouteen, mutta näytelmistä pidin enemmän. (Frederico García Lorca is very famous poem writer from Spain and I think he is the only one we know in Finland. From His death is now 85 years and I read some his books. I liked his plays, but not so much his poems. Usually I do not like poems that are first written in Spainish, I do not know why. Andalucia's Songs is book of selected poems from Garsía Lorcas books and poems that not is in books, it is only translated in Finnish, but I am sure, that in book The Poems of Deep Song will contain many of them). 

Sweden Katarina Mazetti Varjoja ja vakoojia kirjaa kuvattiin ruotsalaiseksi Viisikkokirjaksi. Hyvää ruokaa syötiin paljon ja seikkailuakin löytyi, joten mainos piti paikkansa. Kirjasarjassa pitää huolta ruuasta serkuksista Ranskassa asuva Alex, joka on oikea mestarikokki. (Katarina Mazetti is old Schwedish writer, whose children's books has translated in English, Germany and France, but unfortunately this serie of cousins has not translated in English. From this serie is said, that it is something like Enid Blyton's Five. I think it is so, cousin Alex is little masterchef, and makes Food with big alphabet F, like we says in Finland). 

Switzerland Juhani Aho Vuorilla ja vuorten takana - kirjassa kuuluu Ahon maukas kieli, joka mielestäni on kestänyt aikaa hyvin, vaikka kirja on julkaistu 1912. (Juhani Aho was famous author in Finland. In 1910's he travelled in Middle Europa and wrote book In the mountains and behind them. Not translated in English).

Turkey Seppo Mustaluoto kirjoittaa kolmanessa kirjassaan, Totuuden kuriiri, Turkista. Mielenkiintoinen toimeksianto oli tämänkin seikkailun takana. (Seppo Mustaluoto's 3rd Novel Courier of Truth tell's about job in Turkey. Not yet translated in English.) 

Ukraine Nikolai Gogol Vii on ensimmäinen ukrainalainen klassikko, jonka luin. Kirja on eräänlainen kummitustarina ja se löytyy kauhuhyllystä kirjastosta. Kelpo kirja. (Viy, old horror story from Ukraine, where Nikolai Gogol was born). 

United Kingdom  Håkan Nesser Taivas Lontoon yllä kirja oli ensimmäinen tänäå vuonna, missä elettiin Englannissa. Luin alkuvuotena putkeen 10 Nesseriä ja tämä oli niistä viimeinen, joten en ehkä ollut enää kovin innoissani hänen kirjoistaan, mutta kelpo tarina. Nesser on skandinaaviseksi kirjailijaksi hieman erilainen kuin monet muut, joten se sopii edelleen lukupinooni. 
(Håkan Nesser lives in U.K. and this book tells about London, not translated in English, I think. This one is in English Sky above London and it is kind of crime story about old man and his strange will.)

Vatican City. Mikko Ketola &, Anssi Rauhala Vatikaanin vanki Professori Anni Isotalon tutkimuksia 4. Isotalon kirkko historialliset tutkimukset ovat edenneet Vatikaaniin saakka. Onneksi aloitin lukemisen ekasta osasta, sillä tämä on todellakin järjestyksessä luettava tarina. Sekä teksti että piirrokset miellyttivät. Sääli, että tarina taisi päättyä tähän. Täytyi lukea tämä toinenkin, kun käytin toisen Erran kirjan Liettuaan, mutta puuha kannatti. (I liked a lot Mikko Ketola's and Anssi Rauhala's comic serial, which 4th (not so independent) part was Prison of Vatican. Unfortunately not in English). 

It was great Fun to do this challenge.